14.4.11

Pippurisumutetta? Etälamautin? Paukkupanoksia?

Niinpä niin, kuten Ruska ehdotti, blogin nimi täytynee vaihtaa pikimiten. Katastrofia pukkaa siihen malliin, että ei enää pysy huivi päässä vaikka kuinka pitäis kiinni. No, luvattu mikä luvattu, kirjaan kaiken tänne. Jos näistä kakkakikkareista joku saa vertaistukea, hyvä niin, jos joku lapseton hankkii sterilisaation, ymmärrän täysin, jos joku saa jotain jännitystä näistä, niin pysy kanavalla, tämä paskan lataaminen eetteriin tuskin loppuu lähimpään 20 vuoteen. Ja jos lapseni joskus ovat itse vanhempia samanikäisille lapsilleen, NIIN TÄSSÄPÄ TÄTÄ ARKIREALITYA!

Eilen oli Deen normineuvola ja pyysin tutkimaan olemattomat näppylät (jotka eivät TH:n mielestä näyttäneet vesirokkosellaisilta) ja pyysin vielä kurkkaamaan korviin, jotta näkyisi edes suuntaa. Yöt repaiset, syönti huonoa, lämpöä-kuumetta-ei lämpöä, yms.yms. No, siis minusta poika ei ollut oikein kunnossa, mutta ei mitään näkyvämpääkään vikaa. TH:n mielestä korvat punoittivat ja menin samalla varaamaan ajan TK:een, jonne päästiin illalla 18:30. Sinänsä hämmästyttävää, koska koko ATK-laitteisto oli pimennyt ja lääkäri kirjoitteli korvatulehdukseen 10 päivän antib. kuurin ihan käsipelillä, ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Se siinä vaan hämmästytti, että nykypäivänä, jos laitteisto jumii, niin yleensä kaikki muukin toiminta pysähtyy.

Koukkasin apteekin kautta ja kotiin palatessa olikin mahtava yllätys. Ihan kuulkaa maija pihalla. Saatana.

Eiköhän Aa ollut yrittänyt näpistää tupakka-askia kaupasta. Kaverit näyttäneet merkkiä, kun on "sopiva hetki". Hieno juttu, että jäivät kiinni. No, tietysti menee lastensuojeluun ilmoitus, niin pitääkin, ehdottomasti. Miltä suunnalta nyt sitten voi kysyä apua, neuvoa, mitä tahansa?! Kun tämä kierre on saatava katki HETI, NYT! Ennen kuin ollaan ihan helvetin syvällä suossa!

Ja nyt siihen "kevennykseen". Poika ei tullut kotiin puoli kahdeksalta, ei kahdeksalta, ei puoli yhdeksältä... Ei yhdeksältäkään. Siinä vaiheessa oltiin soitettu, laitettu 10 tekstiviestiä ja oltiin ns. paskat  housuissa, että missä se lapsi luuraa?! Vaikka kuinka väärin olisi tehnyt, niin kyllä kotiin pitää uskaltaa tulla! Soitettiin gangstakavereiden vanhemmille, että pyytäisivät gangstakavereita soittamaan Aalle, että missä onkaan, niin tullaan hakemaan.

Ja 21:10 lapsi löytyy nukkumasta komerosta. Meidän kotoa. Pikkuisen noloja puheluita gangstakavereiden vanhemmille, että kas vaan, me löydettiinkin se täältä kotoa. Hups. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, että laps löytyy komerosta.

No, sitten tunteet oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helkkarin pinnassa kaikilla, että totesin parhammaksi vääntyä peiton alle. Ukko ei onnistunut ihan niin hyvin ja vasaroi Aan puhelimen arviolta 50 palaseen. (Edeltä käsin sovittiin, että netti- puhelin- ja kotiaresti kesäloman alkuun saakka). No, puhelinaresti tosiaan näyttää pitävän :/

Tänään skarppasin kovasti ja kun poika tuli koulusta juteltiin pitkään. Ihan hyvä keskustelutuokio ja poika oli vastaanottavaisella tuulella. (Vittu, pitääkö saatana miettiä toisen taajuuksia, silloin kun raivo repii otsassa ja tekisi mieli kuristaa? Joo, pitää, jos vastassa on ehta murkku. Jos se ei ole taajuuksilla, niin puheet on sama kiljua vessanpönttöön, yhtä käheäksi sillä saa äänensä ja tulos on ihan sama).

