Reippaat ja hyväkäytöksiset.

Se on varmaan tuttu tilanne kaikille vanhemmille, että joku kehuu lapsia(si) ja itse miettii vaihtoehtoja 1) kyse ei ole minun lapsistani 2) tämän täytyy olla vitsi. Tässä on nyt parin päivän sisään käynyt muutamia kehutilanteita ja aina niihin vastaaminen on jotenkin... *punastus*änkytys* Öh, ki-kiitos. Vaikeaa tunnistaa niistä kehumääritelmistä omiansa, vaikka onhan sitä niin hyvillään, että osaavat edes jossain käyttäytyä hyvin ja reippaasti.


A on reissullansa käynyt tätini luona ja siellä on pieniä hoitolapsia, joiden kanssa A oli leikkinyt koko pitkän päivän. Lapset olivat olleet haltioissaan A:n seurasta ja kärsivällisesti A oli piirtänyt, muovaillut, rakennellut legoilla suurin piirtein C:n ikäisten pienten kanssa. Miksi kotona C on vain"ärsyttävä", "hajoittaa kaiken", "tyhmä" yms. eikä ollenkaan potentiaalinen leikkikaveri?


Kaupankassa kysyi: "Onko ne sinun poikia (lista tuntomerkkejä, joista ei voi erehtyä)?" Kauhunsekainen niskahiukset-pystyyn-olo ja nopea pohdinta juostako karkuun vai kuunnellako loppuun... "...Joo, kyllä ne kuulostaa meidän pojilta... ...No...?" "Niin, että ovat niin mukavia poikia, kun osaavat kohteliaasti kiittää ja aina ujostelematta vaihtavat muutaman sanan kuulumisia. Oikein fiksusti käyttäytyvät aina." "Öh, kiitos, mutta ei ne taida sittenkään olla meidän poikia, muuten tuntomerkit täsmäsivät, mutta käyttäytyminen ei ihan osunut kohdalleen, ainakaan näin äidin näkökulmasta katsottuna..."

(Vaan on sitä sitten äidillä kuitenkin niin hyvä mieli pitkän aikaa ja saattaa ne jätskirahakukkaronnyöritkin olla löyhemmällä:))



Matkalaukun pakkaamisesta:

Olen jo ennen kouluikää opettanut A:n ja B:n pakkaamaan reissua varten omat laukkunsa. Ennen kuin osasivat lukea, piirsin paperille vaatteita esim. kuusi sukkaa (mitäpä sen on väliä, jos ovatkin erivärisiä kaikki), kolmet pikkupöksyt jne. Aikaa vievää, jos vertaa siihen, että olisin itse pakannut, mutta mitäpä sitä ei laiska äiti tekisi, että ei itsellä vain tarvitsisi vaivautua. No sitten, kun oppivat lukemaan, niin kirjoitin listan ja pakkauksen jälkeen lista repun taskuun, niin silloin on helppo ennen paluumatkaa tarkistaa, että onhan kaikki tallessa.



Nyttemmin riittää, että antaa raamit, esim. viikon reissu mökille. Pojat osaavat täyttää laukkunsa annettujen raamien sisään. Muutamat kerrat on tietysti pakattu juuri mitä sattuu mukaan ja varmasti mahdollisimman epäkäytännöllistä. A vietti yhden viikon mökillä varustuksenaan repullinen paitoja. Ei mitään muuta. Ei sukkia, ei housuja. Vain ja ainoastaan paitoja. Joskus ohjeistin, että käykää reissu mielessänne etukäteen läpi päässänne, saunomiset yms. niin te huomaatte mitä tarvitsette mukaanne. B ei ollut ilmeisesti päässyt kuin siihen asti, että mökillä leikitään pikkuautoilla. Hänkin vietti viikkonsa mökillä repullinen MatchBoxin pikkuautoja mukanaan. Vähän säälitti pieni matkalainen, jonka reppu painoi kuin synti ja kantamalla urheasti kuskasi sen mökille asti. No Siperia opettaa. Tänä päivänä reput on hyvin ja huolellisesti pakattu. Mökille mennään lämpimästi ja "rönttävarustuksella", kaupunkilomalle lähdetään asiallisella ja siistimmällä kokoonpanolla. Joskus ovat jopa pakanneet mukaan jotain hyödyllistä, jota en itse olisi tullut edes ajatelleeksi ja hyvä niin. Eikös se ole merkki, että kehitystä on tapahtunut, jos lapset ovat näppärämpiä kuin vanhempansa?



Tänään onkin kovasti puuhaa. Jos tuo blogilista vielä herää henkiin, täytyy siirrellä sieltä kaikki tuohon sivulistaan. Meinaa melkein hermostuttaa, kun ei pääse listasuosikkien kimppuun.



Ei muuta kuin rattoisaa perjantaita kaikille! Toivottelee räntäsateisen Susikairan kirjeenvaihtaja

S.A.