31.8.09

Lisää kuvia.



Hehheehee. En nyt vieläkään päässyt tuon picasan kanssa samalle aaltopituudelle, mutta olkoon sitten näin. Sainpahan kuitenkin vähän useamman kuvan laitettua. Vaan nyt on pakko jatkaa töitä eli hiphip ja virkeää maanantaita!

S.A.

30.8.09

Tynkä postaus käsitöistä.

Tuossapa on sitten läjä kaikenmoista tarviketta, joita olen työstänyt täällä. Tuossa rullalla on noin 5 metriä norsun kaulaliinaa valmiiksi kudottuna ja sitten on tuommoisia patalapun näköisiä juttuja.

Minulla oli hieno ajatus siitä miten tämän esittelen, juuh. Aa kuvasi minua monelta suunnalta ja otin piposta kuvia ja kaikkea. Niin, hemmetti soikoon, en saa kuin nämä kaksi tähän nyt laitettua. Sössin jotain picasan kanssa *ääh*. Hyvä juttu ja onnistumisen riemu tyssäsi siihen, että noiden kuvien kanssa meni ihan sähläämiseksi (kiroilututtaa tämä oma typeryys). No, ehkäpä huomenna saan työkoneella värkättyä niitä parempia kuvia, toivottavasti!

Tässä on kuitenkin se pääjuttu, eli viitta:) Siinä on yksi "patalappu" kauluksena, sen voi kääntää poolokaulukseksi, laittaa sivuttain (kuten kuvassa) tai sitten sillä tavoin perinteisesti kuin paidan kaulukset. Se norsun kaulahuivi meni tuonne alalaitaan. Sitten kudoin kettutyttöpipon (pojat sanoi, että näytän kettutytöltä se päässä) ja yhdestä kankaasta tuli a-linjainen perushame. Talviset kelit saapi tulla! Lankaa jäi vielä ja pähkäilen tekisinkö säärystimetkin?! (Otetaan ideoita vastaan!)

Ei näytä yhtään niin kivalta henkarissa kuin päällä! Murr-murr, tuon kuvankäsittelyn kanssa:(
No, ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta.

Posted by Picasa

29.8.09

Haahuu?!

Anteeksi nyt vaan, mutta missä pöllyssä nuo lastenohjelmien tekijät oikein on? Teletapitkin vaikuttaa varsin täyspäisiltä verrattuna Unelmatarhan Apsi Deisiin, Ninki Nonkkiin ja mitä niitä nyt olikaan. Eikö niille olisi voinut keksiä suomenkielisiä nimiä edes?! Iggl-Piggl!!! Kaikki sympatiat niille, jotka noita ohjelmia dubbaa suomeksi. Keskimäärin jossain kolmessa promillessa alkaa puhe muistuttaa tuota käsittämätöntä sökellystä, joten jos tuota pitää selvänä ja pokerinaamalla paperilta lukea, niin... *hakkaa päätä seinään*.

Mutta hahhaa;D Noille on tehty ihan askartelusivutkin. "Leikkaa keskisormi... (kohta 17)"

Toista se oli ennen. Peppi ei ollut pahastikaan harhainen kuvitellessaan olevansa maailman vahvin, jos vertaa näihin nykypäivän sankareihin. Jääkö lapsille mieleen joku iki-ihana jakso Unelmatarhasta, jota ne muistelevat isoina: "Oi se ihana Apsi-Deisi rastapää leijui Haahuun kanssa ja sitten tuli sininen Iggl-Piggl ja Maka Paka kivikasa ja sitten ne puhuivat hiih-ihht-töö-Apsi Deisii-köök-kiih-möör-Maka Paka".

S.A.

Ps. Jos ette ole ko. ohjelmaan vielä törmänneet, niin ei kannata sitä yrittää bongatakaan. Teitä ON varoitettu!;D

28.8.09

Eipä olisi itsellä kyllä juolahtanut mieleen.

- Äitiii! Me keksittiin tosi hyvä juttu! Muistatko, kun sillon kerran iskä nosti meidät roskiksen päälle polkemaan niitä roskia ja sitten sinne mahtui vaikka kuinka monta pussia vielä?! Niin, kun aukaisee sen roskiksen kannen ja hyppää autotallin katolta sinne roskikseen, niin ne roskat painuu tosi paljon lytympään!
- Glumps. Periaatteessa aika hyvin keksitty, mutta sieltä katolta on kyllä aika korkea pudotus! Jatkossa ei ehkä kannata kuitenkaan tehdä niin, jooko? Ja kun siellä saattaa olla jotain teräviäkin roskia...

Oh Duudsonit sentään! Miksi minä jään aina miettimään mitä kaikkia oivalluksiaan ne jättävät kertomatta? Kun nämä valikoidut huippukeksinnötkin ovat joskus aika usein melkoisia katastrofin alkuaineita. Toivottavasti meidän suojelusenkeleillä on kunnon työsopparit asiaan kuuluvine ylityö-, likaisentyön- ja sunnuntailisineen.

S.A.

27.8.09

Kärpänen.

Jos koira on ulkona kiinni, niin pojilla ja Ukolla on rasittava tapa pitää ulko-ovea auki. Ei sitä vaan voi vetää kiinni kulkiessaan, vaan se on apposen auki. Ja sisälle tulee kärpäsiä. Ampiaiset ja kaikki muut öttiäiset vielä siedän, mutta kärpäsiä inhoan yli kaiken. Ensiksikin ne tuntuvat olevan niin ovelia, etten pärjää niille ollenkaan. Lisäksi ne ovat niin vilkasliikkeisiä, että jos oveluudessa pärjäisinkin, niin nopeudessa en.


Viime kesänä meillä oli semmoinen sähkölätkä. Hyvä. Tänä kesänä se vanha hajosi ja uudessa mallissa oli semmoinen turvaverkko, ettei pennut työnnä sormiaan siihen. (Empiiristen tutkimusten mukaan kaikki pennut kokeilee kerran miltä se räpsäys tuntuu.) Joka tapauksessa turvaverkko teki lätkästä niin turvallisen, ettei sillä saanut yhtäkään öttiäistä hengiltä. Mainitsin siitä jo aiemmin Ukolle, että se uusi lätkä on surkea. Ukko sitten irrotti sen turvaverkon lätkän toiselta puolelta, sillä seurauksella ettei se uusi lätkä toimi enää ollenkaan. Ihan voi rauhassa tunkea vaikka kaikki sormensa siihen, ei tule pienintäkään räpsyä.


Nyt on kolmena yönä kärsitty YHDEN kärpäsen häikäilemättömästä terrorismista. Se syöksyy kuin pommikone kohti ja kun nousee ylös listiäkseen sen sanomalehdellä, se pirulainen on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Takaisin pötkölleen ja eiköhän suuuurrrr-pööörrrrr taas hyökätä päälle kuin yleinen syyttäjä. Jopa sikiuninen Aakin raportoi tästä viheliäisestä ötökästä eli harvinaisen hankalan yksilön kanssa ollaan oltu tekemisissä, jos Aakin on siihen herännyt.


Viime yönä hermostuin sitten oikein kunnolla. Se kärpänen herätti puoli kahden tietämillä. Tottumuksesta yritin sitä hetken saada hengiltä onnistumatta. Menin takaisin pötkölleen ja samalla hetkellä päässä alkoi soimaan Marko Haaviston & Poutahaukkojen Paha vaanii. Ja nimenomaan se kohta, jossa "itsemurhalentäjää ei ruusuin palkita". Jumalauta puoli kuuteen asti makasin sängyssä peiton alla kärpästä piilossa ja tuota renkutusta kuunnellen. (huom. minulla ei ole mitään henkilökohtaista kaunaa ko. yhtyettä tai heidän musiikkiaan kohtaan.)


Kun sitten seitsemän jälkeen nousin ylös, oli ilmeeni ja olemukseni sen verran rähjäinen ja tuohtunut, että Ukko todellakin paneutui sen kärpäsen etsimiseen ja tappamiseen. Onnistuen siinä lopulta. R.I.P. Kärpänen.

Tämä teksti olkoon varoituksena muille kärpäsille. Meille ei kannata tulla. Jos öinen terrorisointi päätyy liiskautumiseen Susikairan sanomien nurkkaan, se ei ole sen arvoista. Ja hyvä radion henkilökunta, ei tänään M.H. & Poutahaukkoja, jookos?!

S.A.

P.s. Kiirettä pitää käsityöhommissa! Ihan jo palan halusta esitellä mitä olen värkännyt:D

Valokuvatorstai.


- Sinne pöydällekö se unohtui!? Kivaa katsella, kun etsitte joka paikasta!
Valokuvatorstain haasteena jatkaa kuvan tarinaa kuvalla.

26.8.09

Joskus aamu alkaa näinkin.

Ring...ring...ring.

- Akka, XXX.

- Täällä se ja se, sieltä ja sieltä (huomattavan kaukana Susikairasta). Et arvaa mikä on taas vialla!? (naureskellen)

- No, jos ihan totta puhutaan, niin en kyllä arvaa sitten millään. Tämä puheluhan tuli nyt Susikairaan siis. (myös naureskellen)

- Oho. Piti soittaa sinne toiseen paikkaan, sille ja sille. (enemmän hihittäen)

- :D No eipä siinä mitään, ne varmaan arvaakin paremmin sitten missä on vikaa. Lykkyä sitten vaan! Niiden nro. on muuten xxx-xxxxx.

- Kiitti, mukavaa päivänjatkoa!

- Kiitos samoin. Tämä itseasiassa piristi jo kovasti! (tosi leveästi hymyillen)

S.A.

25.8.09

Sattuuuuu.

Märy-Iita ilmoittautuu. Nämä h**vetilliset liitoskivut ovat saaneet minut itkemään tänään useampaan kertaan. Autosta nouseminen on pahinta. Käveleminen toiseksi pahinta. Istuminen kolmanneksi. Niille, joilla ei ole tietoa kivun laadusta, voisin kuvailla niitä vaikka näin (samoilla sanoilla kerroin myös Ukolle): "Ajattelet nuo häpyluut, että ne on ladon ovet ja joka liikahduksella ne ovet hierautuu toisiaan vasten, joka askeleella räps-räps-räps. Kun joudut ottamaan sivuaskeleen tai esim. laittamaan sukat jalkaan, tuntuu siltä kuin joku vääntäisi taltalla niitä ladon ovia erilleen toisistaan." Vaan eihän tässä ole enää kuin noin 65 päivää, että tämä kipu hellittää. "Palkintokin" siitä on lupeissa eli kuitenkin olen aika onnellisessa asemassa vaikkakin hyvin äkäinen.

Oikeasti olen ajatellut niin suurella sydämellä niitä, joilla kipu on jokapäiväinen seuralainen. Joskus ehkä pienemmässä mittakaavassa, mutta läsnä silti. Syytä ei mahdollisesti tiedetä, eikä kipua siis voida hoitaa (muuten kuin kipulääkkeillä ja niidenkin teho saattaa olla mitä on). Nostan hattua kyllä kaikille, jotka painivat jatkuvien kipujen kanssa. Kumartaisinkin, jos olisin varma, ettei se satu yhtään.

Tästä tuli tämmöinen synkeä turhautuneen ämmän kitinä. Sekin ärsyttää, että luon nyt ympärilleni negatiivista ilmapiiriä, Dee-rassukin on varmaan ihan stressaantunut. Yritän loihtia positiivista auraa ympärilleni ja haaveilen omasta rollaattorista ja kynnyksettömästä talosta ja muista semmoisista mukavista jutuista.

