Tänään olen miettinyt, että miten noissa lapsissa saisi säilytettyä sen avoimuuden, ennakkoluulottomuuden ja "maalaispoikamaisuuden" läpi nuoruuden aina aikuisuuteen asti? Mietintä alkoi, kun puhelimeni soi ja lapsen ääni esitteli itsensä ja kysyi B:tä. Kuuntelin puolella korvalla B:n puhelua.
Soittaja esitteli itsensä ja kysyi B:ltä muistatko minut?
B vastasi rehellisesti, että en muista, mutta mitä asiaa? Soittaja kertoi olevansa vanha hoitokaveri ja käymässä Susikairassa ja voisiko B leikkiä hänen kanssaan huomenna. B lupautui välittömästi ja näin on huomiselle leikkikaveri tiedossa 12:sta eteenpäin. Mitenhän sitä itse suhtautuisi, jos henkilö josta ei ole mitään mielikuvaa, soittaisi ja pyytäisi vaikka kahville? Kun joskus jännittää ihan tutunkin ihmisen tapaaminen pitkästä aikaa.
Sitä haluaisi vaalia lapsissaan tuota luottavaista piirrettä, mutta samalla pelottaa, että altistuuko lapsi myöhemmin hyväksikäytölle liian sinisilmäisyyden takia? Kaikenlaista kompastuskiveä sitä tälle vanhemmuudentielle on asetettu. Teet niin tai näin, niin aina mietit menikö oikein päin?
Arvonnan suoritan aamulla, kun en tullut laittaneeksi tarkkaa kellonaikaa, niin reilun pelin hengessä pidetään linja auki puolille öin=) Niin ja huomenna on neuvolakin. Laitan tämän muistilapuksi tähän itselleni, muutenhan se saattaa vaikka unohtua.
Öitä, nää unis ötököitä ja piereviä perhosia! Näin kajahtaa hyvän yön toivotukset meidän tyylillä;D
S.A.
3 kommenttia:
Tulin vain toivottamaan ihanaa alkanutta viikkoa (ja kertomaan että kirjahaaste on muistissa kyllä, mutta ei vielä toteutuksessa) :).
:) maalaispoikamaisuus säilyy kyllä ja mammansa realistisella elämänotteella varmasti oppivat myös niistä ei-niin-toivottavastikin jutuista...jotain :D ? Hauskaa alkavaa kesäkuista viikkoa sinne Susikairaan!!!
Haaste blogissani, jos lempikirjoja riittää edelleen. Olit ehtinytkin jo haastaa Aimon, joka oli minunkin haastelistallani. Nopeat syövät, hitaat eivät.
Lähetä kommentti