Kakkosautona nykyään pikkuruinen fiiat- petojen sukua (ei suinkaan susi jo syntyessään). Katsastuspäivänä eräässä Susikairalaisessa katsastuskonttorissa:
Ukko: No tää nyt ei mee läpi, mut voitko listata viat mitä siinä on, niin mietin sitten, että kannattaako tuota rassata enempäänsä.
Katsastusmies: No aletaanpa tutkia.
*tutkimustutkimustutkimus*
Katsastusmies: No, laita tuo toinen takarekisterikilvenvalo kuntoon. Turvallista matkaa!
Ukko: Juu, ei kuule, nyt ei mee läpi. Nostapa uudelleen sinne tärisyttimeen, joku siellä kolisee, ihan varmana. En vaan löytäny vikaa, mutta katotaanpa nyt oikeesti mikä siinä mättää.
*kolisutikolisutikolisutitärräätitärryyti*
Katsastusmies: KUN EI TÄÄLLÄ OLE VIKAA! MISSÄÄN!
Ukko: On siinä, tärisytä vähän vielä, kyllä siinä joku on hajalla.
*rämisytitärisyti*
Katsastusmies: Ei täällä ole mitään vikaa!!!! Mene pois autoinesi! Se on aivan loistokunnossa!
Ukko: ...nomutku... Jos vielä vähän tärisyttäisit? Minusta tuntuu, että kyllä siinä joku kolisee.
Katsastusmies: SÄ OOT kuule liian kriittinen omien autojes kanssa. SIELLÄ EI OLE VIKAA! SE EI KOLISE!
***
Miksi minusta niin kovin usein tuntuu siltä, että voisin kirjoitella tosielämänsketsejä päivät pitkät. Eikä edes tarvitsisi käyttää mielikuvitusta...
S.A.
28.7.11
20.7.11
Lisää mykistäviä aspatilanteita.
Jäin oikein miettimään näitä "haasteellisia" tilanteita ja tämä on kyllä pakko jakaa teidän kanssa. Meillä on töissä täytettyjä eläimiä, siis aikoinaan eläviä- nyttemmin vain elävän näköisiä.
Liikkeeseen tuli perhe, jossa oli noin 4-5 vuotias poika, hyvin puhelias, mutta koska olen tottunut kovasti kyselevään (Cee) poikaan, en vaivaantunut ollenkaan vaan juteltiin niitä näitä. No, sitten poika alkoi pyörimään ympäriinsä ja katseli niitä täytettyjä eläimiä (hirvi, karhuja, poroja, kettuja, näätiä, oravia, riekkoja, metsoja yms.) ja kysyi: "Mites nää teidän eläimet on niin paikoillaan? Miks ne ei liiku? Nehän on niinku oikeita, eiks ookin?! MIKS NE EI LIIKU?" Tunsin kuinka kylmä hiki valui selkää pitkin ja aivot surrasi tuhatta ja sataa, että tässäpä "kiva" kaupantäti aiheuttaa muuten kohta ipanalle vuosisadan pahimmat traumat... Omilleni olisin sanonut: "Ne on ammuttu ja sit suolistettu, eli vetastu sisäosat veks ja sit niit on liotettu myrkyissä ja sitten täytetty ja varmaan niisssä on jotain tukirakenteita, että ne pysyy kasassa- mutta ne on vaan aikoinaan eläneen elukan kuoret."
Mutta eihän sitä vaan voi ventovieraalle sanoa noin. Ei vaan voi. Ja minä mietin pää pinkeänä, että millä ihmeellä minä tästä luistelen selville vesille.
Pojan ilme kirkastui (oikein ideavalo välähti) ja oikein reippaalla äänellä totesi: "HAHAA! MÄ TIEDÄN! Teillä on sitä JÄHMETYSAINETTA!"