Koska yhdessä tekeminen on kuitenkin pääosin hauskaa ja ehkä eheyttävää, niin päätin jo päivällä, että tänään tehdään lettuja. Aa saa olla vastaavataikinamestari ja apulaisiahan meillä piisaa (jos muistaa kaivaa kaikki komeroista esiin ;D) Taikina tehtiin yhdessä ja siihen pantiin hulppeat 4 munaa (arvaatkaapa halusiko ihan kaikki rikkoa itse yhden munan). Lettuja tuli paljon ja ne maistui letuilta ja munakkaalta ja onneksi yksi ystävä piipahti kylään. Sielunhoitoa äidillekin.

S.A.

Ps. Tänään Aa sanoi, että meinasi sanoa Iskälle, että vedä sitten turpiin, kun hän tietää tehneensä tosi väärin, mutta sitten hän huomasi sen vasaran, niin sitten hän ajatteli, että taitaa olla parempi olla hiljaa.

Pps. Eikä meillä lyötäisi koskaan. Vaikka kuinka mieli tekisi. Lasta. Eikä aikuistakaan.

Ppps. Siis kaikki joilla on lapsia voi vaan kuvitella tilanteen, kun tulee pää märkänä huutava ipana kainalossa ja apteekin kassi kainalossa suoraan poliisisetien syliin. Siinä sitä tuntee olevansa ihan heti eturivissä odottamassa sitä maailman-paras-äiti-palkintoa. Kiitospuhekin on valmiiksi rustattuna persetaskussa.

Pppps. Äiti, teki mieli soittaa, mut en viittiny pilata sun lomaviikkoa. Ja heiiii, täähän on vasta esikoinen, mä kerkeen soittaa ainakin 500 kertaa, ennen kuin nuo on täyttäneet 18 vuotta kaikki.

Oletteko törmänneet blogiin, jota pitää vanhempi ja murkulla riittää energiaa kaikenlaiseen törttöilyyn?! Vinkkejä! Olisi kauhistuttavan mukavaa lukea, että muillakin törttöillään ja oikein olan takaa. Ai, me ollaan ainoita:( No ei sit mitään...

30 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kohta 25 vuotiaan äitinä, ette ole ainoita! Ette todellakaan, meillä saldona mm opettaja haukkuminen horaksi, ja tosiaan näpistyksestäkin on kiinni jäänyt.

Ja tupakoinnista!

Lävistys naamassa tuli kerran kotiin ja korvareikä on levinnyt jo 10 millin aukoksi. Ilman lupaa.

Sieltä lastensuojelusta saa apua! Tulee kuitenkin kutsu lastensuojenluntarpeen arvointikäynnille, todennäköisesti.

Jaksuja sullekin!

Anonyymi kirjoitti...

Äh, siis 15 vuotiaan äiti tuo edellinen kommentoija ;)

ziriliini kirjoitti...

Akka, ette te ainoita tosiaankaan ole!!! tiedän moniakin vastaavia perheitä ja voin sanoa, että ihan normaalilta tuo kuulostaa. Tai sitten kaikki muutkin on jotenkin kieroutuneita.

Kylmä hiki otsalla odottelen, että mitähän kaikkea nämä minun enkelit oikein keksiikään... sen verran olen tässä oppinut viimeisen parin vuoden aikana, että vallan herttaisesta ja kiltistä lapsesta voi tula todella monsterimurkku - joten kaikki on mahdollista. IHAN KAIKKI

~R&T~ kirjoitti...

Ei voi olla totta, kirjoitin sulle hiiiiirveän pitkän viestin ja se katosi :(

*argh*
En jaksa nyt kirjoittaa sitä uudelleen. Meillä vain keskusteltiin juurikin varastelusta pikkuveli 6v:n kanssa kun näpisti suklaamunan meidän olohuoneesta! (eikä se ikävä kyllä olltu hänen kohdallaan ensimmäinen kerta)

Olisin vain sanonut että tiedän tunteen ja vaikka teidän murkku onkin nyt vanhempi kuin meidän lapset. Näin jo kuvailemasi tilanteen siitä miten maija pillit soiden saapuu pihaan.

