Tilannetietoja Susikairalta. Hyvällä tuurilla päästäänkin muuttamaan jo kuukauden päästä!!! (Peukkuja vaan edelleen, nyt homma on kiinni siitä, meneekö meidän uuden kodin vanhojen omistajien tarjous heidän uudesta kodista läpi.) Yltiöoptimistiminä aloitti pakkaamisen -tattadaa- keittiötarvikkeista ;D Jos ei päästäkään muuttamaan, niin eipähän tarvitse leipoa Jouluksi!
Ja Kela arvio minut 250 euron verran työttömäksi. Pitäisi varmaan kysyä semmoinen kysymys niiltä, että: "Jos teidän omilla sivuilla lukee, että on pitänyt toimia yrittäjänä 48 kk:n tarkastelujakson aikana vähintään 18 kk- niin miten perustelut hakemuksen hylkäämiselle voi kuulua näin: Olette toimineet yrittäjänä 18 kk/ 48 kk tarkastelujakson aikana, työttömyyspäivärahaan vaaditaan 24 kk:n yrittäjänä toiminen!!!" Joo, pieni juttu- mutta vittuillessani kyllä pyydän selvitystä. Jos minä, melkein normaali ihminen jyrsin ranteita auki kompastellessani näissä kiemuroissa, niin mitä tekee vanhukset (joilla ei ole välttämättä paperisotatovereita), mitä tekee oikeasti sairaat, väsyneet, masentuneet?!
Toisella koneella laukkaa Troijalainen, eli kuvia ei ole nyt saatavilla, ennen kuin Troijanhevosesta tehdään meetwurstia.
Jatkamaan pakkausta! I-HA-NAA!
Kauniita syyskelejä kaikille ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! :)
S.A.
30.9.10
28.9.10
Kela, kela, ke-la.
Hiihiihhih. On se kyllä aikamoinen laitos. Ei takuulla ole semmoista asiaa, johon ei tarvittaisi liitteitä (toimitettuna yksi kerrallaan, vaikka olisi nimenomaan pyytänyt täsmällisen tiedon siitä, mitä kaikkia liitteitä tarvitaan), lausuntoa sieltä ja toista täältä ja sitten tulee hylkäyspäätös ja sitten tarvitaan toinen hakemus ja siihen 31 kappaletta liitettä ja pari pikkulausuntoa ja sitten...
Äsh. Ilmoittauduin työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi 8.8. 2010. Tässä sitä ollaan. TVT:n mielestä päivärahan maksamiselle ei ole estettä, Kelan mielestä on. Jänskää! :O
Kävinpä sitten aamutuimaan istumassa haavi auki Kelan luukulla. Eilen jo soitin sinne niiden A-A-auttavaan puhelimeen ja kuulemma tarvitaan Ukon palkkatodistus. Ymmärrettävää kyllä, voihan se olla, että normaalissa palkkatyössä oleva 4 lapsen isä tienaa niiiiiiin paljon, että äiti ei niinku tavallaan oo työtön(?!?) WHAT? No, kävin näyttämässä sen palkkatodistuksen ja nyt ne sitten pääsee laskemaan ollaanko tässä tarpeeksi työttömiä(???). Huom. Elokuun alussa sain viimeksi 300 euroa ja nyt ollaan... Öh. Joo, kalenterin mukaan kohta lokakuussa. Mmm. No joo, kysyin ihan rakentavaan sävyyn Kelan tädiltä, että meneekö kenties vielä pitkään vai kipitänkö suoraan taksitolpalle persettä myymään? Kelan täti totesi, että käsitteleekin ihan itse tämän tänään. Wohooo!
Että josko tässä kohta rikastuis ;D Sehän tässä vähän naurattaa, kun Ukko nyt sitten jää työttömäksi, niin samaa rumbaa on sitten jatkossakin saatavilla.
Jokatapauksessa päällimmäiseksi jäi kuitenkin ihan kiva olo siitä, että se Kelan täti aikoi ottaa minun paperit heti käsittelyyn.
Sitäkin mietin, että jos joskus tarvitsisin jotain oikeusapua tai asianajajaa, niin en kyllä mitään juristia yrittäisikään hankkia vaan Kelan tädin/sedän. Kyllä ne jonkun porsaanreiän jostain liitteen takaosan pikkuprintistä hakisi ja jos ei muuta, niin vaatimalla lisäselvityksiä ne uuvuttaisi vastapuolen heti alkumetreille. (peukku ylös)
S.A.
Äsh. Ilmoittauduin työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi 8.8. 2010. Tässä sitä ollaan. TVT:n mielestä päivärahan maksamiselle ei ole estettä, Kelan mielestä on. Jänskää! :O
Kävinpä sitten aamutuimaan istumassa haavi auki Kelan luukulla. Eilen jo soitin sinne niiden A-A-auttavaan puhelimeen ja kuulemma tarvitaan Ukon palkkatodistus. Ymmärrettävää kyllä, voihan se olla, että normaalissa palkkatyössä oleva 4 lapsen isä tienaa niiiiiiin paljon, että äiti ei niinku tavallaan oo työtön(?!?) WHAT? No, kävin näyttämässä sen palkkatodistuksen ja nyt ne sitten pääsee laskemaan ollaanko tässä tarpeeksi työttömiä(???). Huom. Elokuun alussa sain viimeksi 300 euroa ja nyt ollaan... Öh. Joo, kalenterin mukaan kohta lokakuussa. Mmm. No joo, kysyin ihan rakentavaan sävyyn Kelan tädiltä, että meneekö kenties vielä pitkään vai kipitänkö suoraan taksitolpalle persettä myymään? Kelan täti totesi, että käsitteleekin ihan itse tämän tänään. Wohooo!
Että josko tässä kohta rikastuis ;D Sehän tässä vähän naurattaa, kun Ukko nyt sitten jää työttömäksi, niin samaa rumbaa on sitten jatkossakin saatavilla.
Jokatapauksessa päällimmäiseksi jäi kuitenkin ihan kiva olo siitä, että se Kelan täti aikoi ottaa minun paperit heti käsittelyyn.
Sitäkin mietin, että jos joskus tarvitsisin jotain oikeusapua tai asianajajaa, niin en kyllä mitään juristia yrittäisikään hankkia vaan Kelan tädin/sedän. Kyllä ne jonkun porsaanreiän jostain liitteen takaosan pikkuprintistä hakisi ja jos ei muuta, niin vaatimalla lisäselvityksiä ne uuvuttaisi vastapuolen heti alkumetreille. (peukku ylös)
S.A.
24.9.10
Idea?
