5.12.13

Talvitervehdys!

Uusi tukka piristää :) Ihana kampaaja osaa markkinoida ideansa niin, että kala tarttuu koukkuun. Nää on jotenkin niin ihanat! Muutettiin vaihteeksi taas, mutta nyt meillä on juuri meidän näköinen ja tiloiltaan paljon kätevämpi huusholli. Tietty tavaraa on paljon vielä purkamatta, mutta olkoon :) Ei stressiä! Joulu tulee ja olen itseasiassa aattonakin töissä (mikä on superkiva juttu)! Olin alkusyksystä työssäoppimisjaksolla kehitysvammaisten asumisyksikössä ja menen sinne sitten puuhailemaan joulunaikaan. Voin kuvitella kuinka ihanan joulufiiliksen sieltä saa mukaan! Vaikka välillä meinaa kasautua tekemättömiä tehtäviä tms. niin siitä huolimatta kaikki tuntuu tällä hetkellä hirmuisen hyvältä ja oikealta. Tuntuu, että monin eritavoin elämä luisuu juuri oikeaan suuntaan ja muistan hyvin usein pysähtyä pieniin onnen hetkiin.
Teimme projektityönä sellaista aarrekarttaprojektia vammaisten kanssa. Siihen sai laittaa omia unelmia ja toiveita lehdistä leikattujen kuvien avulla. Unelmia oli laidasta laitaan, ulkomaanmatkoja, uusi auto, talo jne. ja sitten niitä unelmia, jotka saivat pysähtymään: "Haluaisin ulkoiluttaa koiraa!" "Haluaisin metsäretkelle." "Haluaisin haravoida!" ja ehkä mieleenpainuvin: "Haluaisin pysyä poikamiehenä!"
Haastattelemamme henkilöt kokivat tärkeäksi sen, että heitä kuunneltiin. Oma kouluun liittyvä osuus oli "Mielenterveyden tukeminen"-otsikon alla. Mikä tukee paremmin mielenterveyttä kuin se, että sinua kuunnellaan ja sinun mielipiteillesi annetaan arvoa? Joku pysähtyy kysymään sinulta: Mitä sinä haluaisit?

Olen vakavasti pohtinut opintojen jatkamista eteenpäin, ainoastaan taloudellinen tilanne hieman mietityttää, mutta asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella, ennemmin tai myöhemmin.

Omaan aarrekarttaani tuli lähinnä tunnelmakuvia liittyen kotiin ja yhdessä olemiseen. No, oli siellä yksi matkalaukkukin :) Mutta pääpiirteittäin hyvinvointiin, perheeseen ja ystäviin liittyvää materiaalia.

Tehkääpä tekin! Etsikää ja liimatkaa haluamanne määrä kuvia (saa toki piirtää tai kirjoittaakin) kartongille. Laittakaa kuva sellaiseen paikkaan, jossa näette sen päivittäin. Jonain päivänä joku unelmista voi hyvin toteutua :)

S.A.

Ps. Olipa pehmoa tekstiä minulta?! No, oli tuossa kunnon flunssa (+se normaali korvatulehdus) johon popsitaan lääkkeitä edelleen. Menköön sen piikkiin tämä pehmoilu ;D Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille ja varsinkin juuri Sinulle!

30.10.13

Aan elämästä.