Niin meidän esikko on sitten samaan aikaan murkku teidän Been kanssa :) (ja sen jälkeen loput kolme tyyppiä ovat peräkanaa/yhtäaikaa murkkuja jos ensin on toivuttu näistä uhmailuvuosista)


Lisäksi olisin sanonut, että kun tiedätte ketkä olivat mukana tässä, pyytäkää heidätkin vanhempineen palaveriin sosiaalityöntekijän ja poliisin kanssa! Nuorille välittyy viesti, että aikuiset vetävät yhtä köyttä, vaikkei oma äiti olekaan aina näkemässä.
Meidän alueen nuorisopoliisista oli hyvä tyyppi koulun vanhempainillassa, hän on juurikin tekemisissä sosiaalityöntekijän kanssa näissä jutuissa.
Hän sanoi, että tärkeintä tässä on saada nuoret tajuamaan että ei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia.


Niin suuri säkillinen voimia kuin nyt matkahuollossa voisi tulla perille!

Hehkuvainen kirjoitti...

Sterisilaatioon en ihan vielä oo menossa (luotan toistaiseksi muihin menetelmiin), mutta jos mies IKINÄ alkaa saada vauvakuumeen oireita niin pistän sen kyllä heti lukemaan kaikki sun kirjoitukset! ;) ;)

Lasten kasvatuksessa en ala neuvoa, sen osaat kyllä VARMASTI paremmin kuin minä. Sen verran sanon, että ota apua vastaan jokaisesta mahdollisesta paikasta. Ja jos pojan kaveripiiriä ei voi vaihtaa (no yleensä ei voi), niin onhan hyvä pitää puhevälit kavereiden vanhempiin.

Hyvin sä vedät!!!!

Hanni kirjoitti...

Mitenkään vähättelemättä mitään sanon, että on hyvin, hyvin tavallista juuri tuossa (kamalassa) iässä kokeilla paitsi tupakanpoltto, kaljanjuonti, niin myös näpistely. Tässä nostaa kätensä ylös äiti, jonka esikoinen jäi 16-vuotiaana kiinni karkin näpistyksestä. Siinä istuttiin kaupan takahuoneessa kauppiaan kanssa ja itkettiin pojan kanssa molemmat. Luulen ja tiedän, että se jäi viimeiseksi kerraksi, koska poika jäi kiinni. Eli erinomaista, että gangstajengi jäi kiinni.

(Se esikoinen on nyt mitä kunnollisin, rehellisin perheenisä, 28 vee... odota 10 vuotta niin työn hedelmät näkyy :))

Hienoa myös se, että otit vauhtia peiton alta. Jos tilanne on päällä, ja sitä alkaa selvittää siinä, taantuu pian sinne murkun tasolle ja kiljuu perkeleitä, vanhemmuus katoaa. Ukko heilui vasaran kanssa, se oli hänen tapansa näyttää. Ei huono sekään. Meillä aikanaan murkkujen töpeksittyä (kaikkien vuorollaan..) kaikkein kamalinta niille oli mun itku. Eli ei tarvii sitäkään pihdata, jos se on tullakseen. Äidinkään.

Ei ole kauaakaan siitä, kun mun kaveri oli poliisilaitoksella selvittämässä tyttären meikkivarkautta. Kaveri hoitaa työkseen ongelmanuoria... Yhden kaverin poika jäi kiinni tupakkavarkaudesta, poika joka käyttäytyi aina mallikelpoisesti. Äitinsä on työssä päiväkodissa... Lähisukulaisen ovelle tuli poliisit: likka oli yrittänyt varastaa farkkuja... voisin kirjoittaa sulle pitkän listan näistä. Ja tuo eka tapaus on nyt hoitoalalla, toka tapaus insinööri, kolmas tapaus sairaanhoitaja.. Toivoa on.