Raapaisin tämmöisen. Meillä on huomenna semmoinen eronneen piristysilta. Tekstinä Olive Schreinerin:
Näin naisen nukkuvan. Hän näki unta, että Elämä seisoi hänen edessään ja piti kummassakin kädessä lahjaa, toisessa Rakkautta, toisessa Vapautta, ja sanoi naiselle: "Valitse." Nainen mietti kauan ja valitsi Vapauden. Ja Elämä sanoi: "Olet hyvin valinnut. Jos olisit sanonut Rakkaus, olisin antanut sen mitä pyysit enkä olisi enää palannut. Nyt olen palaava. Ja sinä päivänä minulla on molemmat lahjat samassa kädessä."
Lisäksi viiniä, suklaata, kirja, suolapalaa, hyvä elokuva, saunaa. Niin ja meitä naisystäviä.
(Huom. Ei kutsumatta sinne pelmahdeta vaan ko. henkilö on itse pyytänyt.)
Eihän kortti ole liian surku? Tarkoitus ei ole surettaa enempää.
S.A.
Parhaat otokset.... Buahhhaahhaa!!!!
Kiva juttu! Ajattelin todella ottaa hienoja kuvia uudesta tukasta, joka siis on upea ja tykkään valtavasti:)
(Bee kommentoi minut nähdessään, että: "Voi, sen sun kampaajan täytyy olla tosi taitava, kun se heti tiesi miten susta saadaan taas kaunis!")
Mutta eipä ole minua luotu kameran eteen. Tässä parhaat näpsyt. Voittekin ilmeistä päätellä, että pikkuisen paloi hihat. Miten peilin edessä ihan säpäkännäköisestä Akasta tulee valokuvissa joku hemmetin vinonenä, lurppasilmä, kuolaposki?!
S.A.
22.9.10
Miss Maailmanloppu liikenteessä.
Nyt on kuulkaa alkuaakkosilla ja Ukolla kovat ajat edessä. Olen muuttunut muutamassa yössä kivamukavasta äidistä ihan kaameaksi raivottareksi. Kaikki mitä nuo tekee tai jättää tekemättä ärsyttää suunnattomasti ja ikävä kyllä annan sen kaiken kuulua. Myönnetään kuitenkin, että omat törttöilyt ajaa ärsyttävyydessä kaikkien noiden ohi. Ja sehän se vasta vituttaakin, kun ei voi millään tapaa väittää olevansa täydellinen tai edes lähellä sitä.
(Heiii, tämä on tätä töihinmenoangstia; tee itsestäsi niin kurjaa seuraa kotona, että kukaan ei jää ikävöivään- sitä tämä on!!!)
Eilenkin aloitin jo seitsemältä räpättämään Ceelle, että pukee päällensä, kun on kerho. 20 vaille 9 poika edelleen pikkukalsareissa, minä vaatteissa (hiki päässä) ja Dee vaatteissa (hiki päässä). Matkaa kerholle ei ole kuin puoli kilometriä, mutta jos yhdellä ei ole mitään päällä eikä edes tietoa siitä, missä ne vaatteet on, niin kyllä siinä vaan tulee kiire. 9:05 olimme viimein kerholla ja ajattelin sitten käydä vähän kävelyllä ja toimittelemassa asioita, ihan vaan Deen kanssa. Olin pukeutunut kerrankin ihan ihmismäiseen kuntoon ja laittanut tietysti kivat korkokantakengät jalkaan. Kipittelin vaunujen kanssa liki kolmen kilometrin päähän kotoa vain huomatakseni siellä, että yhdestä vaunun renkaasta puuttuu osia- ja voi juma, juuri niitä osia joilla se rengas pysyy paikoillaan!
Oletteko koskaan yrittäneet työntää vaunuja niin, että pidätte toisella jalalla yhtä rengasta paikoillaan? Oletteko koskaan kokeilleet sitä korkokengissä? Oletteko KOSKAAN kokeilleet tätä edellämainittua niin, että teillä on KIIRE (hakemaan yhtä lasta kerhosta)? Kyllä oli Miss Maailmanlopulla taas niin glamour-olo siinä klenkatessa. Tietysti hiki valui norona ja sitten tunsin, että vuosisadan rakot tulee ihan jokapuolelle jalkoja, mutta minkäs teet? Prkl, kävellä lekutat menemään ja pään yllä leijuu tummanpuhuva pilvi, vaikka muuten ilma on kauniin syksyinen.
Muutenkin koko päivä tuntui leviävän ihan kynsille. Koirakehveli oli kakannut pesuhuoneen lattialle, huomasin asian siinä vaiheessa, kun Dee seisoo jo siellä p***assa. Deen kakkaa pestessäni heitin vaipan huolimattomasti taakseni sillä seurauksella, että kävelin itse siihen. Dee riisui illalla itse oman vaippansa ja Ukon sitä ihastellessa (katos ku se onkin taitava!) Dee pissi Been peitolle. Voi, miten taitavaa. Suorastaan ihastuttavaa!
Illalla Ukko lähti auttamaan kaveria jonkun oven kanssa ja Bee ja Cee valitti koko ajan: Miks iskällä kestää niiiin kauan? Mä kyllä soitan sille! Koska se tulee? Mulla on ikävä iskää... (Just joo, ihan kaikki kolme tuntia iskä on ollut tuossa 300 metrin päässä ja te kimpoilette pitkin seiniä!)
Kun Ukko tuli kotiin kerroin, että kyllä täällä on sitten ikävöity aivan hirveästi ja tähän Bee totesi, että eikö sulla muka tulis ikävä, jos iskä lähtis kahdeksi vuodeksi Ruotsiin? (Täh? Mistä lähtien kolme tuntia 300 metrin päässä on verrannollinen kahteen vuoteen Ruotsissa?!?)
Ihan nuo lapsukaiset kyllä uutterasti kantaa kortensa kekoon, että minun töihin meno sujuu suitsaitsukkelaan ja ilman ikävöintiä:D Kuulkaas, se tuntuu aika juhlavalta ajatukselta, kun työkavereiden voi olettaa osaavan kertoa, koska tulevat kylläisiksi, eikä tarvitse sydän kurkussa odottaa, että joku sylkee puuron silmääsi tai heittää mukilla.
Kaivoin kolme roskapussia (yökyökyök) läpi, etsien niitä vaunun osia (siis minulla on vahva mielikuva siitä, että olen niitä pidellyt kädessä ja nakannut ne johonkin)- eipä löytynyt, mutta soitin vaunukauppaan ja uusi keskiö (tai mikä se nyt oikein on?) maksoi ainoastaan 8 euroa ja postitetaan kotiin. Hyvää palvelua! :)
Jahas, tämmöinen juputus irtosi tälle aamulle. Lisääkin on tulossa, mutta yritän nyt vähän skarpata ja luen Ceelle kirjaa.
S.A.
Oih, huomenna on se kampaaja! Voi ilon päivää!
(Heiii, tämä on tätä töihinmenoangstia; tee itsestäsi niin kurjaa seuraa kotona, että kukaan ei jää ikävöivään- sitä tämä on!!!)
