Mopon korjausta.

-Mitä isi teet?
-Korjaan mopoa.
-Miksi?
-Kun se on rikki.
-Autanko?
-Voit auttaa.
-Tarvitko tätä? (näyttää jakoavainta)
-En juuri nyt.
-Vienkö tämän talteen?(edelleen jakoavain kädessä)
-Älä vie sitä mihinkään, tarvin sitä kohta.
-Tarvitko nyt?
-En vielä, kohta.
-No minä vien talteen.
-EI, älä vie sitä mihinkään!
-Tarvitko nyt? (todella toiveikkaalla äänellä)
-Ihan kohta. Isi irroittaa nämä ruuvit ensin.
-Tässä, ole hyvä!
-Laita siihen maahan se nyt.
-Selvä! Vien tämän talteen! (lähtee jakoavaimen kanssa)
... noin 15 minuutin päästä...
-Missä jakoavain? Nyt tarvitsen sitä.
-Tallessa.
-Haetko sen? Isi tarvitsee sitä nyt.
-Joo, kohta.
-Kerro missä se on, niin isi hakee.
-Tallessa. Olenko reipas poika? (valloittava hymy, jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, luokittelisin pottuiluksi).
...yhden yön jälkeen... jakoavain on edelleen tallessa ja mopo edelleen levällään pihalla.

Joskus mietityttää, onko se sittenkään viisain tapa kasvattaa lasta ottamalla hänet mukaan ihan arkisiin askareisiin... (huom. C:n puhetta on muokattu luettavampaan muotoon)

S.A.