Naamiaiset 3.

Tankerous love;D erityisesti Liskonaiselle:)
Deellä on sisäpukuna Tiikeri ja ulkohattuna Väiski; melkein kuin susi lammasten vaatteissa- siis: Tiikeri pupun vaatteissa:)

Väiskilakin on Aa saanut kummitädiltään noin 12 vuotta sitten. Työnsin polleana tuoreena äitinä Aata rattaissa ja ihmettelin huvittuneita ja jopa vähän sääliviä katseita, joita meihin luotiin. Aa oli nukahtanut ja pää nuokkui niin, ettei kasvoja näkynyt ollenkaan:D eli varmaan ajattelivat, että siinä joku höppänä leikkii pehmoleluilla ja pummii julkisiin.

***
Merirosvo Ceestä ei kuvaa nyt tule. Poika totesi, että eihän hän nyt kerhoon voi noissa kamppeissa lähteä- joku voi vaikka nähdä!
(Ei ole pojalle ihan auennut naamiaisten perimmäinen tarkoitus;D) Toisekseen kysyin: "Tehdäänkö arpia naamaan?" Poika kauhistui ja sanoi: "NO EI! Sehän sattuu ihan kauheesti!" (Oppikirjaesimerkki miten aiheutetaan traumoja lapselle- näitä se sitten purkaa terapiassa aikuisena!)

Oikein mukavaa vappua kaikille, Akka ryhtyy nyt munkkihommiin!

S.A.

Naamiaiset 2.

Lapsi tajusi huimaavan yhtymäkohdan- Kirjailija Kalle Päätalo kuoli samana vuonna kuin hän syntyi!

Ilmeetkin on jotenkin uskottavat!

S.A.

Naamiaiset!

Jokaikinen vuosi sama juttu! "Meillä on huomenna naamiaiset- mikskähän pukeutus?" Ja vaikka kyselen viikkoa ennen, että onko koulussa naamiaiset tms. niin kukaan ei kuulemma tarvitse mitään asua. Tänään piti taas repiä asu näin sanoisinko hatusta.
Saanko esitellä?


Hilkka Puna!




Ehhehee:P (ei liene yllätys, että Marja Tyrni oli poikien suursuosikki:))
Lisäksi huomenna lähtee kouluun Kalle Päätalo ja Huuuuuurrrjan Vaarallinen Merirosvolainen.

S.A.

Hömppälästä huomenta!

Kävimme eilen "kylillä" kävelyllä ja päivän naurut kirvoitti jälleen Cee. Kaupan aulassa joku yrmynnäköinen mies pelasi ray-peliä ja Cee yritti tuppautua juttusille. Mies mulkaisi Ceetä, eikä puhunut mitään. Cee katseli kummissaan hetken, veti johtopäätöksen, jonka sitten kertoi kuuluvalla äänellä: "Äiti, tuo mies EI OSAA puhua!" *Olipa vaikeaa pitää naama peruslukemilla;D*

Sitten asiasta sammakkoon. Pellon pientareella ehdotti kaaaaauuuuan sitten mineraalimeikkejä, kun tuskailin meikkivoidedilemman kanssa. Vaikka usein syöksyn uusiin juttuihin pää kolmantena jalkana, niin nyt jostain ihmeen syystä epäröin ja hain tietoa ja pähkäilin. Hirvitti mm. melko korkea hinta (20-80 euroa ja jos ei sitten tykkääkään, niin kyllä syljettäis)- ja sitten tietysti törmäsin siihen, että markettimineraalit ei ole oikeita mineraalimeikkejä ja sitten se, että tarvitaan oikeanlainen "tupsutin", vääränlaisella tulee huonoa jälkeä jne. Nettikauppa Penculalla oli tarjota minieriä; sopivan sävyn löytäminenkin helpottui.

Olen nyt tämän viikon käyttänyt ko. tuotteita. Ja liityn siihen "ei enää koskaan nestemäisiä meikkivoiteita"-kerhoon. Iho tuntuu ja näyttää ihan mielettömän hyvältä! Aamulla tupsuttelen pohjan ja laitan vielä ihohuokosia supistavaa *jotain* jauhetta. Rasvoittuvainen iho ei kiillä koko päivänä:O Silmämeikki pysyy hyvänä, ei siis paakkuunnu luomivakoon ollenkaan. Tasoittaa sävyerot naamassa, muttei kuitenkaan näytä maskilta. Us-ko-ma-ton-ta! Lisäksi tuote säilyy periaatteessa ikuisesti, koska on vain jauhetta! Illalla ennen kuin pesee meikit pois, iho näyttää siltä kuin olisi meikannut ihan hetki sitten! En ole kokeillut muita siveltimiä, kuin sitä ""oikeaa" kabukitöpötintä- joten en osaa sanoa onnistuisiko tehdä tavallisella siveltimellä, mutta sillä kabukilla saa ainakin tosi helposti tasaisen hyvän lopputuloksen! Lisäksi minusta tuntuu, että nuo Mineralissiman mineraalimeikit on sieltä edullisimmasta päästä. Juhuu! Onko onnellinen Akka?! NO ON! Mineraalimeikit perustuu tavallaan siihen, että ihon oma kosteus ja rasva tekee jauheesta meikkivoiteen. Nerokasta!

Ja toinen hömpänpömppä: Ostin Tresemme shampoota ja pesin sillä yhden viikonlopun aamuin/illoin hiuksia ja kirosin kuin rantarosvo sitä millaiseksi tukka meni. Ihan liisteri pitkin päätä- mikään kiharrin ei toiminut ja kertakaikkisen järkyttävän näköinen ja tuntuinen. Tutkin sitten reklamaatio mielessä sitä purkkia. Voi hahhahhaa! Conditionerilla pessyt sitten päätä;D Onpa kummaa, että tukka tuntui paskaiselta ja vetkulta! Ostin sitten saman sarjan shampoon- ei tarvitse laittaa reklamaatiota:) Plussaa siitä, että pullot on isoja!

Eipä muuta hömppälästä tällä kertaa! Aurinko paistaa, taas! Yhtä juhlaa!

S.A.

Huihai!

Kiitos ed. postauksen kommenteille:) Aa innostui R-collectionin turkoosista anorakista, joten se sitten tilattiin, meidän tuurilla se vaan oli loppunut varastosta ja "yritämme toimittaa 2-4 viikon sisään". :)

Ehdotin, josko ompelisin ja vastaus oli epäröivä: "...Kai se käyyyyy..." Eli esiteinikielellä: "No ei tod. käy, mutta en haluais pahottaa sun mieltä!"

