Hehhehhee. Kesä saattaa tulla ihan yllättävän äkkiä ja mutkat on pysyneet ennallaan;D No ei stressiä. Onhan tässä ollut hiihtolomaa, sairastelua ja muita ah, niin ihania tekosyitä:)
Tänään uskaltauduin vaa'alle, -300 g, eli kaiken kaikkiaan pudotusta on ollut hurrrjat 900 g!
Nyt täytyy yrittää ryhdistäytyä (tosin sattuu tuo Pääsiäinen nyt seuraavaksi tuohon;D)!
Blogiakin "siivosin" vähän. Vanha blogipohja takkuili välillä ja oma naama alkoi ärsyttää, joten näillä mennään nyt:) Jos joku tökkii, tai ei näy kunnolla niin vinkatkaapa.
S.A.
31.3.10
30.3.10
Huomentaaa:)
Eilen olin ihan tolkuttoman poikki. Varmaan tämä flunssa, joka vaivaa vieläkin, syö voimia. Ohjelmassa oli uunin pesu (sunnuntai-iltana keittiöstä kuului: kops-shiiiih, "No voi paska!"= eli Ukko onnistui kaatamaan uunileivät uunin pohjalle). Vastoin yleisiä tapojani, en valmistanut mitään tahnaa soodasta, vaan aivan tylysti vetaisin K2R:ää uuniin, annoin vaikuttaa tunnin ja pyyhin talouspaperilla sen juustomoskan uunista. Tällä kertaa ei kolkuttanut huono omatunto myrkkyjen käytöstä, vaan aivan puhdas mielihyvä, kun se uuni lähti niin helposti puhtaaksi! Isot pojat olivat koko päivän mukavia, ei tappelua eikä muutakaan tolloilua. Aa oli kauppareissulla kaverina, kantoi ostokset ja tyhjensi kauppakassit. Bee vei roskat. Käyttivät vielä Ceetäkin mäenlaskussa.
Ruoaksi toivoivat ranskalaisia ja kaupan lihapullia. Ok! Homma hoituu! Roskaruoastakaan en eilen repinyt huonoäitifiiliksiä.
Olin niin kertakaikkisen väsynyt, että nukuin illasta sohvalla kolmisen tuntia, jonka jälkeen pesin naaman ja hampaat ja painelin sänkyyn. Unta riitti viiteen asti ja nyt kuulkaa on reipas ja hyvä olo!:)
Juuri äsken Ceen unennahkeat varpaat kutittelivat omia varpaitani tässä sohvalla viltin alla ja poika kuiskasi: "Mun varpaat rakastaa sun varpaita!"
Tästä tulee hyvä päivä! Toivottavasti sinullekin:)!
S.A.
Ruoaksi toivoivat ranskalaisia ja kaupan lihapullia. Ok! Homma hoituu! Roskaruoastakaan en eilen repinyt huonoäitifiiliksiä.
Olin niin kertakaikkisen väsynyt, että nukuin illasta sohvalla kolmisen tuntia, jonka jälkeen pesin naaman ja hampaat ja painelin sänkyyn. Unta riitti viiteen asti ja nyt kuulkaa on reipas ja hyvä olo!:)
Juuri äsken Ceen unennahkeat varpaat kutittelivat omia varpaitani tässä sohvalla viltin alla ja poika kuiskasi: "Mun varpaat rakastaa sun varpaita!"
Tästä tulee hyvä päivä! Toivottavasti sinullekin:)!
S.A.
29.3.10
Voiko 4-vuotiaalla olla kuumia aaltoja?
Cee kulkee kotona pikkuhoususillaan, aina. Kun lähdetään ulos, etsitään vaatteita. Sukka voi olla sohvan alla, toinen vessassa, t-paita sängyn päällä, pitkät kalsarit keittiön tuolilla jne. Kun viimein on löydetty vaatteet ja puettu, käyty ulkona ja tullaan sisälle, niin Ceellä menee jokseenkin kolme minuuttia aikaa riipiä vaatteet yltään. No eipä siinä mitään. Saahan sitä kotona rillutella alastomana.
