27.8.09

Kärpänen.

Jos koira on ulkona kiinni, niin pojilla ja Ukolla on rasittava tapa pitää ulko-ovea auki. Ei sitä vaan voi vetää kiinni kulkiessaan, vaan se on apposen auki. Ja sisälle tulee kärpäsiä. Ampiaiset ja kaikki muut öttiäiset vielä siedän, mutta kärpäsiä inhoan yli kaiken. Ensiksikin ne tuntuvat olevan niin ovelia, etten pärjää niille ollenkaan. Lisäksi ne ovat niin vilkasliikkeisiä, että jos oveluudessa pärjäisinkin, niin nopeudessa en.


Viime kesänä meillä oli semmoinen sähkölätkä. Hyvä. Tänä kesänä se vanha hajosi ja uudessa mallissa oli semmoinen turvaverkko, ettei pennut työnnä sormiaan siihen. (Empiiristen tutkimusten mukaan kaikki pennut kokeilee kerran miltä se räpsäys tuntuu.) Joka tapauksessa turvaverkko teki lätkästä niin turvallisen, ettei sillä saanut yhtäkään öttiäistä hengiltä. Mainitsin siitä jo aiemmin Ukolle, että se uusi lätkä on surkea. Ukko sitten irrotti sen turvaverkon lätkän toiselta puolelta, sillä seurauksella ettei se uusi lätkä toimi enää ollenkaan. Ihan voi rauhassa tunkea vaikka kaikki sormensa siihen, ei tule pienintäkään räpsyä.


Nyt on kolmena yönä kärsitty YHDEN kärpäsen häikäilemättömästä terrorismista. Se syöksyy kuin pommikone kohti ja kun nousee ylös listiäkseen sen sanomalehdellä, se pirulainen on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Takaisin pötkölleen ja eiköhän suuuurrrr-pööörrrrr taas hyökätä päälle kuin yleinen syyttäjä. Jopa sikiuninen Aakin raportoi tästä viheliäisestä ötökästä eli harvinaisen hankalan yksilön kanssa ollaan oltu tekemisissä, jos Aakin on siihen herännyt.


Viime yönä hermostuin sitten oikein kunnolla. Se kärpänen herätti puoli kahden tietämillä. Tottumuksesta yritin sitä hetken saada hengiltä onnistumatta. Menin takaisin pötkölleen ja samalla hetkellä päässä alkoi soimaan Marko Haaviston & Poutahaukkojen Paha vaanii. Ja nimenomaan se kohta, jossa "itsemurhalentäjää ei ruusuin palkita". Jumalauta puoli kuuteen asti makasin sängyssä peiton alla kärpästä piilossa ja tuota renkutusta kuunnellen. (huom. minulla ei ole mitään henkilökohtaista kaunaa ko. yhtyettä tai heidän musiikkiaan kohtaan.)


Kun sitten seitsemän jälkeen nousin ylös, oli ilmeeni ja olemukseni sen verran rähjäinen ja tuohtunut, että Ukko todellakin paneutui sen kärpäsen etsimiseen ja tappamiseen. Onnistuen siinä lopulta. R.I.P. Kärpänen.

Tämä teksti olkoon varoituksena muille kärpäsille. Meille ei kannata tulla. Jos öinen terrorisointi päätyy liiskautumiseen Susikairan sanomien nurkkaan, se ei ole sen arvoista. Ja hyvä radion henkilökunta, ei tänään M.H. & Poutahaukkoja, jookos?!

S.A.

P.s. Kiirettä pitää käsityöhommissa! Ihan jo palan halusta esitellä mitä olen värkännyt:D

10 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Mutta ettei jotain hyvääkin: ainakin meillä on tänä vuonna ollut kärpäsiä äärimmäisen vähän verrattuna viime (loppu)kesään, jolloin talo piti varustaa armadalla kärpäspaperirullia ja -tarrapaperia, ja hetkessä ne olivat täynnä. Tosin tuntuu, että ne harvat joita nyt näkee ovatkin sitten geneettisesti valikoitunutta sakkia eli harvinaisen ovelia, nopeita ja pirullisia. Hyvä, että miehesi ymmärsi tilanteen vakavuuden ja ryhtyi tositoimiin.