Eilenkin aloitin jo seitsemältä räpättämään Ceelle, että pukee päällensä, kun on kerho. 20 vaille 9 poika edelleen pikkukalsareissa, minä vaatteissa (hiki päässä) ja Dee vaatteissa (hiki päässä). Matkaa kerholle ei ole kuin puoli kilometriä, mutta jos yhdellä ei ole mitään päällä eikä edes tietoa siitä, missä ne vaatteet on, niin kyllä siinä vaan tulee kiire. 9:05 olimme viimein kerholla ja ajattelin sitten käydä vähän kävelyllä ja toimittelemassa asioita, ihan vaan Deen kanssa. Olin pukeutunut kerrankin ihan ihmismäiseen kuntoon ja laittanut tietysti kivat korkokantakengät jalkaan. Kipittelin vaunujen kanssa liki kolmen kilometrin päähän kotoa vain huomatakseni siellä, että yhdestä vaunun renkaasta puuttuu osia- ja voi juma, juuri niitä osia joilla se rengas pysyy paikoillaan!
Oletteko koskaan yrittäneet työntää vaunuja niin, että pidätte toisella jalalla yhtä rengasta paikoillaan? Oletteko koskaan kokeilleet sitä korkokengissä? Oletteko KOSKAAN kokeilleet tätä edellämainittua niin, että teillä on KIIRE (hakemaan yhtä lasta kerhosta)? Kyllä oli Miss Maailmanlopulla taas niin glamour-olo siinä klenkatessa. Tietysti hiki valui norona ja sitten tunsin, että vuosisadan rakot tulee ihan jokapuolelle jalkoja, mutta minkäs teet? Prkl, kävellä lekutat menemään ja pään yllä leijuu tummanpuhuva pilvi, vaikka muuten ilma on kauniin syksyinen.
Muutenkin koko päivä tuntui leviävän ihan kynsille. Koirakehveli oli kakannut pesuhuoneen lattialle, huomasin asian siinä vaiheessa, kun Dee seisoo jo siellä p***assa. Deen kakkaa pestessäni heitin vaipan huolimattomasti taakseni sillä seurauksella, että kävelin itse siihen. Dee riisui illalla itse oman vaippansa ja Ukon sitä ihastellessa (katos ku se onkin taitava!) Dee pissi Been peitolle. Voi, miten taitavaa. Suorastaan ihastuttavaa!
Illalla Ukko lähti auttamaan kaveria jonkun oven kanssa ja Bee ja Cee valitti koko ajan: Miks iskällä kestää niiiin kauan? Mä kyllä soitan sille! Koska se tulee? Mulla on ikävä iskää... (Just joo, ihan kaikki kolme tuntia iskä on ollut tuossa 300 metrin päässä ja te kimpoilette pitkin seiniä!)
Kun Ukko tuli kotiin kerroin, että kyllä täällä on sitten ikävöity aivan hirveästi ja tähän Bee totesi, että eikö sulla muka tulis ikävä, jos iskä lähtis kahdeksi vuodeksi Ruotsiin? (Täh? Mistä lähtien kolme tuntia 300 metrin päässä on verrannollinen kahteen vuoteen Ruotsissa?!?)
Ihan nuo lapsukaiset kyllä uutterasti kantaa kortensa kekoon, että minun töihin meno sujuu suitsaitsukkelaan ja ilman ikävöintiä:D Kuulkaas, se tuntuu aika juhlavalta ajatukselta, kun työkavereiden voi olettaa osaavan kertoa, koska tulevat kylläisiksi, eikä tarvitse sydän kurkussa odottaa, että joku sylkee puuron silmääsi tai heittää mukilla.
Kaivoin kolme roskapussia (yökyökyök) läpi, etsien niitä vaunun osia (siis minulla on vahva mielikuva siitä, että olen niitä pidellyt kädessä ja nakannut ne johonkin)- eipä löytynyt, mutta soitin vaunukauppaan ja uusi keskiö (tai mikä se nyt oikein on?) maksoi ainoastaan 8 euroa ja postitetaan kotiin. Hyvää palvelua! :)
Jahas, tämmöinen juputus irtosi tälle aamulle. Lisääkin on tulossa, mutta yritän nyt vähän skarpata ja luen Ceelle kirjaa.
S.A.
Oih, huomenna on se kampaaja! Voi ilon päivää!
17.9.10
Todisteet pöljäilystä.
Tuhojen laajuus kai näkyy tästä. Eli vasemmalla ylänurkassa se ensimmäinen veto. Muut kuvat on otettu, kun vedin päälle voimakkaan vaalennuksen. V***U. Miten tyhmä minä oikein olen?!
No kansalaisrohkeutta on sitten esitelleet niin kotiväki kuin vierailevat tähdetkin. Mummovitsiä on lentänyt niin, että enimmäkseen enää tekee mieli vetää turpiin kaikkia, jotka edes avaa suunsa.
***
8.01 soitin paniikkipuhelun kampaajalle ja selostin tilanteen. Että munattu on ja huolellisesti. Ihmeiden aika ei ole ohi, sain nimittäin ensi torstaiksi ajan ja lupasin käydä maanantaina näyttämässä söhläykseni, jotta kampaaja osaa asennoitua siihen mitä tälle tehdään *huoh*.
***
Kuvista ei ehkä välity se ihan oikea harmaus, mutta luonnossa tämä näyttää aivan järkyttävältä(!!!). Paljon kertoo sekin, että Ukko (joka ei ikinä arvostele pahalla minun ulkonäköä, pukeutumista tms.) sanoi, että: "Ensi viikolla on tilipäivä, kai sä nyt jostain voisit saada sen kampaaja-ajan, jos nyt et siltä omalta saisikaan."
***
Ehkä minä laitan huomenna töihin tämän afroperuukin;D Siitä tulee näin hyvälle tuulelle!
***
Ja nyt viimein, kun tietotekniset ja kameratekniset ongelmat ovat oienneet, niin viimeiseksi kuva tästä iki-ihanasta huivista, jonka Villikissa lähetti:) Kiitos, ja kuten sanoin kovassa käytössä on!
(Tässä isossa kuvassa näkyy kuvio ja pienemmässä väri, joka olikin huisin hankala kuvata:O)
Villikissa huhuili yhtä tiettyä lankaa jokin aika sitten ja täältä Susikairasta sitä sattui löytymään, niin siitä sain kiitokseksi tämän ihanuuden!
Itseasiassa kukaan ei takuulla huomaa tätä he***tin tukkaa, kun on kaunis huivi, eikö vaan?!
Täältä tähän nyt!
Kerholaista hakemaan!
S.A.
16.9.10
... ei pysty taipumaan otsikoksi.