S.A.

Ps. Ei muuten oikein puhdistuneet ne vaatteet siitä tulostinvärikylvystä. Kökkö.

24.8.09

Hakattu-tylpällä-esineellä-look.

Perjantaina täyttyi tulostimen ylijäämävärisäiliö. Käyttöohjeessa luki, että tilaa uusi tyhjä säiliö. Tyhmääpä olisi tilata tyhjä säiliö, joten päätin tyhjentää sen. Kaadoin jauhesotkun roskiksen päälle ja vakaa aikomus oli viedä roskis iltapäivällä. En muistanut. Maanantaiaamuna viskasin suodatinpussin siihen roskiksen päälle ja *pufff*. Sen jälkeen olen käynyt kotona suihkussa ja vaihtanut vaatteet ja pessyt toimiston keittiön seinät+lattian. Vaatteina minulla oli punainen neule, valkoinen trikoopaita ja farkut. Juu. Pyykinpesua sitten vissiin iltasella tiedossa. Toivottavasti se väriaine lähtee vaatteista pois tai tulee poru.

Onkohan jollekin muullekin käynyt näin, koska tarkemmin tulostimen käyttöohjetta tutkiessani huomasin, että siinä lukee "älä yritä tyhjentää säiliötä itse". No jokatapauksessa jotain mätää tässä hommassa on, jos värit maksaa 136 € ja tyhjä säiliö 12 €. Tuohon väripatruunojen hintaan toivoisin, että sitä väriä ei menisi yhtään mihinkään muualle kuin paperiin. Pöh!

Kostutetulla paperilla saa joka tapauksessa mustelmaisen soundin naamaan, kun yrittää sitä jauhetta pyyhkiä nätistä pois. Vinkiksi vaikka maskeeraajille tai jollekin, jolla on tylsää toimistossa.

S.A.

Ps. Räkäkin on ihan mustaa.

23.8.09

Ihmisten ja eläinten anatomiaa.

Huom. Sisältää vähintäänkin kyseenalaista materiaalia.

Saunassa keskusteltua:

- Kuinkahan pitkä pippeli norsulla on? (Bee)
- No varmaan jotain näin pitkä. (iskä näyttää käsillään noin metrin pituista mittaa)
- Hihiihii. Ei voi olla! (Bee)
- No onhan norsut aika isoja eläimiä! (Äiti)
- Hiihhiii. Hohhoo. Niin. Ja onhan se tosiaan aika pitkä, kun sehän kasvaa naamassa! (Bee)
- Et kai sinä oikeasti luule, että norsun pippeli kasvaa niiden naamassa!? (Äiti)
- No niin mäkin kyllä oon luullu! (Aa)
- Onkohan ne kuunnelleet mitään biologian tunnilla? (Kysyy äiti iskältä)

***
R-kioskilla:

- Minä talviin näitä. (Cee nostaa kondomipaketin tiskille)
- Et tarvi! (Äiti nostaa paketin takaisin hyllyyn)
- Mitä ne on? (Cee)
- No semmoisia aikuisten juttuja. (Äiti)
- Talviiin! (Cee)
- Otetaan purkkaa, jookos? Saat valita värin! (Äiti)
- Otetaan sulle nämä! (Cee nostaa paketin uudelleen tiskille)
- Ei äitikään näköjään nyt tarvi niitä. (Sanoo äiti ja silittää isoa mahaansa)

***
Äiti aamukahvilla sohvan nurkassa. Cee tulee toivottelemaan hyviä huomenia ja nappaa äidin
lapaluun alta kiinni:
Cee: Sulla on täälläki tissi! (Onko pakko huomata kaikki? Onko pakko sanoa kaikki ääneen!?)
Äiti: Ei oo. Se on kuule. hmm. vähän niinku lihasta. (Pitkä varoittava tuijotus Ukon suuntaan. Juuri nyt kannattaa pysyä vakavana;D)

***
Mistähän sitä kirjoittaisi, jos nuo älypäät eivät tarjoilisi aiheita jatkuvalla syötöllä?

S.A.

22.8.09

Pikkustrippejä 3.

***
Ring...ring...ring.
- Akka.
- Tiesikkös, että sisko on Madridissa?! (äiti)
- Öh, no, kun nyt suoraan kysyt, niin joo, mutta kuulin niistä suunnitelmista vasta, kun sillä oli jo jalka lentokoneessa.
- Meillä on täällä naurattanu iskän kanssa:) Oltaishan me yritetty puhua, että siihen varsinaiseen paluuseen on vaan 3 viikkoa, mutta... No Genevestä se laitto tekstiviestin, että on siellä.
- Joo, mutta eikö oo ihanan spontaania?! Ja sitä paitsi ihan fiksusti ajateltu, että edes mulle ilmoitti mihin on oikeesti matkalla...
- No niin kyllä:)
***
- Nyt siivoamaan! Aa, imuroi pikkueteinen!
- Mitä järkee siinä on? Siitähän kuljetaan koko ajan, niin että sinne tulee aina hiekkaa. Ei kannata!
- No viikkaapa sitten pyykkikorista nuo likaiset vaatteet takaisin kaappiin.
- Mitäh?
- Mitä järkee niitä on pestä, ei ne pysy sun päällä puhtaana kumminkaan. Ja Bee unohda se tiskaaminen saman tien. Ei siinäkään mitään järkee ole, sotkeentuu ne astiat kuitenkin. Ja samaan syssyyn saunankin voi purkaa, eipä sitä kannata itteensäkään pestä.
- JOO. Tajusin jo!
***
- Niin meni koko päivä siivotessa. (ukko)
- Mmm. Ja ajattele, touhuttiin koko porukalla. Jos olisin siivonnu yksin, niin olis menny 5 päivää.
***

Iltaherkuksi tein pastasalaattia ja mascarponevaahto-suklaa-keksi-torneja. Filmi käytiin vuokraamassa, koska eilinen "Morsian karkuteillä"-elokuvan katsominen meni ihan pipariksi. Minä auoin päätäni ja taivastelin, että miksi ihmeessä se nainen ei sitten voi elää avoliitossa, jos on niin hemmetin vaikeaa sanoa "tahdon". Ukko silmäili minua aina välillä ja totesi lopulta, että: "Sulle ei taida oikein sopia nää romanttiset komediat." Täksi illaksi otettiin tiukkaa toimintaa ilman tyhjää nyyhkyilyä. Vaan onpa ihana olo! Hetken, pienen hetken, täällä näyttää siltä, että täällä asuu ihmisiä, eikä sikoja. Tavarat on oikeilla paikoillaan ja joka askeleella ei tarvitse pelätä astuvansa pikkulegoon tai johonkin muuhun riemastuttavaan pikkuesineeseen, joka uppoaa syvälle kantapään kovaan nahkaan ja saa silmät pullistumaan päästä. Lapset ja Ukkokin näyttää jotenkin paremmilta nyt;D

Onnellinen Akka huikkaa hyvät lauantait kaikille ja ottaa hyvän päivän kunniaksi yhden piitkän limun jäillä!

S.A.

21.8.09

Höyryjuna ja tuuliajolla oleva resiina.

Höyryjuna:
- Heräätyyys!
- Huomenta! (Hyppää sängystä, kävelee vessaan, toivottelee huomenia kulkiessaan, peseytyy, tulee aamupalalle, syö reippaasti, pukee ja lähtee kouluun= aikaa menee noin 15-20 minuuttia maksimissaan)

Resiina ilman kuljettajaa:
- Heräätyyys!
- ympfh.
3 minuutin päästä:
- Nyt pitäisi nousta.
- ymhyp.
5 minuutin päästä:
- No nyt YLÖS!
- JOOJOO. Onko pakko ressiä heti aamusta?!
(Valuu peiton kanssa sohvalle. Irrottelee hammasrautojaan noin 5 minuuttia, ei ole vielä avannut silmiään kertaakaan.)
- Käväisepäs pesulla ja tule aamupalalle.
- ymphf.
- Missä mun hammasharja on??? (kuuluu vessasta)
- No kai se siellä on mihin sen illalla jätit.
- Jaa. No on se tuossa.

- Mitä aamupalaa?
- Muroja tai leipää.
- Hyi. Noita pahoja muroja. Ja tota leipää! En kyllä ota mitään.
- Pitäisi se jotain syödä, että jaksaa koulussa.
- No leipä sitten, ainiin. Repussa on joku lappu.
- Katsotaanpa, ai teillä on teatteri! Kivaa! Hitsi, pitäisi viedä rahaa tänään, mutta en minä nyt enää ehdi automaatille. Etkö muistanut ollenkaan eilen?
- No en mä sit mee sinne! TYHMÄÄ!
- Kyllä sen rahan varmaan ehtii maanantainakin, se teatterihan on vasta ensi viikolla.
- Joo, mut en mee.
- Aha. No syö nyt reippaasti, ettet myöhästy.

10 minuuttia myöhemmin:

- Missä mun vaatteet on?
- Mihin riisuit illalla?
- No tohon.
- No ei siinä näytä olevan mitään vaatteita. Hae kaapista.
- Ei siellä oo mitään siistejä.
- No etsi sitten niitä eilisiä! (tai painele minun puolesta vaikka alasti sinne kouluun!!!)
- Sukissa on reikiä! Kenkiin menee kiviä ja ne rikkoo sukat.
- No ota toiset sukat, kai sieltä nyt yhdet ehjät löytyy.
- Joo ei löydy! Menenkö ilman sukkia, täh?
- Älä puhu puppua. ON siellä varmasti ehjiäkin sukkia! (joo, mene ilman sukkia ja vaikka ilman kenkiäkin!!!)

Kello näyttää jo lähes kriittistä lukemaa.

- Nyt vauhtia. Sinä myöhästyt kohta!
- En myöhästy, jos iskä vie.
- No ei se kyllä nyt vie. Tästä on niin lyhyt matka kouluun.
- Mitä jos vieki?
- No en kyllä nyt tänä aamuna vie. (sanoo iskä)
- TYHMÄÄÄÄÄ!

Eteisessä:
- Missä mun kengät ja räpikkäät ja takki on?
- Mihin riisuit eilen?
- No tähän.
- No siinä ei näy mitään! Mietipä uudelleen. (vaatteet löytyy toiselta ovelta)
... Poika lähtee...vain palatakseen puolen minuutin päästä ovelle:
- PYÖRÄN PENKKI ON MÄRKÄ!!!
- KUIVAA SE! (vaikka omalla takapuolellasi, jos et osaa pyyhettä ottaa siitä puolen metrin päästä. Kirsk!)
- Jos mä myöhästyn se on sun syy!
- Aha. Olipa yllätys.
= aikaa on mennyt tunteroinen.

Äiti ristii kätensä ja rukoilee sydämestään, että Ceestä ja Deestä tulisi höyryjunia. Ja että Bee löytäisi joskus itselleen työpaikan, jossa olisi vain ilta- ja yövuoroja. Ei se vaan ole aamuihminen, ei kertakaikkiaan. Takana on kuitenkin hyvät ja pitkät yöunet, eli ei pitäisi olla väsymystäkään.

S.A.

20.8.09

Mitä? Missä? Milloin?

Puhelu tiistai-iltana:


- Nii, tuutteko te viikonloppuna tänne?
- Ai pitikö meidän tulla?!
- No siitä oli sillon joskus puhetta, että joku viikonloppu, nii se olis nyt tää. Eikö kukaan ollu ilmottanu teille?
- No ei ollu. Öh. Tää tuli vähän äkkiä. Pitää miettiä. Mie ilmottelen.