Oikeassa olet, että tuo on saatava poikki heti. Luulen, että noilla teidän taidoilla se onnistuu, poika taitaa muistaa lopun elämänsä, kuinka kävi. Ja apua saa vanhemmatkin hakea omalle jaksamiselleen. Murkku tekee elämästä helvetin, se on nähty (kertaa neljä..) Itse soitin perheneuvolaan muutaman kerran ja sain keskusteluapua ja rohkaisua: olet toiminut niin kuin pitääkin, jatka samaan malliin.

Sen mie sanoisin teillekin, sulle ja Ukolle. Sille Aalle en ehkä niinkään :)

Hengessä mukana itse jo voiton puolella taistossa oleva Hanni

Pami kirjoitti...

No, et todellakaan ole ainoa äiti, jolle lapset aiheuttavat ongelmia. Meillä ei ole varkaudesta tultu sanomaan, mutta tytär on tullut pari kertaa humalassa kotia ja tiedän hänen polttaneen ja muutenkin toimineen holtittomasti. Nyt on melkein 20 v. ja vaikka tarjoan hänelle olusta, niin ei nyt sitten otakaan. Eikä aiheuta muutenkaan ongelmia.

Ne on vaan kokeiltava!! Tsemppiä!!

Anonyymi kirjoitti...

Lasten ja murkkujen kanssa elämä on ihanaa ja värikästä. Senhän olet varmaan jo hoksannutkin...

Kun oma esikoiseni siirtyi yläasteelle, kävin vanhempainillassa jossa nuorisotoimen ja poliisin edustajat kävivät kertomassa mitä tuleman pitää. Vähän kevyesti suhtauduin, kun he kertoivat että nämä suloiset kullanmurut tulevat valehtelemaan päin näköä, kokeilemaan kaikki tupakinpoltot ja kaljanjuonnit ja saattavatpa näpistelläkin. Ei toki, ei meidän Lapsi! Joittenkin muitten ehkä, ei meidän, ajattelin silloin. Niin vähän tiesin.

Nyt joitakin aikoja myöhemmin voin vain todeta, että oikeassa olivat. Ja että kaikesta selvitään, kasvamiseen kuuluu jonkinsortin pöljäily kai luonnostaan. Hirveästi auttoi myös, kun alkoi muistelemaan omaa murkkuikäänsä, kylläpä sitä piti itselläkin jotain pöljäillä. Monet jutut hävettävät vieläkin, mutta taatusti niistä OPPI jotakin. Tuo kantapään kautta oppiminen on nimittäin aika tehokasta.

Että kyllä näitä sattuu, kaikki eivät vaan uskalla näistä ääneen kertoa.

PS Kiitos blogistasi, jota luen nykyään aina. Se on Paras. Huippu.

t. Sohvi

Stansta kirjoitti...

Kyllä, täälläkin Poika jäi aikoinaan kiinni yrittäessään varastaa kuulokkeet. Hyvä, että jäi sillä uskoisin, että tuohon loppui nuo hommat. Materialisti tuo on TODELLAKIN edelleen, mutta maksaa hankintansa itse tienatuilla euroilla.
Polttaa tupakkaa, hankki ensimmäisen tatuoinnin ja korvareiät taitavat olla jo jotain 12 mm:n luokkaa. Takana kaikenlaisia kokeiluja, mutta suht asiallisesti käyttäytyy nykyään. (tuo "suht" tarkoittaa lähinnä aikataulujuttuja..)
Mä luotan siihen, että te pärjäätte siellä loistavasti! Jo tuo, että menit peiton alle, osoittaa sen.
Halaus ja tsemppiä! ♥

Leea kirjoitti...

Itken ja nauran yhtäaikaa.

Tuota odotellessa....

Huh huh!