Surffatessa tosin löysin- voi veljet- mahtavia kangaskauppoja! Nyt olen pää pinkeänä laskeskellut menekkejä, josko Deelle jotain kivaa ompelisin. (Raasu ei osaa hannata vastaan, joten tyytyminen on siihen mitä äiti päälle pukee.)

Ulkomaisista nettikaupoista en ole vielä ikinä ostanut mitään. En ole ollenkaan varma osaisinko kääntää toimitusehdot yms. yksityiskohdat ja toisekseen *härreguud* sitä rahanmenoa, jos ihan viimeisen päälle opettelisin shoppailemaan yli rajojen:O Enkä edes tiedä mikä on paypal?

Viikkailin tuossa yhtenä päivänä pyykkejä makuuhuoneessa ja laitoin samalla huulirasvaa, kun se sattui siinä yöpöydällä olemaan. Ihmettelin vähän, kun miesväki loi piiiitkiä katseita, mutta kukaan ei puhunut mitään. Kävelin sitten peilin ohi, niin voihan helkkaroidi sentään:D. Olin vedellyt huulipunaa silleen rasvamaisen reilulla otteella ja näytin siltä: "Teuve, teuve, täävvä Juntta, oven täävvä Savossa, Huihaiheimon pavissa!" :D No olipa taas tyhmää selitettynä, mutta vieläkin naurattaa itsellä:D Jos jaksaisi tähän voisi tietysti liittää Youtubesta ko. videon, mutta en nyt muista missä ohjelmassa se oli? Veli Puolikuu? Muistaako kukaan?

Vaan nyt kipinkapin ulkoilemaan, mikä ihana auringonpaiste meitä taas hemmottelee! Oih!

S.A.

ONGELMA!

Apua! Mistä voisi löytää 152-164 cm pojalle ulkoilutakin/puvun?!

Musta- ei käy
Harmaa- ei käy
Tummansininen- ei käy
Ruskea- ei käy
Maastokuvioinen- ei käy
***
Oranssi- käy
Limenvihreä- käy
Turkoosi- käy
Kuviollinen (muu kuin maastokuvioinen)- käy!

Eipä pitäisi olla vaikeaa, mutta kahden tunnin intensiivisen googlailun jälkeen tuloksena vain: R-collectionin anorakit. (En ole vielä ehdottanut pojalle, joten saattaa vielä mennä myttyyn tämä ehdotus.)

Uskomatonta! Haluaako kaikki pojat pukeutua tummiin väreihin? Ilmeisesti. Mitähän alieneja mie oon onnistunut kasvattamaan, kun niin tykkäävät kirkkaista väreistä? Että jos vaan on joku kiva nettikauppa mielessä, niin olisinpa kiitollinen vinkistä! Kivat, värikkäät vaatteet loppuu kokoon 134 tai viimeistään 140.
Ja kyllä, kaikki Susikairan vaatekaupat on koluttu läpi.
Pöh!

S.A.

Sunnuntaita.

Voi, kun onkin ollut ihanan leppoisa sunnuntai!

Kävimme parin tunnin vaunulenkillä ja Ceelle kaivettiin pyörä esiin- voih, vauhdin hurmaa!:D

Apurattaita ei oteta vielä lähiaikoina pois ja harjanvarsi ohjaimenakin saa tököttää vielä tovin. Polkeminen onnistuu, mutta hetkessä saattaakin polkeminen eteenpäin vaihtua tiukaan jarrutukseen. Polkiessa täytyy *tietysti* tuijottaa jalkoja, jolloin ohjaaminen on täysin toisarvoinen juttu! Mutta siitä se lähtee ja riemu on sanoinkuvaamaton! :)

Miten tuo Dee näyttää noissa kuvissa melkein aina niin pöllämystyneeltä?! Suloisia hymyjä jaellaan muuten ja kun kameran kaivaa esiin niin ilme on :O

Lestabussiongelma on ratkennut. Vikaa ei saatu selville. Se oli sen verran "uutta" vuosimallia, että sähköhärpäkkeitä siinä oli, mutta toisaalta niin vanhaa vuosimallia, että millään korjaamolla ei ollut sitä lukupäätä, jolla semmoisen vikakoodit saa purettua. Vian etsimiseen olisi todennäköisesti jouduttu uhraamaan 1. rahaa 2. hermoja 3. rahaa 4. parisuhde 5. rahaa 6. työtunteja 7. rahaa (ja loppujen lopuksi vikaa ei välttämättä olisi sittenkään saatu selville), joten Mintun sanoja lainatakseni paska-aholle koko romu;D

Nyt on "uusi" auto. Punainen ja söpö. Vaikka ei todellakaan kotioloissa tarvita autoa edes joka viikko, niin ihan hirvittävä ahdistus iski (minuun), kun ei vaan voi hypätä niin halutessaan autoon ja ajella vaikka äitiä moikkaamaan tms. Huh! Yksi ongelma oiennut!:)

Ja niin tuli mieleen, että...

Miksi ei voi olla semmoista sääntöä, että jotain auton vikatilan purkuadapteria (v***u mikä sanakin) ei voisi olla kuin yhdenlaisia? Tai puhelimen latureita? Tai mp3 soittimen ja tietokoneen välipiuhaa? Tai kameran ja tietokoneen välipiuhaa? Tai eikö voisi sopia, että kaikiin kaukosäätimiin kävisi samankokoinen paristo? Tai autonrenkaissa ei olisi 4/5/6 pultin systeemejä- että vanhan auton uudet talvirenkaat kävisi uuden auton alle vanteineen päivineen? Nih. Paristo-ongelmakin on todellinen, jos soittaa kaupasta kotiin ja toinen sanoo, että osta pikkusormen vahvuinen paristo ja toinen ostaa oman pikkusormensa vahvuisen pariston, niin saletisti puhujien pikkusormet on justiinsa erikokoiset (ei sillä, että olisin koskaan ostanut vääränkokoisia paristoja, kunhan nyt vaan juolahti mieleen).

Kyllä tässä maailmassa on vielä paaaaljon korjattavaa! ;D

S.A.

Muoks! Joo ja vielä yksi juttu! Miksei tämä voi antaa jaksottaa tätä tekstiä, kun laittaa kuvan tuolta picasan kautta? Häh? Anteeksi! Vika ei ole minun, kun koko juttu on yhtä pötköä. Lihavoin sitten noita kappaleita, jotta olisi edes vähän helpompi lukea:/

Rakentasko pyramidin?

Kipaisin tässä päivänä muutamana kirjastossa. Lapset odotteli autossa ja sanoin, että aikaa menee 2 minuuttia. Kahdessa minuutissa kahmaisin puolenkymmentä kirjaa summanmutikassa kainaloon. Kannattaa muuten joskus tehdä noin- voi nimittäin tulla ottaneeksi kirjoja, joita ei ehkä muuten lainaisi.