Yöllä (ti-ke välisenä) saapunut tekstiviesti:

"Hello, anteeksi ku mie nyt pommitan, mutta joko ootte tullu johki lopputulokseen? Jos ette tule tänne, niin mie oisin lähös huomenna Jennan kans Jyväskylään:)"

Akka miettii aamun viestin rivien väliä ja sisko soittaakin (keskiviikkona) aamupäivästä:

- Ni ootteko tulossa?
- Miten mulle tuli semmonen mieleen, että ei olis niin väliksi tulla just tänä viikonloppuna... että se reissu olis niinku kivempi?
- Nii... Siis olis tosi kiva nähdä teitäki, mutta...
- Ok:D Päätetään nyt sit, että ei olla tulossa tänä viikonloppuna ja sitä paitsi on oikeesti ollu joka viikonloppu jotain lentoa, että ihan kiva välillä olla vaan kotona. Tuleehan näitä viikonloppuja vielä. Ja pääset sinne Jyväskylään sitte.

Torstaina aamupäivällä saapunut tekstiviesti:

"Heippa. Älä nyt suutu tai hermostu rakas sisko. Mie en oikeasti mene Jyväskylään vaan Madridiin viikonlopuksi! XXX maksaa liput niin mie lähin! Äitille ja isille en sen takia halunnu sanoa ku ne ois heti luetellu miljoona syytä miksi EI PITÄIS lähteä ja ois ne varmaan suuttunuki. Mutta sulle kerron, että joku muukin kuin Jenna tietää missä oon. Lähen nyt X:n kentältä, meen Hesan ja Geneven kautta ja sitte su takas Hesan kautta. Laitan viestiä ku oon perillä:)"

Akan vastaus:

"Sä oot niin... hassu, rakas! Kiitti kuitenki ku ilmotit vähän suuntia, ni en nyt sydän syrjällään seuraa nelostien liikennettä:) Pidä ihana viikonloppu!"

Huom. Tekstissä esiintyvä XXX on siskon avomies, ei mikään tuntematon lippujen ostelija:)

Mahdolliset vanhempien keksimät miljoona syytä voisivat olla esim. "Sähän lähdet kolmen viikon päästä taas vuodeksi sinne Madridiin!"x 1 000 000.

Sorry sis, tää nyt oli vaan ihan pakko taltioida tänne;D

Ukon kommentti oli: "No eihän sillä oo niin väliä, jos ei oo kotona, onko sitte Jyväskylässä vai Madridissa."

S.A.

Munat yhdessä korissa?

Täällä on taas tuo synnytysosaston toiminta tai toiminnattomuus lehtien palstoilla. Aiemmin on ollut mahdollista saada kätilö matkaan, kun on ambulanssikyytiin päädytty. Nyt ei saa enää sitäkään, jos ei käy hyvä munkki. Ambulanssimiehistöä (-naisistoa) oli tarkoitus perehdyttää ison kaupungin isossa sairaalassa, mutta sekään ei kannata, kun sinivalokuljetusfirma vaihtuu vuoden vaihteessa. Että semmoista. Jos en olisi keksinyt mielestäni loistavaa suunnitelmaa mennä äiteen helmoihin sairaalan liepeille kyttäämään h-hetkeä, niin saattaisi minulla alkaa jännittämään. Ja saattaa se jänskättää ambulanssihenkilökuntaakin. Puhumattakaan ensisynnyttäjistä. Onneksi yleensä aikaa on ja synnyttäjät osaavat (kuulemma) arvioida olonsa ja laitokselle lähtötarpeensa hyvin.

Toisaalta tosiasiahan on, että vaikka olisi sairaalan ovella ja asiat lähtevät menemään vinksalleen, niin ei ole välttämättä mitä tehdä. Mutta se ottaa päähän, että jos osasto on luvattu säilyttää ja nyt vedotaan siihen, ettei saada työntekijöitä tänne... Tarpeeksi taaloja tiskiin vaan, niin kyllä saadaan tekijöitä, sanon ma.

Vaan aina löytyy ihan pikkuisen parempia ja tuottavampia rahareikiä. Jos kunnan visiona joskus olikin houkutella nuoria ja lapsiperheitä tänne Susikairaan, niin nyt näyttää siltä, että uuden linjauksen mukaan tänne toivotaan rautaseiskan heiluttajia ja semmoisilla katumaastureilla ajelijoita, joilla ei ole ainakaan suksiboksia katolla (kun se suksiboksi ei mahdu oikein kunnolla aukeamaan siellä parkkihallissa).

Vaan jotain hyvääkin. Oli laitettu aloitetta siitä, että perheillä, joissa on useampia lapsia olisi tulevaisuudessa mahdollisuus saada kodinhoitaja hoitamaan isoja lapsia siksi aikaa, kun isä lähtee viemään äitiä sairaalaan synnyttämään. Olisihan sekin sentään jotain ja säästäisi ainakin vähän aikaa vrt. odotella jotain sukulaista 50 km:n päästä lapsenvahdiksi.

Mutta minun johtopäätös on:

Tästä halutaan perustyhjä kyläpahanen, jossa ei asu vakituisesti ketään. Ja ruska- & keväthankikelien aikaan kylä on täynnänsä turisteja ja muualta tulleita työntekijöitä. Vaan esim. viime keväänä, kun isot yritykset laittoivat stopin huvi- ja virkistyspäiville (peruivat kevätreissuja), niin jopa oli hilpeitä työntekijöitä sopimuksilla "soitetaan tarvittaessa töihin". Siinäpä sitten puhelin kourassa odotellaan pari kuukautta soittoa, jota ei kuulu. Toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla työtä tekevät ajavat itsensä ihan piippuun, kun ylimääräisistä vuoroista ei kieltäytyäkään uskalla.

Nuorisotoimintaa supistetaan- rahaa ei ole. Kauppa-auto lakkaa kulkemasta-rahaa ei ole. Susikaira lakkaa olemasta-rahaa ei ole. Mutta jäähän tänne sentään kaunista luontoa ja noin 50000 vuodepaikkaa. Tervetuloa vaan! Petipaikoissa on sentään mistä valita;D!

S.A.

"Sateenkaari"


Koiran turkista tippuvan veden jättämä "sateenkaari". Eipä tälle kesälle ole juuri muunlaisia sateenkaaria näkynyt. Valokuvatorstaissa lisää sateenkaaria.

Posted by Picasa

19.8.09

No milk today.

Pienistä puroista kasvaa joki jne. Vaikka parisuhteen harrastaminen on pääsääntöisesti ihan kivaa, niin joskus tulee vastaan niitä tilanteita, että *no hohhoijakkaa*. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään voi, niin sitä jää tietysti miettimään omia toimintatapojaan...

On niitä ikuisia koetinkiviä, joihin ei näytä löytyvän ratkaisua. Ihan pikkuruisia juttuja, jotka saavat "pällin repeämään" ja "hihat palamaan". Meillä listan kärkipäässä on ehdottomasti tyhjien maitopurkkien litistäminen. Ukon jäljiltä on aina vähintään yksi, usein useampikin tyhjä purkki pöydän reunalla. Olen siitä sanonut hyvässä hengessä ja joskus vähän huonommassakin, mutta mikä on lopputulos? Tyhjä maitopurkki pöydän reunalla. Joskus mietin, että haluaako se ihan oikeasti avioeron? Tosin tulin kyllä niistä ajatuksista järkiini. Kai nyt mies osaisi sanoa, että "haluan avioeron" eikä vain tyytyisi vihjaamaan tyhjällä maitopurkilla aikeitaan.

Aika usein se olen minä, joka loppujen lopuksi litistän ne purkit. Mulkoillen ja vihaa kihisten. Toisinaan päätän, että: "Nyt riittää jumankekka se purkkien kanssa seuhtominen! Hukutaan vaikka tyhjiin maitopurkkeihin, mutta minähän en niitä enää litistele!"

No, sitten pääsen taas kihisevän maitopurkkiraivon yli ja elämä jatkuu melko rauhallisena. Kunnes Ukko tekee jonkun toisen pikkuruista ärsytystä aiheuttavan jutun (esim. lataa koneelle ohjelman, joka on jo kertaalleen sekoittanut koko koneen ja sitä on huoltomies jo silloin käynyt korjaamassa.) Ja tämä meidän "jästipäiden kuningas" on yhtäkkiä aivan varma siitä, että nyt tänään sen ohjelman lataaminen onnistuu. Tarvitseeko täsmentää? No lopputulos on sama kuin silloin aiemmin- kone jumissa ja huoltomiestä odotellaan.

Akka on niiiin kypsää kauraa kuin olla voi, mutta tietysti kuitenkin huomaa, että myös Ukkoa harmittaa oma typeryytensä ja se saamarin ohjelma. Mitäpä suotta lisäämään harmistusta naputtamalla sellaisesta vahingosta, joka jo tapahtui. Vaan kun se kihinä sisuksissa ei vaan lopu. Se pullahtaa arvaamatta tiuskaisuna tunteja/ jopa päiviä myöhemmin. Sitten käydään jokin tämäntapainen keskustelu:

- No mikä sua nyt v***ttaa?

- Kaikki.

- No kerro.

- Se, kun sä et litistä maitopurkkeja ja sekoitat mun koneen tyhmillä ohjelmilla!

- Täh?!

- Niin. Sinä. V***tat minua.

- Eihän täällä ole edes yhtään tyhjää maitopurkkia ja se konekin on jo kunnossa!

- Niin, mutta joskus teet taas saman ja jätät kuitenkin ne purkit litistämättä!

- Sä oot sitten lapsellinen!

- Ai onko sulla siihen joku yksinoikeus!!!???

Juu-u. Tiedetään, että hyvissä kantimissahan tässä mennään, kun rajuimmat jutut on kuitenkin näin pieniä. Ja aina tilanne raukeaa, maitopurkit litistyvät roskiin jonkun toimesta ja konekin saa olla ilman latailuyrityksiä ainakin hetken. Silti sitä jää miettimään, että mikä olisi oikea ja itseä säästävä tapa toimia? Ettei raivokihinää edes jäisi sisälle pyörimään. Pitäisikö ronskisti vaan sen ensimmäisen tyhjän maitopurkin kohdalla nostaa volyymit kattoon ja olla "se hullu akka, joka raivoaa niin pienistä"?

Miten sitä oppisi ottamaan asian asiana kerrallaan? Että kun kone on jumissa, ei yhtään harmittaisi ne maitopurkit. Olisi vain ja ainoastaan käärmeissään yhdestä asiasta kerrallaan ja siitä yli päästyään ei kuunaan enää harmittaisi se sama asia.

Ukolla varmaan olisi oikeinkin pitkä lista ärsytyksistä joita Akka aiheuttaa, mutta enpähän piruuttanikaan kysy;D

S.A.

Vatuttaa(ko)?

Katsotaan terassin kaiteen yli, että onpa komeita vattuja tuossa puskassa. Otetaan Ukon reinot jalkoihin ja housuina pidetään ne samat caprit, jotka jo ovat valmiina jalassa. T-paita käy hyvin yläosaksi. Napataan ihan tavallinen laakea lautanen keräilyastiaksi- ei niitä vattuja kuitenkaan niin paljoa ole.

