Mitä sinä sanoa ja mitä sinä tarkoittaa?

Ukon kaveri oli tulossa tänään metsästyslomalle tänne ja huomasin sitten, että kun Aa on toivonut tiettyä puhelinta syntymäpäivälahjaksi ja sama puhelin maksaa täällä 149 € ja G-igantissa 95 € niin pyydänpä Ukon kaveria nappaamaan matkalta sellaisen mukaan.

Lähetin viestin: "Moi! Mitäs kautta aattelit ajella- ihan sillä vaan, että sattuiskohan siihen yhtään G-iganttia välille, kun meillä olisi yhden puhelimen tarve ja se maksaisi siellä 50 € vähemmän kuin täällä. T. Akka"

Vastaus tuli: "Malli ja väri?"

Ja vastasin mallin ja väritoiveen.

Ja kerroin Ukolle, että mitä olin viesteillyt, niin se pyöritteli silmiä päässään, että sattuuhan siihen ehkä kakskymmentä g-iganttia välille, mitä sä nyt tyhmiä kyselet! "Miksi sä et vaan laittanu viestiä, että tuo semmonen puhelin!"

Ja yritin selventää Ukolle (en kyllä tiedä tajusiko se)
"Siis mä laitoin sen viestin siksi noin, että jos sillä ei olis huvittanu lähteä yhtä puhelinta hakemaan, niin se olis voinu vastata, että ei tohon nyt satu yhtään liikettä matkan varrelle ja sitten mä olisin ollut, että no okei, ei sit mitään. Mulle ei olis tullut paha mieli, eikä mun olisi tarvinnut suutuspäissään laittaa kahta lusikallista pippuria sen makaronilaatikkoon. Ja jos mä olisin laittanu että "hae se puhelin" ja se olis joko hakenut sen pakosta tai sit vastannu, että en hae ja jos se olis hakenut pakosta, niin sillä olis kumminki ottanu päähän ajaa vartavasten johonkin mihin sillä ei ollu asiaa tai sit sitä olis harmittanu, että se ei mennyt hakemaan ja sitten se ihmettelis vaan miten huono kokki mä oon. Kun antaa semmoisen mahdollisuuden luistaa tehtävästä niin molemmat säilyttää kasvonsa eikä ketään vituta, oli lopputulos mikä hyvänsä."

Kai te ymmärsitte?! Eiks tää ole ihan normaalia kommunikointia?


S.A.

Ps. En ole kyllä muutenkaan huippukokki, että jos joskus syötte meillä jotain mikä maistuu oudolta, niin ei ekana kannata miettiä, että ootteko ehkä jotenkin suututtanu mut ;D

Pps. Heli Laaksonen on kirjoittanut kolumnin, jossa käsiteltiin varsinaissuomalaista tapaa: "Ei teil sattus olemaan mustaa makkaraa?" "Ei oo." "No niin mä vähän aattelinki." Molemmat osapuolet säilyttää kasvonsa;)
Minussa siis saattaa asua hitunen varsinaissuomalaisuutta.

Ppps. Ne puhelimet oli loppuneet- ainoastaan verkkokaupasta saatavilla. Mut ainakin se yritti:)