Nyt olen tässä silmän ymmyrkäisinä lukenut: "Seitsemänkymmentä maailman ihmettä"/ Chris Scarre. Kuvia ja kertomuksia mm. terrakottasotilaista, pyramideista, Pääsiäissaaren patsaista, Stonehengestä jne. Voi hyvänen aika sentään! Kyllä sitä on kaikenlaista juolahtanut mieleen ihmisillä:O

Kerroin pojille vuoropuhelutyyliin näistä projekteista:

Jätkä1: Mä oon tässä miettiny yhtä juttua.
Jätkä2: No, kerro?
Jätkä1: Aattelin, että alettasko pirruuttaan rakentaa semmosta rakennusta? Tekis niinku neliön siitä pohjasta ja lähtis sitte siitä kaventaan sinne ylöspäin, nii että huipulle tulis vaan yksi kivi.
Jätkä2: No sehän kuulostaa metkalta. Meinasitko korkeenki tehä siitä?
Jätkä1: No aattelin mää, että mitä sitä turhaa mitää pikkujuttua tekee, että jos vaikka 150 metriä tulis korkeudeksi ja yksi sivu olis sen 230 metriä. Miltä kuulostas?
Jätkä2: No jo vain, mitä sitä turhaa mitää pikkusta kivikasaa pykää. Tehään vaan semmonen vähän rouheempi. Ookko nää laskenu pitkäänkö siinä menis?
Jätkä1: No jos saahaan muutama kaveri mukkaan, ni eikait siinä pitäs mennä ko 23 vuotta.
Jätkä2: Montako kaveria aattelit, että tarttetaan?
Jätkä1: No joku 30000.
Jätkä2: No eikait siinä! Säpätäänpä rakennus pystyyn!
Jätkä1: Laitettasko sille nimeks vaikka Pyramidi?
Jätkä2: Jep! Laitetaa vaa!

***

Kuunteli ne näitä juttuja ihan vakavissaan, mutta en ole ihan varma oliko se "ihmetys" niistä jutuista vai ihmettelikö ne kuinka hullu äiti niillä on...

***
Sitäkin jäin miettimään, että on se kyllä kumma juttu, että meillä on ollut jotain puoli vuotta taulu odottamassa seinään pääsyä. "Mut ku pitäs hakee ruuvi ja pitäs ottaa porakone ja pitäs ruuvata ruuvi seinään ja varvistella sen verran, että ripustais sen taulun siihen naulaan." (+ Jos olis tosi viitseliäs, niin voisi tietysti palauttaa sitten sen porakoneen paikoilleen).

***
Luin eilen Ceelle iltasaduksi Eläinystäväni kirjaa, jossa oli piirrettyjä rottia (siis hyvin suloisia ja vaarattoman näköisiä), mutta Cee kauhistui, käänsi kirjasta viisi sivua eteenpäin ja sanoi: "Jatketaan tästä. Hyi, kun ne rotat oli rumia ja likaisia! Älä aukase enää sitä sivua!"

***

Leppoisaa lauantaiehtoota toivottelee
S.A.

Homer Simpsonin serkku Somer Himpson.

Synttärimakupaloja:)

Kakusta tuli... kakku. Maku oli mainio (omenaa, kermavaahtoa, marsipaanin alla voikreemiä), rajaukset ei oikein onnistunut, ei ollut mustaa minkäänlaista ja piti sulatetulla suklaalla tuhrata. Sankari oli kuitenkin erittäin onnellinen (eikä minun tarvinnut ottaa käyttöön hätävaletta serkkupoika Somer Himpsonista) ja vieraat ihasteli. Minitikkareista omenaan tökitty siili, pöytäkoristeena Simpson-pehmoleluperhe, voitaikina+tuorejuusto+kinkkukolmioita, sipsut, supsut, popparit ja tietysti ne donitsit;D After party kuva alhaalla oikeassa nurkassa (kun vieraat lähti, sankari riipaisi vaatteet päältään ja nappasi pikkuäijän kainaloon;D)

Leikkeinä tällä kertaa pantomiimiä, sormus renkaassa ja yllättäin saatiin myös biljarditurnaus järjestettyä:) Yksi ennestään tuntematon poika pääsi vihdoin juhlimaan ja voi kuinka suloinen poika olikin! Pöydästä noustessaan poika kumarsi syvään, katsoi silmiin ja sanoi: "Paljon kiitoksia tarjoilusta!"

S.A.

Ps. Onhan leipuri kuitenkin edistynyt

"hampurilaista muistuttava sählypallokakku"-ajoista?! ;D

Perrrrjantai.

Eilen oli -siivouspäivä-. En vieläkään oikein ymmärrä, miten se eilinen sujui niin hyvässä hengessä. Aloitimme, kun isot lähtivät kouluun. Talvikamppeet: monot, luistimet, pipot, hanskat, villavaatteet toimitettiin varastoon ja voi miten tulikaan lisää tilaa! Ihmeellistä! Pari jätesäkillistä(!) poisheitettävää, rikkinäisiä leluja, suuren suuria askarteluja (olisihan niitä ihanaa säilyttää muistona, mutta joku hollihallihan niille olisi kohta vuokrattava). Ukolle selvitin sitä toissaviikon kilahdusta ja syitä. Sanoin, että siivous itsessään ei nyt ihan niin kamalaa ja vastenmielistä ole, mutta se, että kun siivoan, niin:
1. Joku kävelee kannoilla ja vaatii vastausta johonkin; Saako viikkorahaa? Tai kyselee: Mitä vois tehä?
2. Yksi istuu sohvalla ja raapii persettä, toinen löhöää nojatuolissa ja kaivaa nenää... Mitä vois tehä?
3. Kun moppaan, niin joku pässi rontostaa heti mopatulla lattialla. Siitäkin huolimatta, että olen sanonut: "Oletteko nyt käyneet vessassa, mahat on täynnä? Minä moppaan nyt olohuoneen ja keittiön, tästä ei kävellä!" Siitäkin huolimatta jostain käsittämättömästä syystä joku unohtaa, että lattia on juuri mopattu. Ainii, mä ihan unohdin!
4. Jos pyydän viemään pyykit, niin joku kerää vain omat vaatteensa, jos pyydän keräämään lelut, niitä ei tyypillisesti ole käyttänyt kukaan. "En kerää, en oo levittäny, ei oo mun jäljiltä..." Ja tässä kohdassa sitten yleensä alkaa se minun kirkumisvaihe, jolloin kerron: "En minäkään ole näitä 130 senttisiä kalsareita käyttänyt, enkä siis myöskään pese, kuivaa, tai viikkaa niitä!!!" (Joo-o. Säälittävää, että mie alennun tuolle asteelle.)