Herkulliseksi tilanne menee siinä kohtaa, kun ulos haluttaa toisen kerran. Etsitään taas niitä vaatteita. Joku saattaa olla niin hävöksissä, että pitää hakea kaapista uusi.
.......ja kun päivän aikana saattaa haluttaa ulos viisi kertaa, niin alkaa hymyt hyytyä.
Onko se pikaliiman väärinkäyttöä, jos liimaa vaatteet lapsen päälle? Voisiko joku suunnitella niin vaikeasti riisuttavan vaatteen, ettei 4-vuotias siitä kykene itse irrottautumaan? Lisäksi tuo pentu osaa vielä olla niin krokotiilinkyyneleinen ja kaikessa rasittavuudessaan säälittävä, kun istuu lohduttomana eriparisukkia käsissään pyöritellen eteisen lattialla nyyhkien.
Hohhoi.
Ompelen sille haalarin, jossa on vetoketju selässä, sen teen.
Ja onneksi tulee kesä.
S.A.
Ps. Joo-o, tässä yritetään lähteä asioille ja olla kaikki niinku yhtäaikaa pukeissa, että kenellekään ei tulis kuuma ja alkaisi sen takia jo alkumetreillä ketuttaa koko homma, mutta ei onnistuta. Mulla ketuttaa jo.
Herkulliseksi tilanne menee siinä kohtaa, kun ulos haluttaa toisen kerran. Etsitään taas niitä vaatteita. Joku saattaa olla niin hävöksissä, että pitää hakea kaapista uusi.
.......ja kun päivän aikana saattaa haluttaa ulos viisi kertaa, niin alkaa hymyt hyytyä.
Onko se pikaliiman väärinkäyttöä, jos liimaa vaatteet lapsen päälle? Voisiko joku suunnitella niin vaikeasti riisuttavan vaatteen, ettei 4-vuotias siitä kykene itse irrottautumaan? Lisäksi tuo pentu osaa vielä olla niin krokotiilinkyyneleinen ja kaikessa rasittavuudessaan säälittävä, kun istuu lohduttomana eriparisukkia käsissään pyöritellen eteisen lattialla nyyhkien.
Hohhoi.
Ompelen sille haalarin, jossa on vetoketju selässä, sen teen.
Ja onneksi tulee kesä.
S.A.
Ps. Joo-o, tässä yritetään lähteä asioille ja olla kaikki niinku yhtäaikaa pukeissa, että kenellekään ei tulis kuuma ja alkaisi sen takia jo alkumetreillä ketuttaa koko homma, mutta ei onnistuta. Mulla ketuttaa jo.
28.3.10
Easy like a sunday morning.
Hah:D Kävin aamulla hakemassa Ukon kaverin P:n meille katsomaan formulaa. Kun menin ovelle, niin P:n äiti ojensi pussillisen suklaamunia minulle. Ei sitten vissiin meikkivoiteella peitetä todellista noitaa;D
S.A.
26.3.10
Kala.
Flunssa on ja voi ikävä kyllä hyvin. Nyt pärskii Akan lisäksi myös Ukko ja Dee. Lämpö käväisee, laskee lääkkeellä ja nousahtaa taas. Pläääh. Nenät on niistetty nahattomaksi. Lämmintä mehua ja rauhallista vötkyilyä. Kyllä se joskus menee sitten ohi, toivottavasti.
Tänään kuitenkin raahauduin ruokakauppaan ja ostin lohen. Peratun, mutta päineen ja häntineen.
Cee oli tavattoman iloinen uudesta kalasta ja kantoi sitä kainalossaan, sekä silitteli läpinäkyvän pussin päältä. Kun Ukko tuli töistä, Cee kaahasi jääkaapille ja nappasi kalan kainaloon näyttääkseen Iskälle sen.
Cee: Kato mitä me on ostettu!
Ukko: Ooh, ootte ostanu kalan! Hieno!
Cee: Eikö ookin?!
Äiti: Viepä nyt takaisin kaappiin se kuollut kala, ettei se mene huonoksi.
