10.8.09

Ollako iso vai pieni?

Kas siinä pulma!
Se on nyt sillä lailla, että minusta on tulossa ISOVELI. Ilmeisesti samanlainen kuin Aasta ja Beestä. Onkohan minullakin sitten tärkeitä juttuja, joita pitää nostaa toooosi ylös tai piilottaa jonnekin? Äitin maha on kamalan iso ja kuulemma syksyllä meille tulee vauva. Minä en ole nähnyt kovin pieniä vauvoja, niin en kyllä tiedä minkälainen on niin pieni ihminen, joka ei osaa syödä porkkanaa tai kävellä tai istua tai jolle riittää ruoaksi pelkkä maito?! Sen tiedän, että äiti ei jaksa enää oikein kantaa minua muuten kuin reppuselässä ja sen mahan päällä ei saa enää hyppiä. Iskä kantaa vielä onneksi. Minä en nimittäin ole vielä ollenkaan päättänyt olenko minä nyt iso ja haluanko minä olla ISOVELI? Ne yritti selittää minulle siitä vauvasta jotain ja näyttivät jonkun kuvan. Semmoinen musta suttu, joka näytti Muumilaakson möröltä. En minä ainakaan semmoista meille halua!

Aa ja Bee on innoissaan ja välillä taputtavat äitin mahaa. En ihan aina ymmärrä mitä jännää siinä mahassa muka on. Joskus minua ihan kiukuttaa, kun se maha on tiellä kirjoja lukiessakin. Plääh!

Välillä minusta tuntuu, että minun kannattaisi pysyä pienenä. Sitten taas hetken päästä minusta tuntuu, että olen jo tosi iso. Eikö olekin outoa?! Äiti sanoi, että minä saan olla iso tai pieni, olen kuulemma kuitenkin sopivan kokoinen millaisena hyvänsä. Se tuntui aika hyvältä. Olla sopivan kokoinen.

Oman sängyn olen jo antanut sille vauvalle, mutta vaunuista keskustellaan vielä. Äitillä lipsahti suusta semmoinen juttu, että olen niihin vaunuihin muka liian iso. Minä menin niihin makaamaan ja mahduin aivan hyvin! Jalat piti tosin taitella monelle mutkalle, mutta mahduin minä! Niin, että niistä en luovu! (Vaikka toisaalta minulle kyllä sanottiin, että saisin työntää niitä vaunuja sitten, kun se vauva olisi siellä kyydissä. Pitää vähän harkita vielä.)

Äiti ja iskä puhuivat mustasukkaisuudesta. (Minulla on vain värikkäitä ja raidallisia sukkia, en oikein tajua?!) Äiti sanoi, että eivät aikuisetkaan ihan purematta nielisi, jos yhtäkkiä tulisi samaan huusholliin toinen isäntä tai emäntä siihen rinnalle huseeraamaan ja se vanha isäntä/emäntä siirrettäisiin hetkeksi "telakalle", uuden viedessä aikaa ja huomiota. En silti tajua miten se liittyy sukkiin tai vauvoihin. No miten vaan, niin minun täytyy vielä hetki sulatella tätä vauva-asiaa. Äiti kaivoi jotain minun vanhoja vaatteitakin esiin. Mahduin minä niihinkin, vaikka jos totta puhutaan, eivät ne enää tuntuneet kovin mukavilta päällä. Omituisesti pitkät housutkin olivat nyt juuri polven kohdalle ylettyviä ja pääni ei meinannut millään mahtua kaikkiin paitoihin. Joitain vaatteita sain yhdelle nukelle, jota minä tykkään hoitaa. Otin sen yöksikin viereeni, jos sillä olisi tullut paha mieli yöllä, niin olisin sitä voinut lohduttaa. Tuleeko siitä nukestakin isosisko, sitten kun se vauva tulee?

Äiti kertoi, että se vauva on nyt suurin piirtein yhden maitopurkin kokoinen ja sitten kun se tulee meille se painaa 3-4 maitopurkin verran. Minä en jaksa vielä kantaa niin montaa purkkia, jos ne on täynnä. Pituutta jäin miettimään, että onko se vauva niin pitkä kuin kolme-neljä maitopurkkia on päällekkäin vai onko se niin leveä, kuin kolme-neljä maitopurkkia on vierekkäin?

On tässä monta kysymystä vielä auki, mutta tällä hetkellä se rauhoittaa mieltäni, että minä saan olla sopivan kokoinen!

Nyt menen vielä hetkeksi juttelemaan Remun kanssa tästä vauva-asiasta. Luulen, että silläkin voisi olla jotain kerrottavaa.

Kaikille terveisiä toivottaa Cee!

Ps. Se kuulosti minusta aika mukavalta, että voidaan olla sitten kotona, kun se vauva tulee. Että ei tarvitse heti aamulla pukea ja mennä hoitoon, vaikka on hoidossakin kyllä ihan kivaa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On sulla viisas äiti ;)
-Elisa

Villikissa kirjoitti...

On se mielenkiintoista tuo tulevan isoveljen elämä! ;)

Holly kirjoitti...

Pienillä ihmisillä voi tosiaan olla isoja pulmia...

kukkuluu kirjoitti...

:) Ihanasti eläydytty pikkumiehen maailmaan!

liskonainen kirjoitti...

voi nyyhk!

ei sopivankokoisella ceellä tule olemaan mitään hätää isoveljenä!
siis kun on tuollainen äiti.

Aimo kirjoitti...

Voih, suloista :)

Minz kirjoitti...

Ja tämä juupas-eipäs leikki jatkuu yli murrosiän - ainakin meillä. Välillä on NIIN kiva olla pieni reppana, välillä taas aikuinen. Juu. Mutta mulla on blogissani sinulle jotain.

Eeva kirjoitti...

Ihanaa!!!!

On siinä maan mainio äiti!