Ukko ei kommentoinut tätä toteamusta millään tavoin, mutta kun pojat tulivat koulusta, Ukon ohjeistuksella koko kolmikko (Aa+Bee+Cee) painuivat pihalle. Ukko oli Deen kanssa ja minä sain siivottua loppuun:)

Nyt sopisi vaikka tulla ratsia kotiin. Ihme tavarakasat on poissa, henkihieverissä olevat kukat saatettu autuaammille multamaille, tyhjät putelit ja purnukat heitetty menemään. Tietämättään poliisi saattoi lausunnollaan vauhdittaa monen kodin kevätsiivousta. Ottamatta sen enempää kantaa siihen murhaoikeudenkäyntiin, niin mietityttää kuitenkin se kategoriointi; ei ole normaalia, jos koti on sotkuinen. Ei ole normaalia reagoida tietyllä tapaa, vaan pitäisi reagoida toisin. Suru, murhe, kauhu, pelko- miten siitä kukaan voi sanoa miten siinä pitää reagoida? Joo, varmasti kyllä on tiettyjä toimintamalleja, jotka toistuu usein, mutta ei kuitenkaan aivan kaikki reagoi ihan tismalleen samalla tavoin. Onneksi en ole tuomari, enkä mikään lautamies *huoh*.

Iltamyöhällä värkkäilin Homer Simpson-kakkua synttärisankarille. Tänään on kekkerit. Muista tarjoiluista keskusteltaessa käytiin tämmöinen keskustelu:
Bee: Pitää olla donitseja!
Äiti: Donitseja, ok.
Bee: Semmosia missä on reikä keskellä. Ei semmoisia renkaanmallisia.
Äiti: Täh? Siis minkälaisia?
Bee: Semmoisia missä on reikä keskellä!
Äiti: Ai hillomunkkeja?!
Bee: Eikä! Muistatko, kerran ostin pussin niitä pahoja donitseja, missä ei ollu sokeria ja koviakin ne oli.
Äiti: ...*miettii, miettii, miettii* Ai rinkeleitä?!
Bee: No just niitä ei, vaan niitä donitseja missä on reikä keskellä, eikä niitä renkaita!

Ihan helppo juttu! Reikä keskellä, muttei rengas;D

Näillä sitä sitten mennään viikonloppua kohti! Mitä mainiointa perjantaita kaikille teille! Tuntuu, että päivä on jo puolessa, kun koko perhe oli hereillä 5:30. KOKO PERHE! :O

S.A.

Hophophiijop!

Miten voikin olla kotiäiti näin kiireinen?!
Eilen oli Deen neuvola, tänään Aan koululääkäri (vanhemman mukana olo suotavaa). Tänään olisi ollut myös Been hammaslääkäri, mutta siirsin sen ensiviikkoon.
Mielenterveysyhdistyksen tapahtumassa kävimme syömässä makkaraa ja muurinpohjalettuja Ceen kanssa;D Yleisötapahtumat ne vasta tuon puhekoneen kanssa hauskoja onkin. Tutustuimme Aimoon, jonka isä on kuollut (vanhuuteen), Aimolla on ollut jäniskoira nimeltä Rekku, ja on aikuisia lapsia:3 poikaa ja yksi tytär. Aimo tykkää ketsupista, muttei niin sinapista. Juo mieluummin kahvia kuin limsaa.
Kerttu; mummo, jonka isä on kuollut (vanhuuteen), ei koiraa, punainen toyota.......
Ja noin kymmeneen muuhunkin mukavaan ihmiseen tutustuttiin *huoh* :)
***
Cee pitää CocaColasta. Sekä limsana, että Mehukatti-Cola-mehusta ja tietysti CocaColakarkeista.
Poika vain ei osaa sanoa CocaCola vaan sanoo KOKA tai KOKAKOKA.
Seisahduttavaa, kun kaupassa kuuluu kirkkaalla lapsen äänellä:
"ÄITIIII! Osta mulle KOKAA!"



Onks tässä nyt vedetty överit?
(toim.huom. Se on vaan ruispalaa ja juustoa;D)

S.A.

Ps. Jos sotkuinen koti on merkki siitä, että saattaa olla murhaaja, niin mie saatan olla sarjamurhaaja:/

Hurrrrrmaavaa!

Miten saadaan Potilas Sairanen singahtamaan sängystä ovelle kolmessa sekunnissa?

Kop, kop.

-Oliko Herra Bee kotona? Teille olisi lähetys!

Kuvat eivät tee oikeutta tälle; korkeutta huikeat 83 senttiä! Aivan mieletön! Ja tuo käsi, joka ruusua pitelee on minun (ja minulla ei ole mikään naisellinen pikkukäsi!!!)!

Kiitos TMY:) Etpä olisi osannut paremmin poikaa(ja äitiä) ilahduttaa:)!

Punaiset ruusut taitavat olla tämän jätkän "tavaramerkki".

Kun Bee syntyi, Ukon kaveri toi laitokselle punaisia ruusuja kimpun. Hoitajat ihastelivat, että toiko mies nuo? Vastasin, että: "Toipa hyvinkin mies, muttei kylläkään minun mies!";D

S.A.

Ihmisiä paikallaan.

Kiitos edellisen postauksen kommenteille, hyviä pointteja tuli esiin:) Ja huolestuneille kansalaisille huojentavaa tietoa- en ole hakeutumassa mukaan politiikkaan;D

Viime viikolla Ceellä oli hammashoitajalle aika. Been kanssa siellä hammaslääkärillä laukataan kuuden viikon välein, thanks hammasraudat. Kolme ja puoli vuotta pojalla on ollut yöraudat ja ehkä, ehkä ensi syksynä niistä päästään. Bee ei ole pitänyt urakkaa juuri minään ja onkin huolehtinut sekä raudoista, että hammaslääkäriajoistaan kiitettävästi. Viimeksi, kun sieltä Been kanssa lähdimme poika totesi minulle, että: "Mulla on kyllä maailman paras hammaslääkäri ja sen apulainen!" (Onko vähän iso kiitos 10-vuotiaalta pojalta? NO ON!) Kun menimme Ceen kanssa hammashoitajalle ja tämä Been lääkäri sattui kävelemään ohi, oli ihan pakko pysäyttää ja kertoa, mitä Bee sanoi. Luulisin, että hammaslääkärit saavat harvemmin kiitosta ja ylistystä:)