EI saa**na. Olenko joskus *ehkä* maininnut, että tämä kokeileva hiustaiteilu EI OLE minun laji!!! Värjäsinpä tälle aamulle sitten itselleni harmaan tukan! EI juma***ta. Ihan oikeasti. TÄMÄ ON TÄYDELLISEN HARMAA. Vittu. Ei ole yhtään liioiteltua, jos Satu Ruotsalainen sanoo, että väri peittää harmaat täydellisesti. Totta helvetissä se peittää, kun kaikki hiukset on tasaisen harmaata, niin erottelepa siitä sitten mikä oli harmaata aiemmin ja mikä on vittu purkista peräisin. !OPAALI TUHKANVAALEA ON SAATANA IHAN SAMA KUIN HARMAA!
***
Ja minä en saa sitä kampaaja-aikaa sille omalle kampaajalle(!!!). Vaikka se on välillisesti syypää tähän hazardiin! Jos olisin saanut sen kampaaja-ajan, niin enhän mä nyt olisi alkanut tolskaamaan taas noiden kaupan värien kanssa.
***
Ja olisi työviikonloppu. Menepä sitten nohevana olemaan edustava, kun lapsikin(Cee!!!) totesi ilahtuneena: "Äiti, sä et oo enää äiti vaan mummo!"
***
Tekisinkö lopullisen tukkaitsemurhan ja leikkaisinkin vähän?! Häh? Tämä ei meinaan voi tästä enää pahentua.
*Nyt menen mököttämään vessaan loppupäiväksi, syököön lapset vaikka koirannappuloita päiväruuaksi. Shit.*
S.A.
***
Ja minä en saa sitä kampaaja-aikaa sille omalle kampaajalle(!!!). Vaikka se on välillisesti syypää tähän hazardiin! Jos olisin saanut sen kampaaja-ajan, niin enhän mä nyt olisi alkanut tolskaamaan taas noiden kaupan värien kanssa.
***
Ja olisi työviikonloppu. Menepä sitten nohevana olemaan edustava, kun lapsikin(Cee!!!) totesi ilahtuneena: "Äiti, sä et oo enää äiti vaan mummo!"
***
Tekisinkö lopullisen tukkaitsemurhan ja leikkaisinkin vähän?! Häh? Tämä ei meinaan voi tästä enää pahentua.
*Nyt menen mököttämään vessaan loppupäiväksi, syököön lapset vaikka koirannappuloita päiväruuaksi. Shit.*
S.A.
15.9.10
Moraalinen krapula.
Huih. Huoh. Ja kaikkea! Kouhotin taloasioista täällä, tuolla ja vähän siellä ja todellakin kaikkialla. Tietysti kerroin pojillekin ihan heti ja kaikki on olleet hurjan innoissaan. Olen kiikuttanut valokuvia talosta muistitikulla ja esitellyt niitä kaikille, joilla on kiinnostanut ja sen lisäksi myös niille, joilla ei ole kiinnostanut. Olen täpinöinyt, hehkuttanut ja lukenut Ikean kuvastoa.
Ja sitten iski paniikki. Eihän minulla ollut vielä pankilta sitä tietoa, että tämä asia on ok. Siis, että se meidän vanha laina siirretään uusiin vakuuksiin. Päätin mielessäni, että ei se voi onnistua. Ei se vaan voi. Varovaisesti pankintädiltä tiedustelin ja pankintäti sanoi, että "ei siinä pitäisi olla mitään, kyllä sen pitäisi onnistua."
Mutta se tieto ei riitä minulle! Että pitäisi! Minä haluan kuulla, että se onnistuu! Näin ollen sitten kiikutin papereita pankkiin ja otin kopioita ja vein kuvia ja kehitin lisää paniikkia. Ei se voi onnistua! Jos kaikki on mennyt näin upeasti tähän asti, niin jossain tulee seinä vastaan, se on vissi.
Maanantaina soitti pankintäti (se jota en vielä ollut vapaa-ajalla häiriköinyt tekstiviesteillä*nolo* joo, tämäkin ehdin tehdä toiselle pankintädille, tosin hän on kyllä ihan kaveri ja jaksoi laitella vastausviesteihin hymiöitä:)). Pyysi vielä muutamaa paperia ja kertoi, että kokous on tiistaiaamuna ja siellä käsitellään tämä meidän asia.
Maanantain ja tiistain välisen yön nukuin naurettavissa 15 minuutin pätkissä ja aamulla olin ehdottoman varma siitä, että mikään ei onnistu, ei varmasti. Kello mateli, hidasteli ja puhelin ei soinut. Yhden aikaan ei vieläkään ollut tullut puhelua, jonka piti tulla heti palaverin jälkeen. Jyrsin ranteita. Hyvät uutisethan ilmoitetaan heti ja huonot jätetään soittolistan viimeiseksi. Plääh.
Ringring.
Vastasin vapisevalla äänellä ja tiedättehän, kun äänestä kuulee hymyn----> Pankintädin ei tarvinnut sanoa sanaakaan, tiesin heti, että kaikki on ok! Tipahdin polvilleni ja kiittelin aivan ylisanoilla:)
***
Meni muutama tunti ja ringring. Pankintäti soittaa. Uudet äänivapinat, että voi ei, mitä nyt?
Niin sitä vaan ajattelin, että kun sitä varainsiirtoveroa menee näin ja näin paljon, että kun sitä lainamäärää ette nyt korota, niin ajattelin, että mitä jos maksaisitte tämän puoli vuotta vaan korkoja, niin siitäkin säästyisi näin ja näin paljon!?
Ai voitaisiinko me tehdä niin?
Juu-u.
Tämän puhelun päätyttyä nyt viimenkin vollotushanat vääntyi kakkoon. Miten noin ihania pankintätejä on edes olemassa? Miten ne voi ottaa vakavissaan yhden kouhottajan "ongelman" ja selvittää sen, kun itse tapahtumaan on aikaa vielä puoli vuotta(!!!) ja kuitenkaan tässä nyt ei todellakaan puhuta mistään miljoonista. Vaan pienen ihmisen pienistä kuvioista, jotka kuitenkin on sille pienelle ihmiselle suuria.
Nyt ihan oikeasti meille tulee se koti ja nyt osaan iloita ilman sitä jyskyttävää tunnetta takaraivossa. Jihuu!:)
S.A.
Eli moraalinen krapula "ennenaikaisesta" touhottamisesta on nyt ohi. Jos kuitenkin tarvitsette pätevää paniikinluojaa johonkin kansankiihotustapahtumaan, niin olen mitä parhain valinta. Todellakin. Osaan luoda hyvin pienestä asiasta aivan älyttömän hepulin.
Ja sitten iski paniikki. Eihän minulla ollut vielä pankilta sitä tietoa, että tämä asia on ok. Siis, että se meidän vanha laina siirretään uusiin vakuuksiin. Päätin mielessäni, että ei se voi onnistua. Ei se vaan voi. Varovaisesti pankintädiltä tiedustelin ja pankintäti sanoi, että "ei siinä pitäisi olla mitään, kyllä sen pitäisi onnistua."