Yritetään livahtaa kenenkään huomaamatta pihalle, mutta Cee ja Remu ovat valppaina. No, otetaan poika ja koira mukaan. Cee, joka kolmen vuoden hiljaisuuden jälkeen puhua pulputtaa nykyään tauotta (jopa niin tauotta, että puhe alkaa 15 minuuttia ennen heräämistä ja loppuu 15 minuuttia nukahtamisen jälkeen), selvität juurta jaksain pojalle mitä teet ja miksi ja uudestaan ja uudestaan. Keskittyminen poimintaan on mitä on, koska mietit kokoajan vastauksia kiperiin kysymyksiin. Vattupuskat sijaitsevat vanhan paskakaivon kupeessa, rinteessä, joka on kaltevuudeltaan noin 90 astetta. Juttelet, pidät koiraa narussa, poimit ja heittelet vattuja lautaselle, joka on kätevästi siinä maassa. Osa osuu maaliin, suurin osa ei. Olet itsekin sitä mieltä, että aika turhaa touhua- ajattelet lähteä pois sieltä puskasta, ehtiihän tuota huomennakin ja... ... ... menetät tasapainosi. Vyöryt koirinesi, vatsoinesi, kaikkinesi rinnettä alas. Rinteen alhaalla tutkailet pintapuolisesti mahdolliset aiheutuneet vahingot. Ei mitään mainittavaa, kaikki jäsenet tuntuvat ehjiltä ja mahakin on siinä missä pitää. Koirakin vielä narun päässä. Kunnes alkaa ihan hemmetinmoinen kirvely ja kutina. Jokainen ihokaistale, jossa ei ole vaatetta peitteenä kihelmöi.

Jeps. Pääsihän se äitikin siihen kerhoon. Ja Cee nauraa katketakseen rinteen ylhäällä. "Mikki äiti tekee noin? Teenkö minäkin?"

Minusta nähden ne vatut saa olla ihan rauhassa siellä puskassaan. Pieniäkin olivat. Hautausmaalla kasvaa paljon isompia ja ihan tasamaalla, eikä missään nokkosten seassa, typerässä rinteessä. Oman pihan marjat on ihan yliarvostettu juttu.

S.A.

Ps. Aloeveraa sisältävä rasva auttoi parhaiten kirvelyyn. Oli tuota pinta-alaa kiitettävästi mihin testailla eri ihovoiteita. Toiseksi parasta oli after sun-geeli.

18.8.09

Aamuverryttelyä sikainfluenssaa odotellessa.

- Moneltako koulu alkaa tänään?
- No 8:lta minusta.
- Eikö teillä ollut mitään erityisaikatauluja, kun on ne yleisurheilukisat?
- Ei.
- No hyvää koulupäivää sitten!
... 15 minuuttia myöhemmin...
- Hitsi, koulun pihalla muistin, että koulu alkoikin 9:ltä, kun on ne yleisurheilukisat.
- ??? Justiinhan minä kysyin sitä!
- Oisko tää nyt sitten ollu aamuverryttely?!
- No olis varmaan, joo...

Ja kun tuolla pojalla ei itsellään näytä yhtään harmittavan mikään. Jos minä olisin lähtenyt tuntia liian aikaisin töihin, niin en ehkä suhtautuisi asiaan tyynen rauhallisesti; "oisko tää nyt sitten ollu aamuverryttely?"

Minulla taitaa olla opittavaa tuosta asenteesta.

Kävin aamulla hammaslääkärissä kuulemassa tuomion: Reikiä nolla! Sen kunniaksi taidan ottaa päiväkaffet ja iiiisooon palan omenapiirakkaa, jonka pullamummeli juuri toi:) Olisikohan Dee muuten eilen kääntynyt väärin päin tai siis oikein päin siis pää alaspäin? Se jumppaaminen ja möngertäminen jatkui ilman taukoja koko päivän, mutta tänään on selvästi rauhallisempaa, huh. Ihan kuin mahakin olisi jotenkin muuttanut muotoaan. Hengittäminenkin tuntuu kohtuullisen helpolta.

(Tosin päivän lehdessä oli juttu, että ensimmäiset sikanuhatartunnat alkaa oirehtia täällä loppuviikosta- eli meidän tuurillahan ollaan ihan kohta kipeinä koko porukka. 2 poikaa isoissa luokissa suht isossa koulussa, 1 poika pph:lla, mutta käy isossa kerhossa, 2 aikuista aspatöissä ja niin tosiaan! Oltiin niissä 170 hengen häissäkin;D) Jackpottia odotellessa! Lehdessä langetettiin ns. kättelykielto eli käsi lippaan vaan sitten! HEJ!

17.8.09

Onko ohjeet ymmärretty?!


Akka puhuu työpuhelua ja Aa antaa lapun, jossa lukee: "Menen V-P:een ja Jessen kanssa Nyökkää tai Heiluta päätä sivuille :)"

Onneksi ne ymmärtävät, että äiti on vähän dilledong, joten selkokielinen ohjeistus on tarpeen!
Posted by Picasa

Ylileveä, ylipitkä, yliturpea kuljetus?

Voi jee. Miten ihmeessä sitä on joskus jaksanut hummailla ihan melkein aamuun asti? Nyt pitää puolille öin valvottua yhtä iltaa tasata seuraava ja sitä seuraavakin päivä! Häät olivat oikein ihanat, pojat käyttäytyivät hyvin (jopa kirkossa istuivat kuin miehet). Äitikin jaksoi koko päivä kävellä lekuttaa menemään, tosin sillä seurauksella, että eilisen suurin liike olikin sängystä sohvalle. Onneksi Cee osaa keksiä leikkejä, joihin puolirampa ja väsynyt äitikin voi osallistua. Cee toi pyykkikorin sohvan päätyyn, istui siihen ja sanoi, että: " Nyt äiti lähdetään ajelulle!" Vastasin, että: "Joo, äiti pötköttää täällä takapenkillä." Cee tuumasi, että: "Eiku sinä makaat peräkärryssä." Sitten ylitseni kieputettiin saunatakin vöitä yms. rekvisiittaa, jolla ilmeisesti varmistettiin etten tipahda peräkärrystä kesken ajelun. Alankohan todella muistuttaa valasta, jos lapsikin on sitä mieltä, että peräkärry on ainoa sovelias tapa kuljettaa äitiä?!

Dee on ollut erityisen aktiivinen tänään. Punkee, tunkee, tökkii, möyrii, potkii, nyrkkeilee ja kaikki sisuskaluni tuntuvat vaihtaneen paikkaa (öyh). Töissä on kiirettä, joten tämäkin väliaikatiedotus jäänee varsin tyngäksi. Mutta siis suurin piirtein hengissä ollaan ja palaan asiaan, kun asiaa ilmenee. (No on vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta ku nyt ei vaan meinaa keretä!:))

Touhukasta maanantaita kaikille!

Terkuin: S.A.

14.8.09

Niisk.

Pitää kertoa yksi aiempi tarina tähän pohjustukseksi. Aa oli toisella luokalla, kun hän oli kiinnittänyt huomiota tosi pienikokoiseen ekaluokkalaiseen ja yhtenä päivänä Aa tuli itkien koulusta, kun "se pieni poika ei koskaan ole ensimmäisenä luokassa, eikä ruokalassa, kun se on niin pieni ja kaikki muut osaa juosta lujempaa kuin se pieni poika". No, sanoin Aalle, että juoksee joskus sen pojan kanssa ja antaa sen voittaa, jos se poika vaikuttaa olevan harmissaan siitä, ettei koskaan voita juoksemisessa ketään.

No, nyt Aan luokalle on tullut uusi oppilas, joka on huomattavan pienikokoinen. Aa kertoi hänestä jo eilen, mutta tänään oli sitten jälleen itkun paikka. Jotkut rinnakkaisluokkalaiset olivat tänään menneet tämän pienikokoisen selän takana tavallaan yhtä lyhyeksi ja puhuneet piipittämällä. Kysyin mitä Aa oli tehnyt huomatessaan tämän (tunti oli alkanut samoin tein). Kahdella seuraavalla välitunnilla Aa oli kaverinsa kanssa pyytänyt tätä tyttöä seuraansa ja viettäneet välitunnit yhdessä. (Joo, tässä kohtaa piti äidin räpytellä silmiä tiuhempaan). Sanoin sitten, että olen tosi onnellinen siitä, että Aa huomioi ympäristöstään tuommoisia asioita ja vielä reagoi. Rinnakkaisluokkalaiset eivät olleet irvaillaat enää.

Sanoin, että joskus voi käydä niinkin, että tulee itsekin kiusatuksi toista puolustaessaan, mutta silloin tietää sydämessään sen olevan oikein ja sen arvoista. Uskoakseni kuitenkin kiusaamisen avoin paheksuminen samanikäisten kavareiden taholta voi olla tehokas tapa lopettaa kiusaaminen alkuunsa. Jos kukaan ei naura ja lähde mukaan tollon puuhiin, niin ei sitä yksi viitsi kauaa asettaa itseään paheksunnan alaiseksi. Voi, kun tuossa Aassa riittäisi rohkeutta toimia aina noin ja havainnoida ympäristöään.

Äsh. Sekava sepustus, mutta *nyt vähän vaan itkettää*.

Lukujärjestyksiä ja muuta tohinaa.

Nyt on tutkailtu lukujärjestyksiä. Kuudesluokkalaisen lukujärjestys oli vielä vähän tulkinnanvarainen ja tänään poika laitettiin kouluun mutu-tuntumalla kahdeksaksi. Poika oli kirjoittanut itse sen lukujärjestyksen ilmeisesti liitutaululta ja kun yritin kirjoittaa siitä selkokielistä versiota jääkaapin oveen, oli pojan apu tarpeen. Mu-mu-ai-ku-kä= minun mielestäni tarkoittaa: musiikki-musiikki-äidinkieli-kuvaamataito-käsityö, vaan Aan tulkkauksen jälkeen jompikumpi mu onkin ma, vaan ei tietoa oliko se tuo eka vai toka? Ja koska rivi alkaa 9:n kohdalta, minä luulisin koulun alkavan 9:ltä, mutta oikeasti se alkaa 8:lta, koska kirjuri nyt oli vaan vähän lipsahtanut riviltä :O

Simppeliä eikö totta?

Torstaille oli varattu "jälki-istunto" 14-15. Hieno juttu, että sillekin on oma paikkansa. Jos poikaa ei ala kuulua torstaisin siinä 14:15 viimeistään kotiin, niin osaanpa sitten kysellä tarkemmin. Kaikista jälki-istunnoista kun ei tule tietoa kotiin automaattisesti miltään taholta. *Tietysti oletan, ettei tänä vuonna jälkkäreitä edes tule, mutta jos...*

Aan lukujärjestys (ehkä) menee 9-9-9-9-8 ja Been 8-9-10-9-8. Perjantaina Aalla koulu loppuu klo. 12 ja Beellä klo. 11! Mahtavaa! Nimittäin, jos on tarkoitus lähteä viikonloppuna johonkin reissuun, niin päästään tosi hyvissä ajoin liikkeelle! JEE!

Been ja Ceen hiukset on leikattu. Kaikki toimenpiteeseen osallistuneet ovat hengissä ja haavoittumattomina. Tosin Cee kysyi aamulla toiveikkaana pääseekö hän tänäänkin parturiin? *huoh*
Kun ne hiukset oli eilen parturoitu Cee hyppäsi tuolista ja totesi: "Nyt mää lähen naitiin!" (NAISIIN!!!) Selvästi viime viikonlopun liimakorvailua. Muistaakseni yksi nuori mies ilmaisi juurikin noilla sanoilla aikeensa ennen terassikierrosta...

