Facebookin puolella olen kertoillut meidän elämästä kavereille ja Cee on saavuttanut aikamoista mainetta. Melkeinpä jokaiselle päivälle tulee jokin oivallus, kommellus tms. jota saan itsekin nauraa vedet silmissä. Eilen viimeksi käytiin sangen hervoton vuoropuhelu:
Cee: Minä vuonna sä oot äiti syntynyt?
Minä: -77.
Cee: Häh?! Sehän on ihan liian aikaisin! Ootko sä niinku pahasti keskonen?
Minä: ...
***
Eipä silti, nokkelia ja sanavalmiita ovat nuo isommatkin. Seuraava keskustelu myös eiliseltä:
Aa: Aattelin myydä vaatteita kirppiksellä.
Minä: No tuo tänne, niin Bee voi katsoa ne läpi, haluaako se jotain niistä. Kyllä mä voin maksaa niistä.
Bee: No sähän oot jo maksanut ne kertaalleen!
Minä: Hyvä huomio...
Aa: Meidän äiti pelaa varman päälle. Se maksaa vaatteetkin kahdesti.
***
Täytyykin tässä lähiaikoina kerätä koostetta noista aiemmista sattumuksista; täällä ne ainakin luultavasti säilyvät muistona, jos facebook päättää joskus tyhjentyä. Ihmeen nopeasti ne hauskat kommellukset tuppaavat unohtumaan eli pelkän muistin varaan niitä ei kannata jättää.
Tänään (hiihtolomaviikolla) Cee lähtee mukaani töihin. Hänen mielestään on kerrassaan parasta olla äitin töissä mummojen ja pappojen kanssa. Ja arvaatteko mitä? Mummoista ja papoistakin se on hurjan mukavaa, kun siellä seassa pyörii yksi lapsonen, joka ihan mielellään käy istuskelemassa polvella ja raatailemassa maailmanmenosta :)
On mukavaa, että vanhuus ei pelota. Ja on mukavaa, kun Cee on luonteeltaan sellainen sosiaalinen, joten juttu luistaa ja sekin on mukavaa, että töihin saa (ja on jopa suotavaa) ottaa mukaan lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti