8.4.11

Sähläreiden aatelia.

Helkkaroidi sentään mikä aamu. Ukko tyyräsi pikkujätkät hoitoon ja minä jäin moppaamaan. Klo. 9:45 olin mopannut, päivittänyt höpöhöpöjä FB:n puolelle ja sitten tarkistin joku piru olkapäällä, että mikäs vuoro se tänään olikaan. Niin, EI SAATANA. Minä itse omin pikkukätösin olin merkinnyt itselleni AAMUvuoron: 8:30. ENKÄ ILTAvuoroa: 10:30!!!! Olin vissiin katsonut edellisenä iltana työkaverin palkin kohdalta... Lähdin perse vaahdossa juoksemaan töihin, mutta kun ei ollut evästä, päätin lennosta kuolla mieluummin häpeään kuin nälkään ja rynnin kauppaan. Valitsin päätäitemitäsyöt-salaatin ja jogurtin ja kassalla huomasin, että ei ole lompakko mukana. No, luottamusta löytyy pienessä pitäjässä tämmöiselle tohelommallekin kulkijalle ja "ostokset" lähti mukaan lupauksella niiden maksusta jonain myöhempänä ajankohtana. Sairaan hyvää palvelua! :)

No joo, se ei poistanut sitä tuskaa, että tällä viikolla oli suoritettavana 1 oikea työpäivä (tänään) ja eiköhän tämä Vatipää ryssinyt tämänkin. Ei voi olla todellista. Olin niiiiiiin varma, että pukukaapissa pönöttää palkkakuitin sijaan irtisanomislappu.

Pomo oli pukuhuoneessa, kun ryömin häpestä kaksinkerroin paikalle. Iloinen päläpäläpälä ja minä seisoin haavi auki, että kukahan täällä nyt on sekoamassa?!  Aisapari (jonka kanssa saadaan heitellä aamut ja illat kuten halutaan) oli tullut aamuun ja seuraavaksi menin sönköttämään sille, että "Anteeksi että mä oon tämmönen, ja oon niin pahoillani, että sait mut työkaveriksi, kun mä oon tämmönen onneton, tyhmä, lukutaidoton ja kaikin puolin muutenkin huono ihminen ja epäluotettava työkaveri..."

Ja työkaveri oli, että "Häh?" "Nokumunpititullaaamuunja
nytsunkaikkielämämeneeihanvituiksi
kunmäenedesosaalukeamitäitekirjotanpaperiin..."

Työkaveri selvensi, että olivat töissä sopineet, että hän menee aamuun, kun Deen hammastilanne oli vielä "päällä" ja minun töihin pääsystä ei ollut vielä mitään varmuutta, joten kun muuta ei ollut kuulunut, niin hän meni aamuun.

Ja minä selvisin emämunauksesta kuin koira veräjästä.

Huomenna on pakko laittaa lotto vetämään.

S.A.

Ps. Inhoan myöhästeleviä ihmisiä, enkä ole myöhästynyt aikuisiällä koskaan töistä, joten siitä syystä tämä helvetillinen hepuli.

Pps. Sain myös yhdestä tehdystä jutusta suoraa selväsanaista palautetta: "Sä oot ihan sikahyvä piirtämään ja tekstaamaan!" :) Että edes sinä ainoa päivänä, kun pääsee suorittamaan normaalin työpäivän ja tekee viikon ainoan työjutun ja saa siitä vielä kiitosta niin kyllä nyt on  :D-mieli.

7 kommenttia:

katariina kirjoitti...

Sinut on kyllä ympäröity niin ihanilla ihmisillä, että aivan kateeksi käy! :)

Taidan eka kertaa kommentoida, olen kyllä varmaankin yli vuoden jo seuraillut. Lapsiperheen arjesta ei näköjään puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. :)

Hehkuvainen kirjoitti...

On sulla kyllä tosi hyviä työkavereita! :)

Näen tosi harvoin painajaisia, mutta silloin kun näen oikein sellaisen itkuparkukylmähiki-painajaisen, se on aina sellainen että olen myöhässä jostain. Se on ihan kamalaa. En koskaan ole myöhässä oikeasti, joten ymmärrän tunteesi. Mää oisin kuallu jos oisin tajunnu olevani menossa väärään vuoroon.

liskonainen kirjoitti...

voi kulta sun kanssas!

(iso) Dee kirjoitti...

Muistan tunteen myöhästymisestä. Se on kyllä hirveä! Kerran nukuin pommiin, kun olin ilmeisesti unissani painanut soiton toppiin ja nukkunut uudestaan. Se oli kuin maailmanloppu. Loppujen lopuksi myöhästyin vain kymmenisen minuuttia, eikä kukaan tainnut panna sitä edes merkille. Mutta kun sitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Onneksi Sinäkin, Akka, selvisit tilanteesta hyvin. : )

Tupu kirjoitti...

Sattuuhan sitä... Itse olen myös tarkka ei saisi myöhästellä.Kyllä siinä hepulit tulis itte kullekin. Onneks selvisit säikähdyksellä.

Hanni kirjoitti...

Kuka nyt tollaselle voisi vihainen ollakaan :) Pääsin tänään lukiessani aika pitkälle. Vasta tuo "perse vaahdossa" sai aikaan naurunkikatusta.

P.S. Blogissani on arpajaiset, kannattaiskohan sun osallistua sen lisäksi, että pistät sen loton vetämään %-)

Anonyymi kirjoitti...

On se maailma ihmeitä täynnä; että tällaiset työkaverit! Meillä kuulisi tuosta vielä viisi vuotta jälkeen päin! Arvaa vaan, pelottaako myöhästyminen.

Edelliseen kirjoitukseen: Teidän pikkuvesseli on jo niiin iso, että luulin Ceeksi ensin. Ihastuttavia kommentteja tuntuu C.ltä tulevan ja syvällisiä B.ltä! Ei teillä käy elämä tylsäksi.
Kaikkea hyvää teille ja mukavaa kevään jatkoa! Marketta