Mutta se tieto ei riitä minulle! Että pitäisi! Minä haluan kuulla, että se onnistuu! Näin ollen sitten kiikutin papereita pankkiin ja otin kopioita ja vein kuvia ja kehitin lisää paniikkia. Ei se voi onnistua! Jos kaikki on mennyt näin upeasti tähän asti, niin jossain tulee seinä vastaan, se on vissi.
Maanantaina soitti pankintäti (se jota en vielä ollut vapaa-ajalla häiriköinyt tekstiviesteillä*nolo* joo, tämäkin ehdin tehdä toiselle pankintädille, tosin hän on kyllä ihan kaveri ja jaksoi laitella vastausviesteihin hymiöitä:)). Pyysi vielä muutamaa paperia ja kertoi, että kokous on tiistaiaamuna ja siellä käsitellään tämä meidän asia.
Maanantain ja tiistain välisen yön nukuin naurettavissa 15 minuutin pätkissä ja aamulla olin ehdottoman varma siitä, että mikään ei onnistu, ei varmasti. Kello mateli, hidasteli ja puhelin ei soinut. Yhden aikaan ei vieläkään ollut tullut puhelua, jonka piti tulla heti palaverin jälkeen. Jyrsin ranteita. Hyvät uutisethan ilmoitetaan heti ja huonot jätetään soittolistan viimeiseksi. Plääh.
Ringring.
Vastasin vapisevalla äänellä ja tiedättehän, kun äänestä kuulee hymyn----> Pankintädin ei tarvinnut sanoa sanaakaan, tiesin heti, että kaikki on ok! Tipahdin polvilleni ja kiittelin aivan ylisanoilla:)
***
Meni muutama tunti ja ringring. Pankintäti soittaa. Uudet äänivapinat, että voi ei, mitä nyt?
Niin sitä vaan ajattelin, että kun sitä varainsiirtoveroa menee näin ja näin paljon, että kun sitä lainamäärää ette nyt korota, niin ajattelin, että mitä jos maksaisitte tämän puoli vuotta vaan korkoja, niin siitäkin säästyisi näin ja näin paljon!?
Ai voitaisiinko me tehdä niin?
Juu-u.
Tämän puhelun päätyttyä nyt viimenkin vollotushanat vääntyi kakkoon. Miten noin ihania pankintätejä on edes olemassa? Miten ne voi ottaa vakavissaan yhden kouhottajan "ongelman" ja selvittää sen, kun itse tapahtumaan on aikaa vielä puoli vuotta(!!!) ja kuitenkaan tässä nyt ei todellakaan puhuta mistään miljoonista. Vaan pienen ihmisen pienistä kuvioista, jotka kuitenkin on sille pienelle ihmiselle suuria.
Nyt ihan oikeasti meille tulee se koti ja nyt osaan iloita ilman sitä jyskyttävää tunnetta takaraivossa. Jihuu!:)
S.A.
Eli moraalinen krapula "ennenaikaisesta" touhottamisesta on nyt ohi. Jos kuitenkin tarvitsette pätevää paniikinluojaa johonkin kansankiihotustapahtumaan, niin olen mitä parhain valinta. Todellakin. Osaan luoda hyvin pienestä asiasta aivan älyttömän hepulin.
10.9.10
Mummo ja mehiläinen.
On aivan pakko kirjata tämäkin tarina tänne, jottei unohtuisi. Taas semmoinen tilannekomiikkajuttu, koittakaa päästä kärryille. Vanhaa mummoa ei oikein enää saa yksin liikuteltua, joten yleensä siellä on sitten kaksi "hoitajaa" mummon kanssa viikonlopuisin. Tässä seuraavassa tarinassa hoitovuorossa serkkulikka T ja serkkulikka H (siskokset keskenään).
T nukkuu eri huoneessa ja H mummon vieressä parisängyssä.
H herää keskellä yötä surinaan ja huomaa mehiläisen pyörivän mummon pään yllä. (Mummo nukkuu.)
H: T, herää! T!!! HERÄÄ! Täällä on mehiläinen! Tule auttamaan!
T: EN MINÄ VOI! Olen allerginen kaikille ötököille!
H: IHAN SAMA! *heittää peitolla mehiläistä*
H: Tuo edes joku lehti, jolla voin lyödä sitä!
*T tuo jonkun sota-ajan kirjan*
H: No ei tolla voi lyödä, se on niin kalliskin!
Mehiläinen on tällä hetkellä sängyn alla.
H: Imuroidaan se!
T: JOO, HYVÄ IDEA!
*hakee imurin*
Mehiläinen kävelee peitolla. Tytöt imuroivat ja siinähän käy juuri niinkuin arvata saattaa. Slurps, peitto menee imuriin ja mehiläinen kävelee kaikessa rauhassa tohottavan imurinputken vieressä, vaaraahan ei ole, kun imuri on täynnä peittoa.
Mummo herää: Nyt tytöt asettukaahan nukkumaan!
T&H: nomutkutäällä on mehiläinen, iiks! Nyt se lensi ikkunaan!
*imuri sammuksiin, peitto pois imurista ja imuri kohti ikkunaa*
Flop, mehiläinen imuriin ja valtava Slurps; verhot imuriin.
H: Kuuluu vielä pörinää! Jätetään ne verhot sinne imurin sisään, niin se mehiläinen ei pääse ulos sieltä!
T: JOO! Tosi hyvä idea!
*imuri jää roikkumaan verhoihin ja tytöt pötkähtää takaisin nukkumaan*
Aamulla Eno tulee paikalle ja kysyy:
- MITÄ hel***tiä täällä on yön aikana tapahtunut!?!?!
Että ihan osaavissa ja rauhallissa käsissä sitä meidän mummoa hoidellaan :P
S.A.
Ps. Työviikonlopppu, palaan blogitunnustuksiin ja kaikkiin muihin juttuihin lähiaikoina:)
T nukkuu eri huoneessa ja H mummon vieressä parisängyssä.
H herää keskellä yötä surinaan ja huomaa mehiläisen pyörivän mummon pään yllä. (Mummo nukkuu.)
H: T, herää! T!!! HERÄÄ! Täällä on mehiläinen! Tule auttamaan!
T: EN MINÄ VOI! Olen allerginen kaikille ötököille!
H: IHAN SAMA! *heittää peitolla mehiläistä*
H: Tuo edes joku lehti, jolla voin lyödä sitä!
*T tuo jonkun sota-ajan kirjan*
H: No ei tolla voi lyödä, se on niin kalliskin!
Mehiläinen on tällä hetkellä sängyn alla.
H: Imuroidaan se!
T: JOO, HYVÄ IDEA!
*hakee imurin*
Mehiläinen kävelee peitolla. Tytöt imuroivat ja siinähän käy juuri niinkuin arvata saattaa. Slurps, peitto menee imuriin ja mehiläinen kävelee kaikessa rauhassa tohottavan imurinputken vieressä, vaaraahan ei ole, kun imuri on täynnä peittoa.