Kauhistus valui minusta pois ja minulla oli takuulla yhtä ilahtunut ilme: "MISTÄ SÄ SAATOIT ARVATA?! Meillä tosiaan on sitä jähmetysainetta ja arvaas mitä- nyt mä kerron sulle salaisuuden- meillä on myös jähmetyksenperuuttamisainetta!" Ja loppuaika minkä perhe vietti liikkeessä, me hymyiltiin pojan kanssa toisillemme kilpaa- meillähän oli SUURI salaisuus:)
S.A
Liikkeeseen tuli perhe, jossa oli noin 4-5 vuotias poika, hyvin puhelias, mutta koska olen tottunut kovasti kyselevään (Cee) poikaan, en vaivaantunut ollenkaan vaan juteltiin niitä näitä. No, sitten poika alkoi pyörimään ympäriinsä ja katseli niitä täytettyjä eläimiä (hirvi, karhuja, poroja, kettuja, näätiä, oravia, riekkoja, metsoja yms.) ja kysyi: "Mites nää teidän eläimet on niin paikoillaan? Miks ne ei liiku? Nehän on niinku oikeita, eiks ookin?! MIKS NE EI LIIKU?" Tunsin kuinka kylmä hiki valui selkää pitkin ja aivot surrasi tuhatta ja sataa, että tässäpä "kiva" kaupantäti aiheuttaa muuten kohta ipanalle vuosisadan pahimmat traumat... Omilleni olisin sanonut: "Ne on ammuttu ja sit suolistettu, eli vetastu sisäosat veks ja sit niit on liotettu myrkyissä ja sitten täytetty ja varmaan niisssä on jotain tukirakenteita, että ne pysyy kasassa- mutta ne on vaan aikoinaan eläneen elukan kuoret."
Mutta eihän sitä vaan voi ventovieraalle sanoa noin. Ei vaan voi. Ja minä mietin pää pinkeänä, että millä ihmeellä minä tästä luistelen selville vesille.
Pojan ilme kirkastui (oikein ideavalo välähti) ja oikein reippaalla äänellä totesi: "HAHAA! MÄ TIEDÄN! Teillä on sitä JÄHMETYSAINETTA!"
Kauhistus valui minusta pois ja minulla oli takuulla yhtä ilahtunut ilme: "MISTÄ SÄ SAATOIT ARVATA?! Meillä tosiaan on sitä jähmetysainetta ja arvaas mitä- nyt mä kerron sulle salaisuuden- meillä on myös jähmetyksenperuuttamisainetta!" Ja loppuaika minkä perhe vietti liikkeessä, me hymyiltiin pojan kanssa toisillemme kilpaa- meillähän oli SUURI salaisuus:)
S.A
18.7.11
Täh, häh, mitääh?
Kun on tuota asiakaspalvelutyötä tehnyt aika pitkään, niin hyvin harvoin enää sattuu eteen tilanteita, jotka saa jauhot suuhun. Mutta kyllä niitäkin helmiä osuu vielä kohdalle. Niin, että raapii päätä monta päivää jälkeen päinkin ja miettii, että mitä?!
Muutama päivä sitten tuli äiti ostamaan tyttärelleen vaatetta. "Kun se meän tyttö on niiiiin hoikka, että kaikki vaatteet on sille ihan liian suuria. Ollaan jouduttu hakemaan tuolta suuresta kaupungista sille erikseen, kun ei täällä löydy tarpeeksi tiukkoja vaatteita." "No tämä malli tässä on -kuten huomaat- paljon naftimpaa mallia kuin esim. tämä." (esittelin samalla)
"Ei kyllä nää on niin valtavan leveitä, ettei nää kyllä käy sille meidän tyttärelle. Mun kyllä täytyy tulla sovittaan sen tytön kanssa." "...öh...joo...siis tulkaa toki sovittamaan..." (tässä vaiheessa siis olin aivan ??? että wooooot???
Nimittäin vaate josta keskustelimme oli 62 cm:n vauvojen body.
Onko oikeasti ihan tavallista kulkea sovittelemassa vauvalle vaatteita ja pitääkö 62 cm:n vaatteen istua täydellisesti ja olla vartalonmyötäinen?
S.A.
Muutama päivä sitten tuli äiti ostamaan tyttärelleen vaatetta. "Kun se meän tyttö on niiiiin hoikka, että kaikki vaatteet on sille ihan liian suuria. Ollaan jouduttu hakemaan tuolta suuresta kaupungista sille erikseen, kun ei täällä löydy tarpeeksi tiukkoja vaatteita." "No tämä malli tässä on -kuten huomaat- paljon naftimpaa mallia kuin esim. tämä." (esittelin samalla)
"Ei kyllä nää on niin valtavan leveitä, ettei nää kyllä käy sille meidän tyttärelle. Mun kyllä täytyy tulla sovittaan sen tytön kanssa." "...öh...joo...siis tulkaa toki sovittamaan..." (tässä vaiheessa siis olin aivan ??? että wooooot???
Nimittäin vaate josta keskustelimme oli 62 cm:n vauvojen body.
Onko oikeasti ihan tavallista kulkea sovittelemassa vauvalle vaatteita ja pitääkö 62 cm:n vaatteen istua täydellisesti ja olla vartalonmyötäinen?