Ja mitäs muuta? No ruokapöytää ei ole näkynyt viime aikoina. Ateljee Akka värkkää on levittäytynyt siihen koneineen ja kaavoineen. Lisäksi koneiden levällään ollessa meille alkaa valua lyhennettäviä housuja, korjattavia vaatteita yms. yms. Painonhallinnallisesti loistavaa, kun kaikki napsii vain jotain pientä seisaaltaan.

Vaan nyt lopetan tämän jaarituksen juuri tähän ja listaan vielä muistettavia asioita, jotka pitää hoitaa ennen viikonloppua! (Ja sitten yritän tehdä ne listatut asiat;D)

Heissulivei ja aurinkoista perjantaita!

S.A.

Ps. Uskomattoman lohdullisia kommentteja tuohon parturipostaukseen. On niin helpottavaa kuulla, että teetättää se muissakin perheissä! Kiitos:)!

13.8.09

Valokuvatorstai: Parasta kesässä.


Valokuvatorstain aiheena: Parasta kesässä.
On aika pienet jutut:)
Posted by Picasa

12.8.09

Tukka edessä, elämä takana?

Ettei nyt ihan tylsäksi kävisi elämä, niin...

Sanoin Beelle ja Ceelle siitä parturilla käynnistä. Seuraukset olivatkin hmm. mielenkiintoiset. Jopa niin erityiset, että tätä en olisi osannut visioida etukäteen, vaikka aikamoinen mielikuvitus minulla onkin. Bee sai järkyttävän hepulin, koska hän on kasvattanut koko kesän pitkää tukkaa ja nyt se valtava työ menisi hukkaan. Yritin sanoa väliin, että pieni tasoitus ja siistintä olisi paikallaan, mutta ei toki kaikkea leikattaisi. Poika hiiltyi lopullisesti ja paineli vessaan- ovi lukkoon. Cee (juuri se arkajalka ja muutosvastarintainen) nappasi tästä kimmokkeen ja itki pää punaisena, ettei hänenkään tukkaa takuulla leikata! Pipo päässä sohvalla, kädet korvilla ja naama itkun raidoittamana. Ja Bee oli sillä välin nyrhinyt saksilla epämääräisiä tupsuja päästään sieltä täältä- koska parturi joka tapauksessa pilaa ne hiukset!!!

Taidankin mennä sinne häihin ihan yksin. Vai ajelisinko omankin pään kaljuksi? Ehdotuksia? (Liskonainen, nyt saat kohta todella ostaa sitä pinnaa metritavarana postittaa tänne.)

Kun minä olin pieni, minusta oli mukavaa päästä kampaajalle! Mitä minä teen kasvattajana päin prinkkalaa?! Että parturilla käynnistäkin nousee tämmöinen hulabaloo, ennen kuin sinne parturille on jumankekka edes päästy!?

Jään hämmästelemään tätä touhua. Niin ja imuroin vessan.

S.A.

Eka koulupäivä.

No niin. Nyt on kaksi reppuselkää aloittanut koulutaipaleen (siis kesätauon jälkeen taas). Juu, vanhoissa repuissa lähtivät. Juu-u. Ei uusia lyijykyniä tai penaaleita. Iskemättömät pyyhekumit sentään kaivoin jostain romulaatikosta. Jätkät olivat eilen uimassa ja kotiin saapuivat 17:55. Sitä ennen heitä oli soitettu kotiin 3 kertaa ja yritetty hakea autolla 1 kertaa. Vaan se kun on mahdottomuus pysyä paikoillaan sen aikaa, kun odottelee kyytiä. Olipa sitten aikamoinen yllätys, kun jätkät istuu naama pitkänä vierekkäin sohvalla ja Aa aloittaa: "Kyllä sulla äiti olis ollu koko kesä aikaa..." Silmät pullistui päästä kuin Ice Age-oravalla ja kysyin, että eikö heillä todellakaan juolahtanut mieleen koko päivän aikana, saati niiden puhelujen (jotka siis käsittelivät aihetta: Tiimari/kirjakauppa), että voisivat tulla kotiin, ikään kuin odottelemaan äitiä töistä ja silleen. Mikä virhearviointi äidiltä. Tänä vuonna ilmeisesti olisikin käynyt äidin valitsemat pelit ja pensselit.

Muutamaa tuntia myöhemmin hoputin poikia katsomaan siistit vaatteet valmiiksi aamua varten. Aa ja Bee säntäsivät kaapille ja omien sanojensa mukaan vaatteet olivat hetkeä myöhemmin valittuina sohvalla. Kysyin vielä puolta tuntia myöhemmin, että onko ne vaatteet nyt varmasti valittu ja valmiina. Aa vastasi, että joo-joo. Bee vastasi, että housut ja paita ja sukat vielä puuttuu. *Mitvit? Pikkukalsaritko ja lippiksenkö se ehti valita vai mitä???*

No tänään yritetään päästä sinne Tiimariin ja kirjakauppaan. Pojille pitäisi varata parturiaika. Lauantaina olisi ne tämän kesän viimeiset juhlat; häät. Juuri kipaisin kolmet mustat juhlakengät ja kahdet mustat suorat housut kirpparilta. Ei muuten kannata ottaa käteistä mukaan käteiskirppikselle. Jos ottaa rahaa valmiiksi, ei takuulla löydä mitään, mutta jos ei ota, niin löytyy kyllä heti sopivat. Ihan kokonaista 5 euroa pulitin kaikista juhlatamineista yhteensä. Hyvä hyvä:D! (Jos nyt sitten sattuu herroille äidin valitsemat käymään.)

Mutta mahtavaa! Siitä ystävän mekosta tuli kiva! Helma vielä odottelee kääntöä, mutta muuten olen ihan tyytyväinen suoritukseen (ja mikä parasta se ystäväkin on tyytyväinen). Halterneck-yläosallinen mekko ilman kaavoja joustamattomasta kankaasta vähän jännitti!

Ja nyt sitten peukkuja pystyyn, että pojilla alkaisi koulu mahdollisimman useana aamuna yhtä aikaa ja vaikka yhdeksältä! Hiphej!

S.A.

Ps. Tänään saatan jo päästä lempipuuhaani! Päällystämään kirjoja kontaktimuovilla! Se on minusta oikeasti mukavaa!

LISÄYS: Juuri jannut soitti, että: "Ei me mitään kyniä tarvita, saatiin koulusta. Lähetään nyt leikkipuistoon. Heippa!" Ota noistakin selvää?!

11.8.09

Deen kuulumisia ja yleistä möyrötystä.

Ihanaa seesteistä odotusaikaa! Vatsa pyöristyy kauniisti ja olen elämäni kunnossa. Näytän ja voin hyvin! Elämä soljuu rauhallisesti ja minulla on aikaa keskittyä itseeni ja helliä itseäni ja sisälläni kasvavaa uutta elämää.


NOT NOT NOT!!!


Olen rupukunnossa. Jalat tuntuvat elefantin jaloilta. Minua närästää. Minua pissattaa jatkuvasti. Hermoni ovat kireällä. Hikoilen. Häpyliitos tuntuu siltä, että kaikki luut sinkoutuvat hetkenä minä hyvänsä ohjuksen nopeudella jonnekin seinille ja tappavat vielä mennessään jonkun. Pissattaa, todellakin. Vaan sitä toista hätää ei sitten kuulukaan. Eli ummettaakin. Maha on kasvanut tässä viime aikoina semmoisella vauhdilla, että kysymykseen: "Koska sulla on laskettuaika?" V***ttaa jo valmiiksi vastata, että: "2,5 kk:n päästä, niin ja niitä ei ole siellä mahassa kuin yksi!!!" Tukka makaa edelleen rasvasoiroina päässä. Finnejä ei sentään tällä hetkellä ole. Dee jylttää, potkii, riehuu. Minua väsyttää päivisin. Öisin taas valvon. Napa on kipeä.


Numeeriset+muut faktat tältä aamulta neuvolasta rv. 28+6:
Turvotus -/+
Painonmuutos/viikko +600g
Pissa -
Verenpaine 123/86
Hemoglobiini 125
SF-mitta 26,5 cm/kauniisti keskikäyrällä
= eli lukuina kaikki on oikein hyvin.
Seuraava käynti: 2.9. Ultra (jeijei:))
Seuraava lääkäri: 3.9.
Seuraava neuvola: ???



Minä haluan sen vauvan nyt heti! Tänne syliin paijattavaksi. Odotusaika on aivan hanurista. Tähänhän voisi laittaa vaikka jonkun mellevän mahakuvan. Esim. tämän.




Jos joku sanoo, että "ihana vauvamaha", niin minä askartelen justiinsa voodoo-nuken ja lähetän pikana kroonisen pissahädän, järjettömän närästyksen ja saumoja ratkovan turvotuksen!

Toivottavasti tuo vauvanpesukone alkaa kohta linkoamaan, niin kuluisi tuo aika nopeammin!

S.A. +Dee

10.8.09

Ollako iso vai pieni?

Kas siinä pulma!
Se on nyt sillä lailla, että minusta on tulossa ISOVELI. Ilmeisesti samanlainen kuin Aasta ja Beestä. Onkohan minullakin sitten tärkeitä juttuja, joita pitää nostaa toooosi ylös tai piilottaa jonnekin? Äitin maha on kamalan iso ja kuulemma syksyllä meille tulee vauva. Minä en ole nähnyt kovin pieniä vauvoja, niin en kyllä tiedä minkälainen on niin pieni ihminen, joka ei osaa syödä porkkanaa tai kävellä tai istua tai jolle riittää ruoaksi pelkkä maito?! Sen tiedän, että äiti ei jaksa enää oikein kantaa minua muuten kuin reppuselässä ja sen mahan päällä ei saa enää hyppiä. Iskä kantaa vielä onneksi. Minä en nimittäin ole vielä ollenkaan päättänyt olenko minä nyt iso ja haluanko minä olla ISOVELI? Ne yritti selittää minulle siitä vauvasta jotain ja näyttivät jonkun kuvan. Semmoinen musta suttu, joka näytti Muumilaakson möröltä. En minä ainakaan semmoista meille halua!

Aa ja Bee on innoissaan ja välillä taputtavat äitin mahaa. En ihan aina ymmärrä mitä jännää siinä mahassa muka on. Joskus minua ihan kiukuttaa, kun se maha on tiellä kirjoja lukiessakin. Plääh!

Välillä minusta tuntuu, että minun kannattaisi pysyä pienenä. Sitten taas hetken päästä minusta tuntuu, että olen jo tosi iso. Eikö olekin outoa?! Äiti sanoi, että minä saan olla iso tai pieni, olen kuulemma kuitenkin sopivan kokoinen millaisena hyvänsä. Se tuntui aika hyvältä. Olla sopivan kokoinen.

Oman sängyn olen jo antanut sille vauvalle, mutta vaunuista keskustellaan vielä. Äitillä lipsahti suusta semmoinen juttu, että olen niihin vaunuihin muka liian iso. Minä menin niihin makaamaan ja mahduin aivan hyvin! Jalat piti tosin taitella monelle mutkalle, mutta mahduin minä! Niin, että niistä en luovu! (Vaikka toisaalta minulle kyllä sanottiin, että saisin työntää niitä vaunuja sitten, kun se vauva olisi siellä kyydissä. Pitää vähän harkita vielä.)

