Vaatteita ja muuta höttöntöötä.

Varmaan kaikissa perheissä ja parisuhteissa on hellittely- ja lässytysnimiä ja puhetapoja, onhan? Meillä on pojille aatelisnimet. Eetwart Won Kultu, Osgar Te La Rento ja Wilho Von Gaale. Lisäksi on kattava lorujen kokoelma, osa lastenlauluista tai ohjelmista ja osa täysin keksittyjä. "Ripsiäinen rapsiainen hiirenkakka hapsiainen" "Myyrävarvas" (Varpaathan sul on ku myy-räl-lä, voitkos sä olla mun ys-tä-vä?) Myyrävarvasta täytyy haistella ja melkein maistella, että tunnistaa onko kyseessä tuttu myyrä. Hoitoon vietäessä pussataan poskelle, jotta siihen jää pusunkokoinen kolo. Päivän jälkeen pusunkokoiseen koloon pussataan uudestaan ja varmistetaan näin, että se on juuri se oma poika eikä vaihtunut päivän aikana toiseen.

B:llä oli harvinaisen pitkään kausi, jolloin hän oli kissa. Ei mikä tahansa kissa, vaan Jyrki-Kissa. Jyrki vietiin naukuvana hoitoon ja sitä silitettiin ja rapsutettiin leuan alta. Kiitos ihanan hoitotädin, joka ei koskaan millään tavoin pitänyt ihmeellisenä Jyrkin vinkeitä vaan tarjoili puuron kera kermaa, kuten kissalle kuuluukin. Oikeasti tuota Jyrki-vaihetta kesti kaksi vuotta! Jos erehtyi puhuttelemaan oikealla nimellä, tuloksena oli veret seisauttava parkaisu ja erehtyjän pikainen korjausliike: "Eiku Jyrkii, syömään. Hiiriä ruokana, naminami!" Vaan niin sekin vaihe meni ohi. Sen jälkeen meillä on esiintynyt jos jonkinlaista eläintä ja sankaria. Pukeutumisestaan B on aina ollut tarkka. Esikoulussa oli jonkun tapahtuman tiimoilta ohjeena "hieman siistimmät vaatteet". B lähti kauluspaidassa, mustassa puvussa ja kravaatti kaulassa- eikä mitään mahdollisuutta neuvotella esim. siististä neulepaidasta ja suorista housuista.

Edelleenkin B katsoo tarkoin vaatteensa ja viikkaa ne päivän jälkeen nätisti yhteen pinoon. Paita laitetaan säntillisesti housuihin ja lökäpöksyfarkkuja tämän pojan päällä ei nähdä. Oikeastaan aika ihailtavaa se itsevarmuus, joka B:llä on. Hän vähät välittää siitä mitä muut sanoo. Kouluun hän halusi punaiset kuomat (mustiakin oli tarjolla), mutta ei- Hän haluaa punaiset ja jos joku sanoo niiden olevan "tyttöjen väriset"; hän kysyy takaisin, että mitä sitten?


A taas on "huithapeli", jonka päältä voi löytää mitä vain, miten päin vain. Nyt on tullut hieman sen suuntaista, että pitää olla isoa hupparia ja löysiä farkkuja, mutta silti A saattaa lähteä liikenteeseen risaiset collegehousut jalassa, eripari villasukissa ja t-paita nurin- ja väärinpäin päällä. Tosin Axen tuoksahdus jää aina perään leijumaan.


C kulkee alasti, jos suinkin mahdollista. Jos pukeutua pitää, niin valitaan pehmeät ja väljät vaatteet ja kumpparit (molemmat!) laitetaan vääriin jalkoihin. Snoopypipo päähän ja iskän työkinttaat käteen, niillä pärjää.


Siitä olen tosi iloinen, että kaikille pojille käy kirpputoreitakin hankitut vaatteet. Meillä on myös paljon ystäviä, joiden lapsilta olemme saaneet paljon vaatteita kaikille pojille ja se jos mikä on mahtava juttu! Kulutusikäiset lapset könyävät käsittämättömän määrän housunpolvia ja persuuksia hajalle! Lisäksi milloin mitäkin remonttia tai rakennusta tehdessä sattuu haavereita. Öljyä kaatuu, saha lipsuaa, pihkaa tarttuu. Kamalaa olisi silti kieltää tekemisen ja tutkimisen riemu, koska vaatteet sotkeentuu.

Sitten tuli vielä noista hellittelynimistä mieleen, että olen Ukon puhelimessa nimellä "Sir Hani". Sir tuli siitä, kun meille tuli joku kirje ja siihen ei ollut ihan kokonaan mahtunut meidän molempien nimet eli siinä luki Susikaira Ukko ja Susikaira Sir. Hihitin monta päivää, että nyt ollaan kyllä Susikairan kuuluisin kaapista ulostautunut pariskunta. Lähtiköhän nuo poikain aatelisnimetkin muotoutumaan muuten tuon jälkeen? Niin se taisi olla.

"Sir S.A."