2.2.10

Voiko ihanammin aamun enää alkaa?

On aamuja ja sitten on AAMUJA. Tänään oli AAMU. Joskus sitä vaan on niin pohjattoman kiitollinen oppivelvollisuudelle, seurakunnan kerholle ja kaikelle mikä vie hetkeksi nuo toimeliaat "kullanmurut" pois silmistäni. Valmistelut seuraavaan päivään alkaa edellisenä iltana; onko huomisen vaatteet ok, onko kaikki ulkokamppeet valmiina, onko mitään erityistä huomiselle- hiihtoa, luistelua? Eväät? Ja kaikki vakuuttaa silmät kirkkaana, että: "On, on, älä sinä huolehdi!"

Puoli kahdeksalta: Herätyyyys! 3 aikoo mennä suihkuun, 3 aikoo tehdä eväitä. 1 menee suihkuun, 2 seisoo kylpyhuoneen oven takana. (KUKAAN ei mene harjaamaan hampaitaan, vaikka vessa on vapaa, kukaan ei mene tekemään eväitä, vaikka juustohöylä on vapaana ja kukaan ei saatana ole tehnyt illalla niitä eväitä valmiiksi, vaikka siihen uskoon illalla jäin...) 1 tulee suihkusta, toinen menee, kolmas odottaa edelleen vuoroaan. 1 istuu kuin tatti paskassa sohvalla ja tuijottaa saamenkielisiä uutisia. Toinen etsii sukkiaan, niitä jotka oli illalla valmiina. Kolmas suihkuilee. Seuraavaksi jonotetaan hampaidenpesulle... Sitten haalitaan aamupalaleipiä kasaan, mutta eihän sitä nyt samalla kertaa voi niitä eväitä tehdä, ei tietenkään. Kun siihen puuhaan on niin hemmetin hauskaa jonottaa siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla vaatteet päällä ja menossa. 1 rakentaa legoilla ja toinen etsii repusta tiedotetta, joka on jaettu kaksi viikkoa sitten ja se olisi pitänyt palauttaa eilen.

Yhdellä on hukassa pipo. Toisella reppu.

Viimein, viimein, viimein viimeinenkin pipon tupsu katoaa oven raosta- hengitän syvään. Suunnittelen ottavani kupin kahvia ja muutaman palan suklaata (miks jotkut kotiäidit on vähän pullukoita?), lukevani aamun lehden... Dee sentään on vain hiljaa tuijottanut silmät selällään sitterissään tätä koreografiaa. Yksi pipon tupsu työntyy oven raosta sisään: "Ai niin, mä en muistanu, mut meil on tänään luistelua."

JA MINÄ SYÖN SEN KOKO SUKLAALEVYN.

Huom. tässä edellä mainitussa yhtälössä on siis serkkulikka, Aa ja Bee. Cee on vain maannut sohvalla kiljuen vuorotellen: En halluu kerhoon, halluun kerhoon, en halluu kerhoon...

S.A.

20 kommenttia:

Maahiska kirjoitti...

Sytämellinen osanottoni :-D "... tuijottaa saamenkielisiä uutisia" - sama meillä!!! Miehellä on muuten vakiopaikka seistätörröttää olkkarin ja keittiön rajamailla tuijottamassa telkkua hievahtamatta jopa vartin ajan (silloin kun pitäisi siinä vartissa tehdä vuoden edestä asioita) ja yleensä juuri saamnekilisiä uutisia. Outoa. lattiassa on kuoppa sillä kohtaa.

Eilen kuulin uuden sanan ystävän suusta, se on "hänksättimet", tarkoittanee sellaisia röyhelöitä ja krumeluureja.

Maahiska kirjoitti...

Mun pitäisi varmaan pysyä vain selkokielessä. Mitä ihmeen saamnekilisiä?

Kimmeli kirjoitti...

hahahhhaaa, ihanaa, mahtavaa...
Meillä oli jokseenki samaa haipakkaa tänä aamuun..mie olin menos iltavuoroo ja istuin sohval lehen takaa seuraamas tilanetta ku yks kerto toisel, et heil o hiihtoo ja mis sukset? Pojil ku o kimppasukset. Sai kuulla, että sukset o jo koulus :)sit oli taas muutama lappu allekirjoitettavana yms...
Onneks menivät..

Äiti-puffa kirjoitti...

Joskus tuntuu, että äitiyspakkauksessa pitäisi olla tuoreelle äidille lehmän hermot. Tai ainakin jotain rauhoittavaa. Ja jokaisen lapsen myötä uusi annostus. Onneksi ihan jokainen päivä ei ole täyttä kaaosta; vain taviskaaosta!
Jaksamista ja tsemppiä!
(Ota rauhassa toinenkin suklaalevy, älä mieti kiloja, kyllä ne sit spinnatessa karisee.)