Mummo herää: Nyt tytöt asettukaahan nukkumaan!
T&H: nomutkutäällä on mehiläinen, iiks! Nyt se lensi ikkunaan!
*imuri sammuksiin, peitto pois imurista ja imuri kohti ikkunaa*
Flop, mehiläinen imuriin ja valtava Slurps; verhot imuriin.
H: Kuuluu vielä pörinää! Jätetään ne verhot sinne imurin sisään, niin se mehiläinen ei pääse ulos sieltä!
T: JOO! Tosi hyvä idea!
*imuri jää roikkumaan verhoihin ja tytöt pötkähtää takaisin nukkumaan*
Aamulla Eno tulee paikalle ja kysyy:
- MITÄ hel***tiä täällä on yön aikana tapahtunut!?!?!
Että ihan osaavissa ja rauhallissa käsissä sitä meidän mummoa hoidellaan :P
S.A.
Ps. Työviikonlopppu, palaan blogitunnustuksiin ja kaikkiin muihin juttuihin lähiaikoina:)
8.9.10
Kuvia ja muuta höpötystä.
Olen viipottanut pankkia, maanmittauslaitosta, yms. virastoasiaa. Myyn "metsäosuuden" (siis jotain 0,000000001 manttaalia yhteismetsäosuuksia); etua omistamisesta olisi, jos metsästäisi tai kalastaisi. Hiirimyyräjahtiin ja mato-ongelle ei mitään suurempia juttuja tarvita (mutta varainsiirtoveroon käteistä kyllä!!!).
Ja mitäs muuta? No talo ei ole se kaksikerroksinen keltainen puutalo meren rannalla. Luulen, että puolelta Suomelta luvan saaminen rantaviivansiirtoon ei ole ihan läpihuutojuttu, niin tällä mennään :P
Poikien koulumatka ei pitene ja sama koulu säilyy. Naapureita meillä on yhdellä tontin laidalla, mutta muuten ollaan ihan omassa rauhassa. Talosta on uusittu kaikki ja pinnat miellyttää kyllä kovasti minun silmää, eli ainoastaan se suurin makkari (joka tulee Ukolle, mulle ja pienille nukkumahuoneeksi) maalataan.
Nyk. omistajilta sain luvan kaivaa pihan perälle kukille "siirtopenkin" eli voin nyt viedä sinne mitä tästä pihasta mukaan haluan. Kahden viikon sisällä aikoivat jo tyhjentää ulkovaraston, joten saadaan mekin näin sulan maan aikaan vietyä varastotavarat uuteen osoitteeseen.
Tämä meidän vanha talohan menee sitten heti purkuun ja tilalle rakennusfirma rakentaa ne rivitalot. Meillä ei luojankiitosjumankauta ole mitään vastuuta tämän talon kunnosta! (Ei tätä olisi ikinäkuunaanmilloinkaan uskaltanut asuinkäyttöön ihmiselle edes myydä!)
***
Hahhaa. Eilen oli Ceen uusinta "terapian tarpeessako?"-kartoituksesta. Oli pitänyt nimetä kuvia ja ankkurin kohdalla poika oli sanonut "katpeenin antenni" (siis kapteenin tatuointi). Nio eihän siitä niitä oikeita pisteitä herunut, väärä vastaus, mutta en voi kuin hykerrellä:) Minusta se oli luova vastaus! :) Ja ei tuosta nyt ota selvää tarvitseeko se jotain terapiaa vai ei. Terapeuttikaan ei osannut päättää. Puolen vuoden päästä sitten taas käydään nimeämässä esineitä *huoh*.
***
Aan kaverit olivat hoksanneet ruokavälitunnilla, että mennäänkin hei uudestaan syömään. Aa oli sanonut, että hänestä ei nyt tunnu oikein hyvältä ajatukselta tuo, ei aio tulla mukaan. Kolmelle pojalle napsahti tunti jälki-istuntoa ja tämä äiti oli kerrankin tavattoman ylpeä siitä, että poika käytti edes vähän järkeään, eikä mennyt mukaan:)
***
Kävelimme eilen sinne neuvolaan ja vastaan tuli poliisi, mopolla, ilman kypärää, poliisivaatteissa:O
(Perässä ajoi maija, ehkä mopon nopeustestaus tms.???) No, jokatapauksessa aikamoinen selittäminen Ceelle, että ei poliisikaan saa oikeasti ajaa ilman kypärää mopolla... Ai miks se sit ajo? En minä tiedä. Saa se sitten ajaa! No ei se kyllä saa oikeasti. Miks se ei sitte taluttanut? Öh.
***
Vaan täältäpä tähän nyt ja mars matkaan, vielä paperijuttuja. Haluan kaiken selväksi NYT, että ei sitten 1.3. tarvitse muuta kuin laittaa nimiä papereihin ja muuuuuuutttaaaaaaaa.
***
S.A.
6.9.10
Välihörinää.
(Kamerateknisistä syistä johtuen kuvia saatte edelleen odotella.)
Viikonlopun koottuja juttuja:
Enon naisystävä kysyi Ceeltä kuinka vanha tämä on!?
Cee vastasi: "Neljä, mutta en vanha, vaan uusi. Siis neljä vuotta uusi."
***
Aa tilasi karkkipäivän karkiksi suklaata: "Osta sitä nyhettipähkinäsuklaata."
What?! "No siinä kulmassa lukee nyhet ja siinä on pähkinöiden kuvia! Niin, että kai se on nyhettipähkinää!"
***
Dee on ottanut kunnolliset ensiaskeleensa. Tänään mennään jo matkoja.
***
Aa sai syntymäpäivälahjaksi 75 € ja kertoi vasta piiiitkän ajan (2 h) päästä summan minulle. Kysyin, että mikset heti sanonut?! Poika vastasi, että: "Sähän oot sanonu, ettei niistä raha-asioista tarvii koko ajan jauhaa..." (Oh, rakastan, kun siitä kehittyy sanailija ja sillä alkaa olla huumorintaju kohdillaan:D)
***
Oltiin viikonloppuna siis vanhan mummon luona ja eno sitten antoi minulle tehtäväksi ottaa mummolta tekohampaat suusta ja pestä ne. Menin mummon viereen ja huokaisin, että mitenhän me saadaan mummo sulta ne hampaat suusta? Mummo katseli minua ja avasi suunsa ja otti hampaansa ja antoi ne minulle käteen. :):):) Aivan!
***
Mummo (dementoituneena) ei ihan aina ole kartalla siitä, missä ollaan jne. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä mummo huuteli kolmeen asti: Missä me ollaan? Miten täältä pääsee pois? Missä se auto on?... Ja kun viimein puoli neljältä tuli uni, niin Dee heräsi kikertelemään ja karjumaan neljältä. Puoli kahdeksalta, kun joimme aamukahvia silmät ristissä mummo kysyi: "Nukuitteko te hyvin?"
