Viikonloppu ohi. Onneksi.

Langetin itselleni nettiarestin. Syy: Aurinko. Perjantain olin reissutöissä ja valmistauduin henkisesti kahden päivän ulkoiluun. Jo vain olemme saaneet aikaan vaikka mitä ja rusketusraitoja. Autoja on pesty, jakoavain on löydetty "tallesta", siis mopo on korjattu. Uutta traktorinkestävää painepesuria on kokeiltu ja on grillattu ja on kylästelty ja on haravoitu ja on rakennettu humalakota ja on koulittu taimia ja on ostettu pakkasia uhmaten orvokkeja. On päästetty lapsi yökylään ja otettu vaihdossa toinen lapsi tilalle; kaikki hyvin, kunhan pääluku pysyy vakiona. On katseltu euroviisuja ja raotettu sen verran nettiä, että ollaan tarkistettu voittaja, koska uni tuli ennen pistelaskun alkua(!). Kaikki esiintyjät sentään ehdittiin nähdä. Ja hymyilyttävin juttu:) On tunnettu ihan pikkiriikkisiä hipaisuja vatsassa!



Mutta ettette nyt luulisi meidän elämän olevan pelkästään ah, tasaista, onnellisia hymyileviä lapsia ja vielä onnellisempia hymyileviä vanhempia täynnä, niin kerron mitä mahtuu edellisten toimien lomaan.



Kiukuttelua ja riitelyä by pojat:

Kunnon kähinään ei tarvita kuin yksi hereillä oleva. Tarpeeksi riidanhaluisena voi haastaa riitaa jopa nukkuvan veljen kanssa. Arvata saattaa, että vielä hetki sitten nukkuva on herätessään jo valmis oikein kunnon kahakkaan. Erotuomari paikalle! Painimatsi ja keltaisen kortin saattelemana jätkät pihalle. Koska kaksi isompaa huomaavat tässä kohdin toimineensa typerästi, he voivatkin liittoutua ja aloittaa sakinhivutuksen nuorinta kohtaan. Mainio keino siihen on: lukkiutua kesäkuplaan ja jättää pienin ulkopuolelle- viimeistely hoidetaan huudoilla: "Me lähetään mummolaan! Sä et pääse mukaan!"

3-vuotias taas ei osaa ajatella sitä, että kupla on seisontavakuutuksessa, hajalla ja kuskeilla ei ole ajokorttia saatika, että sitä kuplaa kukaan saisi siitä huolimatta käyntiin. Ja vaikka saisikin, niin polttoaine tuskin riittäisi kotipihaa kauemmas. A:n ja B:n tehtävä on kuitenkin onnistuneesti suoritettu- C huutaa mahallaan nurmikolla krokotiilin kyyneleet poskilla.

Seuraavaksi voidaankin kahakoida taas ihan keskenään, siis A ja B. Kamppaaminen, taklaaminen ja mailan ryövääminen soveltuu kipinäksi. Roihahdus saadaan aikaan heittämällä riitakaverin kenkä katolle. En osa vieläkään suhtautua oikein millään tavalla ilmoitukseen: "Mie en tehny mittään ja tuo heti kosti!" Punaista korttia vilautellaan. Kun saadaan valjastettua tämä kihinä koti-/pihatöihin niin luontevaa on ohi kulkiessaan kipata toisen työntämä kottikärrykuorma nurin. Aina, ihan aina tämmöisinä päivinä tulee mieleen mummon sanonta: "On kuin Piru-Erkki maailmanlopun edellä!"

Ruokailun lähestyessä voidaan valmistella kunnon rähinät jo hyvissä ajoin etukäteen huutamalla: "Mulle pitkäpiikkinen haarukka!" (Niin, kun sattumoisin on yksi haarukka eri sarjaa kuin muut, niin siitä on tehty oikein vakiokiistakapula meillä)... Tässä vaiheessa erotuomari ilmoittaa iskevänsä pitkäpiikkisen haarukan seuraavan jästipään silmään, joka uskaltaa yhtään poikkipuolista sanaa edes miettiä.

Tässäpä näitä perhe-elämän huippuhetkiä teille taas. Voisin ajatella, että turnausväsymys painaa pojilla puntissa ja lähellä siintävä kesäloma kutkuttaa jo mieltä... Höpöhöpö! Kauhulla mietin tulevaa kesää ja niitä huudon kyllästämiä puheluita, joita tulen töihin saamaan: "Mie en tehny mittään ja tuo heti kosti!" Loppukesästä osaan varmaan jo suhtautua siihen jollakin tavalla. Ja 4. heinäkuuta pidetään pitkäpiikkisen haarukan hautajaiset. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta millä äiti kaivaa oliivinsa purkista. Ei ainakaan sillä pitkäpiikkisellä haarukalla.

Joskus maanantait on parhaita päiviä;)

S.A.

Ps. Humalakota on humalakasveista ja risuista kasattu kota, ei mikään "ykshi-olut-viellä-maja".
Pps. Traktorinkestävä painepesuri kestää sen, että sen päältä ajetaan traktorilla. Ei meillä ole traktoria, mutta koska meidän pihalla tapahtuu muutenkin outoja asioita, voi olla aivan hyvä varautua myös tämmöisiin onnettomuuksiin etukäteen.