Meän Martta.

Tässä päivänä muutama Ukko tuumasi, että pitää vapaapäivän ja siivoilee C:n kanssa. Minun siivoukseni tahtoo aina mennä överiksi, eli mannaryynit saattaa olla kokojärjestyksessä purkissaan, mutta muuten talo on kuin pommin jäljiltä. Se ei silti himmennä riemuani siitä "näkymättömästä" suursiivouksesta, jonka olen suorittanut. Olen voinut uurastaa jonkin komeron kimpussa koko pitkän päivän, eikä kukaan muu huomaa mitään tapahtuneen, paitsi minä. No, on kuitenkin hyvä, että "meän Martta" hallitsee tämän yleissiistimisen, eikä taas puutu minun näpertelyyni.



Mutta palatakseni siihen Ukon ja C:n siivouspäivään. Olin jo ulkovaatteissa ja Ukko moppasi keittiön lattiaa, kumarruin alas ja huomasin listojen ja sokkelin olevan pahassa ryytteessä. Kauhistuttavaa kyllä, mutta sipaisin jalallani listoja ja sokkelia ja sanoin: "Martta voisi sitten siellä kontatessaan pestä nuo listat ja sokkelit!" (Joo-o! Tiedän! Se oli ilkeä heitto!) Illalla vaivihkaa tarkastin sokkelit ja olihan ne pesty.



No tämä siis pohjustuksena eiliselle. Oli koululaisten kevätjuhlat ja kuten aina joulu- ja kevätjuhlien aikaan, niin nytkin kävimme sen tutun keskustelun:

Akka: Tottakai sinäkin lähdet!

Ukko: Ei mulla huvita.

Akka: Ei huvita? Tiedätkö mitä!? Ei minuakaan läheskään aina huvita, mutta jotkut asiat vain on tehtävä!

Ukko: En lähde.

Akka: Jaa, no sepä ei ole mikään yllätys.


Kävimme siis ilman Ukkoa kevätjuhlissa. Palatessamme kahdeksan korvalla kotiin, kynttilät oli sytytetty, iltapala oli katettu (karjalanpiirakoita ja patonkia paistettuna), kurkut, tomaatit, juustot ja leikkeleet esillä. Munavoi tehtynä ja viinipikareissa maitoa. Ukolla oli punainen esiliina ja huivi päässä. Virnistellen Ukko pyysi meidät pöytään: "Tervetuloa! Martta on täällä teille tehnyt omin pikkukätösin kynttiläillallisen!"

On se vain tuokin elämässä aivan hyvä taito. Itsensä asettaminen naurunalaiseksi.

S.A.

*muoks* Kauniista pyynnöstäni huolimatta, en saanut Marttakuvan julkaisulupaa... WHY?