Tuli kieltämättä kyllä semmoinen ajatus mieleen, että vittuileekohan se?!
S.A.
Viikonlopun koottuja juttuja:
Enon naisystävä kysyi Ceeltä kuinka vanha tämä on!?
Cee vastasi: "Neljä, mutta en vanha, vaan uusi. Siis neljä vuotta uusi."
***
Aa tilasi karkkipäivän karkiksi suklaata: "Osta sitä nyhettipähkinäsuklaata."
What?! "No siinä kulmassa lukee nyhet ja siinä on pähkinöiden kuvia! Niin, että kai se on nyhettipähkinää!"
***
Dee on ottanut kunnolliset ensiaskeleensa. Tänään mennään jo matkoja.
***
Aa sai syntymäpäivälahjaksi 75 € ja kertoi vasta piiiitkän ajan (2 h) päästä summan minulle. Kysyin, että mikset heti sanonut?! Poika vastasi, että: "Sähän oot sanonu, ettei niistä raha-asioista tarvii koko ajan jauhaa..." (Oh, rakastan, kun siitä kehittyy sanailija ja sillä alkaa olla huumorintaju kohdillaan:D)
***
Oltiin viikonloppuna siis vanhan mummon luona ja eno sitten antoi minulle tehtäväksi ottaa mummolta tekohampaat suusta ja pestä ne. Menin mummon viereen ja huokaisin, että mitenhän me saadaan mummo sulta ne hampaat suusta? Mummo katseli minua ja avasi suunsa ja otti hampaansa ja antoi ne minulle käteen. :):):) Aivan!
***
Mummo (dementoituneena) ei ihan aina ole kartalla siitä, missä ollaan jne. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä mummo huuteli kolmeen asti: Missä me ollaan? Miten täältä pääsee pois? Missä se auto on?... Ja kun viimein puoli neljältä tuli uni, niin Dee heräsi kikertelemään ja karjumaan neljältä. Puoli kahdeksalta, kun joimme aamukahvia silmät ristissä mummo kysyi: "Nukuitteko te hyvin?"
Tuli kieltämättä kyllä semmoinen ajatus mieleen, että vittuileekohan se?!
S.A.
5.9.10
Joku tohkeilu otsikko tähän.
Ouuuuuhhhhjeeeeehhhhhh!
Nyt meillä on 6 huonetta ja keittiö! Liesituuletin! Astianpesukone! 2 vaatehuonetta! Leivinuuni! Iso eteinen! Keittiössä kaappeja! Keittiöön mahtuu 6 hengen ruokapöytä ja tuolit!
Meillä on vaatekomeroita!!! Meiltä pääsee mustikkametsään ihan hyppäämällä nurmikolta sinne metsään!
Ja kuten kaikissa hyvissä jutuissa, niin on tässäkin huono puoli... Päästään muuttamaan vasta maaliskuussa. No onpahan aikaa pakata :P Ainiin. Meillä on viinimarjapensaitakin!
On muutakin kirjoitettavaa, mutta tämä nyt oli pikkuisen tässä päällimmäisenä mielessä:)
Otin kuviakin, mutta mun täytyy vähän touhuta niiden kanssa, kun entisten omistajien tavarat siellä tietysti paikoillaan, niin en kehtaa niitä räpsäyttää nettiin.
Nyt on pakko teipata ilmastointiteipillä pää kasaan, ettei se ihan kokonaan leviä! :P
S.A.
Nyt meillä on 6 huonetta ja keittiö! Liesituuletin! Astianpesukone! 2 vaatehuonetta! Leivinuuni! Iso eteinen! Keittiössä kaappeja! Keittiöön mahtuu 6 hengen ruokapöytä ja tuolit!
Meillä on vaatekomeroita!!! Meiltä pääsee mustikkametsään ihan hyppäämällä nurmikolta sinne metsään!
Ja kuten kaikissa hyvissä jutuissa, niin on tässäkin huono puoli... Päästään muuttamaan vasta maaliskuussa. No onpahan aikaa pakata :P Ainiin. Meillä on viinimarjapensaitakin!
On muutakin kirjoitettavaa, mutta tämä nyt oli pikkuisen tässä päällimmäisenä mielessä:)
Otin kuviakin, mutta mun täytyy vähän touhuta niiden kanssa, kun entisten omistajien tavarat siellä tietysti paikoillaan, niin en kehtaa niitä räpsäyttää nettiin.
Nyt on pakko teipata ilmastointiteipillä pää kasaan, ettei se ihan kokonaan leviä! :P
S.A.
3.9.10
Päivän asu.
Päivän asu: Kahisevinta hottia suoraan Susikairan Catwalkilta!
Kuvanmukaisen eleganssin luomiseen tarvitaan rapiat 10 metriä pakastuspusseja (vet. 2l) rullassa ja innovatiivisen mielen.
Syksyinen vettä hylkivä malli:)
Kuvanmukaisen eleganssin luomiseen tarvitaan rapiat 10 metriä pakastuspusseja (vet. 2l) rullassa ja innovatiivisen mielen.
Syksyinen vettä hylkivä malli:)
Kuvan pieni epätarkkuus johtuu valokuvaajan hihityksestä. Pahoittelut!
***
Lähdetään illalla reissuun, palataan sunnuntaina (taloneuvottelu:O:O:O)
Ihanaa viikonloppua kaikille!
S.A.
***
Lähdetään illalla reissuun, palataan sunnuntaina (taloneuvottelu:O:O:O)
Ihanaa viikonloppua kaikille!
S.A.
2.9.10
Mahtavia uutisia!
Hahhahhaaa. Tämä ei nyt liity mitenkään taloasioihin (enkä oo raskaanakaan:P), mutta olen tässä jutellut ihmisten kanssa 'muka'vakavasti ja puolileikillään iästä. Tähän mennessä ei vastaan kuitenkaan ole tullut yhtään semmoista ihan vakavissaan esitettyä mielipidettä, että joku haluaisi olla oikeasti nuorempi/vanhempi kuin nyt on. Siis 30-vuotias haluaa olla 30, ei 25 tai 38. 20-vuotias ei tahdo olla 15- tai 25-vuotias. 55-vuotias pitää omaa ikäänsä juuri parhaana ja 70-vuotias ei voisi kuvitella enää olevansa 62-vuotias eikä tahdo olla myöskään 73. Miettikääpä sitä! Tämähän on suorastaan mullistavaa! Aina on paras ikä tulossa! Jeeeeeee! Hiiteen ikäkriisit, paras on juuri tässä ja aina edessäpäin!