No siis Ceen hammashoitajalle meno olikin jo ihan eri juttu. Ensiksikin poika sanoi jo lähtiessä, että ei aio avata suutaan, eikä ainakaan sanoa AAAAA. Saman poika kertoi ilmoittautumisluukulla ja myös hammashoitaja sai ensimmäisenä kuulla, että hampaita ei sitten aiota näyttää ollenkaan. Itsellä jo vähän tympäisi, mutta hoitajapa olikin tosi ovela. Sanoi vaan, että: "No ei minulla sinun suuhun kyllä tarvitsekaan nähdä, me tässä jutellaan äitin kanssa ja sitä paitsi olisin vain laskenut montako hammasta sinulla on, mutta ei sen ole niin väliä!" Ja jutteli sitten minun kanssa hampaidenharjauksesta jne. Cee meni jännän näköiseksi ja alkoi kyselemään tuolista ja instrumenteista. Hoitaja sanoi, että jos haluat voit kokeilla tuolia vaikka äidin sylissä... Ja niinhän me istuttiin tuoliin ja hurruteltiin ylös, alas, pötkölleen, istumaan. Instrumentteja hoitaja esitteli, että tässä on peruutuspeili ja tässä sitä ja tätä, mutta ei niitä ole tarkoituskaan laittaa suuhusi, jos et halua. Hämmästyttävää, mutta niin poika tahtoi välttämättä peruutuspeilin suuhunsa ja hoitaja laski: 20 kaunista hammasta!

Kun olimme lähdössä, niin Cee sanoi ovella: "Oli tämä kyllä jännittävää, mutta mukavaa!"

Kotiinviemisiksi hoitaja antoi uuden hammasharjan, parin kertakäyttöhanskoja ja hengityssuojaimen! Voitteko kuvitella, että meillä leikittiin sinä päivänä hammaslääkäriä;D? "Deellä on niin kauniit ikenet!"

S.A.

Ps. Bee täyttää tänään 10 vuotta. Sankari on oksentanut+ripuloinut viikonlopun, kuumetta 38-39 astetta:( Pitkäänkö noro itää? Tässä on oltu vähän jännässä, mutta vielä ei ainakaan kenelläkään muulla ole mitään...

Force majeure.

Nyt olen kyllä aivan ymmälläni. Tuhkaa ilmatilassa ja liikenne seis. Henkilökohtaisesti en ollut mihinkään lentämässäkään, joten matkasuunnitelmat ei kyllä muuttuneet mihinkään, mutta...

Minä en vain ymmärrä miten ihmeessä Finnairia tai jotain muuta lentoyhtiötä voitaisiin pitää velvollisina maksamaan matkustajien yöpyminen jossain? Eikö tämä nyt ole se Force majeure-tilanne? Jos on ollut työmatkalla, joka valitettavasti venyy sattuneesta syystä, niin yöpymiskustannuksista voisi mielestäni keskustella työnantajan kanssa, jos taas oli huvimatkalla, niin eikö tilanne silloin ole vähän niin kuin *voi voi*. Korkeintaan lentoyhtiö voisi neuvotella edullisemman majoituksen, esim. varaamalla suuremman määrän huoneita, mutta että kansainvälisen "huolenpitovelvoitteen" mukaan lentoyhtiön pitäisi huolehtia kaikista matkustajistaan. Mihin tämä maailma on oikeasti menossa?! "Susikairan Akka tässä terve. Oliko lentokapteeni puhelimessa? Viittisitkö tulla laulamaan tuutulaulua, kun nyt ei oikein uni tuu silmään?"

Täh?

No entäs sitten se, että kahden viikon päästä (jos tilanne jatkuu samanlaisena) uhataan keskeyttää palkanmaksu. Kahden viikon? Uhataan? Jos kerran tappiota tulee 2 milj. päivässä ja henkilöstökulut syö siitä 1 milj. niin kahden viikon päästä henkilöstökulut on syöneet 14 milj. ja toiset 14 milj. on huvennut muuten vaan. 28 milj. tappiot kahdessa viikossa ei taida tulevaisuudessa näkyä halventuneina lipunhintoina, vai mitä luulette?

Täh?

Olen varmaan vaan poikkeuksellisen tyhmä, mutta tämmöisen tilanteen edessä työntekijänä hyväksyisin nielemättä sen, että palkanmaksu keskeytyy välittömästi. Kun ei ole paikkaa missä suorittaa työtä ja ns. "myydä itseään, siis omaa työpanosta ja aikaa" niin mikä velvoite työnantajalla on maksaa työstä, jota ei tehdä? Voisin ehkä ymmärtää jonkun korvauksen maksamisen niille, joiden työvuoro olisi alkanut esim. seuraavan vuorokauden sisään, mutta että kahden viikon palkka? Jonka jälkeen palkanmaksu uhataan lopettaa?

Täh?

Mikä on se tilanne, jossa Force majeure-paniikkinappulaa saa painaa?

Tietysti on toki muitakin vaihtoehtoja matkakustannusten kohtuullistamiseen. Vaikka esim. jos sattuu olemaan kansanedustaja, voi maksaa itse jälkikäteen puolet matkasta;D

Höps! Hyvää lauantaita kaikille!

S.A.

Hepuleita ja yövieraita.

Dee on alkanut liikkua muutamina viime päivinä enemmän. 6.4. opittiin viimein kääntymään selältään mahalleen ja nyt yritetään sitten kovasti hiissautua eteen, taakse, sivulle. Suunta ei vaan koskaan ole se mitä pikkuäijä ilmeisesti tarkoitti. Jos eteenpäin olisi menevän mieli, niin todennäköisimmin etäisyys lelusta kasvaa kierähtämällä ja pakittamalla. Raivo vaanii liikuttavan likellä.

Käsien ja jalkojen yhtäaikainen heiluttelu ei vielä onnistu. Joko jalat vispaa hullunlailla tai sitten kädet- mutta ei yhtä aikaa. Leluihin, jos niitä ojennetaan, tartutaan kyllä. Kovat helistimet on metelinsä vuoksi pop, mutta niillä saadaan myös hetkessä hepuli. Kenelläpä ei hihna palaisi, jos juuri, kun saisi mainion esineen käsiinsä, se heilahtaisi holtittomasti kohtuullisen kovalla vauhdilla ja jytkähtäisi otsaan. Täysin ymmärrettävää, että riepoo.

