31.8.11

Keskiviikko, keskellä viikkoa.

Olipahan höpöpäivä töissä. Sain taas (aika usein viime aikoina, jeejeejeee!!!) tehdä niitä juttuja, mitkä kiinnostaa tosi paljon. Saan tehdä käsillä ja aika menee siivillä! No, tänään kädet ja pää ei oikein tehneet yhteistyötä ja muutama juttu päätyi persiilleen. Tai niinku aivan lähtöpisteeseen. Voitteko kuvitella?! Siis, että mullekin voi käydä niin, että joku juttu ei onnistu :O HETI JA TÄYDELLISESTI!?

Onneksi en ole mikään kirurgi tms. Nimittäin nuo minun "hupsista, nyt sattu hanska"- jutut korjaantuu upottamalla huti vesisaaviin ja kohta mennään taas täysillä :)

***
Ajatuksissa on nyt paljon isoja asioita ja koska tiedän, että teillä on siellä tosi päteviä suojelusenkeleitä, niin pyydän ne kaikki liikenevät vaikka tänne meidän osoitteeseen. Minä lähetän ne sitten eteenpäin. Kun kirjoitan nyt vain omista ja meidän perheen jutuista pääsääntöisesti, niin en nytkään mene sen tarkempiin yksistyiskohtiin, mutta enkeliarmeija tänne- ja täältä eteenpäin! :)
Ja nämä enkelit on matkalla muualle kuin papan luo, mutta voidaan sillekin joku toimittaa, oli taas tänään joron jäljille-luvatta.

Hyvää yötä kaikille!

S.A.

Ps. Jos tarvii retkelle lettutaikinaa, kannattaa laittaa se pestyyn ketsuppipulloon. Helppo annostella! (Oon tässä pari tuntia riehunu retkeläiselle kamppeita kasaan, koulun teltteretkelle...)

30.8.11

Hei Dodo sorsa...

...jäi karttasi yöpöydän alle, sinun pelkään eksyvän maailmalle...

Kaikki vallan mainiosta!  Juhlaviikonloppu on juhlittu ja pari päivää hikoiltu ja puhalleltu- ja tänään jumpassa todettu pumppu toimintakelpoiseksi- joten nyt uskaltaa tuulettaa! Still alive!

Aivan kertakaikkisen hienoa oli. Tarjoilut loistavat, riittävät, juomat sihisevät ja riittävät nekin. Ohjelmaa oli sopivasti, hienoja ihmisiä valtavasti, raurunremakkaa aamuun asti, saunaa nonstoppina ja mitäs muuta mahtavilta juhlilta oikein voi toivoakaan?! Sankari oli tyytyväinen, vieraat takuulla tyytyväisiä ja oletan, että kukaan n. 90 vieraasta ei jäänyt kaivelemaan herneitä sieraimista, kun ruoat tarjoiltiin kertakäyttölautasilta 8O. Tämä siis oli vaivannut sankarin äitiä, että eihän sitä nyt kertiksiltä, että jos niitä lautasia sitten kuitenkin... HUHUUUUUU!? Ryhmä rämä leiriytyy pellolle ja odottaisko kaikki ihan varmasti perintöporsliineja pöytään? NO EI TOD.

Tuli jossain vaiheessa (ääni vissiin meni käheeksi) mieleen, että vois vaikka pantomiiminä alkaa taustatanssijaksi niille, jotka vielä jaksoi laulaa ja sehän tuli touteutettua. Jonkin sortin stand up-pantomiimiporukka olisi nyt kasassa, että tarvitsisiko joku ohjelmaa juhliin? Ollaan ihan valmiita! Majoituksen suhteen ei olla ranttuja, mutta ruoan ja juoman suhteen kyllä ;D

Lahjan tavallaan muistin. Luulin, että mennään punaisella paholaisella, mutta Ukon idea olikin lähteä mustalla leskellä ja siinä jossain kohtaa se lahja (kasa lautoja joiden välissä kirjekuoria) ikäänkuin levisi vähän käsiin ja ne kirjekuoret tipahti sinne auton peräkontiin ja juurikin sen väärän auton. Olinpa juhlapaikalla ihan jyrsimässä ranteita, kun tämä näinkin yksinkertainen asia menee minun toimesta reisille ja viduiksi. No onneksi oli tulossa porukkaa ns. jälkijunassa, niin saatiin lahja läjään ja sankarille. (Ja periaatteessa tääkin hazardi oli Ukon vika, mitäs meni vaihtamaan autoa lennossa!)