Odotellaan innolla kästyönäytteitä! :)

Aija kirjoitti...

Miten voikin yksi ainoa kärpänen olla niin raivostuttava yössä pörrätessään, argh! Minä kun en jaksa niitä öisin jahdata, niin pari kertaa olen käynyt laittamassa valot vessaan ja kun pommittaja syöksyy sinne, läjäytän oven kiinni ja menen jatkamaan unia. Aamulla sen voi sitten listiä kätevästi huussista.

Timantti kirjoitti...

Meillä kissat metsästää kärpäset, susittelen ♥

Timantti kirjoitti...

Hih, suosittelen...

Arjaanneli kirjoitti...

Vanhanajan kärpäspaperi on oiwallinen tappokone.
Ei kylläkään mikään silmänilo, mutta se toimii!
Eikä oo ees kallis....

Stansta kirjoitti...

Oi voi, tämä tekee hyvää! Kiitos! :)
Meinaan kun on ollut koneelta sen aikaa poissa, että on monta lukematonta kirjoitusta, niin ne lukiessaan unohdin Buranan eikä silti juuri nyt särje yhtään. Ihanaa!
(..mutta menen silti ottamaan sen nyt ennenkuin kipu palaa kaksin verroin kovempana..) Ja samalla huitaisen tuon yhden kärpäsen täältä hengiltä!

Sanelma kirjoitti...

Jaan kanssasi inhon kärpäsiä kohtaan. Mutta viimeaikaiset lähikontaktit ampiaisten kanssa ovat saaneet minut kammoamaan niitäkin.

Ja minä kuuntelin yks yö päässäni kokoikisen yön kun pienimmäinen nukkui huonosti ja heräsin tämän tästä itkuun ja samantien alkoi soimaan: "PItkä-Bill ja Pätkä-Ben, valtiaita valtamerien." Mikko Perkoilaa. Meijän muksut on niin ihastunu sen lauluihin ja niitä on pitäny kuunnella joka ilta iltalauluiksi. Ei sillä, tykkään itsekin Perkoilasta mutta koko yö sama laulu, ei kiitos. Rajansa kaikella.

Jane kirjoitti...

Täällä kanssa yksi, joka inhoaa kärpäsiä. En voi väittää olevani kovin siisti, mutta jotenkin kärpästen kulkeminen varsinkin keittiössä on tosi inhottavaa.
Pölynimurilla saa monesti niitä kaikkein vaikeimpia tapauksia poistettua. Täytyy vaan muistaa antaa sen imurin käydä niin pitkään, että se kärpänen on varmasti pussissa saakka.

Holly kirjoitti...

Niin totta! Meillä ongelma ei ole mies eikä lapset vaan anoppi, koska ei suostu ymmärtämään, että oven pitää olla k-i-i-n-n-i tai vähintään p-a-k-s-u-n v-e-r-h-o-n pitää olla oven edessä. Ei, kun ovi on auki ja verho vedetty sivuun tuolin avulla. Raikasta ilmaa! Ja prkl! Mulla menee hermot sen kanssa. Ja siis myös niitten kymmenien kärpästen kanssa!

Miks tää muuten herjaa, että mun url sisältää kiellettyjä merkkejä... mitään sisällä.

Sipulix kirjoitti...

:DD täälläkin vilisee ja pörisee. Olin sijaisena yhdessä koulussa ja aloitin tunnin lahtaamisoperaatiolla (menin aamukahville opettajien huoneeseen ja sanoin nuorukaisille, että tulen 10min päästä takaisin ja eliöstön pitää olla huomattavan harventunut siihen mennessä...oli, mutta kenkien alla litisi ällösti)