Hahaa:D Jos ei lapset tappele viikonloppuna, niin vanhemmat voivat hoitaa sen puolen. Lauantaina otettiin Ukon kanssa oikein huolella yhteen. Ja kuulkaa, voin tällä kertaa ihan käsi sydämellä sanoa, etten käyttäytynyt mitenkään provosoivasti tai yrittänyt millään tavoin edesauttaa riidan syntyä. Vaan ihan Ukko itse järjesti semmoista draamaa, että aluksi luulin kyseessä olevan huonon pilan, joka osoittautui valitettavasti aivan todeksi.
Minun kontolleni jäi lähinnä suun auki pitäminen ja toteaminen, että "rinnallasi C:kin alkaa vaikuttaa aikuismaiselta ja varsin tasapainoiselta yksilöltä..." Menemättä sen syvemmälle riidan syövereihin, hoidimme sen varsin tyylipuhtaasti huutamisineen, mököttämisineen, puhelakkoineen ja mulkoiluineen. Nukuin mielenosoituksellisesti viltin alla sohvalla ja heräsin niska jäykkänä sohvalle toimitettuun aamupalaan, sekä vilpittömään anteeksipyyntöön: "Anteeksi, käyttäydyin eilen todella typerästi." Siihen saatoin vastata vain, että: "Rakkaani, hämmästykseksesi voin todeta tähän vain, että olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi. Käyttäydyit todella typerästi."
Isot pojat ehtivät jossain välissä kysellä aiommeko avioerota. Vastasin, että: "Ei suinkaan, tässä vaan tapellaan, niinhän tekin välillä teette." Tosin mieleni huusi, että: "Totta perkeleessä avioerottaisiin, jos tuolla riittäisi älykkyysosamäärä oman nimensä kirjoittamiseen niihin eropapereihin, mutta turha toivo!"
Sunnuntaina sain sitten olla aikalailla rauhassa ja lueskella kirjaa pihalla. Sen verran ryhdistäydyin, että leikkasin Agrimarketin lehdestä söpöisen kasvihuoneen kuvan ja laitoin sen näyttävästi jääkaapin oveen muistuttamaan siitä, että minua kohdeltiin kaltoin ja olen edelleen *pikkuriikkisen* nyreissäni. Kasvihuone pihalla saattaisi muuttaa asiaa jonkin verran...
Mutta tosipuheessa, kaikki hyvin ja ilma on ukkosen jälkeen puhtaampaa;) Jos jollakulla tulee mieleen jotain korjattavaa minun käytöksessäni, niin sitä ei kannata tämän blogin kommenttilaatikkoon rustata. Nih!
S.A.
Ps. Uskalikko B kokeili vielä onneaan illalla saunassa ja totesi, että: "Äiti, sä voisit kyllä hakea siihen Suurin Pudottaja-kilpailuun..."
11 kommenttia:
"Luultavasti myrskyjä onkin siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." -Muumipappa
Aurinkoista viikkoa! :)
Miten sie saat riidankin kuulostamaan siltä, että mua alkaa väkisin naurattaan. No, onneksi se riita on ollutta ja mennyttä, muuten täällä ei uskaltaisi edes hymyillä, jos tilanne olisi vielä päällä. Eikös nyt ole ukonkin helpompi hengittää? Ja kasvihuoneen sie oot ansainnut, iliman muuta! Tuollaista kärsimystä odottavalle naiselle järjestetään. Tyrmistöityttää!
Haa, ajattele aina kaikki positiivisesti, esim. minulla ei edes ole ketään kenen kanssa riidellä, puute se on sekin : D
Meillä keskusteltiin vakavasti eilen koulutuksesta. Olin poikien (se Juniorin kaveri alkaa jo kääntymään omaksi pojaksi, koska melkein asuu meillä) kanssa kiinlaisessa syömässä ja kaverin aloitettua ensi syksynä yläaste mielemme vaeltelivat koulun jatkotarpeisiin. Kaveri menee kuulema lukioon ja minun lapseni ei halua "mihinkään painotteiseen".
Kun kysyin eikös kuitenkin vaikka musiikkipainotteinen kävisi, niin se voisi tulla kysymykseen jos siellä ei olisi sitten koko ajan sitä mozzarellaa. Hämmentyneenä totesin ettei millään koululla ole vara syöttää oppilaille mozzarellaa, mutta nyt kuulema puhuttiinkin siitä säveltäjähepusta.
Wolfgang Amadeus sai siis maistuvamman sukunimen :D
akka, kultaseni,
totisesti olet ansainnut kasvihuoneen, ja b:n sinne lapsiorjaksi. ...suurin pudottaja... pyfh! kyllä pojallakin hymy hyytyy kun d alkaa määrätä tahdin.
onnellista viikkoa katastrofialueelle.
Aamupala ja anteeksipyyntö olivat kyllä hyvä alku, mutta uskon että voit haudata kaltoinkohtelusi ainoastaan uuden kasvihuoneeseen perustuksiin :)
Ei saisi nauraa toisten riidoille, mutta hymyilyttihän tuo väkisin. Meillä riidat ovat turhan yksipuolisia. Minä huudan, mökötän, puhelakkoilen, osoitan mieltäni, jne. Mies ei ota moiseen touhuun osaa edes vahingossa. Ja sekös minua vasta alkaakin suututtaa!
Oivan kirjoitustaitosi ja lyömättömän huumorintajusi lisäksi ihailen sitä, että kirjaat rehellisesti elämän joka puolen, myös sen ei-niin-poutaisen ja ihanaisen. Loppu hyvin kaikki hyvin, hyvä juttu. Minä olen tosi huono riitelemään ja lähinnä taipumuksena on paeta paikalta, joten siinä mielessä riitely on aika hyvä juttu, saapa purettua sydäntään. Ja jos vielä osaa sopiakin, niin a vot, täydellistä.
:D anteeksi nauru...sen verran ohjeistan, että tee kaikkesi sen kasvihuoneen eteen :D
Kyllä tuosta vähintäänkin kasvihuone pitää saada hyvitykseksi. Johan se tuo lapsillekin traumoja, jos ei riittävän rakentavasti sovita. Kyllä se helpottaa poikiakin, kun äiti ja isi taas onnellisena hymyillen pystyttävät yhteishengessä uutta rakennelmaa kotiin.
Riitelykin kuullostaa sinkun korvaan aivan liian kivalta puuhalta, anteeksi vaan. Olen myös sitä mieltä, että olet sen touhutalon ansainnut! :D
Leppoisaa maanantai-iltaa!
Kasvihuone, hmm... hyvä idea. Tiedän kyllä, millä saisin mieheni suuttumaan minulle raivoisasti, mutta ei se taatusti minulle hyvitykseksi mitään kasvihuonetta ostaisi. Ja olisiko se sitten oikein, että ensin itse suututtaisin sen, mitä? Sinänsä reipas riita on joskus ihan raikastavaa, mutta yleensä vain, jos saan itse raivota sydämeni kyllyydestä.
Mä haluan kanssa riidellä siten, että muille kerrottaessa alkaa naurattamaan vaan :D :D
Aikas rohkea B kyllä on.... meillä olisi ehkä saanut ihastella saunan löylyjä ikkunan ulkopuolelta, pihakadulta naapurien nauraessa alastonta poikaa.
Lähetä kommentti