Ei herkkävatsaisille- taaskaan.

Juuri kun olen tuudittautunut siihen uskoon, että pahoinvointi hellittäisi, niin se (h)yökkää taas. Oksennusrefleksin laukaisee mitä omituisimmat asiat. Viime aikojen kohokohta on tainnut olla se, että oma ääneni oksettaa niin paljon, että minun pitää olla hiljaa. Yritin ihan vakavissani selittää jotain tärkeää työjuttua Ukolle ja aina muutaman sanan jälkeen yrkkärefleksi puristi palleaa. Ei liene tarpeellista täsmentää, että Ukko oli jokseenkin huvittunut ja ehkä jopa hieman tyytyväinenkin. Kerrankin Akka on hiljaa.

Tänä aamuna saman kakomisen sai aikaan asiakas, jolla oli räkätappi nenässä. Tiedättehän, kun huomaa jonkun naamaan kuulumattoman, niin sitä tuijottaa kuin hypnotisoituneena. Katse palaa aina siihen yhteen tiettyyn kohtaan ja vaistomaisesti pyyhkäisee omaakin nenäänsä. Sitä vaan ei voi sanoa asiakkaalle, että "ole hyvä ja niistä nenäsi, en voi keskustella kanssasi, koska oksetat minua". Ymmärrän liiankin hyvin Hannin siskon raskauspahoinvoinnin rumien ihmisten näkemisestä.

Yritä siinä sitten asiallisesti selvittää jotain yksityiskohtaa, kun vatsa muljahtelee holtittomasti ja kurkunpäässä vaanii ektoplasma. Ja kirotut silmät vain vaeltelevat tuijottamaan sitä riivatun räkätappia, joka nenäkarvoihin takertuneena heilahtelee hengityksen mukana, välillä tunkeutuen ulommas ja vetäytyen taas takaisin sisään vain työntyäkseen jälleen ulos.

Ette voi kuvitella, mitä tuskaa aiheutan itselleni, kun jaan tämän kaiken kanssanne. Onneksi huomenna on neuvola ja saan märsytä neuvolan K:lle maailman julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Yrks-yhyyyyyy. Muuten mitä mainioin maanantai, tänään nautiskellaan vielä auringonpaisteesta, huomiseksi onkin luvassa räntää.

S.A. +Dee

Ps. Oli minulla jotain ihan järkevääkin(???) kirjoitettavaa, mutta palaan niihin myöhemmin.