Ah, nyt on hyvä laskeutua arkeen ja alkaa tuhlaamaan niitä energialatauksia. Heti tänään olikin jo tilaisuus tarjolla. Tulin töistä kotiin hakemaan jumppavaatteita ja yhtäkkiä Ukko pelmahti sisään klo. 16:30. Heitti rivakalla otteella kaksi ruokakassia jalkoihini, juuri kerkesin stepata karkuun ettei varpaat murtuneet. "Kävin kaupassa!" Huusi Ukko. Tutkailin kauppakasseja, että: "No ostit sitten pussillisen makkaraa ja toisen pussillisen leipää. Ei tullut mieleen se maito eikä margariini mitkä on oikeasti lopussa!" Jonkun sortin silmänpullistumisen saattelemana Ukko vaan sihahti, että: "Oon tässä ettiny pappaa ympäri kyliä, kun se oli karannut jonkun toisen kanssa sairaalasta ja löysin ne tuolta S-marketilta ostoksilta, olivat menossa XXX:ään (paikka josta Pappa on muuttanut pois jotain 50 vuotta sitten)!"

Miten helkkarissa ne olivat antaneet sille lompakon ja ja ja ja?! Tästä se kuulkaa vielä riemu ratkeaa. Talven 2011-12 kuskailin lapsia eri terapioihin ja niistä pois ja väliajat etsittiin katoilevaa pappaa. Jos siellä yläkerrassa on joku, niin voisko Papan muistin palauttaa, niinku vaikka heti!? Kiitos.

(Otsikon ja ekarivin kappale kannattaa youtubettaa, lapsenvahti oli sen jätkille esitellyt ja se onkin soinut talossa ja päässä sunnuntaista asti. Hauska se on silti!)

S.A.

25.8.11

Festareille!

Ensiviikonloppuna, tai tarkalleen ottaen huomenna töiden jälkeen ja lapsenvahdin saapuessa lähdetään juhlimaan hyvän ystävän syntymäpäiviä. Ne onkin aikamoiset kekkerit! Noin 90-100 hlöä ja reipas telttamajoitus pellolla! Mennään siis ihan ilman ipanoita Ukon kanssa. Juhuu! Kahdestaan ollaankin oltu *jossain* viimeksi...ööö...ööö...öööö?! No, käytiin kyllä kesäteatterissa (2h), pyöräilemässä kavereiden luona (1,5h) ja terassiretkellä (2h) tänä kesänä, mutta että ihan yötä poissa kotoa? KOSKA VIIMEKSI? En ihan oikeasti muista! No silloin, kun Cee oli vauva, silloin oltiin yksi viikonloppu poissa... Viisi vuotta sitten!

***

Oon ihan täpinöissäni, hyvää seuraa, ruokaa ja ei ketään vahdittavaa! Ukko tosin jo aloitti eilen illalla: "No ei kai me nyt kahta yötä, jos lauantaina tultais sit kotiin..." Ja ei muuten tulla! Jos täällä ei ole jollain kaula katki tms. niin ei varmana tulla ennen sunnuntaita.

***

Kaikki energiat talvea varten tulee tarpeeseen ja tästä viikonlopusta saan ainakin kaksi säkillistä! Ja olen kyllä niiiiiiiiiin ansainnut lomani! Sanokoon muut mitä tahansa! :)

Hiphurraa! Skååååål!

S.A.

Ps. Tälle illallekin on tehtävää: etsi villasukkia, lämmintä vaatetta, kumpparit, tee ruoka kahdelle päivälle: makaronilaatikko, nakkikeitto, käy kaupassa, karkkipäivän karkit ja muut hyväskät, nosta vähän käteistä hätävaroiksi kotijoukoille, alko, hamahelmiä tiimarista, muista eskarin pastilliraha 4 e, makuupussit, makkaraa, siideriä?, pese työvaatteet valmiiksi, järjestele kulkuväylät, vaippoja... viikkaa pyykit pois, limsaa, surrurrur, muista saunakamppeet, lahja! Muista lahja ja kortti! Kovalevy, kestä vielä vähän!

21.8.11

Kiva murkku:)

Aa ehdottomasti ansaitsee nyt erityiskirjoituksen. Kevään ja alkukesän pöllöilyt on nyt "nollattu". Mummolan ryhtileiri oli erinomaisen hyvä konsti, mutta tätä nyt ei voi suositella -kaikille- kompaktina ratkaisuna. Meillä se toimi vaan hurjan hyvin:)

Meille on siis tullut takaisin se kiva, jutteleva, osallistuva poika, joka ei sinkoile kuin tuli hännän alla ja muurahaiset pöksyissä. Autotallin siivous ja tyhjennysprojekti olikin yllättävän onnistunut juttu. Nyt siellä on pyörää, mopoa ja kaikkea touhua levällään ja kasa teinejä puuhaamassa. Ei olla mitenkään rajoitettu, että kenen pyöriä siellä saa korjata, joten on ihan hurjan mukavaa katsella kun siellä touhuilee Aa ja Bee kavereineen. Cee ja Dee hännän huippuina. Siinä ovat silmien alla, eikä missään kylillä kehittelemässä pöllön puuhia! :)

Perheterapiassa käytiin viime viikolla. No, Aa käy nyt ainakin ne sovitut neljä kertaa ja sitten mietitään jatkoa. Terapeutti kehui, että meillä on tosi fiksu poika. Kyllä me se tiedettiinkin;D, mutta kiva kuitenkin kuulla se joltakin muultakin. Koulua nyt ei vielä kovin kauaa ole ollut, mutta alku vaikuttaa oikein lupaavalta! Kolme kertaa on tullut merkintää JA KAIKKI KIITOSTA HUOMATTAVASTI RAUHOITTUNEESTA JA HYVÄSTÄ KÄYTÖKSESTÄ! JUHUU! Ihana, kun poika pyysi useaan kertaan, että lue äiti vielä ääneen mitä ne opet on kirjoittanut. Ja mielelläänhän niitä lukee, ääneen ja toistona.