Saa tuohon aiempaankin toki vielä kysymyksiä heittää, mutta jossain aiemmassa tekstissä oli puhetta siitä, miten Aan kanssa päästiin tähän missä nyt ollaan. No, siihen tarvittiin paljon aikuisia, aikaa, maisemanvaihdos, rajoja ja rakkautta. Eipä ollut helppo tie se ja kyllä hirvitti! Tässä tapauksessa kuitenkin näyttää siltä, että valinnat osui oikeaan. 
Reilu vuosi takaperin ipana ehti tehtailla koko joukon lastensuojeluilmoituksia, myös minun itseni ilmoittamana. Pää piukeana piti miettiä, että mitä ihmettä tehdään, kun puhe menee kuin kuuroille korville. Toinen kuuntelee ja nyökkäilee ymmärryksen merkiksi ja kun käännät selän, niin on taas joku helvetin sotku selvitettävänä. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siinäpä oli lehmällä hermot koetuksella.
Koulusta tuli viestiä, kun touhuaa päivät pitkät kaikkea muuta kuin koulujuttuja, joskin fyysisesti kyllä oli paikalla, mutta aivan yhtä tyhjän kanssa oli se oleminen noin niinkuin muuten.
No, kuten arvata saattaa, niin sellainen oravanpyörähän siitä tulee. Minä aloin jo vasten tahtoani odottaa, mitä paskaa seuraavaksi tapahtuu, opettajat olivat jo valmiiksi sillä asenteella, että ei tästä mitään tule ja jotakin piruutta sitä taas keksitään. Kaverit odottaa, että kyllä se jotakin hullunhauskaa taas keksii. Kuinka käyttäytyy lapsi? Tottakai lunastaa odotukset kaikilla saroilla.
Ja vaikka ehkä olisi ajatusta siitä, ettei tämä kaikki ole oikein järkevää, niin paha siitä roolista on irti itsensä kiskoa.
Äitini sitten otti esille sellaisen vaihtoehdon tälle sotkulle, että josko poika kävisi viimeisen peruskouluvuoden "kotona" (siis minun lapsuudenkodissa) 200 km:n päässä täältä. Niin toimittiin. Ja kas, ei odotuksia kavereilta, ei ennakko-odotuksia opettajilta, ei hiuksia päästään repivää äitiä ja perin tulehtunutta kommunikaatiota. Vain turvallisia aikuisia, valvontaa, rajoja ja sitä rakkautta. Niin kuin poika itse sanoi: "Voisitteko te mummo tehdä minusta yhtä hyvän kuin teitte äidistä, sen siskosta ja veljestä?" 
Aa siis jatkaa asumista mummolassa opiskellen siellä, käy joka- joka toinen viikonloppu täällä kotona. Voi, kuinka meillä onkaan mukavaa nykyään. Meillä on niin fiksu ja pohtiva poika. Sellainen, johon voi luottaa, pitää puheensa ja lupauksensa.

Olen äärimmäisen kiitollinen ja etuoikeutettukin siitä, että meillä asiat meni näin. Ei välttämättä kaikki isovanhemmat jaksa tai pysty ottamaan enää tälläistä urakkaa kontolleen, mutta minulla onkin maailman parhaat vanhemmat :)

Ja siten se lapsi sitten paransi todistustaan, sai kesätöitä, pääsi ulkomaille, lopetti tollon työt, pääsi opiskelemaan ja oivalsi jopa sellaisenkin jutun, että "kun hän nyt opiskelee hoitotyötä, niin hän ehkä ymmärtää ihmisiä vähän paremmin, kun ei aina itselläkään ole mennyt kovin hyvin ja on tullut tehtyä hölmöyksiä". Se on suuri oivallus 16-vuotiaalta.

S.A.

Ps. Perheneuvolan työntekijä lohdutti, että yleensä esikoinen tekee pioneerityön pöllöilyssä- ne muut keksii sitten kokojoukon omia hullutuksia. Niitä odotellessa.

29.10.13

Havaintoja.

Kolmen vuoden koulutus puristettuna yhteen vuoteen ja kymmeneen kuukauteen on aika tiukka paketti. Esseiden ja muiden kirjoitushommien lisäksi ei jaksa (eikä jumankekka EHDI) muita kovin pitkiä pohdintoja repiä kasaan. Kun yhtälöön lisätään yksi remonttikohde (Ukon isävainaan talo), vähän matkustelua, pari työtä, perinteiset vanhempainillat ja -vartit, pari adhd:ta, maalauskoulu, kokkikerho, askartelukerho, liikuntakerho, metsästys ja seinäkiipeily, niin arki on sellainen saranoita kuluttava combo. Yks tulee, toinen menee, toi pitäis muistaa hakea ja olkkarin lattialla on sulassa sovussa luistimet, kasvivärjätyt langat, kissa ja eräreppu. Mulla on sellainen kutina, että nyt alan ymmärtää sanan "ruuhkavuodet" merkityksen.
MUTTA: tärkeintä tässä on, että tämä menee mielettömän hyvällä fiiliksellä. Kaikki järjestyy, jos jotain unohtuu, niin mitä sitten? (Ihmeen vähän on unohtunut, Ukko on tullut metiltä aina takaisin, lapsia vilistää noin oletetun pääluvun verran ainakin viimeistään illalla saunaan mennessä). Yöunista on oppinut huolehtimaan erityisellä hellyydellä, siinä on nimittäin pirut ja perkeleet valloillaan, jos muutama yö menee jotenkin perseelleen- kaikki hommat lakkaa sujumasta. Mitähän minä jorisisin vielä, on nimittäin vähän sellainen olo, kuin olisi hylännyt hyvän ystävän, kun tämä plokiriepu täällä nyhjöttää yksikseen :/ 

Kysykääpä jotain. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin tämän kuluvan viikon aikana, joihinkin jopa ihan heti! 
Minun ensimmäinen "oikea" maalaus. Lumme laiturilla. Tekijänoikeudet on kaiketi kaksinkertaiset, kun ihan ite otin kuvan mökkilaiturilla ja maalasin taulun siitä ihan ite.