Vaan jospa ne esikoisen töllöilyt olis sitten siinä ja seuraavana vasta herra B, joka ei luultavimmin samaa temppua tee. Luultavasti.

liskonainen kirjoitti...

kultaseni,
hyvin vedät, sanon minäkin.

mulla oli juur äskettäin sovittelu, jossa aa:n ikäiset pojat setvivät yli kahden tonnin tuhot aiheuttanutta kesäyötään.

minusta parasta oli yksi äiti joka alkuun yritti niistellä ja peitellä kyyneleitään, kunnes ne vaan tulivat.

nuo varsat eivät aina tajua, miten suuritöinen ketju syntyy omasta pienentuntuisesta töppäilystä.

toisaalta ihminen saa olla murkkuna vain pienen hetken elämästään, meidän aikuisten, vanhempien, opettajien, sossuntätien ja mummien ja kummien on vaan jaksettava ikäpolvesta toiseen varjella näitä pikkuperkeleitä pahimmalta.

minäkin neuvon jo tässä vaiheessa oman turvaverkon kokoamista vanhemmille. vanhempien yhteistyö on vailla vertaa, se onkin vertaistukea.

halaanpa täältä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Akka!!
Joku "viisas" on joskus sanonut, että murrosikäisten lasten vanhempien kannattaa keskittyä lähinnä hengisssä pysymiseen, eikä mihinkään muuhun... Näin 3 tyttölapsen äitinä (iät nyt 23,20 ja 16), voin sanoa että aikasten viisas neuvo!! Ja vähän työni puolestakin olen näitten asioitten kanssa ollut tekemisissä.

Usko pois, kyllä sinä selviät ja ne lapset onneksi kasvavat, tulevat täysi-ikäisiksi ja muuttavat pois kotoa!!
Pitkää pinnaa!!

T. mamma oulusta

Sari kirjoitti...

Kyllä noita hurjia tempauksia voi lukea tuolta minunkin blogistani. Perheessä on kolme poikaa, joista vanhin täyttää 19, joten vauhtia riittää.
Onneksi teilläkin kaikki selvisi ja kyseessä ei ollut tuon pahempi rikos eikä onneksi mikään vakava onnettomuus.
Hauskoja päiviä vaan teidänki suurperheelle!

Pellon pientareella kirjoitti...

Voi vitsi. Tsemppiä. Mutta ei tuo maailmanloppu ole. Voin tunnustaa, että murrosiässä on tullut itsekin tehtyä kaikenlaista hölmöä, ja ihan hyvä ihminen kai minustakin kuitenkin sikisi. Kärsivällisyyttä, rakkautta ja rajoja vain (heh heh, helppo sanoa...).

myötäeläen kirjoitti...

Ihan vaihteeksi ja lohdutukseksi voin kertoa kokemuksesta, että pikkunäpistelijöistäkin voi tulla kunnon kansalaisia. Eikä tarvi edes hakata, kyllä se harmittaa muutenkin. Se kiinnijoutuminen, ei se näpistäminen. Tosin olisi hyvä päästä eroon niistä näpistelykavereista. Itse noin 13v naapurintyttö opetti ja minähän jäin kiinni. Ketuttaa vieläkin kun toinen tyttö ei tainnut saada edes moitteita.
Oman tytön näpistyksistä sain poliisilta soiton ja otin yhteyttä näpistelykaverin vanhempiin. Tytöt eivät saaneet enää kaveerata.
Onneksi noista mistään ei tullut "ammattia" ja tietääkseni kaikki (minäkin) ollaan lähes kunniallisia kansalaisia.
Muuten, kerrotaan aikuisten varastelevan työpaikaltaan milloin mitäkin.

nimimerkillä tällä kertaa, en kehtaa nyt naamaani paljastaa... :(

Ofelia kirjoitti...

Huh huh, voimia! Toivottavasti lastensuojelu auttaa.

Edellisten kommentit silleen vähän ihmetyttää, kun itse ei tullut tehtyä murrosiässä/teininä MITÄÄN. En kokeillut viinaa, tupakkaa, varastamista... en ollut bileissä... Tais jäädä murkkuikä elämättä! Parempi kai olis jos sen eläisi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi hitsiläinen, teillä sattuu ja tapahtuu niin että hitaampaa hirvittää! Jaksamista, ja kiitos kun kerroit että tälläkin kolmen kollin äireellä on jotain mitä odottaa :) (Esikoinen pian 12v)

Yhdyn edellisiin, hyvin sä vedät! Niin kerpuusies kanssa kuin tässä blogissakin :)

-kukkuluu

~R&T~ kirjoitti...