Kävimme eilen ihanassa auringonpaisteessa kävelyllä (tänään sataakin näemmä lunta). Dee nukkui vaunuissa menomatkan ystävän luo ja heräsi vähän ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Kotimatkan muutama sata ensimmäistä metriä meni ihan raivotessa. Yritin tukea äijän istumaan, mutta ilmeisesti Dee yhdisti vaunut nukkumiseen ja koska ei enää väsyttänyt, niin mielenosoitus oli valmis. Pikkujätkä seuhtoi vihanvimmalla pipon silmilleen ja huuto nousi potenssiin sata. Nostin pipon ja sanoin, etten odotakaan hänen nukkuvan, vaan, silmät aukaisemalla voisi katsella vaikka maisemia. Huiskintaa, huutoa ja pipo silmille. Pipo pois. Pipo silmille. Pipo kokonaan pois päästä. Varovainen kurkistus luomien välistä. "Ahaa! Minähän istun vaunuissa, ilman pipoa ja maisemat vilisee ohi... Ehkä tässä nyt ei olekaan varsinaista syytä jättihepuleihin..." Loppumatka sujui rattoisasti.

Kävimme kaupassa ja on jotenkin niin ihanaa, kun tutut kaupantädit on ottaneet pojat (Ceen ja Deen) niin omikseen. Vilkuttavat ikkunasta ja juttelevat kaikenlaista. Kuten eilenkin. Kun ei ole päivällä paljon asiakkaita, niin myös Ceen kysymystulvaan ehtii vastailemaan. Ja Ceehän on antoisaa juttuseuraa, jos vaan juttelija on valmis esim. lupautumaan meille yökylään, jne.

Kerhotädit ja kaupankassat on jo kutsuttu, nukkumisjärjestelyt on vielä vähän hakusessa:

Kaupantäti: Saanko sitten nukkua sinun vieressä?
Cee: Saat! Mutta täytyy kysyä vielä isiltä, kun nukun iskän vieressä.
Kaupantäti: Pitäisiköhän sitä kysyä äitiltäkin?
Cee: Äitiki nukkuu isin vieressä ja Niilo.
Kaupantäti: No mitenhän me sitten mahduttaisiin?
Cee: Voit nukkua toisessa reunassa!

***

Tuosta poikien luottavaisuudesta ja avoimuudesta tuli mieleen toinenkin juttu. Ei ole kauaa, kun isot pojat olivat keskenään kotona ja ovelle oli tullut vanha mies. Pojat olivat päästäneet sisälle ja jutelleet miehen kanssa yhtä sun toista. Kun tapahtunutta minulle kerrottiin osasin kyllä yhdistää kenestä miehestä oli kyse (sairastaa Alzheimeria). Hän on asunut tässä meidän talon lähellä aikoinaan ja leikkinyt tässä lähistöllä metsissä, tämän talon lasten kanssa. Nyt yli 60-vuotta myöhemmin hän tuli kysymään "Perttiä" ulos. Pojat sanoivat, ettei "Pertti" ole nyt kotona. Ja niin mies lähti eteenpäin.
Kysyin pojilta pelottiko heitä? Ei kuulemma pelottanut, ei se mies ollut uhkaava.
.
.
. Ja taas samaa pohdintaa, mitä niin usein ennenkin. Kerjätäänkö tässä verta nenästä, kun luotetaan ja päästetään sisään? Miten minä voin luottaa, etteivät pojat joudu vaikeuksiin, vaikka luottavatkin ihmisiin? Onko niillä kykyä erottaa uhkaavia ja ei-uhkaavia toisistaan? :O

S.A.

Kotona.

Hopsansaa:D Mahtava viikonloppu takana! Reissussa oltiin ja juuri juuri päästiin kotiinkin:)
En vieläkään lakkaa hämmästelemästä miten hyvin pojat ja tytöt, jotka eivät ole aiemmin tavanneet kuin muutaman tunnin ajan, leikkivät koko viikonlopun yhdessä! Huippua! Kesäkuussa uudelleen! Tämmöisen viikonlopun voimilla pärjää jo monta kuukautta, uskotteko?! Jos vielä tiistai-iltanakin naamaa pakottaa hymy ja hyvä mieli, niin aivan täydellisen onnistunutta! Enkä lakkaa ihmettelemästä miten veret seisauttava tunne on, kun auto sammuu kesken ajon, eikä suostu pysymään käynnissä. Tällä porukalla se on hyytävä tunne, mutta onneksi ei ollut pakkasta ja irtokarkkeja ja limsaa oli. Sykkeet oli kuitenkin sen auton takia jo niin hyvät, että pari hirveä äkkijarrutuksen päässä ei enää nostaneet sykettä yhtään;D


Lakko, lakko lakkoooo! Plääh! Minun ehdotukseni on tuon tyhjänpäiväisen "päivä siellä ja toinen täällä ja kolme vapun alla"-värkkäämisen sijaan ihan renttevä 3 kuukauden lakko; esim. kesä-elokuu tai sitten heinä-syyskuu. Ensiksikin kaupoista takuulla hamstrattasiin ne vuoden-85 tölkkipavutkin sieltä hyllyn perukoilta (eli tavara kiertäisi todella!), kotitalouksissa tulisi varmasti hyödynnettyä pakkasesta ne toissavuotiset herne-maissi-paprikatkin, muussakin tarkoituksessa kuin kuhmuensiapuna. Marjaan ja sieneen saattaisi huvittaa lähteä ihan kaikilla kynnelle kykevillä... Luovuus keittiössä lisääntyisi takuulla räjähdysmäisesti! Sitä paitsi pikkukoululaisten kesäpäivähoitodilemmakin ratkeaisi ihan itsestään:O

Jään siis odottelemaan, että KUNNON lakko alkaa! Pelleilyä on kaikki alle kolmen kuukauden viritykset!

S.A.

RÄYH!!!

No niin. Minulla ei ole enää yhtään ystävää, eikä kukaan tässä talossa rakasta minua. Äänikin meni ihan käheäksi, kun huusin persereiästä asti. Joo-o. Siivouspäivän tuhdit tunnelmat.