S.A.
16.7.11
Miksi tekemisen meininki ei tartu niinku tippuri?!
Olin tänään lähdössä töistä ja pomo kysyi mitä meinaan tehdä illalla. Vastasin, että mielelläni en mitään. Istuisin sohvalla ja kutoisin sukkaa tai katsoisin telkkaria tai muuta hidasta. Ihmeellistä kyllä, se meni ihan niin.
Mutta yleensä
se
menee
niin,
että
kun ei huvittaisi yhtään mitään- niin joku paikka on vetaistu levälleen. Autotalli, vaatehuone, varasto tms. Moottorisaha surisee ja klapeja on kärryllinen pihalla pitkin poikin. Auton konepelti ylhäällä ja kahluualtaaseen pitäisi kantaa muutama tuhat litraa vettä 10 litran sankolla. Voipaketti ja litra punaista maitoa odottelee pullataikinan tekijää- ja vaikka kuinka pyhästi lupaavat siivota sotkut, niin loppuraivaus jää yleensä sille taikinantekijällä.
Tai, kun itsellä siivotuttaa, niin väki makaa halvauksen saaneena sohvalla- kukaan ei auta, ennen kuin on tuhahdellut, mulkoillut, räiskinyt ja viskonut. Ja loppujenlopuksi kaikilla on paha mieli ja siivous vähän sinne päin sutkutettu.
Yhtenä päivänä taas riehuin imurin kanssa ja yhtäkkiä armasDysoon alkoi vinkua kuin keuhkotautinen ViihVIIhVIIIIIHhhhhHHHHH ja sitten se mokoma alkoi toimia kuten lehtipuhaltimet. Se ei imenyt mitään vaan puhalteli iloisesti roskia nätisti eteenpäin. Alkoi naurattaa ihan tolkuttomasti, koska juuri olin kehitellyt siivousraivaria juurikin siitä syystä, ettei KUKAAN AUTA, niin eiköhän Dysoonikin lyö kinttaat tiskiin (son varmaan mies).
(miettiessäni aiempaa kanssakäymistä Dysoonin kanssa, juolahti kyllä mieleen, että tykkäsiköhän se kyttyrää niistä märistä koirankarvapalleroista, joita viimeksi sillä imuroin pienen parturointioperaation jälkeen...)
Ronklasin antennijohdolla (kukaan ei ole niin kekseliäs kuin äiti, paitsi toinen äiti) putken auki ja Dysooniin palasi imutehot:)
Ja väki makoili edelleen sohvalla. En vieläkään hiilestynyt, joten nyt taitaa tosiaan olla lääkitys kohdallaan? Sopivasti aurinkoa ja paljon vesileikkejä.
Mutta pääpointi oli siis se, että jos kaikilla olisi yhtäaikaa se teenpä-, viitsinpä-, haluunpa-, autanpa-, touhuunpafiilis, niin 99,99% perheriidoista jäisi toteutumatta. I think so.
S.A.
Mutta yleensä
se
menee
niin,
että
kun ei huvittaisi yhtään mitään- niin joku paikka on vetaistu levälleen. Autotalli, vaatehuone, varasto tms. Moottorisaha surisee ja klapeja on kärryllinen pihalla pitkin poikin. Auton konepelti ylhäällä ja kahluualtaaseen pitäisi kantaa muutama tuhat litraa vettä 10 litran sankolla. Voipaketti ja litra punaista maitoa odottelee pullataikinan tekijää- ja vaikka kuinka pyhästi lupaavat siivota sotkut, niin loppuraivaus jää yleensä sille taikinantekijällä.
Tai, kun itsellä siivotuttaa, niin väki makaa halvauksen saaneena sohvalla- kukaan ei auta, ennen kuin on tuhahdellut, mulkoillut, räiskinyt ja viskonut. Ja loppujenlopuksi kaikilla on paha mieli ja siivous vähän sinne päin sutkutettu.
Yhtenä päivänä taas riehuin imurin kanssa ja yhtäkkiä armasDysoon alkoi vinkua kuin keuhkotautinen ViihVIIhVIIIIIHhhhhHHHHH ja sitten se mokoma alkoi toimia kuten lehtipuhaltimet. Se ei imenyt mitään vaan puhalteli iloisesti roskia nätisti eteenpäin. Alkoi naurattaa ihan tolkuttomasti, koska juuri olin kehitellyt siivousraivaria juurikin siitä syystä, ettei KUKAAN AUTA, niin eiköhän Dysoonikin lyö kinttaat tiskiin (son varmaan mies).
