Höynäytettävät:)

Jopas on ollutkin taas touhukas viikonloppu! A lähti mummolaan linja-autolla perjantaina ja vaihdossa tuli lapsenvahti meille. Messuilla meni työn merkeissä sekä lauantai, että sunnuntai. Nyt on vähän semmoinen olo, ettei viikonloppua ollutkaan:/


B oli sunnuntaina messuilla myös töissä ja toimialaksi hän määritteli rintalappuunsa "herrasmies". Toimialansa töitä hän teki mm. pitämällä ovia auki. Noin 1500 kävijää, joten siinähän riitti herrasmiehelle savottaa. Paidan vain kävi välillä kotona vaihtamassa kauluspaidaksi:) Täytyyhän herrasmiehen pukeutua herrasmiesmäisesti.

Äitienpäiväkortit olivat tänäkin vuonna mitä kauneimpia! Erityisesti liikutti A:n itsekirjoittamat säkeet:

Äiti hani mussukkani oma,
on naamasi sun nätti ja soma.

Lisäksi kortiin oli kirjoitettu "love" "I love you" ja piirrelty sydämiä ja liimailtu tarroja. Sain kortin vasta sunnuntai-iltana, kun poika palasi mummolasta ja täytyy sanoa, että oli aivan hyvä, että ehdin nähdä kortista vilauksen ennen kuin se minulle halauksin luovutettiin. Pystyin siis lukemaan värssyn melko vakavana:D

B oli askarrellut suuren äititaulun ja ryijypistoilla siihen oli tehty komea ja lämmin villapaita äidin ylle. Taulussa silmäni olivat kiiluvat ja punaiset. C:n kortissa ei silkkipaperista oltu pihtailtu, eikä myöskään tarroissa. Mutta kuten suuret taiteilijat aina, niin C poti kovaa luopumisen tuskaa aarteestaan, enkä ole vieläkään varma olenko saanut kortin vai olenko vain saanut katsoa sitä:)

Itse ostin itselleni ruukkuruusun.

Äitienpäivän kunniaksi kaadettiin kokista matoille(!) minun suosiollisella avustuksellani. Tarinahan lähti siitä, että messuilla kuuntelimme B:n kanssa jotain pesusieniesittelijää ja katsoimme hämmästyneinä kuinka kokis imeytyi sieneen matosta. Sieni vaikutti olevan käsittämättömän pätevä kaikkeen mahdolliseen kodin siivoukseen ja kuinka ollakaan ostimme kasan sieniä. Kotona aloimme demonstroimaan esitystä Ukolle ja hulautimme kunnon läiskät kokista matolle. Sieni ei imenyt yhtään samalla tavalla kuin esittelijän matosta ja päättelin, että meidän matto oli väärää materiaalia. Siispä siirryimme toisen maton luokse kokeilemaan uudelleen... Ja kappas perkelettä, ei se sieni imenyt sitä kokista siitäkään matosta:O Tässä vaiheessa Ukko otti sekä kokiksen, että sienen pois meiltä ja sanoi hymyssä suin uskovansa vähemmälläkin kuinka "erinomainen tuote onkaan". B:n loppukommentti tähän caseen oli: "...Mutta se mieshän kuulostikin ihan semmoiselta telkkarin ostosTV-mieheltä..." 15 euroa oli minusta varsin kohtuullinen hinta tästä sunnuntai-illan piristyksestä:) Voe meitä, heleppoheikin toiveasiakkaita:)

Ei maar, nyt taas hommiin!
S.A.