Toki meillä välillä rämähtelee ja tulee sanomista, mutta en missään tapauksessa oletakaan aikuistumisen käyvän kivuttomasti. Tärkeintä on kuitenkin se, että meillä on nyt hyvät puhevälit ja olen myös omaa käytöstäni tietoisesti hionut enemmän siihen suuntaan, että *yritän* jutella enemmän kuin aikuinen aikuiselle enkä pidä ihan vauvana tai ala kiljumaan heti. Hyvältä näyttää ja tuntuu!

S.A.

Ps.Bee tosin kysyi vasta, että mitä te sitten teette iskän kanssa, kun me kaikki ollaan muutettu pois? Vastasin, että vaihdetaan lukot ja puhelinnumerot;)


19.8.11

Oikein toimimisen vaikeus.

Tämä nyt taas ei oikeastaan liity mihinkään aiempaan, mutta tulipahan vaan mieleen.

Kuukausi sitten olimme uimassa yleisellä uimarannalla ja lähtiessämme pois Bee huomasi maassa Nesteen maksukortin. Siinä oli kääntöpuolella puh. nro, osoite ja maininta löytöpalkkiosta. Beehän riemastui siitä, että nyt kyllä palautetaan tämä ja hän löytäjänä saa löytöpalkkion! Jeah!

Soitin kortissa olleeseen numeroon ja siellä sanottiin, että kortin voi joko postittaa tai viedä lähimmälle huoltoasemalle. Sanoin, että eihän tuo lähin kaukana ole, viemme sen sinne. No, jotenkin ajattelin, että maksavat pojalle sen 9 euroa sieltä asemalta, mutta "ei kuule ole meidän tehtävä maksaa mitään löytöpalkkioita, soita siihen numeroon uudelleen"... Ja soitin ja ottivat tilinumeron ylös ja ja ja... Kuukausi on mennyt, eikä mitään ole kuulunut.

Tänään Bee totesi, että: "Se oli kyllä ihan huijausta, ei ne maksa mitään löytöpalkkiota, mä oon käyny melkein joka päivä tilillä tarkistamassa, eikä ne oo maksanut. Jos mä vielä löydän joskus jonkun kortin, niin mä katkasen sen ja laitan roskiin."

Hmmm. Niin olisi kannattanut toimia nytkin, olisipa ainakin säästynyt harmistukselta. Tyhmää keksiä hyviä juttuja ja kannustimia, jos niitä ei sitten viedä loppuun asti, eikö?

30 euron kuukausirahaan 9 euroa on kiva lisä, sen lisäksi, että tulisi sitä oikein toimimisen kannustusta, mutku...

S.A.

17.8.11

Hitsin vitsi.

Koulut alkoi: kalenterien järjestelyä, pitkiä työpäiviä (ja putkia), hoitojen, eskareiden ja kaiken muistettavan sumaa. Ja koska katastrofialueella ollaan, niin sittenhän kävi muuan viikko sitten niin, että Ukon isä joutui kolariin. Käsi murtui. Mutta nyttemmin on sitten käynyt ilmi, että pappa on ns. sekaisin kuin seinäkello. Yhdessä hetkessä ja lauseessa on melkein tässä päivässä ja seuraavassa jossain 30 vuoden takana, seuraavassa elää vissiin jonkun toisen elämää ja taas seuraavassa muistaa kahden lapsenlapsen nimet oikein ja kahta ei ollenkaan:(
Olimme siinä uskossa, että pää kuvattiin sairaalassa, mutta tänään sitten tuli tieto, ettei sitä edes ole kuvattu! HITSI! Huomenna palaveri lääkärin kanssa, että mitäs nyt sitten... (Ukko tosin sanoi heti kättelyssä, ettei me ainakaan voida tähän meidän tivoliin sitä ottaa). Kääk, mitäs nyt?!

No huomenna taas vähän viisaampana(?) ehkä.

Miten meille on jaettu näin kummalliset kortit tässä elämän pokerissa?! Häh!?

S.A.

Ps. Aalla näyttää menevän nyt hyvin :):):) siis meillä on ihan sikakivateini!!!!!
Cee ja Dee on niittäneet tahoillaan kiitosta ja ylistystä, kun "ne on niiiiiiin ihania". Tänään tuli eskarissa yksi uusi täti katsomaan minua ja sanoi: "Pitää ihan tulla katsomaan, että minkä näköisen äidin poika on täällä hurmannut aivan kaikki tädit!" Vähänkö lämmitti sydäntä, aika paljon!:)