(miettiessäni aiempaa kanssakäymistä Dysoonin kanssa, juolahti kyllä mieleen, että tykkäsiköhän se kyttyrää niistä märistä koirankarvapalleroista, joita viimeksi sillä imuroin pienen parturointioperaation jälkeen...)
Ronklasin antennijohdolla (kukaan ei ole niin kekseliäs kuin äiti, paitsi toinen äiti) putken auki ja Dysooniin palasi imutehot:)
Ja väki makoili edelleen sohvalla. En vieläkään hiilestynyt, joten nyt taitaa tosiaan olla lääkitys kohdallaan? Sopivasti aurinkoa ja paljon vesileikkejä.
Mutta pääpointi oli siis se, että jos kaikilla olisi yhtäaikaa se teenpä-, viitsinpä-, haluunpa-, autanpa-, touhuunpafiilis, niin 99,99% perheriidoista jäisi toteutumatta. I think so.
S.A.
15.7.11
Lakerikengät.
Täällä on kaikki hyvin. Varsin mallikkaasti. Mitä nyt jotain höpsöä, muttei mitään mikä kiristäisi jouhia pingpinkeiksi. Paitsi, olen nyt kaksi päivää etsinyt Deen kenkää. Se vaan katosi. Eikä löydy ihan mistään. No, tänään ei sitten ollut kuin yksi kävelykenkä ja sitten juhlavat lakerikengät. Pistin ne pojalle jalkaan ja kuskasin hoitoon. Ainahan meillä pukeudutaan perjantaina juhlavasti! Tein eilen marjapiirakkaa ja otin sitä töihin jälkkäriksi mukaan- reilu luraus vaniljakastiketta päälle ja se Skibborwaren paskarasia levisi käsilaukkuun. Vaniljanmakuisia e-pillereitä ja mustikkatahrainen lompakko. Sopii hompsuiseen tyyliin ja vauhdikkaaseen menoon;)
***
Ja mitä muuta? Aa kävi kotilomalla, tyttöystävän rippijuhlissa. Meillä oli oikein mukavaa! Joku kuume-episodi käväisi, Bee onnistui säikäyttämään, mutta tokeni kuitenkin, onneksi! Pikkupojilla vaihtui hoitopaikka ja nyt päästään hienosti jalkaisin hoitoon ja kotiin. Jäätelökioski pyörii varmaan meidän varassa ja uimassa on käyty vaikka kuinka. Ystäviä on treffailtu ja iso kotikone on taas jonkun matomatalan hyökkäyksen kohteena. Ceen tuttipullot "unohtui" mummolaan ja poika nukkuukin enimmäkseen omassa sängyssä :O :D ohooo!
Satamuutapientäjasuurempaakinjuttuaodottelee aikaa-konetta-ja luovaa oloa, mutta nyt täytyy taas mennä uittamaan varpaita piha-altaalle, moikkeliskoikkelis! Aurinkoa ihan kaikille!:)
S.A.
PS. Liskonainen muistutti vuosipäivästä! Miten ihmeessä sekin pääsi unohtumaan?! No onnittelut meille kolmevuotiaille! :) Ajatella kuinka aika rientää!
***
Ja mitä muuta? Aa kävi kotilomalla, tyttöystävän rippijuhlissa. Meillä oli oikein mukavaa! Joku kuume-episodi käväisi, Bee onnistui säikäyttämään, mutta tokeni kuitenkin, onneksi! Pikkupojilla vaihtui hoitopaikka ja nyt päästään hienosti jalkaisin hoitoon ja kotiin. Jäätelökioski pyörii varmaan meidän varassa ja uimassa on käyty vaikka kuinka. Ystäviä on treffailtu ja iso kotikone on taas jonkun matomatalan hyökkäyksen kohteena. Ceen tuttipullot "unohtui" mummolaan ja poika nukkuukin enimmäkseen omassa sängyssä :O :D ohooo!
Satamuutapientäjasuurempaakinjuttuaodottelee aikaa-konetta-ja luovaa oloa, mutta nyt täytyy taas mennä uittamaan varpaita piha-altaalle, moikkeliskoikkelis! Aurinkoa ihan kaikille!:)
S.A.
PS. Liskonainen muistutti vuosipäivästä! Miten ihmeessä sekin pääsi unohtumaan?! No onnittelut meille kolmevuotiaille! :) Ajatella kuinka aika rientää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)