16.4.11

Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto ja laskuvarjojääkärit.

Huhheijaa:) No ensinnäkin olen lukenut kommentit ainakin 20 kertaa läpi ja tutkiskellut sanoja syvällä sydämessäni, ihan niinku neitsyt Maria;) Kyllä, usko on vahva, että tästäkin selvitään. Itse asiassa, tuo töppäillyt nuori juurikin tarjosi teinikömpelöä suurta halausta minulle: "Kyllä me äiti tästäkin selvitään!" Jotenkin suloisen absurdia. Pöllöpää lohduttaa tolvanaa.

Ja helpottavaa oli jutella äidin kanssa. Sehän eli minun kanssani oman tämän ajan. Ei, aika ei kultaa muistoja. Kyllä minä muistan. Siksi en voi tuomita omaanikaan aivan toivottomaksi, tulihan minustakin jotain. Ainakin keskinkertainen äiti. Tai epäkelpo. Tai jotain.

No, iloisempiin uutisiin sitten. Jotten olisi vallan perse, niin ensinnäkin eilen kävin juttusilla Aan luokkakaverin äidin ja isän luona. Kaveri ei tosin ollut mukana tässä viimeisimmässä casessa, mutta muuten kyllä joka taholla vipinää riittää. Todettiin yksissä tuumin, että silmiä saa ja pitää pitää auki, niin omien kuin toistenkin mukuloiden kohdalla. Sovittiin yhteisiä "pelisääntöjä", esim. kotiintuloajat, kuukausirahat ymsymsyms. Ihan siksi, että eivät naperot voi vedota siihen, että kaikki muutkin saa, tai kellään muullakaan ei oo... You name it. Voi sanoa takaisin, että kyllä silläkin on tai ei sekään saa... you name it.

Muutenkin tuntui tosi hyvältä jutella toisen perheen kanssa, jotka elää tätä samaa ja juuri nyt.

Sovittiin, että otetaan naperot myös mukaan seuraavaan keskusteluun, ei mitään negatiivista vaan ihan se tosiasia pöytään, että kyllä me vanhemmatkin pidetään yhtä. :)

Tänään käytiin uuden hienon kiipeilyseinän avajaisissa. Jotta nyt ei leimauduttaisi ihan paskavanhemmiksi niin sovittiin, että lähdetään ihan koko perheen kanssa, Aakin sillä ehdolla, että pysyy remmissä mukana. Ja se todettakoon pojan hyväksi, että rangaistusten kärsiminen, kotiintuloaikojen noudattaminen yms. ei tuota ongelmia (vielä).

Aa ja Bee niittivät kiitosta ja kunniaa. Vartalonhallinta erinomaista ja ihan kuin olisivat harrastaneet kiipeilyä aina. Meiltä jopa tivattiin useaan otteeseen, että missä kiipeilyseurassa nämä ovat ennen olleet. No ihan siinä kotikoivunoksassa, toisiksi ylimmäinen alajaosto. Kahdella katkenneella kädellä.

Tästä todennäköisesti sukeutuu se yhteinen harrastus:) Vähänkö halutti itselläkin mennä kokeilemaan, mutta pöljä laittoi farkut jalkaan, niin ei ollut ihan taipuisin olo. No, täytyy mennä verkkareissa kokeilemaan:)

Eilen illalla juteltiin Ukon kanssa pitkä tovi. Lapsista, niiden ihanuudesta, erilaisuudesta ja siitä, että miten kutakin pitää kohdella ihan yksilönä. Kun erilaisiahan ne ovat. Päädyimme vertailemaan niitä laskuvarjojääkäreinä.

Meillä on tämmöisiä:

Joku sanoo, että hiiskatin hyvä idea hypätä seitsemännestä kerroksesta.

Meillä on tyyppi, joka hyppäsi jo, kun muut vasta etsii laskuvarjoja. (Aa)

Meillä on tyyppi, joka sanoi, että on hiiskatin hyvä idea hypätä seitsemännestä kerroksesta. Hei, hypätkääpä Te muut, minä hyppään viimeisenä. (Bee)

Meillä on tyyppi, joka haluaisi kovasti hypätä, mutta siinä vaiheessa, kun kaikki muut ovat jo hypänneet, tämä tyyppi miettii, että jos hyppään, niin mistä narusta pitää vetää, kun näitä laskuvarjoja tuli hätäpäissään kiinnitettyä 17 ympäri vartaloa. Taitaa sittenkin olla parempi kävellä rappusia alas... (Cee)

Ja sitten meillä on tyyppi, joka on arvoitus. Se voi toimia ideanikkarina, hypätä ensimmäisenä 17 varjoa kiinni vartalossaan ja sillä selvästikin tulee riittämään sekä äly, että rohkeus ihan mihin vaan (Dee).

Shit, shit, shit.


S.A.