Sydämellisin ajatuksin S.A.

4.8.13

Käsittämättömän huonoa tuuria!

Ollaan siis edelleen evakossa. Viime viikolla tosin saatiin puhelu, että pääsette muuttamaan takaisin kotiin nyt tänä viikonlopuna. Parin tunnin päästä saatiin puhelu, että lämminvesivaraaja pissi 1000 litraa vettä- keittiö, kodinhoitohuone ja makkari täytyy avata uudelleen, että komento takas, että pääsekään muuttamaan.
Enttententtenteelikamentten; palaa lähtöruutuun!
Onko Guinnessin ennätystenkirjassa joku sarja huonotuurisille? Voiko sinne ilmoittaa itsensä?
***
Akuutein ongelma tällä hetkellä lienee se, että jaksaako ekaluokkalainen kävellä koulusta kotiin 30 km... Ei nimittäin varattu iltapäivähoitoa sille. Plääääääh!

S.A.

Ps. Muuten kaikki ihan mallikkaasti elikkäs hyvin.

13.6.13

Kesäyönä.


 Iltavuorosta kotiin ajaessa tuntui tärkeältä pysähtyä konttaamaan ojan pohjia kameran kanssa.


Ne on sellaisia pieniä hetkiä, jolloin hengittää syvään ja rauhallisesti. Ihan juuri siihen asti, kun tasapaino heittää ja ryvettyy kunnolla rapakossa :)

Tähän päivään kuuluu mahtavaa: Aa pääsi opiskelemaan haluamalleen alalle ja pääsee myös viikon ulkomaan matkalle sen perheen kanssa, jonka lapsia on hoitanut kuukauden :)
Nyt rinkkaa pakkaamaan, koska huomenna lähdetään Ceen kanssa telttaretkelle. Vesisadetta on luvattu, mutta me ei olla sokerista.

S.A.

4.6.13

Taidan olla rakastunut...

No joo, ehkei nyt viikossa ihan sydänjuuria myöten rakastuta, mutta voimakkaita tunteita tuntuu kuitenkin :) Aloitin siis työssäoppimisjakson vanhusten parissa ja voi mahdoton, kuinka mukavaa se onkaan! Tunteellinen kun olen, niin välillä haluan vain istuksia käsikkäin ja kuunnella puhetta, vastailla, kertoilla omia ajatuksia ja kunhan olla vaan- ja mikä hienointa, minulla on opiskelijana lupa tehdä juuri sitä! Toki täytyy oppia huima määrä muutakin, muttei minun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos käytän välillä aikaa kiireettömään olemiseen!
Välillä sydän meinaa pakahtua jonkin surullisen asian tiimoilta- jos asukas kertoo jonkin kipeän jutun menneisyydestään, mutta sitten hetken päästä armelias unohtaminen on jo pyyhkinyt murheen mennessään ja pohdimme onkohan jälkiruokana vadelma- vai hillasoppaa?

Tuntuu hyvältä olla juuri tähän suuntaan matkalla...


Viikonloppuna eksyin hetkiseksi, oikopolun piti johtaa ihan perille. No, joskus eksyessään päätyy sellaiseen paikkaan, että eksyminen tuntuu kovin vähäpätöiseltä :)

Voi olla, että lähitulevaisuuden kirjoitukset on kuvitettuja maakuntamatkailuraportteja, mutta on kai nekin parempia kuin ei mitään :P

S.A. itte

26.5.13

Suurenmoista elämää :)

ja pahalainen sentään mikä kiirus riivaa. Ihan tietenkin ne kaikki peruskuviot (työt, koulut, harrastukset, läksyt, sosiaalinen elämä), mutta tämä evakkoasuminen lisää yhtälöön n. 3500-4000 km ajoa/ kk. Kyllähän monet ajaa sen verran kuukaudessa, mutta kun mä en oo tottunut tälläiseen suhailuun. Tai siis kyllä mä nyt alan olla jo tottunut.
Ajoin tosin eilen auton pohjan johonkin ja se laahautuu nyt aika pahasti, eli ensi viikolla voi taas olla sähläystä pikkuisen enemmän- mutta olen tottunut siihen :)
Isä voi hyvin.
Aa on miehistynyt aivan kertakaikkiaan mahdottomasti, ajelee skootterillaan ja hölmöilyt näyttää olevan muistoja vain.
Jos tässä siis hyviä ja huonoja uutisia ynnäillään, niin kyllä ISO PLUSSA JA LEVEÄ HYMY :D on päällimmäisenä.