Äiti ja iskä puhuivat mustasukkaisuudesta. (Minulla on vain värikkäitä ja raidallisia sukkia, en oikein tajua?!) Äiti sanoi, että eivät aikuisetkaan ihan purematta nielisi, jos yhtäkkiä tulisi samaan huusholliin toinen isäntä tai emäntä siihen rinnalle huseeraamaan ja se vanha isäntä/emäntä siirrettäisiin hetkeksi "telakalle", uuden viedessä aikaa ja huomiota. En silti tajua miten se liittyy sukkiin tai vauvoihin. No miten vaan, niin minun täytyy vielä hetki sulatella tätä vauva-asiaa. Äiti kaivoi jotain minun vanhoja vaatteitakin esiin. Mahduin minä niihinkin, vaikka jos totta puhutaan, eivät ne enää tuntuneet kovin mukavilta päällä. Omituisesti pitkät housutkin olivat nyt juuri polven kohdalle ylettyviä ja pääni ei meinannut millään mahtua kaikkiin paitoihin. Joitain vaatteita sain yhdelle nukelle, jota minä tykkään hoitaa. Otin sen yöksikin viereeni, jos sillä olisi tullut paha mieli yöllä, niin olisin sitä voinut lohduttaa. Tuleeko siitä nukestakin isosisko, sitten kun se vauva tulee?

Äiti kertoi, että se vauva on nyt suurin piirtein yhden maitopurkin kokoinen ja sitten kun se tulee meille se painaa 3-4 maitopurkin verran. Minä en jaksa vielä kantaa niin montaa purkkia, jos ne on täynnä. Pituutta jäin miettimään, että onko se vauva niin pitkä kuin kolme-neljä maitopurkkia on päällekkäin vai onko se niin leveä, kuin kolme-neljä maitopurkkia on vierekkäin?

On tässä monta kysymystä vielä auki, mutta tällä hetkellä se rauhoittaa mieltäni, että minä saan olla sopivan kokoinen!

Nyt menen vielä hetkeksi juttelemaan Remun kanssa tästä vauva-asiasta. Luulen, että silläkin voisi olla jotain kerrottavaa.

Kaikille terveisiä toivottaa Cee!

Ps. Se kuulosti minusta aika mukavalta, että voidaan olla sitten kotona, kun se vauva tulee. Että ei tarvitse heti aamulla pukea ja mennä hoitoon, vaikka on hoidossakin kyllä ihan kivaa.

9.8.09

Pikkustrippejä 2.

***

- Äitiiii! Tää on mun elämän huonoin päivä!
- No?
- Ku mä hyppäsin siitä laiturilta, ni mä tajusin sen lennon aikana, että puhelin on taskussa. Ja sitte mä ajoin tuolta soramontun kautta, ni nyt on molemmat pyöränrenkaat puhki. Kypärä hajos ku Jeren naapuri heitti mua pallolla päähän, mutta sen mä sain korjattua.
- ... No onpa ollut päivä... (Jätin kaikki kimakat äänet varastoon. Olen vieläkin niin lamaantunut aamuisesta, että tämän Been huonon päivän pystyin kohtaamaan varsin "coolisti".)

***

- Oli aika paljon ylä- ja alamäkiä siinä 30 kilometrin matkalla. Kun päästiin perille, niin mentiin uimaan ja sitten nukkumaan ja nukuttiin 9,5 tuntia.
- *Hymyilyä ja vähän sydäntä sykerryttävää ihastelua aikamoisesta suorituksesta*

***
- Hyi ku mulla on huono olo. Oonkohan mä tulossa kipeeksi?
- Sun pitää varmaan harventaa noita baarireissuja sitten kahdesta vuosittaisesta yhteen. *pilke silmäkulmassa ja ihan pikkuruisesti vahingoniloa*
- Siinä hanakaljassa on varmaan niitä hiilihappoja tai jotain mistä mulle tulee niin huono olo.
- Niin varmaan on. Tai sitten sulla on semmoinen, jota jotku sanoo krapulaksi.
- Ymph.

***
- Bee! Saat sen Iskän uuden puhelimen. (iskä)
- En voi ottaa sitä. Se on liian hieno ja kallis. Saanko ottaa tuolta hyllystä sen tosi vanhan, joka toimii kuitenkin? En mää tartte sitä bluetoothia tai muutakaan, jos se vaan toimii jotenki. Mulla saattaa sattua näitä vahinkoja vielä.

(Tässä kohtaa tuntui äidistä kuitenkin aika hyvältä. Osaa se ajatella, osaa se!)

S.A.

Laastaria koiralle (ja vähän äidillekin).

Grillijuhlat olivat mitä onnistuneimmat, jopa sitä närästystä myöten. Nuorten miesten vauvamahaihastelut kaikessa vilpittömyydessään(?) kerrassaan liikuttavia:) Miesväki lähti vielä kurkkimaan terassitarjontaa ja Akka ajeli ompelukoneella puolille öin. Vessan lavuaarissa meillä oli tämmöinen innovaatio, liekö siirtonurmea vai mitä? Ceen tekosia. Lisäksi samainen Cee leikki lääkärileikkiä ja laastaroi noin 10 metrillä teippiä Remun. Ei auta selkäänsä kääntää hetkeksikään, ei.
Remusta ei valitettavasti ole laastarikuvaa. Piti aika vilkkaasti irrotella teipit tuohtuneesta koirasta ja kammata viikset taas ojennukseen.

*Nyt yritän taas hengitellä rauhallisesti ja kääntää aika räyhäkkään mielen positiiviselle taajuudelle. Harmi, ettei typeryydestä voi parantua. (Huom. kukaan tässä talossa asuva tai eilinen vieras ei ole saanut pahoitettua mieltäni.)
Ukolle totesin, että en enää ikinä vastaa sen yhden tietyn henkilön puheluihin ja jos kehtaa tulla eteeni, niin vetelen avokämmenellä pitkin korvia ja se on minulta PAHA uhkaus, jonka aion epäilemättä toteuttaakin. Rajansa kaikella ja joskus se mitta täyttyy lauhkeammallakin lampaalla. Nyt se mitta tuli juuri täyteen. Anteeksi tämmöinen epämääräinen selvitys, mutta jospa se mielikin tästä kohenisi! (Saa lähetellä semmoisia iloisia ajatuksia tänne päin!)* Ja tosiaan tämä tähtien välinen pätkä on ihan vain irrallinen tämän aamuinen episodi.

Vaan nyt taas Pfaffille kyytiä!

S.A.

8.8.09

Leikittäiskö?

Nää leikkis grillijuhlia ja sit nää olis kutsunu näitten kavereita kylään. Sit näille olis tulossa (taas) yökylävieras ja sit tää äiti ompelis samalla yhtä mekkoa yhdelle kaverille, joka ei olis näillä ja sit tää äiti olis ihan ihmeissään, et miten niinku sovittelis, ku tän oma pötsi olis vähän tiellä ja sit sillä kaverilla kelle se mekko olis menossa, ni sillä ei niinku olis nii iso maha. Ja sit tää äiti olis myös vähän ihmeissään, ku tän vanhin poika olis pyöräilly tänään yhelle mökille 30 kilsaa ja sit se pyöräilis huomenna sieltä mökiltä kotiin, jos sen persus viel kestäis.

Nyt nää jatkais grillijuhlien leikkimistä ja ompelua.

S.A.

7.8.09

Pankkivertailua.

Jos ei niin hirveästi harmittaisi olla minä, niin saattaisin jopa naurahtaa itselleni.

Vertaillaanpa sitten kahta eri (verkko)pankkia ja niiden toimintatapoja, jos onnistuu lukitsemaan avainlukulistansa. Pohjana käytetään ihan itse hankittua tietoa (tieto on tuoretta, koska se on hankittu viimeisimmän kahden tunnin sisällä, molempien pankkien osalta).

Pankki 1. Kestää kokeilla kolme kertaa mahtaisiko pankki ymmärtää 1111:n oikeasti tarkoittavan lukua 2222. Soitto pankkiin, että lukossa on koko lista. Pankintäti ystävällisesti pyytää käymään henkilökohtaisesti konttorissa ja tässä kohtaa lauletaan kiitosveisu Susikairan asemakaavalle ja lilliputtimittakaavalle. Voin kuvitella, että jossain suuressa maailmassa saattaisi nostaa tuskanhien pintaan, kun kello raksuttaa 14:45 ja pankki menee kiinni klo. 16. Vaan Susikairan kaksiin liikennevaloihin jumiminenkin tarkoittaa maksimissaan kahden minuutin ylimääräistä odottelua.

Pankki 2. Kestää kokeilla viisi kertaa, josko vanhan listan numerot kävisivät kuitenkin, ennen kuin ohjelma ilmoittaa lukinneensa tunnukset. Soitto pankin aspaan, jossa pankinsetä ystävällisesti kertoo, että totta tosiaan yritit sitten niillä vanhoilla tunnuksilla ja mutta eipä hätää, hävitä NYT se vanha lista ja kokeilepa huomenna sillä uudella listalla. Ohjelma avaa automaattisesti seuraavana päivänä ne lukitut tunnukset. Mahtavaa!

Tykkään kyllä pankki 2:n tyylistä. Siihen en ota kantaa kumpi tuntuu turvallisemmalta. Tässä tapauksessa sillä ei liene väliä, eipä niitä senttejä tungokseksi asti sinne tilille ole kertynyt. Olisi minulla tunnukset vielä pankki 3:een, mutta tämän kaksinkertaisin sähläyksen johdosta en nyt kokeile onneani vielä tuonkin kanssa. Todennäköisesti siinä pitäisi mennä ihan henkilökohtaisesti Tanskaan esittäytymään tjtn.

Jyrsisikö joutessaan ranteet auki vai millähän itseään ilahduttaisi?

S.A.

Pulmasissit ja silmäpussit.

Montakohan kertaa pitää hakata päätään seinään, ennen kuin uskoo, että sattuu se. Meillä on ollut sääntö, että yökylävieraita saa tulla sitten, kun seuraava päivä on vapaapäivä. Ihan siitä samasta syystä, kuin monta muutakin meidän talon tyhmää sääntöä: se ovettomuus. Kun lastenhuone ja makuualkovi ovat käytännössä katsoen samaa tilaa, niin ei me vanhukset vaan jakseta tehdä töitä, jos yöunta on takana muutama hassu tunti. Vaikka kuinka tolkuttaa, että nukkumaan mennään sitten 22:00 tai ihan ehdottomasti viimeistään 23:00 niin -yllätys, yllätys- kikerrystä kuuluu vielä puolen yön aikaan... Ja jopa 3:12, kuten viime yönä. Uskomatonta. Ei niinkään lasten valvominen vaan tämä meidän vanhempien typeryys! Jos on sanottu noin 40 kertaa, että päät tyynyyn ja hiljaisuus, niin mitä keinoja jää jäljelle? Jeesusteippi? (Lisäys: Aan puolustukseksi sanottakoon, että hän kyllä nukkui jo ennen puolta yötä.)

Aamukahvin voimin yritin selvitellä päätäni ja se turvotus mikä on ollut iltaisin nilkoissa, näyttäisi nyt kasaantuneen silmien alle. Vaan ei meillä kyllä jäädä puoleksi päivää sänkyihin lojumaan, vaikka olisivat valvoneet läpi yön. Ihanainen Cee kaikessa suuriäänisyydessään on mitä mainion herätyskello! Vähän jälkeen seitsemän supatin Ceelle, että menehän herättämään pojat! Ceehän meni. Jos on minulla tukka pystyssä, niin on kyllä jätkilläkin (kihkihkih).