Ukko sanoi isoille pojille, että siivoavat huoneensa kunnolla. Ja aikoi tarkistaa työn jäljen. Minä aloitin keittiöstä ja olohuoneesta. Pojat siivosivat nopeasti (HUHUU! KUKA USKOO, ETTÄ KAATOPAIKKA MUUTTUU AAVIKOKSI VIIDESSÄ MINUUTISSA?) Menin viemään olohuoneesta leluja lastenhuoneeseen ja 1. kirjahyllyssä kirjat oli pinossa, eikä suinkaan pystyssä. 2. Pöydän alla oli ihan s****nasti pölyä. (KUN EI SINNE YLLÄ IMURILLA!!! Huom. kyseessä normaalikokoinen kirjoituspöytä eikä mikään barbin imuri) 3. Villasukat kirjahyllyssä Kalevalan ja karttakirjan välissä (IHAN V***N VARMAAN SE AAMULLA MUISTUUKIN MIELEEN!!!) 4. Kumisaapas pilkisti patjan alta! (Tulvaako ne odottaa?!)
***Tässä kohtaa desibelit nousi maksimiin--->Ukko säntäsi paikalle ja riemastui minulle (kuulemma hän aikoi hoitaa poikien kanssa sen lastenhuoneen) VITTU, siinä vaiheessa minä kuvainnollisesti nousin seinille ja karjuin Ukolle, että: "Tälle teidänkin siivomiselle on aivan (saatanan) sama ja yksi (vitun) hailee, kun enemmän työtä teettää kaivaa ne toppahousut sieltä tyynyliinan sisältä pois kuin, että minä ne alunperin veisin sinne naulakkoon ja nyt sopii sitten häipyä silmistä, kerää ne lapset autoon ja mene vaikka (vittu) ajamaan liikenneympyrää ympäri, jos ei mielikuvitus muuhun riitä. Ruokaa en (saatana) tänään laita, koska MINÄ SIIVOAN ja vihaan teitä kaikkia niiiiiiiin paljon (paitsi Nipaa)."

No, sillä eläimellisellä raivolla huitaisin kämpän järjestykseen ja kaikki jätkät+ukko kävelee pitkin seinänvierustoja kevyttä pintahengitystä hengittäen edelleen. Tällä hetkellä istun parisängyn päällä ja yritän tasata sykettä. Taidanpa illan päälle vielä käydä jossain ajelemassa (vaikka sitten *vittu* siellä liikenneympyrässä). Hah, samaan syssyyn sattui soittamaan keikkatyöesimies, eikä ollut yhtään vaikeaa muodostaa lausetta: "Voin oikein mielelläni aloittaa työt vaikka heti, jos mahdollista buukkaa 3 viikon turnee jonnekin ja niin tiukalla aikataululla, etten ehdi edes pieraista Susikairaan päin!"

Ukko jossain välissä yritti tupista, että heillä oli täällä niin siistiä Been kanssa pääsiäisenä. Joo-o, näyttää/tuntuuhan se siistiltä, jos vaatimustaso on se, että tiskikaapissa on yksi puhdas lautanen ja kulkuväylää huoneesta toiseen on 30 senttiä. Väliäkö sillä, että altaassa on likaisena tusina lautasia ja romuvuori seinänvierustoilla on puolitoista metriä.

Huh, jotenkin puhdistava tunne, kun ihan vakavasti ajattelee tunkevansa imurin jonkun (käyttäkää mielikuvitusta kenen) takapuoleen, eikä pelkästään sitä imurin putkea, vaan koko laitteen eikä edelleenkään mitään barbin imuria vaan ihan oikean ison imurin.

Nyt pulssi on kai jo alle 200, mutta aion olla varovasti lähestyttävä koko loppupäivän. 99 % ajastani olen kuitenkin melko rauhallinen, sopuisa ja rakentavasti keskusteleva joten 1 %:n verran saan olla hullupäinen, raivoava ja kertakaikkisen vittumainen ämmä.

JA sitä paitsi, päivä jää kuitenkin muistoihin mitä kauneimpana, sillä käytiin päivällä katsomassa maailman suloisinta 5 päivän ikäistä tyttövauvaa!

Pyydän anteeksi lukuisia kirosanoja ja kommenttilootaan ei tod. kannata nyt laittaa mitään: "Ukko kuitenkin yrittää... Ukko sentään siivoaa... Ukko laittaa ruokaa..." Ei jumankauta auta.

Susikairan AKKA.

Ps. Meillä käyneet tietää, että minun vaatimustaso siisteyden suhteen ei missään tapauksessa ole kohtuuton.

Tapio Keijo-Lapio.

Jos minulla olisi iso omakotitalo, niin varaisin yhden vaatekaapin roolivaatteille. Bee jaksaa vieläkin innostua päivittäin jostain keksimästään hahmosta. Suurin osa leikistä on vaatteiden valintaa ja hahmon rakentelua. Eilen saimme tutustua Tapio Keijo-Lapioon. Usein poika näprää paperista ajokortin tms. lappusen hahmolleen, valitsee vaatteet, etsii vyötä, henkseleitä jne. Tavatonta ei ole sekään, että Bee kuvittelee minun pystyvän leikiten muuttumaan nahkatakiksi, ajohaalariksi, batman-puvuksi tai joksikin muuksi ja yleensä tämän muuttumisen pitäisi tapahtua klo. 21 tai jotain muuta yhtä hupaisaa (ja täysin mahdotonta). Lasit on Ukon vanhat, linssit vaan irrotettu. Lierihattu Ukon papan jäämistöä, maastohousut, henkselit ja paita- mistä lie:) Jaloissa oli paksut villasukat. Törkeän loukkauksenkin ehdin suustani päästää; kysyin nimittäin onko hän Kalle Päätalo? - Pyh! Ei mitään kopioita! Hahmon täytyy olla OMA! Nimen täytyy olla itse keksitty!

Nyt poika on päättänyt lähteä kouluun noissa vetimissä. Mikäpä se siinä.

Hauskaa on, kun Cee matkii isoveljeään. Vaatteissa kun ei viihdy ollenkaan, niin usein pojalla on vain tekoparta ja pikkukalsarit; nekin väärinpäin niin, että persvaosta kurkistaa Salama Mc Queen.

Onhan ne, veikeitä velikultia.

S.A.

Tiedonjano: sammumaton.

Väittäisin, että olen keskivertovanhempaa huomattavasti onnellisempi, kun lapsi nukkuu. Ja nimenomaan Cee. Liekö aika kullannut muistot, vai onko tällä lapsella vaan huomattavasti rankempi kyselyikä? Useamman kerran päivässä huomaan sanovani lapselle: Ole hiljaa! Ole edes puoli minuuttia hiljaa!!! Kysymyksethän ei tavallaan ole vaativia, mutta se loputtomuus kuluttaa... Kauanko tätä kestää? A-pu-A!

