5.9.11

Asiasta ja sen vierestä.

Anonyymi Anonyymi sanoi...
Suuri kiitos kaikista enkeleistä ja rukouksista. Hyvin varovaisen arvion mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että enkelit ovat tehneet töitä ja rukoukset on jossain kuultu. Mutta vielä ei voida olla varmoja mistään, joten jos enkeleillä ei ole hirveä kiire, niin mielellämme pidämme ne vielä kotvan aikaa pienen tytön sängyn reunalla. Kiitos!
5. syyskuuta 2011 12.16
Yllä oleva teksti on kopioitu tuolta alemmasta kirjoituksesta- että jos nyt joku ei aktiivisesti kahlaa vanhoja kommentteja läpi, niin tämä teille rakkaille tiedoksi. Tiesinhän minä, laatuenkeleitä teiltä löytyy! :)
Olen analysoinut omia tunteita ja tullut siihen tulokseen, että oma pää palaa vieläkin lähes päivittäin niihin tammikuisiin tapahtumiin ja varmaan siksikin (jos nyt ei aiemminkaan empatiakyvyt ole olleet nollassa) elän kauhean vahvasti tuttavien/ystävien ja tuntemattomienkin murheet. Sydän ihan rytyssä; pelottaa, voin kuvitella, henki ei meinaa kulkea, itkettää ja kaikkea. Silti minä kyllä jaksan viimeiseen asti olla varma hyvistä uutisista ja luotan, että mitään pahaa ja peruuttamatonta ei voi/saa tapahtua!!! 
Eli kiitos ja kuten yllä lukeekin, niin lisätsempit ei ole ollenkaan pahitteeksi!
***
Retkipojat saapuivat eilen illalla ja tuomisina oli mitä maukkainta rieskaa. Ei olisi kannattanut yhtään tirskua, varsin symmetrisiä ja tosiaan herrrkullisia oli ne ja nyt ne on muisto vain. Nam nam. :P
Saunan pesusta saatiin kiitosta ja uusista verhoista: "Vaihda heti ne vanhat takaisin!"-kommentti. Juu, en ole vaihtamassa! Siis talon ainoa henkilö, joka jotain sisustuksesta (ehkä) ymmärtää, niin oman terveyden takia ei miesväellä kannata lähteä tuolle arvostelulinjalle yhtään!
Meinasin ostaa töistä sellaisen "mykkäkoulussa" hihanauhan. Sillä voisi viestittää ilman äänenkorotusta mitä mieltä mistäkin on milloinkin;D 
***
Tänään oli puheterapia. Cee edistyy hienosti, äsh- ja ärrrr on nyt löydetty ja saatu puheeseen ja nyt treenataan kaikenlaisia käsitteitä. Cee ei suinkaan kaikkea osaa, mutta ilmiömäisen muistin avulla osaa seuraavalla viikolla edellisen viikon tehtävät (jos viitsii yrittää).
***
Tämän viimeisen taisin jakaa facebookin puolella, mutta täällä en sitä tainnut vielä kirjoittaa. 
Cee: Kone meni sekaisin...
Isi: Mitä sä oot tehny sille?
Cee: En mitään, en ees koskenut!
Isi: Mutta tässähän lukee, että on luotu joku uusi juttu ja sen nimi on IVIL!
Cee: Jaa, no miten mun nimi sitten kirjotetaan?
Ja tuo kirjainyhdistelmä on siis kyllä Ceen nimi, joskin vähän eri järjestyksessä (vaikka kyllä tuo IVILkin pehmeästi lausuttuna joskus tuntuu sopivan tuolle äärimmäisen hyvin;))
S.A.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asuuko teillä IVILin lisäksi myös Even Steven?

Mä sain kerran Esikoisen kiinni, kun oli piirtänyt hiilellä nimensä seinään.

"En se ollut minä! Se oli Pikkuveli!"

Niin varmaan joo, konttausikäinen kirjoittelee sun nimeä sujuvasti.

Ihanaa että enkelit tositoimissa!

HannaHoo

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että muuallakin on tätä samaa. Meillä oli kymmenisen vuotta sitten piirustuksia joka paikassa eikä ollu kauheen vaikea arvuutella syyllistä, kun jokaisen alla luki horjuvalla käsialalla UKAS. =)