3.9.09

Roomalainen letti.

Isot pojat tuli eilen tohinalla touhuistansa ja alkoivat kertoa kuinka olivat nähneet juopon.

"Se käveli tuosta ja sitten tuonne, sillä oli kädessä joku lappu ja se pysäytteli kaikkia ihmisiä."

Kysyin mistä he päättelivät tämän henkilön olevan juoppo?

"Se haisi kummalliselle ja sillä oli päässä roomalainen letti!" (Minulle ei koskaan selvinnyt minkälainen roomalainen letti on.)

"Me ei menty oikopolkua metsän läpi sen kanssa yhtä aikaa, kun pelotti. Odotettiin, että se menee ensin."

No, se oli ihan viisaasti tehty. Jos tilanne tuntuu uhkaavalta, ei kannata mennä metsään yhtä aikaa sen uhkaavaksi kokemansa kanssa. Vaan minähän tartun kuin särki onkeen näihin keskusteluihin poikien kanssa. Kun ottavat jonkun asian itse puheeksi, on helppo jatkaa keskustelua aiheesta ja aiheen vierestäkin. Niin eilenkin. Sanoin, että kummallinen haju ei aina ole kovin luotettava mittari määrittelemään ketään mihinkään kategoriaan. Eikä myöskään lappu kädessä. Saatika roomalainen letti. Jos huomaa omituisesti käyttäytyvän henkilön kannattaa ainakin syrjäsilmällä vähän seurata tilannetta, koska ihminen voi käyttäytyä omituisesti monestakin syystä. Seurata ainakin sen verran, että näkee jonkun pysähtyvän.

Kerroin pojille tarinan Susikairasta. Tarina oli aika vasta lehdessä, mutta kun en löytänyt sitä alkuperäistä juttua enää mistään, niin kerron sen niin kuin se mieleeni jäi:

Susikairan raitilla oli kulkenut mies jalan. Sarkapuvussa, kovalla talvipakkasella. Puhunut kovin epäselvästi ja muutenkin käyttäytynyt kummallisesti. Poliisit olivat korjanneet kulkijan talteen ja vieneet putkaan. Venäläinen loikkari, ihan ilmiselvästi. Kukaan ei tajua sanaakaan puheesta ja vaatteitakin oli päällä oikein monin kerroksin. Loikkaria oli yritetty kuulustella moneen otteeseen ja useampana päivänä peräkkäin, mutta heikoin tuloksin. Joku poliisi oli sitten hoksannut miehen elehtimisestä, että olisiko tuo kynää ja paperia vailla. Antanut miehelle kynän ja paperin, johon "loikkari" oli kirjoittanut:

"Kuuromykkä Kuopiosta. Mopo hajosi!"

Sinänsä hauskasta tarinasta jäi hymyn lisäksi ehkä pieni ajatuksen jyvänen- niin äidille kuin pojillekin.

S.A.

5 kommenttia:

stansta kirjoitti...

Jäipä tuo tarina blondillekin nyt mieleen. Varovaisuutta ei ole kai koskaan liikaa.
Minä olin kuulemma ihmetellyt pikkutyttönä (siinä aseman yläpuolella olevassa) metsässä majailleita holisteja. Äiti oli selittänyt, ettei heillä ole kotia minne mennä. "Otetaan ne kaikki meille", olin ehdottanut. Jostain syystä se ei käynyt...

Jane kirjoitti...

Siinä sitä punnitaan äitiä / vanhempia kun koittaa kylvää hieman epäluuloa outoa kohtaa ja kuitenkin sitten toisaalta ottamaan huomioon sairaskohtaukset ym.
Hullu maailma jossa ei tavallinen tallaaja osaa ehkä olla riittävän varovainen.
Ei tuosta nyt saanut mitään selvää, lukekaa rivien välistä :D
Tarina oli hauska ja opettavainen :D

Susikairan akka kirjoitti...

Stansta :) Miksiköhän se ei käynyt?

Jane, juuri tuota jäin itsekin miettimään, että miten opettaa välittämään ja huomioimaan ja ymmärtämään, mutta kuitenkin samalla säilyttämään terveen varovaisuuden ja itsesuojeluvaiston. On sitä kaikenlaista vaikeutta tällä vanhemmuuden tiellä ja monta asiaa mietittävänä.

Holly kirjoitti...

Roomalainen letti kiinnostaa ihan tavattomasti... Tiedän kyllä ranskalaisen letin, mutta roomalainen. Olisiko orjantappuraa muistuttava panta päässä? Tai muuten vain pitkä, epäsiisti tukka miehellä? Tiukkaa nyt niiltä lapsilta, mikä ihme on roomalainen letti!

liskonainen kirjoitti...

minä veikkaa rastoja...