Vaan siispä nyt muistilistaksi itselle:
1. Meille ei tule yövieraita, jos seuraava päivä on koulu- tai työpäivä. Seuraava poikkeuskokeilu korkeintaan ensikesänä!!!
2. Jos voitan lotossa, rakennan äänieristetyn bunkkerin talon kylkeen tai sitten niitä väliseiniä ja -ovia.
3. Muistan ostaa 4 pakettia paahtoleipää seuraavaa yökyläilyä varten. (Jännä kulutuspiikki; jos omille riittää normaalisti 3 leipäpalaa iltapalaksi niin sitten, kun on kaveri, niin ei riitä edes yksi paketti!)
4. Lakkaan ihmettelemästä sitä, että kaikkien ei tarvitse pestä hampaita iltaisin.
5. Lakkaan ihmettelemästä sitä, että tämä maratonvalvomisilmiö näissä mittasuhteissa on vain tämän yhden kaverin kohdalla. Kaikkien muiden 5:n säännöllisen epäsäännöllisesti yökyläilevän kaverin kohdalla kyllä uskotaan viimeistään kolmannella kerralla, että nyt nukkumaan.

Mutta nyt jatkan tätä haukottelua ja olen *salaa* tyytyväinen siitä, että voin muka hyvällä omallatunnolla sanoa tänään, että: "Ei, meille ei tule täksi yöksi yövieraita, vaikka huomenna onkin vapaapäivä."

S.A.

6.8.09

Pyhä kolmiyhteys.

Isä, poika ja painepesuri. Äidille jätettiin siistit sisätyöt, Fazerin sininen ja hetkellinen hiljaisuus.

Murphyn laki?

Mistä saa tilata lisää pinnaa? Myydäänkö sitä metritavarana? Eilen illalla klo. noin 22:00 olin jo hyvän tovin pötkötellyt sängyssä Romahtavan pilvilinnan raunioilla. Isot pojat pelasivat vielä olohuoneessa korttia. Yhtäkkiä korviin kantautui hohotusta ja tirskuntaa, joiden sävy oli niin *joku kuvaava sana*, että oli pakko nousta katsomaan mitä oli tekeillä. Aa istui olohuoneen matolla (2x3m) ja Bee seisoi sohvalla. "Mulla tuli pissa!" "Yööök! Toi pissas housuihin!!!" "Tyrsk-tirsk-hohohoo!" Jossain määrittelemättömän lyhyessä ajassa ehdin tehdä tilanneanalyysin ja myös visioida osittain tulevaa. Seuraava monologi esitettiin niin kovaa ja korkealta, että viimeistään nyt naapurit kääntyivät haudassaan:

"EI ole todellista! Miksi sinä et mennyt vessaan?! Minä kyllä ymmärrän, että vahinkoja ja pikkulirauksia sattuu, mutta tässähän on tyhjennetty koko rakko tähän. Nouse nyt /&((%/ siitä lätäköstä ja yritä edes minimoida vahingot! Pitääkö tänne ostaa vaippoja?! Muillekin kuin vauvalle! Ei tullut mieleen siirtyä edes lattialle siitä?!! Mä en JAKSA tätä! Sinäkö sen maton viet pesulaan? Vai ihanko peset tuossa pihalla! Voin kertoa, että se painaa märkänä niin paljon, ettei me edes yhdessä iskän kanssa sitä jakseta liikutella!!! Miten /(&(?¤% ei sitten yhtään juolahtanut mieleen mennä vessaan??? JA TEILLÄ VAAN NAURATTAA!!! Mulla ei vaan jostain syystä naurata pätkääkään!!!"

Aa yrittää sopottaa jotain pesuaineesta ja kuivaamisesta. En jäänyt kuuuntelemaan vaan jatkoin vauhtiin päästyäni:

"Vaikka sitä kohtaa kuinka kuivaisi ja pesisi, niin se haju ei vaan lähde siitä matosta!!! Jos ei vielä ole selvinnyt, niin meillä ON KOIRA, jolla on pakottava tarve merkata paikkoja- niin, että YM-MÄR-RÄT-KÖ sinä, että se on pestävä koko matto??? Vie nyt ne pissaiset kalsarit edes pyykkiin!!!"

Istuin sohvalle ja vedin syvään henkeä, hampaatkin tuntuivat liikkuvan paikoiltaan tiukasta purennasta johtuen. Mietin vaihtoehtoja. Koska se matto painaa kuivanakin oikeasti tosi paljon, ei juurikaan houkutellut ajatus sen liikuttelemisesta saatika, että olisin rieponut Ukon mukaan touhuihin. Ukon mielestä sen ehtisi kyllä huomennakin(!!!). Joten neuvoin säntillisesti luutujen, pesusankon, pesuaineen, yms. paikkoja ja silminnähden harmistunut poika siivosi itse. Matto käärittiin rullalle sitä myöten, kuin huonekaluja ei tarvinnut nostella pois. Tilanne näytti hetken aikaa siltä, että selvisimme ilman vakavampia seurauksia (sitä en tosin tohdi ajatella, kuka terapeutti saa purkaa poikain mielen sitten joskus jossain terapiassa). Vaan älkääpä huoliko. Eiköhän Aa horjahtanut ja kaatanut 10 litran kusipesuvesisaavin siihen lattialle. Hurlumhei ja kotiuimala oli rakennettu! Jos ei olisi laminaatit, niin olisin- olisin ihan varmasti!- käynyt kävelemässä talon ympäri syvähengitystä harjoitellen ja kömpinyt nukkumaan telttaan pihan perälle. Vaan eihän se auttanut muuta kuin hakea kasapäin pyyhkeitä ja alkaa kuivaamaan lattioita, siirtelemään sohvia ja kuivailemaan lisää lattioita. Aa avusti kiitettävästi ja sanoi jossain välissä, että: "En minä äiti tahallaan..." Vastasin vain: "Se tästä nyt vielä puuttuisi, että olisit tämän tehnyt tahallaan..." Muuten operaatio jatkui hiljaisuuden vallitessa, kunnes Been pää työntyi oven raosta ja kysyi: "Joko me voidaan jatkaa sitä kortinpeluuta?"

Sitä eläimellistä ääntä, joka minusta kumpusi ei varmaan pysty kirjoittamaan. Mutta sen voin sanoa, että yhdellä rääkäisyllä, jossa ei ole ainuttakaan oikeaa ja ymmärrettävää sanaa, en ole koskaan aiemmin saanut lapsia hampaidenpesulle ja sänkyyn.

Enkä muuten ole hetkeäkään ylpeä siitä miten koko episodi osaltani eteni. Nyt varmaan joku ammattikasvattaja ruudun toisella puolen *kops* pyörtyy ja saan vielä kantaa syyllisyyttä siitäkin, että jonkun otsassa lukee enter.

S.A.

4.8.09

Tähköpottia.


Vaikka noiden jannujen kekseliäisyys välillä koettelee hermoja, niin on niillä ihan hauskojakin oivalluksia. Kuten tämä viritys. Aa ja Bee ovat kyllästyneet Ceen vaatimuksiin omasta vuorosta tietokoneella. Hän siis kirjoittaa siansaksaa wordillä ja odottelee "tähköpottia" saapuvaksi. Pojat virittivät putkitelkkarin (toimimaton), vanhan näppiksen (huonosti toimiva) ja hiiren (erittäin huonosti toimiva) näppäräksi kokonaisuudeksi ja "tähköpottin" virkaa hoitelee halolla paikoilleen aseteltu Simpsonjuliste. Cee on polleana, kun hänellä on nyt oma "tiutukone" ja isot pojat ovat iloisina, kun ei mene koneaikaa hukkaan Ceen räpellellessä omiaan. Peace!
(Lupaan, että tämä oli tämän päivän viimeinen kirjoitus:))

S.A.

Pääsyvaatimuksia.

Ring...ring...ring.

- Akka, xxx.
- Äitiiiii! Mulla sattuu pyllyyn ihan hirveesti! (Been järkyttävää huutoa)
- No?!
- Noi sano, että jos en istu ilman housuja nokkospuskaan niin en pääse niitten duudsonikerhoon!!! (lisää järkyttävää huutoa)
- No, nyt olet ilmeisesti sitten päässyt duudsonikerhoon.

Sillä lailla, saatana. Mikähän se noillakaan ei jää tekemättä?! Ei se koulun alkaminen sittenkään ole niin huono hommaXO!

Kadonneita kuvia ja koulujuttuja.

Ai, että se harmittaa, kun hukkaa vanhoja tai vähän uudempiakin valokuvia tai sählää jotenkin muuten ne kuvat pilalle. Tämä digiaika on avannut ihan uusia väyliä sössimiselle. Lisäksi muistitikut ja kortit ovat pienempiä kuin postimerkit, niin onko tuo nyt ihme, että kaikenlaista katoilee? Kaikkein harmittavimman hävitykset on olleet: Ceen ensimmäisen joulun kuvat, yhden melontareissun kuvat ja kolmet erityisen ainutkertaiset juhlat. Miten voi unohtaa painaa videokameran rec-nappia? Ja vielä kolme kertaa?! Olen vain katsonut siitä näytöltä ja yrittänyt pitää kättä vakaana *hohhoijaa*. No näillä meriiteillä kukaan ei ehdottele kuvaajanroolia missään karkeloissa. Se on vain pientä lisäkivaa, jos Akkakin onnistuu ottamaan jonkun näpäyksen tai tallentamaan jotain videokameralle ja saa vielä ne kuvat talteen jonnekin.

Melontareissun kuvat harmittaa ihan todenteolla. Nimittäin siellä sattui semmoinen "kerran elämässä"-tilanne, jonka oletettavasti sain tallennettua filmikameralle. Filmi vain ei koskaan päätynyt teetettäväksi. Meloimme ystävän kanssa hiljalleen jokiuomaa ja mutkan takana oli pieni poronvasa maa- tai merikotkan kynsissä. Kotka oli vasta hyökännyt ja vasa oli vielä hengissä. Kotka säikähti meitä ja päästi irti saaliistaan. Vasa säntäsi emonsa luo turvaan ja tilanne oli siltä erää ohi. Matkaa kotkan, vasan ja meidän kanootin välillä oli vaivaiset 10 metriä! Miten todennäköistä on, että tuommoiseen tilanteeseen meloo uudelleen?!

Oli muuten taas hattarapää(t) asialla tuon melontareitin valinnassa. Valitsimme 25 km:n melontareitin melko kokeneille ja hyväkuntoisille melojille. Melko kokeneiksi laskimme itsemme niin, että toinen on melonut kerran ja toinen on nähnyt yhdesti kanootin läheltä ja molemmat osaa tehdä puolikkaan eskimokäännöksen;D. Hyväkuntoisia ei kyllä oltu kumpikaan. Sitten pörhällettiin päivässä se reitti läpi. Niin ja ei tietenkään hyväkuntoisten kannata eikä tarvitse venytellä tuommoisen jälkeen, ehei. Ei muuten tarvinnut viikkoon liikutella käsiä sen reissun jäljiltä. Mitä kummia lihaksia takakäsivarsissakin oikein on?!