Malliesimerkki:
- Mulla kakattaa. Miksi mulla kakattaa?
- No kaikilla kakattaa joskus.
- Miksi?
- Siksi, että tulee kuona-aineita pois.
- Tipunko mä pönttöön?
- Et, kun mä pidän susta kiinni.
- Kuka minut pyyhkii?
- Minä.
- No sitten mä ainakin tipahdan, kun et voi pyyhkiä ja pitää kiinni yhtä aikaa!
- Kyllä mä osaan pyyhkiä ja pitää kiinni; et tipahda.
- Miksi?
- No siksi.
- Miksei vauvan kakka tule pönttöön?
- No kun ei se voi vielä istua pöntöllä- sen selkä tulis kipeeksi.
- Ai miksi? Eikö sitä voi hieroa?
- No ei voi.
- Miksei vauvoja voi hieroa?
- Voi kai niitä, jos osaa tosi sievästi.
- Miksei saa kovasti?
- Vauvalla sattuu.
- Miksi vauvalla sattuu, jos hieroo kovasti?
- No kun vauvat on pieniä ja niillä on pienet lihakset.
- Miksi ne ei oo kasvanu isoiksi?
- Kyllä ne kasvaa koko ajan.
- Ai ku syö puuroa?
- No joo, vaikka puurolla ne kasvaa.
- Miksei ne kasva perunalla?
- Kasvaa ne perunallakin.
- Jaa. Miksei vauvalla oo hampaita?
- No ne ei oo vielä kasvanut.
- Koska ne kasvaa?
- Saattaa tulla ekat jo piankin.
- Ahaa. Miksi vauvalla on kieli? Miksi sillä on jalat? Eihän se osaa puhua eikä juosta?
- No tuota noin, kun vauva kasvaa, niin se oppii puhumaan ja juoksemaan.
- Ai miksi se oppii?
.....
.....
.....
.....
Kun tätä keskustelua käy koko päivän ja päivä toisensa jälkeen, alkaa olla aika spooky-olo.
Yleensä aamuisin sanotaan huomenta, meidän puhekone kysyy: Ai miksi mä heräsin?! (No kun sun uni loppui. Miksi se loppui? Unta riittää yöksi ja päivällä ollaan hereillä. Miksi pitää olla hereillä? Ei ole pakko, väsyttääkö sua vielä? Ei väsytä, miksi mua ei väsytä?.......... !!!!!)

S.A.

Pääsiäinen kuvina.

Mökki, takkatulen loisteessa, korttitalo, pihapuuhia, "MITÄÄH? EN KUULE!", mökkikakka.

Pilkkikisat, kahvi ja makkaratauko:), Dee ekaa kertaa moottorikelkan kyydissä, " Miten saadaan mahtumaan 40 metriä madesiimaa yhteen kuvaan?", sumuisaa, petollinen keli, nokipannukahvit ja makkaraa, Aa hiihtää ilman sauvoja Cee selässä.
***
Kohokohtia ja muuta jännää neljältä päivältä:
* Voitin (leikkimieliset sukulaisten kesken järjestetyt) pilkkikisat! Harrilla! Jee!
* Ceekin sai pienen ja elottoman kalan! (Lavastettu tilanne, mutta ei kerrota sille)
* Aa kävi ulkovessassa kakalla ja tuli tohkeissaan selvittämään: "Mä luulin, että tuli tosi hulivilikakka, kun yritin heittää kuiviketta sen päällä, niin se juoksi karkuun!" Siis saavissa oli HIIRI! Pientä pohdintaa mitä sille tehdään ja muutama puhelu: Äääk, yök, ei voi mennä vessaan... Mummo lopulta listi sen(!). Hyvä teurastaja. Vessarauha palasi. Ja hiiri sanoi taivaaseen mennessään: "Paskareissu, mutta tulipa tehtyä."
* Mökkirannan häijy hauki nappasi kaksi pilkkiä! Ensin Aalta yhden ja sitten minulta toisen! Ärrinmurrin, pakko saada se kesällä huijattua onkeen!
* Tänään keli oli losahtanut sitten kokonaan ja mökiltä auton luo siirtyminen (metsää myöten reilu kilometri) olikin melkoinen urakka. Lunta puoleen reiteen ja lapsia ja koiria ja laukkuja ja vaununkoppaa, turvaistuinta, tyhjiä limskapulloja, roskapusseja ja sen sellaista pientä(!!!). Aalle erityiskunniakiitosmaininta, kun hiihti ilman sauvoja Cee selässä ja roskapussi kädessä :O
Että jos haluaa hien pintaan ja lihakset maitohapoille, niin voin suositella tätä kuntoilumuotoa oikein lämpimästi:)

Nyt väsyttää ja hymyilyttää:) Olipas mainio Pääsiäinen!

S.A.

Ujopiimän suukkoterkut.

Nähdään pian!

Sählääjät Ry.

Ketkä lähtee? Minne lähtee? Millä lähtee?

Täällä on nyt "tilanne päällä". Kaksi päivää ollaan odoteltu kuumeisesti ystävävauvaa syntyväksi. Täytyy myöntää, että olen ollut ihan hepakassa ja olen toki vieläkin:) Baby näyttää ilkikurisesti pitävän meitä kaikkia jännässä. Aamulla Ukko herätti minut, että herää lukemaan kumpi niille tuli, kun viideltä tuli viesti! Minä singahdin pystyyn ja Ai Saatana, kun veti hermon piukeaksi viestin sisältö: "Hyvä veikkausasiakkaamme..." Niin, että Arvoisa Veikkaus: Älä lähetä lottoviestiä viideltä aamulla, äläkä ainakaan semmoiselle henkilölle, joka odottelee vauvauutisia! En lottoa enkä kenoa enää ikinä tuosta hyvästä! Nih!

No sitten toinen juttu. Kun nyt ollaan tämän hetken tiedon mukaan huomenna lähdössä (minä, Aa, Cee, Dee ja Remu ja mummo) mökille. Ukko ja Bee jäävät kotimiehiksi. Pakkaaminen on siinä vaiheessa, että olen kirjoittanut lapulle mitä mukaan tarvitaan. Eihän tässä kahdessa päivässä ollakaan taas ehditty veivata lähtöä sataan kertaan ja muutella lähtökokoonpanoa 95 kertaa. Miten tämä meidän elämä onkin tämmöistä? Ukko siis on kuumeessa ja iskä tiputuksessa sairaalassa. Mitä tästä voi päätellä? Miehet on rintamakarkureita!

Todennäköisesti huomenna minulla on repullinen hiillosmakkaroita ja kumpparillinen pilkkimatoja matkassa. Ja yritän muistaa ottaa tulitikut ja jotain kakaroitakin mukaan. Tällä menolla tosin yhdessä yössä saadaan veivattua kuviot taas uusiksi;D

Vaan nytpä toivottelen hyvää yötä ja mukavaa Pääsiäistä kaikille! Älkää syökö lammasta, se maistuu vanttuulle! Hipheippa!

S.A.

Valokuvatorstai- Kärsimys.

Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla sana: Kärsimys.

Kesän viimeinen perhonen etsii vielä viimeisiä lämpimiä säteitä.

Onneksi seurakunnan tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

S.A.