Näissä keskusteluissa siis mietittiin asiaa niin, että myös 'tyhmenisi' samalle tasolle mitä oli tietyn ikäisenä. Eli näin 33-vuotiaana ei todellakaan haluaisi olla se ehdoton 20-vuotias, jonka maailma oli päätä vihlovan musta-valkoinen. Kun ikää tulee lisää, sävyjä tulee enemmän ja värit kirkastuu. On hurjan kova tahto oppia ymmärtämään kaikkea ympärillä olevaa/tapahtuvaa ja varsinkin ihmisiä. Kenenkään käytöstä ei enää suorilta käsin tyrmää, vaan tahtoo miettiä, miksi näin, miksei noin ja miksi ihminen on jotain mieltä tai miksi käyttäytyy tietyllä tavalla. Ja montako kertaa päätä vielä pitäisi hakata seinään, jos palaisi sinne 20-vuotiaaksi ja siitä lähtisi kasvamaan tähän nyt saavutettuun ikään?! Ei hiiskatti, en mie ainakaan haluaisi!
(Ainoa poikkeus oli loppuvuonna syntynyt tällä hetkellä 17-vuotias, joka halusi olla puolivuotta vanhempi, mutta alaikäisten mielipiteillä ei nyt tässä kyselyssä ollut mitään virkaa.)
Vaan nyt, henkilökohtainen zumbaohjaajani on valinnut aamutanssiksi levyllisen joululauluja. Pakko mennä!
(Onneksi välissä tulee joku hidastempoisempi Varpunen jouluaamuna, niin en ihan kokonaan tikahdu.)
Touhukasta torstaita kaikki oikean ikäiset toverit!
S.A.
Ps. Jos joku on erimieltä, niin saa olla. Ei vaan kannata kertoa sitä minulle nyt just, kun oon keksinyt onnellisen loppuelämän kaavan. :)
Näissä keskusteluissa siis mietittiin asiaa niin, että myös 'tyhmenisi' samalle tasolle mitä oli tietyn ikäisenä. Eli näin 33-vuotiaana ei todellakaan haluaisi olla se ehdoton 20-vuotias, jonka maailma oli päätä vihlovan musta-valkoinen. Kun ikää tulee lisää, sävyjä tulee enemmän ja värit kirkastuu. On hurjan kova tahto oppia ymmärtämään kaikkea ympärillä olevaa/tapahtuvaa ja varsinkin ihmisiä. Kenenkään käytöstä ei enää suorilta käsin tyrmää, vaan tahtoo miettiä, miksi näin, miksei noin ja miksi ihminen on jotain mieltä tai miksi käyttäytyy tietyllä tavalla. Ja montako kertaa päätä vielä pitäisi hakata seinään, jos palaisi sinne 20-vuotiaaksi ja siitä lähtisi kasvamaan tähän nyt saavutettuun ikään?! Ei hiiskatti, en mie ainakaan haluaisi!
(Ainoa poikkeus oli loppuvuonna syntynyt tällä hetkellä 17-vuotias, joka halusi olla puolivuotta vanhempi, mutta alaikäisten mielipiteillä ei nyt tässä kyselyssä ollut mitään virkaa.)
Vaan nyt, henkilökohtainen zumbaohjaajani on valinnut aamutanssiksi levyllisen joululauluja. Pakko mennä!
(Onneksi välissä tulee joku hidastempoisempi Varpunen jouluaamuna, niin en ihan kokonaan tikahdu.)
Touhukasta torstaita kaikki oikean ikäiset toverit!
S.A.
Ps. Jos joku on erimieltä, niin saa olla. Ei vaan kannata kertoa sitä minulle nyt just, kun oon keksinyt onnellisen loppuelämän kaavan. :)
1.9.10
Ilmoitusasia.
Aalla on koulussa Taksvärkki-päivä. Voi tehdä joko kotitöitä tai hankkia kodin ulkopuolelta työpaikan. Aa halusi hankkia kodin ulkopuolisen (ihan ymmärrettävää, pääsee varmaan helpommalla...).
Tulin kauppareissulta ja Ukko oli pihalla vastassa naama naurusta mykkyrällä. Ukko oli kysynyt Aalta, että miten hän aikoo mennä kysymään työpaikkaa.
Aa: Hei! Olen Aa XXXX ja olen tulossa teille taksvärkkiin!
Ukko oli ehdottanut, että ehkä sinun kannattaisi kysyä, ottaisivatko he sinut taksvärkkiin?
Aa: Hei! Olen Aa XXXX ja olen tul... eiku voisinko tulla teille taksvärkkipäiväksi töihin?
***
Hihittelin sitä sitten ja sanoin, että ehkä se pitäisikin ihan oikeasti mennä sillä asenteella, että olen tulossa- eikä lakki kourassa kyselemään, että voisiko, pääsisikö?
***
Ilta todentotta hämmästeltiin hiljaisuutta. Bee totesi, että vaikka siitä Ceestä nyt niiiin paljon sitä ääntä lähteekin, niin "ei meillä varmaan olis niin paljon tuttuja, jos sitä ei olis". Aivan totta. Eilen kerhosta tullessa Cee ehdotti, että mennään tuohon taloon kylään. Minä vastasin, että eihän me tunneta ketä siellä asuu. "No, mennään ovelle ja sanotaan, että me ollaan Akka ja lapset ja sitten ne sanoo ketä ne on ja sittenhän me tunnetaan ne ja voidaan mennä kylään!"
Helppoa, kun sen osaa (ja uskaltaa);D
S.A.
Tulin kauppareissulta ja Ukko oli pihalla vastassa naama naurusta mykkyrällä. Ukko oli kysynyt Aalta, että miten hän aikoo mennä kysymään työpaikkaa.
Aa: Hei! Olen Aa XXXX ja olen tulossa teille taksvärkkiin!
Ukko oli ehdottanut, että ehkä sinun kannattaisi kysyä, ottaisivatko he sinut taksvärkkiin?
Aa: Hei! Olen Aa XXXX ja olen tul... eiku voisinko tulla teille taksvärkkipäiväksi töihin?
***
Hihittelin sitä sitten ja sanoin, että ehkä se pitäisikin ihan oikeasti mennä sillä asenteella, että olen tulossa- eikä lakki kourassa kyselemään, että voisiko, pääsisikö?
***
Ilta todentotta hämmästeltiin hiljaisuutta. Bee totesi, että vaikka siitä Ceestä nyt niiiin paljon sitä ääntä lähteekin, niin "ei meillä varmaan olis niin paljon tuttuja, jos sitä ei olis". Aivan totta. Eilen kerhosta tullessa Cee ehdotti, että mennään tuohon taloon kylään. Minä vastasin, että eihän me tunneta ketä siellä asuu. "No, mennään ovelle ja sanotaan, että me ollaan Akka ja lapset ja sitten ne sanoo ketä ne on ja sittenhän me tunnetaan ne ja voidaan mennä kylään!"
Helppoa, kun sen osaa (ja uskaltaa);D
S.A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)