Se olisi sitten aika tarkalleen enää viikko lomaa koululaisilla. Sen kunniaksi vaihdoin pohjan vähän syksyisemmäksi. Aika haikeaa. Taas yksi kesä on mennyt. Aa menee ala-asteen viimeiselle ja Bee kolmannelle. Nyt tuntuu hyvältä, että syksyllä saa taas jäädä kotiin ja olla vastaanottamassa koululaisia koulusta. Muutenkin äitiysloma tulee oikein sopivaan aikaan. On taas hetki aikaa miettiä tulevia koordinaatteja ja työstää ajatuksia tulevasta. Uskokaa tai älkää, minäkin haluaisin taas kouluun! Kai nyt kahden ammatin lisäksi voi hankkia vielä kolmannenkin, varsinkin jos pitää tiukasti huolen siitä, ettei alat vahingossakaan liity toisiinsa mitenkään? Toisen ammatin opiskelin työn ohella, kun Aa oli 4 ja Bee vuoden vanha (ja kun valmistuin Aa oli 7 ja Bee 4). Muistan, kun piti tehdä jotain opiskelujuttua ja Ukko otti lapset mukaan ja lähtivät jonnekin, jotta saisin tehdä rauhassa hommia. Piti soittaa Ukko ja lapset takaisin, kun eihän siitä opiskelusta hiljaisuudessa mitään tullut. Tasaisin väliajoin piti päästä kiljahtamaan: "Hiljaa! Äiti lukee!"

Vaan nyt taas aatosarkisto kiinni ja tähän hetkeen! Muimui!

S.A.

3.8.09

Kevyttä iltapalaa.

Tänään halutti niin voimakkaasti mustikkapiirakkaa, että onnistuin torjumaan hetkellisen mieliteon marjaretkestä luonnonhelmaan ja oikaisin suoraa päätä uskovaisten kaupan pakastealtaalle. Sitä paitsi ne mustikat möyhöttyy uunissa kuitenkin, niin se on aivan sama onko ne tuoreita vai pakastettuja. Mustikkamaidossa sillä olisi väliä, mutta piirakassa ei. Uskokaa nyt!

Otin googlesta ihan ensimmäisen osuman ja jos viitsitte vilkaista sitä ohjetta, niin huomaatte siinä pienen virheen. Jos ette viitsi, niin kerron sen tässä. Ohje alkaa: 100 g voita, 1 dl sokeria, 1 muna jne. valmistusosio taas alkaa: Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Jep, jep. Sitten kun ne on vatkattu, niin mihin ja missä muodossa se voi tungetaan?! Onneksi tänään oli kaikki kaksi aivosolua samalla puolella pääkoppaa ja vatkasin voin ja sokerin ensin ja vasta sitten mietin tuon ohjeen epäloogisuutta. Piirakasta tuli hyvä. Annoksia siinä ohjeessa oli muka 10. Virhe tuossakin. Meillä miehet söivät yhden palan per nassu ja minä yhden hieman suuremman, mutta en silti pääse kuin noin 6 annokseen:P (no okei, oli se minun pala aika iso).

Mutta nyt on hyvä pötkähtää vatsan viereen arvioimaan mustikkapiirakan vaikutuksia Deehen. Veikkaan, että hyvät jumpat on tiedossa. Onneksi on se Stieg Larssonin trilogian viimeinen osa lukemisena, niin valvotuttaa muutenkin!

S.A.

Henkimaailman asioita.

Jottei nyt tulisi vaikutelmaa, että pitäisin meidän mukeloita jotenkin erityisen välkkyinä, niin kerronpa eilisen illan surkuhupaisan episodin. Menimme Ceen kanssa iltapisulle ja pesulle. Poika huomasi, että hänellä kakattaa. Nostin pojan pöntölle ja kuten asiaan kuuluu, jäin siihen vessan lattialla istuskelemaan ja odottelemaan toimitusta. (Joo-o, no tämäkin on vähän spookya, että pitää pöntön vieressä istua, mutta oma-aloitteinen poika on niiiiin monta kertaa pyyhkinyt itse ja käsien ollessa vielä hieman liian lyhyet oman takapuolen pyyhkimiseen, niin sotkuahan siinä tulee ja tuotos on lopulta levitelty huolella ympäri persposkia.) No siinä ähistessä pojalla pääsi rupsu ja poika käännähti salamana katsomaan. Ei mitään. Lisää ähistelyä ja uusi rupsu. Taas päänkääntö. Alahuuli alkoi väpättää ja silmät vettyä:

"Äitiiii! Mä havuan nähdä ten pielun!"

"Voi rakas! Kukaan ei voi nähdä pierua. Sen voi haistaa ja ehkä tuntea, mutta ei nähdä!"

"Mutta ku mä havuan... Äitiiii!"

Ei sitä vaan millään pysty näitä kaikkia elämän suuria ihmeitä lapsille näyttämään;D

S.A.

2.8.09

Ki-ki-kirjoittaiskos?

Olen tässä paistatellut hymyssä suin kommenteille, joissa on kehuttu kirjoituksiani. Ainahan sitä kehuista tulee niin poskettoman hyvä mieli! Kiitos! En ole koskaan aiemmin (ennen tätä blogia) kirjoittanut mitään (en edes päiväkirjaa paria sivua enempää), jos nyt ei koulujuttuja lasketa. Mikään opiskelemani ala ei ole ollut mitenkään erityisen luova.

Olen piirtänyt, maalannut ja askarrellut aina. Jos olen ison pulman edessä, saatan maalata tai piirtää tunti toisensa jälkeen ja sillä tavoin miettimättä varsinaista ongelmaa saada päätäni tyhjennettyä. Olen toki leikitellyt ajatuksella, että tekisin jotain ns. luovaa työkseni, mutta hirvittävin pelkoni on, että hauskasta tulisi pakko. Että yhtenä päivänä edessäni olisi tyhjä paperi, johon pitäisi saada täytettä ja päässäni ei olisi yhtään käyttökelpoista ajatusta, ei pienintäkään ideaa mitä tehdä. Luomisen terapeuttinen voima kääntyisi minua vastaan ja millä minä sitten kasaisin itseni?

En juuri muokkaa tekstejäni ja sen varmaan huomaa. Kirjoitan kerralla sen mitä olin kirjoittamassa ja se on sitten siinä. Jos pohdin liikaa ja muokkaan tekstiä, niin lopulta painan deletenappia. Yhden koulun lopputyön näpyttelin suoraan kahden viikonlopun aikana. 40 sivua ja ainoa mistä tuli moitteita oli vituralleen mennyt sivunumerointi ja muutama pilkkuvirhe.

Olisi varmasti hauskaa sivutoimisesti kirjoittaa jotain johonkin- mutta 1. silloin pitäisi olla jotain "oikeaa" sanottavaa. 2. Pitäisi osata perustella ajatuksiaan. 3. Painettua sanaa ei saisi peruutettua. Tästä tietysti tulisi kauhea rimakauhu ja sitä lukisi omaa kirjoitustaan kuin piru Raamattua ja lopuksi julkaistavaa jäisi ehkä rivin verran: "Ottakaa töihin joku, joka osaa oikeasti kirjoittaa."

Täysin fiktiivisen tarinan kirjoittaminen tyssäisi siihen, että miettisi onko teksti jotain alitajuntaan jäänyttä luettua tekstiä. Ettei vain vahingossa tulisi varastaneeksi toisen luomaa.

Näihin "pelkoihin" varmasti auttaisi kurssi, jossa opetellaan kirjoittamista. (Vaan sitten taas oltaisiin taas askel lähempänä sitä, että hauskasta tulisi pakkoa;D). Ehkäpä tänä syksynä tutkin kuitenkin kansalaisopistonkurssitarjonnan taas hieman uudenlaisin aatoksin. Kankaanpainanta, langanvärjäys, rivitanssi, jooga, keramiikka, pajutyöt, saamen kielen alkeet on jo kokeiltu- nyt voisi olla oikea aika kokeilla jotain muuta ja erilaista.

Blogin tekstien kohtaloakaan en ole vielä miettinyt tarkemmin. Omien kirjoituksien lukeminen jälkeenpäin aiheuttaa näppyjä. Heti huomaa ne kohdat, jotka olisi voinut kirjoittaa napakammin, näppärämmin, hauskemmin, liikuttavammin ja ylipäätään paremmin! Samoin kirjoitusvirheet ja hypähtelevä ajatuksenkulku saavat kylmänväreet juoksemaan selkää pitkin! Huiii!


Mutta nyt näiden varpaiden omistajan hampaat kaipaavat pesua, massu peittelyä ja pää tyynyä! A mom's gotta do, what a mom's gotta do (ja lopettaa tyhyjän jaarittelu!)

S.A.

Tikasta asiaa.

Nonnes! Nyt on juhlittu komiaksi kolmikymppiseksi yksi ystävä! Eilinen iltapäivä, ilta ja alkuyö sujui remakoissa merkeissä mökkitunnelmissa. Saunoen (mulla oli se kylmä pyyhe persuuksissa:)), grillaillen ja nauraen hervottomasti. Kymmenpäinen akkalauma ei perinteisesti kovin suuria jutunaiheita tarvitse. Tässä yksi makupala; tilannekomiikkaa, jonka selittely jälkeenpäin on aina yhtä ontuvaa, mutta olkoon.

Mökille saapuessamme huomasimme tulleemme keskelle rikospaikkaa! Mökkimurto! Rajatkaa alue, varmistakaa selustanne! Police line do not cross! Tikka oli murtautunut linnunpönttöön! Siis siinä kulkuaukon ympärillä oli semmoinen peltilätkä, mutta tämä koijari olikin murtautunut mökkiin kyljestä! Mietittiin, että voisiko poliisi tulla tutkimaan tämän pöyristyttävän rikoksen. Ottaisi nokkavaloksen ja sulkanäytteet, joita vertaisi kansainväliseen dna- ja nokkarekisteriin, kunnes "100 % match!" ja ruudulle lävähtäisi todella luihun näköinen viirusilmäinen tikkagansteri! Epäiltyä varjostettaisiin Susikairan sankoissa metsissä, joissa rikollisuus rehottaa! (Jos jutut on tätä luokkaa ilman ensimmäistäkään siideriä, niin voitte kuvitella mitä ne olivat muutaman siiderin jälkeen;D)

Mökki oli maalla, keskellä metsää lammen rannalla ja ainoa mökki sen lammen rannalla. Hieno paikka, kertakaikkiaan:) Tässäpä öisiä näpsyjä!
Nyt kikaroita uittamaan ja sen semmoista sunnuntaikivaa!
S.A.

1.8.09

Pikkustrippejä.

***
Tapahtumapaikka: Olohuone. Noin klo. 8 aamulla.
Henkilöt: 3 aikuista, 1 pieni lapsi+ paikalle saapuva noin 12-vuotias.

Huomattavan kiukkuinen noin 12-vuotias astelee huoneeseen ja aloittaa huomattavan kovalla äänensävyllä:
- MÄ EN OO NUKKUNU KU 5 TUNTIA, KU TOI ON HUUTANU KOKO AAMUN! (osoittaa pientä lasta ja kääntyy kannoillaan teatraalisesti ja poistuu huoneesta)
- Siis mihin asti te pelasitte sitä korttia?! (kysyy huoneessa oleva naishenkilö mieshenkilöiltä)
- Ei me pelattu ku yhteentoista...

Noin 12-vuotias saapuu uudelleen huoneeseen selvästi rauhoittuneena.
- Ai oon mä sittenki nukkunu 9 tuntia! Mun kellosta oli vaan patterit loppu. Niin, että huomenta vaan kaikille! (säteilevä hymy)

Nainen ottaa vielä kupillisen kahvia ja miettii, että olisiko noin 12-vuotiaan mielestä ollut ihan normaalia, että koko muu perhe ja vieras istuisivat juomassa kahvia neljältä yöllä?

***
Päivän teeveeohjelmat rullaavat ruudulla. Tekstissä lukee: Neste Oil Ralli: Surkee.
Noin 9-vuotias toteaa, että: "Hyvä kun laittavat noihin tuon kannattaako kattoo vai ei."

***