Laitanpa lähiluonnosta kuvia, että näette  missä me ollaan.

Eilinen aamupalamaisema.

Ne kaikki mun rakkaat.

Tapion pöytä; latvaton kuusi

Niskakoski

Metsälammen rantaan...

Suuria ajatuksia mättäällä makoillen.
"Rankkaa" opiskelua :)

Lonkkamurtumapotilaana ea-koulutksessa.

Melottiin tuostakin.

Tunturin huipulla.
Ps. Kodista puuttuu vielä vähän juttuja, niinku esim. lattiat, että ei ihan vissiin olla lähipäivinä muuttamassa takaisin.

S.A.

15.3.13

Maisemanvaihdos.


Kun jonkun asian käsittelee mielessään ja selvittelee, niin seuraa sellainen seesteinen jakso, jolloin kaikki on hyvin ja ei tapahdu mitään mainittavaa. Eikö? Isä selvisi leikkauksesta ja varovaisen toiveikkaina ollaan siltä osin. Opinnot etenee mukavasti ja on oikeasti niin paljon mielenkiintoista uutta asiaa opittavana. Lapsilla on asiat kivasti ja ukko kulkee töissä. Ja näin päin pois vaikka seuraavan vuoden...? Katin kontit. Heräsin viime viikon ma-ti välisenä yönä kohinaan, ajattelin, että no onpa jäänyt telkkari isolle (ja se kohina sitten sitä mustavalkoista muurahaisten kilpajuoksua). Ukko heräsi samaan ja ihan parin sekunnin päästä tajuttiin, että perkele vettä tulee muuten lujasti. Tulovesiputkenliitos oli pettänyt ja meidän riemukkaalla tuurilla sieltä sulun "väärältä" puolelta. Eiku soittelemaan palokunnalle, et viittisittekö tulla vähän jelppiin ja tulihan ne. Se seuraava sulku oli jossain hangen alla pihalla. Riemastuttava tieto, kun eihän täällä ookaan tuota lunta kuin joku metri. Sinne vaan kaivelemaan, et oisko tossa vai oisko sittenki tossa? 2 tuntia ja 5 miestä tarvittiin löytämään se ja sitä vettähän ehti huilata siinä ootellessa sellainen 5000-6000 litraa sinne talon uumeniin.

Evakkoreissuhan se tuli meille. Oletteko pakanneet päivässä kuuden hengen kamat ja päättäneet mitä tarvitsette seuraaviksi 3-4 kuukaudeksi? Minä olen, toki ihanien apulaisten (ukko ja aakkoset) auttamana. Elämä mahtuu pariin matkalaukkuun ja jätesäkkiin näköjään.

Ylläoleva kuva on evakkomökin (200 m2) ikkunasta. Nettiyhteys meinaa välillä pätkiä, mutta pitää vissiin hiihdellä ne ajat, kun ei pääse surffaileen.

S.A.

Ps. Totisesti mi-nus-ta meille ei nyt tarttis enää tapahtua isompia katastrofeja. Olisko vaikka 10 vuotta sellainen kiva rauhoitusaika? Miten tässä tarjoillaan lapsille tasapainoinen kasvuympäristö, kun jumankekka kokoajan on joku ihan pöljä juttu menossa?!

Pps. Hahhah. Meillä siis vesivahinkoyönä oli 4 ulkopuolista ihmistä, 2 palokunnan letkuimuria imi vettä pois ja sellainen kaaoksen omainen tilanne muutenkin klo. 04-06 välisen ajan. Kukaan neljästä pojasta EI HERÄNNYT. Seitsemältä Cee ja Dee kömpi silmät sikkuralla keskelle hävitystä ja kysyivät: "Mitä te ootte tehnyt?" "No, äiti ja isi aatteli vähän siivota..."