Ofelian kommentti sai minutkin vielä vastaamaan. Olen nimittäin itse miettinyt samaa. En ihan oikeasti tehnyt tyhmyyksiä teininä. Eikä miehenikään tehnyt. Pidin ryyppääviä ja polttavia kavereita ääliöinä ja valitsin muuta seuraa.

Miten osaamme suhtautua jos oma jälkikasvu keksii jotain älytöntä?

(iso) Dee kirjoitti...

Teidän pojista kasvaa kunnon ihmisiä, kun on tuollaiset vanhemmat. Ette silitä päätä ja puolustele tekemisiä. Lapset oppivat mikä on oikein ja mikä ei.
Tupakanpolttokokeilut ovat Aan ikäisillä vain yksi vaihe, joka todennäköisesti jää vain vaiheeksi.

Paranemista pikku Deelle.

Ofelia kirjoitti...

R&T (huh mikä nikki! varmaan meni väärin..) sai mut myös miettimään sitä minkä jätin omassa edellisessä kommentissa sanomatta et miten tosiaan osaa suhtautua sitten jos ja kun oma jälkikasvu vetäsee kunnon murkkuiän! :/ Tuleeko musta hirviömutsi vai lepsu mutsi? Paras alkaa nyt jo lukea kasvatusoppaita! :D

Ofelia kirjoitti...

Mihin hävis mun viestistä siitä nikistä osa amp;?! Eli todellakin meni väärin! :D

Minz kirjoitti...

No, voihan. Nyt en ehtinyt lukemaan kaikkia kommentteja, mutta ette tosiaankaan ole ainuita tuossa tilanteessa! Huu, se tuntuu välillä pään paukuttamiselta seinään, valitettavasti, mutta lohdutuksena: KUN se on ohi, sitä ei enää tahdo muistaakaan... ;D Tai no, pääosat muistaa, mutta se tunneskaala vaimenee aikaa myöden.

Mä en pitänyt blogia siinäkohtaa, kun poikaa etsittiin ympäri kyliä, kun ei vastannut puhelimeen, ei pitänyt sovituista ajoista kiinni, myöhästeli koulusta ja toisinaan lintsasi päiviä kavereiden kanssa- ja "unohti" järjestään kaikki jälki-istunnot. Kaatoivatpa kerran yhden liikennemerkinkin (ei kestänyt kiinnipitoa samalla, kun ajoivat mopolla merkkiä ympäri...) koulun pihalta ja jäivät kiinni, kun eivät tajunneet, että siellä on kameravalvonta. Onneksi oli! Poliisilla jouduttiin vierailemaan - ja olipa se pojallekin kova pala. Jollei nyt äidillekään mitään herkkua. Pari kertaa tuli täys änkyrässä kotiin kavereiden tuomana, kun ei enää omat jalat tahtoneet totella suuntimaa. Huh-huh! Ja noita kaverikierros-soittoja on joutunut tekemään satoja, jollei tuhansia. Huoh! Mutta se noin puolen vuoden kapina-aika onneksi sitten loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin.

Tyttären kanssa taas omanlaisia murheita murkkuiässä, mutta onneksi nekin ovat jo mennyttä. Itkua ja hammastenkiristystä. Ei taida kukaan lasten kanssa tuossakohti helpolla päästä.

Rakkautta ja rajoja,
sitkeyttä ja sympatiaa!

Hanni vielä: kirjoitti...

(kiva keskustella toisen kommenttilaatikossa)

Mutta lueskelin läpi nuo kommentit, ja tuli mieleen yksi vanhempainilta yläasteella. Meidät laitettiin tekemään ryhmätyötä, aiheena murkkuiän vaikeudet. Samaan ryhmään osui äiti, joka sanoi: voi, voi, meillä on neljä lasta, nuorin tällä luokalla, eikä meidän lapsilla ole ollut murrosikää, ei kenelläkään. (=hän ei voinut osallistua ryhmätyöhön). Multa pääsi: kamalaa, sehän kuulostaa vaaralliselta.

Siis ihan oikeasti, olen sitä mieltä, että nuo toilailut kuuluu ikään ja asiaan, ja jollei mitenkään oirehdi murkkuiässä, se murrosikä tulee eteen jossain muodossa aikuisiässä, tai sitten kyseessä on niin sinisilmäiset vanhemmat, että ne kuvittelee omien lasten olevan vähän parempia ja viattomampia kuin muiden :)

Kamalaa aikaa, mutta pakollista.

Patonki kirjoitti...

Minusta on hienoa että teillä tuo vanhempi-rinki toimii, tai yleensä tiedät kenelle soittaa. Minäkin ehdottaisin juttutuokiota gänstalaisten ja heidän vanhempiensa kesken.

ps. minustakin kasvoi ihan kunnonkansalainen, kaikesta tötöilystä huolimatta.

~R&T~ kirjoitti...

Ofelialle (sori että on OT) esimerkkini on R&T, tämä Blogger vain tunkee noita merkkejä sinne väliin, kun ei tajua & merkkiä :)

Anne kirjoitti...

Rrrrakastan bloggaajia, jotka uskaltavat ja osaavat kirjoittaa Oikeasta Elämästä!!! <3

Minä olin itse kiltti teini, siksi minusta kai tuli näin kauhea aikuinen.

Oikeasti toivon, että omat lapset viettävät vauhdikkaamman nuoruuden, vaikka sitten toilaillen!!! (<- tästä nyt ei ole epäilystäkään...)

Ja sitäpaitsi suuriakin typeryyksiä tehneestä voi tulla hyvä aikuinen. Tunnen yhden, joka oli jopa nuorisovankilassa ja on sen jälkeen tullut järkiinsä ja luo nyt loistavaa uraa business-maailmassa.

jaana kirjoitti...

Minulla oli kauhea murkkuikä ja vanhempani olivat jo iäkkäitä kun minut saivat, eikä tempauksistani oikein enää jaksaneet välittääkään. Minulla ei ollut kotiintuloaikoja, joten keksin ne ja olisin niitä niin toivonut.

Teillä on ihan selvästi hyvä parisuhde ja se on kaikkein tärkein juttu. Kyllä kestää, sanon minä.

Hyvin todennäköisesti on ollut kyse siitä että pitää uskaltaa kavereiden edessä kuin siitä että esikoisenne olisi nyt suunnittelemassa ammattirikollisen uraa.

Ja usko pois, tuota vasarajuttua nauratte vielä jonakin päivänä. :)

Kaikesta näkee että rakastatte lapsianne hyvin paljon ja se on se tärkein. Näitä juttuja tulee aina murkkujen kanssa, kaikesta selviää kun ne selvitetään.

Tsemppiä, sää oot mun mielestä ihan huippuäiti!

eve kirjoitti...

Löysin eilen 8v tytön repusta kourallisen luomivärejä. Pitkän haastattelun jälkeen tunnusti, että varastivat ne testerit kaverin kanssa Anttilasta, minne olivat ilman lupia lähteneet suoraan koulusta. Puettiin päälle, haettiin kaveri ja sen äiti ja mentiin Anttilaan kertomaan asiasta, pyytämään anteeksi ja maksamaan korvaukset. Oli kova paikka, äideillekin...
Kun eivät isommat pahemmin kokeile rajoja, niin hän tekee sitä sitten kaikkien edestä.

Myrkytär kirjoitti...

Minä olen teininä varastanut karkkia kaupasta, enkä jäänyt koskaan kiinni. Ja minusta kuitenkin tuli koko lailla kunnon kansalainen. Olen polttanut salaa tupakkaa teininä, oli karseeta enkä tapaan jäänyt koukkuun. Vedin elämäni ekat kännit alaikäisenä ja sekin kokemus oli sen verran hirveä, että alkoholia kuluu tätä nykyä aika lailla vähän. Nuoret tekevät virheitä ja niistä oppii. Toivottavasti osaan ajatella näin sit reilu 10 vuoden päästä, kun meidän pojat alkavat tehdä virheitä :) Usko että teillä asia ollaan osattu keskustella sen verran hyvin ja järkevästi, että poika tajuaa tekonsa ja sen hölmöyden.

Kupla kirjoitti...

Been there, done that... and still doing! vertaistukea vice versa...