Kuukki kirjoitti...

Tosi hauskoja juttuja sinulla! Viruttaaa ja pahki ovat minullekin tuttuja lapsuudesta. Meinaa vain kaikki hauskat sanat ja sanonnat unohtua vuosien myötä täällä etelässä asuessa. Kun ei ole enää omia vanhempiakaan niitä puhumassa.

Leea kirjoitti...

Ja jumbo-Ässämix pussin sen suklaalevyn jälkeen. Sitten vasta alkaa helpottaa!

Pellon pientareella kirjoitti...

Eikä, kiitos päivän nauruista! Voi että osaat kirjoittaa hyvin, ja en ihmettele yhtään, että se suklaalevy meni kokonaan. Ei niillä olis edes jotain leirikoulua tai sellasta... ;).

Sipulix kirjoitti...

Aina ei auta ees karkki. :) toivottavasti elämä iltaa kohden kevenee :DDD

Sirokko kirjoitti...

En ole vielä edes toipunut kananmunien liputuspäivästä ja pitää taas nauraa ittensä pahki eli puhki. Suklaa on hyvä lääke ihan kaikkeen, sitä pitäisi jakaa ilmaiseksi kaikille perheenäideille (ja mummoille kans).

Patonki kirjoitti...

Joko kohta posti tuo Ceen avukseni? Saat paluupostissa paljon suklaata!

Hehkuvainen kirjoitti...

Saamenkieliset uutiset ovat siis suorastaan hypnoottiset!

Ja kun olen väh. kaksi lasta saaneiden äitien juttuja kuunnellut, niin olen tullut siihen käsitykseen, että tämä on jokin yleismaailmallinen lapsiasia: jos lapsia on enemmän kuin kaksi, yhden lapsista on aina hässäkän aikaan vastattava päättömästä huutamisesta.

Ruska kirjoitti...

Huh, jes, ou nou, kääk, lääh... Otan osaa ja iloitsen kanssasi ihanasta aamusta ja suklaasta ja kaikesta äitielämästä :)

Eeva kirjoitti...

Oi minä tiedän tuon tunteen!
Miten ihanaa on kävellä lapset kouluun ja hakea ne vasta hämärtyessä. Vaikka toisaalta olen hyvin surullinen pitkistä koulupäivistä. Kaksijakoista tämä kotiäitiys. Ihan aina.

Rosmariini & Timjami kirjoitti...

Uih ja aih, vatsaan sattuu nauramisesta.
Niin tuttua niiiiiiin tuttua.
Pakko blogata itsekin tästä aiheesta sillä se on viime aikoina ollut aika akuutti tässäkin talossa.

Kiitos ideasta!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa arkea!!!

-ja suklaata kans <3

-kukkuluu

vilukissi kirjoitti...

Kiitos, kiitos...sait(te) mun aamuni näyttämään tuiki rauhaisilta, ihanilta, aivan vain mulle suunnitelluilta ... vieläköhän sitä pystyisi ruollaiseen rumbaan? Tuskin, sulla on noita pikkuruisia ihmisiä enemmän kuin mulla oli aikoinaan...mutta missä on mun suklaalevyni!! Sitä ei ole mun aamussani...iltaöissä kylläkin...nih. Ihanaa Elämää Teillä!! Usko Pois!!

RiikkaS kirjoitti...

no jos jotain positiivista, niin ainakin se suklaalevy oli tallessa eikä kadonnut pienempiin suihin (olihan?) :)

Anne kirjoitti...

Ha haa :-D Ihan kuin meillä! JUST NOIN!!!

Paitsi että tänään ei ollut suklaata, vaan banaanikääretorttua.

Esikoinen on aina ihan hypnoosissa, jos vain näkeekin jonkun kuvaruudun. Sitä sitten tuijottaa eikä pysty liikkumaan, vaikka joskus piruuttani olen laittanut toosan näyttämään testikuvaa (isänsä on muuten ihan samanlainen).

Hanni kirjoitti...

Tulin tapani mukaan lohduttamaan: noin 20 vuotta enää, ja aamut alkaa rauhoittua :) *poistuu virnistäen*

liskonainen kirjoitti...

kuulehean akkani,
kukaan ei ole ikupäivänä saanut sellaista läikähdystä sieluuni kuin äskeinen kommenttisi!

takaan että mcgyver vahtii haukkana ensiharjoituksiani pikkuveljen kanssa.

ja sitten minua ilahdutti tuo "nika". kiitos. ja suukkoja tietty nikalle.

odotan malttamattomana aapon ristiäisiä.