Koulut alkoi: kalenterien järjestelyä, pitkiä työpäiviä (ja putkia), hoitojen, eskareiden ja kaiken muistettavan sumaa. Ja koska katastrofialueella ollaan, niin sittenhän kävi muuan viikko sitten niin, että Ukon isä joutui kolariin. Käsi murtui. Mutta nyttemmin on sitten käynyt ilmi, että pappa on ns. sekaisin kuin seinäkello. Yhdessä hetkessä ja lauseessa on melkein tässä päivässä ja seuraavassa jossain 30 vuoden takana, seuraavassa elää vissiin jonkun toisen elämää ja taas seuraavassa muistaa kahden lapsenlapsen nimet oikein ja kahta ei ollenkaan:(
Olimme siinä uskossa, että pää kuvattiin sairaalassa, mutta tänään sitten tuli tieto, ettei sitä edes ole kuvattu! HITSI! Huomenna palaveri lääkärin kanssa, että mitäs nyt sitten... (Ukko tosin sanoi heti kättelyssä, ettei me ainakaan voida tähän meidän tivoliin sitä ottaa). Kääk, mitäs nyt?!
No huomenna taas vähän viisaampana(?) ehkä.
Miten meille on jaettu näin kummalliset kortit tässä elämän pokerissa?! Häh!?
S.A.
Ps. Aalla näyttää menevän nyt hyvin :):):) siis meillä on ihan sikakivateini!!!!!
Cee ja Dee on niittäneet tahoillaan kiitosta ja ylistystä, kun "ne on niiiiiiin ihania". Tänään tuli eskarissa yksi uusi täti katsomaan minua ja sanoi: "Pitää ihan tulla katsomaan, että minkä näköisen äidin poika on täällä hurmannut aivan kaikki tädit!" Vähänkö lämmitti sydäntä, aika paljon!:)
5 kommenttia:
Lupsakkaa alkanutta arkea sinne susikairaan. Kurja tuo ukon isän onnettomuus. Toivottavasti asia selviää.Kiva että teinielämä välillä hymyilee ja pikku-ukot hurmaa muutkin kuin meidät lukijat :)
Elokuisin terveisin
Tsemppiä arjessa räpiköintiin ja erityisesti jaksamista ukon isän tilanteen kanssa! Tiedän omasta kokemuksesta miltä se tuntuu kun oma läheinen (mummo) ei tiedä kuka olet tai luulee joksikin muuksi.. :/
Toivottavasti syksynne kuitenkin lähtee ihan mukavasti liikkeelle. Ja toivottavasti ukon isän tilanne selviää. Kolarissa on monelle tullut jopa dementiaa, jos on lyönyt päänsä. Siinä pitää sitten olla vakuutusyhtiön kova kovaa vastaan, jos asian pystyy todistaman. He korvaavat kyllä jostain vakuutuksesta.
No voihan perse tuota kolarijuttua. Jos sie voisit olla mun tytär ikäsi puolesta (ja muutenkin, heh!) niin Ukon isä ei voi olla kauhean vanha, eli varmaankin pää on kopsahtanut kolarissa, eikä kyse ole dementiasta. Toivottavasti asia selviää jotenkin.
Mutta kyllä mieltä lämmitti poikien kuulumiset. Ollaanhan me kaikki tiedetty, miten hurmaavia ne on, mutta on se äidille silti mukava kuulla ihan livenä. Ja erityissuitsutus Aalle.
Toivottavasti sielläpäin voidaan jo paremmin. Paljon tsemppiä! Kiva että lasten kanssa menee hyvin :)
Lähetä kommentti