2.10.09

Treenaa laiskottelua.

Puolille päivin laiskottelu sujui ihan esimerkillisen hienosti. Katsoin kutimien takaa Ceetä, joka kuumeesta huolimatta tai siitä johtuen touhusi vauhdilla kaikenlaista. Käsittämättömän tehokkaasti lelut siirtyy lastenhuoneesta olohuoneeseen- jostain kumman syystä ei kuitenkaan koskaan takaisin sinne lastenhuoneeseen. Menin sitten keittiöön ja vaihdoin verhot. Tietysti likainen ikkuna ilkkui, joten pesin sen sisäpuolelta. Totesin, että kun pesuvehkeet ja lasta oli jo esillä, on sama pestä ikkuna ulkopuoleltakin ja kun kerran olin jo pihalla, niin samahan ne olohuoneen ikkunatkin on pyyhkäistä. Keittiö näytti tosi sekaiselta ja likaiselta, joten pikkuisen kävin kaappeja läpi ja heitin ne toissavuotiset ryynit hiiteen. Kun nyt kuiva-aineet tuli käytyä läpi, niin samahan se sitten on inventoida jääkaappi... ja kun olin käynyt sen läpi ja pessyt, ajattelin, että pesen sen jääkaapin ulkopuolelta ja imuroin takaa. Nämä tehtyäni ajattelin, että puuhellakausi alkaa olla käsillä, joten pesen hellan ja raivaan halkolaatikon hollille. Konttasin hellan alta Remun leluja ja silmään pisti likaiset (roiskeiset) kaappien sokkelit. Pesin ne. No, sitten näytti kaappien ovet likaisilta verrattuna sokkeleihin- joten pyyhin kaappien ovet ja varmaan arvaattekin- seinät- katto- lattiat ja eihän sitä maton räsyä viitsi laittaa likaisena lattiaan... No, sen pesi pesukone.

Koska keittiö oli puhdas ja leiriläinenkin saapui iloisena kotiin, niin leivoin pizzaa. Koko päivä meni iloisesti puuhatessa, rennolla otteella. Yhtään ei tullut sitä perinteistä pitäisi-vielä-tuokin-ja-tuo vaan nimenomaan ns. hyvällä pössiksellä tuli tehtyä, kun takaraivossa oli kuitenkin tieto, että voi niin halutessaan ja jos siltä tuntuu, kaatua sohvalle:).

Ainoa hetki jolloin tunsin hetkellistä tykytystä ja nousevaa verenpainetta oli ruokapöydässä. Bee oli jo syönyt ja me muut neljä olimme vielä ruokailemassa. Bee tuli selittämään miten jostain renkaasta voisi tehdä koripallokorin. Selittäessään poika pyöritti koripalloa sormenpäässä. Hujuit! Pallo karkasi käsistä suoraan ruokapöytään kaataen kaikki lasit mennessään ja päätyen allekirjoittaneen pizzan päälle. Joo-o, vahinko mikä vahinko, mutta olen pitkin päivää sanonut mon-ta kertaa, että koripallo on ulkolaji ja kohta tulee hävökkiä. Nostin kiljumatta pallon pois lautaselta ja jatkoin syömistä. Ukko ja Bee siivosivat.

S.A.

8 kommenttia:

Neiti Kuu kirjoitti...

Onneks mullekin joskus sattuu noita puuhailukausia, kun a johtaa b:hen ja c:hen...Joskus taas ei edes pienen pieni homma inspiroi.

Elisa kirjoitti...

Onpas ollut todella laiska perjantai, huh huh! Ja meilläpäin tuollaisia hermoja kutsutaan 'lehmän' hermoiksi, ei onnistu meikäläisellä. Oot sinä kone!

stansta kirjoitti...

Ja mä kun LUULIN olleeni ahkerana tänään...Toiseksi jäin ja reippaasti! Onpahan keittiönne puhdas. Huomenna olohuone vai eteinen ennen sohvaa? ;o)
RENTOA viikonloppua!
PS. Piipahdahan luonani...

Riepu kirjoitti...

Härre! Miten sie oot jaksanu? Eikös sinun kuuluis vaan maata sohvalla ja pyytää Ukolta jalkahierontaa?

liskonainen kirjoitti...

tuota kutsutaan pesänrakennusvimmaksi. minusta se on perverssiä, mutta menköön, kun olet noin pitkällä raskaudessasi.

pidä hyvää huolta kuhmustani!
terveisin haltiakummi-mummi.

Katja kirjoitti...

Oijoi. Jos etsitään hyviä puolia niin ainakin voit seuraavalla kerralla lyödä saman tien faktat pöytään eli miten viimeksikin kävi kun tuli vääriä välineitä sisätiloihin and rest your case.

Aimo kirjoitti...

Näin unta tästä postauksestasi. Jossain syöttöjen välissä tajusin, etten oikeasti ollut paikalla :)

Kuvailit kyllä niin täydellisesti sen, miten yksi asia johtaa toiseen. Näitä juttuja miehet ei ymmärrä. Ei sitten millään :)

Marjut kirjoitti...

Jaahas, tuohan on selvä merkki että synnytys lähestyy ;) Niin minulla on ollut aina.