15.7.09

Dogs and drugs.

Kun tosiaan nyt valvon öisin, niin Remu sentään on uskollinen kaveri. Se seuraa vessaan ja juo vettä ja istuskelee olohuoneessa melkein yhtä pitkään kuin minäkin. Ihan aavistuksen ennen minua se kuitenkin lähtee makuuhuoneeseen ja hyppää minun paikalleni parisänkyyn. Kun sitten tulen perässä, se esittää lähes uskottavasti nukkuvaa. Ainoastaan pieni väpinä hännänpäässä ja yritys silmien kiinnipitämisestä paljastaa sen olevan hereillä. Se on ikään kuin sulkenut silmänsä tiukasti, mutta silti ne räpsyy vähän, ihan niin kuin ihmiselläkin, joka vain esittää nukkuvaa.

Minä seison sängyn vierellä ja tuijotan muka nukkuvaa koiraa. Remu avaa toista silmää vähän, tarkistaa olenko siinä ja sitten samantien laittaa silmän tiukasti umpeen. Hetki menee ja sama toistuu. Taistelu sänkypaikasta käydään äänettömästi ja lähes eleettömästi. Lopulta Remu antaa periksi ja tuhahtaen nousee jaloilleen. Hyppää pois sängystä odottamaan, että minä asetun aloilleni ja sitten vasta hyppää jalkopäähän.

Vanha vauvakuva Remusta. Vieläkin se makoilee usein pitkulaisena.


Remulla oli vasta taas korvatulehdus. Hiivaa tällä kertaa. Niitähän on ollut sekä bakteeri-, että hiivaversioina. Nyt ollaan syöty noin kuukauden ajan pelkkää allergiaruokaa ja ainakaan silmin erottuvaa punaisuutta tai töhkäisyyttä ei enää ole. Mene ja tiedä oliko se sitten vehnä, maissi vai soija (vai kaikki), mutta nuo kolme on nyt raakattu pois ruokavaliosta ja hyvältä näyttää. Omituista oli, että allergiaruoka oli halvempaa kuin tavallinen mitä Remu söi aiemmin. Tavallinen ruoka oli 13,80 €/1,5 kg ja allergiaruoka 10 €/2 kg. Perin omituista.

Tilasin Geo-lehden 3 numeron tutustumispaketin. Kerrankin järkevä tutustumispaketti! 3 numeroa: 9,90 ja that's it. Ei mitään kestona jatkuvaa, vaan vain ja ainoastaan 3 tutustumisnumeroa. Nopealla silmäyksellä oli ainakin parempi kuin Elle-lehti, josta taannoin jupisin XD. Sieltäkin muuten vasta soitettiin ja tarjottiin uutta jaksoa. Oliko hirveän suuri yllätys, että en tarttunut täkyyn? Mutta kerronpa tuosta Geosta tarkemmin jossain välissä, kun olen ensin lueskellut sitä.

S.A.

Ou! Vielä tuli mieleen Aan eilinen tarina: Hänen kaverinsa vanhemmat rakentavat kuulemma uutta taloa, koska se vanha on huumetalo. Tällä äidillä ehti jo nousta niskavillat pystyyn, mutta ei se ollutkaan huume- vaan hometalo. Onkohan meidän pojat vähän pumpulissa kasvatettuja, kun nuokin käsitteet menee sekaisin?!

Ja siitäkin Aa mainitsi, että uutisissa oli sanottu ettei energiajuomia saisi antaa alle 15-vuotiaille. Nyt hän kuulemma hyväksyy tämän, eikä pidä enää äitiä tyhmänä niuhona. (Ja uskokaa vaan, tiedän kyllä ettei tätä kauaa kestä:D aina tulee uusia kyseenalaistettavia niuhottamisen aiheita. Täytyy vain toivoa, että media kulkee kanssani käsikynkkää!)

6 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Olipa kiva lukea Remusta ja nähdä kuvakin! Mitä rotua Remu on, cockeri? Meidänkin terrieri makaa usein tuolla tavalla jalat suorana takana, ei voi ymmärtää sitä notkeutta.

Susikairan akka kirjoitti...

Remun rotu on se järkyttävä nimihirviö, jonka lausumista inhoan yli kaiken... Cavalierkingcharlesinspanieli (yritäpä sanoa tuo ilman, että sylki roiskuu... minulta ei ainakaan onnistu!) eli puhekielellä sanon mieluummin "pikku spanielin retku".

Aimo kirjoitti...

Äh, Elle oli kamalaa huttua. Erehdyin tilaamaan myös Olivian tutustumisjakson, joka raivostuttavasti jatkui suoraan uudella tilauksella sillä seurauksella, että uuden jakson eka lehti tuli ennen uutta laskua. Raivostuttavaa. Tuo Geo kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta - pahattu, kun löytyisi vielä aikaa lukemiselle.

Olipa hauska tarina Remusta :D Nyt jo edesmennyt Ami-koirani (Ami II) oli pienestä koostaan huolimatta kovin valloittava sängyssä. Poikittain makaava mäyräkoira vie sängyssä uskomattoman paljon tilaa.

Ruska kirjoitti...

On se hienoa, kun Remu on kaverina valvomisaikoinasi. Minäkin olen nukkunut huonosti, joten terkkuja vaan kohtalontoverilta. Sinulla on vaan huomattavasti positiivisempia vaiheita odotettavissa valvomisjakson jälkeen.

Mua ainakin koirat jotenkin lohduttaa tämmöisissä. Hassua, että eilen minäkin olin miettinyt, josko kirjoittaisin koirien kanssa heräämisistä ja nukkumaanmenoista. Meilläkin on omat rituaalimme :)

Timantti kirjoitti...

Mä niin haluaisin koiran, kissat kun vain nukkuu päivisin...Tarttisinkin kertomuksia niistä huonoista puolista, jospa taas jälleen kerran pääsis tän koirakuumeen ohi .

Saanel kirjoitti...

Meidän aamuinen hetkemme koiruuden kanssa käynnistyy siitä kun menen vessaan. Karvakasa vääntää itsensä ylös sängystä ja tulee sanomaan huomenta. Hän on tosi närkästynyt jos olen vahingossa laittanut vessan oven kiinni eikä hän pääse mukaan katsomaan emäntänsä aamutoimia. Tämän jälkeen laitan takaoven auki ja menen keittämään itselleni kahvia.

Koiruus palaa pihalta, käy katsomassa että olen turvassa ja menee Juniorin viereen nukkumaan.

Näin kesällä molemmat sitten kuorsaavat täyttä häkää mamman lähtiessä tienaamaan joka päiväistä leipää.

Kun palaan takaisin kotio, tiedän heti jos meillä ei ole ketään kotona, sillä yksin ollessaan Vinski istuu alakerran sohvan kaiteella ja tuijottaa odotellen ikkunasta ulos.