Ps. Kootut Ceet: Kun lapsi näkee maailman vähän erilaisin silmin:
Dee tuli huutaen keittiöön ja verta valui sieraimista. Kysyin Ceeltä: Mitä tapahtui? Ja Cee vastaa: No, se vaan käveli ja yhtäkkiä sen nenä tipahti lattiaan ja pää meni perrrrässä! (How wonderful? Spitaali meiltä enää puuttuikin..) Voiko olla väärin selvittää asia näin? Joku muu sanoisi, että se kompastui ja löi naaman lattiaan. Mutta eihän se voi olla väärin, jos selvittää asian niin, että nenä vaan tipahti lattiaan...

Pps. Tulen jatkamaan tätä case- Aata paremmalla ajalla ja kerron sitten lisää. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on ihan Jees ja keskusteluyhteydessä ja -taajuuksilla ollaan. :)

Ppps. Sori kaikki kirjotusvihreet ja muu epäjohdonmukaisuus, saatte totutella siihen, ei riitä aika typojen korjailuun.

13 kommenttia:

L-L kirjoitti...

Aivan uskomatonta tuntuu arki olevan Susikairassa. Lapsettomana en ota lainkaan kantaa suuremmanluokan kasvatusmurheisiin, mutta tunnustan nauraneeni itseni kipeäksi spitaalisen nenän ja sitä seuraavan pään tapauksessa.

Ei ole arki teillä ainakaan tylsää. Toivotan iloista kevättä koko perheelle.

benna kirjoitti...

Ahhahha täälläkin spontaani ääneennauru ceen spitaaliselle pikkuveljelle :D

muikki kirjoitti...

Tuo selostus nenän tippumisesta kyllä oli ihan parasta. Meinas mennä aamukaffet väärään kurkkuun, mutta kyllä ainakin päivä lähti hyvin käyntiin. Ja eihän lapsiperheen arkea jaksaisi ellei sitä otttaisi huumorilla.

haltiakummimummi kirjoitti...

haltiakummimummi täällä tyytyväisenä myhäilee ja laittaa lentorahtina (omalla superluudalla) liudan suojelusenkeleitä jokaiselle erikseen. ja vanhemmille tuplat.

MiPa kirjoitti...

Jäi edelliseen postaukseen kommentoimatta, mutta laitan sen nyt.
Minusta äitiys on kaikista vaikein exterme urheilulaji mitä olen kokeillut viimeisen 20v aikana ja siitäkin 10v ihan yksin.
Oletko Akka miettinyt mitä elämä voisi olla, jos teillä olisikin yksi tyttö:
"Äiti, minulla on kuukautiset myöhässä ja raskaustesti näyttää..."
Paljon paljon voimia ja sinä olet hyvä äiti.

Hanni kirjoitti...

Saatan tulla uudelleen kommentoimaan sitten kun olen kömpinyt täältä pöydän alta, jonne tuo ensimmäinen ps tiputti. En toivu tästä kuin aikaisintaa iltaan mennessä :D

Patonki kirjoitti...

Hyvä sinä. Hyvä te Ukon kanssa.

Sitä spitaalia ei tarvitse lähettää, vesirokon epäily riittää.

ps. meillä on mahtavat kiipeilyseinät täällä, kiipeilevät ihmiset vaan puuttuu... (mä pelkään korkeita paikkoja)

Tupu kirjoitti...

Kyllä tämä vanhempana olo on välillä niin raskasta.
Onneksi välillä paistaa se aurinko risukasaankin.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin te vedätte! Edelliseen postaukseesi viitaten, poliisin sanoma oli vastaavassa tapauksessa se, että jatko riippuu vanhempien suhtautumisesta ja puuttumisesta. Ja se teillä, jos kellä, on kunnossa!

Kyllä Cee on mahti tyyppi, taas kerran:D
Hauskaa kevään jatkoa! Marketta

Elisa kirjoitti...

Kun luin tuon aiemman postaukseni, niin aivan kuin olisin lukenut joku vuosi meidän perheen elämästä.. Siksipä voinkin sanoa sinulle, että kaikki tulee vielä kääntymään hyväksi. JOtkut lapset koettelevat vanhempiaan enemmän kuin toiset, ja joudutte ehkä vielä muittenkin haasteitten eteen (enkä halua pelotella). Usko itseesi ja pitäkää yhtä, sillä pärjäätte pitkälle. Ja tuo kavereitten vanhempien kanssa asioitten sopiminen pelastaa monesta pulasta. Voimia!

(iso) Dee kirjoitti...

Seinäkiipeily kuulostaakin hienolta koko perheen harrastukselta. Harmi, että sitä ei enää tämän ikäisenä ja kokoisena kehtaa mennä kokeilemaan. Hauska tuo laskuvarjojääkärivertaus pojistanne. Kovin ovat erilaisia.
Muistahan, Akka, ottaa paperikopiot näistä kirjotuksistasi, jos sattuisi joskus kone tilttaamaan, eikä varamuistikaan toimi. Kun olet joskus vanha, tällainen historiikki on aarre ja se antaa paljon iloa myös jälkipolville.

liskonainen kirjoitti...

tästäpä saat vähän muuta ajateltavaa arkipäivän vellontaan ja kiihkeään rytmiin: Stansta aloitiit uuden jatkiksen. käypä lukaisemassa ja...

Anne kirjoitti...

Minusta te kuulostatte niin Täydelliseltä Perheeltä.