Cee: MITÄ!? TAPOINKO MÄ SEN?! (aivan järkyttyneenä)
Äiti: No, et tappanut. Se oli jo kuollut, kun se ostettiin.
Cee: MITÄ?!!!! OLETKO SÄ OSTANU KUOLLEEN KALAN????!!!!
Äiti: Ymfh...????
Niin, että saapa nähdä miten se kalakeitto viikonloppuna uppoaa. Sehän on tehty KUOLLEESTA KALASTA!
S.A.
Tänään kuitenkin raahauduin ruokakauppaan ja ostin lohen. Peratun, mutta päineen ja häntineen.
Cee oli tavattoman iloinen uudesta kalasta ja kantoi sitä kainalossaan, sekä silitteli läpinäkyvän pussin päältä. Kun Ukko tuli töistä, Cee kaahasi jääkaapille ja nappasi kalan kainaloon näyttääkseen Iskälle sen.
Cee: Kato mitä me on ostettu!
Ukko: Ooh, ootte ostanu kalan! Hieno!
Cee: Eikö ookin?!
Äiti: Viepä nyt takaisin kaappiin se kuollut kala, ettei se mene huonoksi.
Cee: MITÄ!? TAPOINKO MÄ SEN?! (aivan järkyttyneenä)
Äiti: No, et tappanut. Se oli jo kuollut, kun se ostettiin.
Cee: MITÄ?!!!! OLETKO SÄ OSTANU KUOLLEEN KALAN????!!!!
Äiti: Ymfh...????
Niin, että saapa nähdä miten se kalakeitto viikonloppuna uppoaa. Sehän on tehty KUOLLEESTA KALASTA!
S.A.
23.3.10
Finni perseessä ja nuha nokassa.
Tämmöiset tiistait voisi vaikka pyyhkiä kalenterista pois. Heräsin yöllä siihen oloon, että flunssa iskee. Iski se, totesin aamulla. Isot aloitti päivän perinteisellä kolmannella maailmansodalla ja kun oma olo oli lievästi ilmaistuna perseestä, niin ei riittänyt hermo kolmeenkymmeneen sievästi kehotteluun. Siinä kahdenkymmenen kerran kohdalla röhisin, että: Painukaa niin kauas mun silmistä ja korvista kuin pystytte-aikaa on kaksi sekuntia!!! Lähtivät kouluun 8:05. (Koulu alkoi 9:00) Hemmetin hyvin röhisty, arvioisin. Kuulin, kun Bee huusi pihalla Aalle, että kertoo koululla kaikille, että: "Aalla on finni perseessä!!" Aa huusi: "No eihän mulla ees oo!" Bee vastaa: "Etpä kehtää vetää housuja alas ja näyttää, ettei sulla oon finniä perseessä!"
(Pienen hetken mietin, että oikeastaan aika nerokasta ärsyttämistä...)
Puin Ceen ja Deen ja itseni ja kirosin Ukon, kun tungin istuinta ja pikkujätkiä helvetin kätevään kaksioviseen autoon. Perse tuulilasissa ja varmasti ergonomisesti hyvinkin turvallisessa työskentelyasennossa, jos siinä ei saa selkäänsä nitkautettua, niin ei sitten missään. Kas, kun lestabussissa on vieläkin se pieni käynnistymisongelma (näytelkää nyt tosi yllättyneitä!!!) Odottaakohan Ukko, että se auto kirjoittaa kirjeenä vikalistan itsestään: 1. Kaasarissa jotain hämminkiä. 2. Startti vähän juonittelee. ----V***U----
(Luulen, että Ukolla kuumotti vähän korvia, niin lämpimiä ajatuksia irtosi.)
Paiskasin Ceen kerhoon ja kurvailin ystävälle pariksi tunniksi (päivän mukavin kohta) ja sitten haettiin Cee kerhosta ja mentiin sillä näppärällä kaksiovisella tilaihmeellä neuvolaan. Kaksi poikaa, minä ja 38+6 raskausviikolla oleva ystävä. Varsinainen retkikunta!
Kun palattiin kotiin, totesin kuumeen nousseen ja tein mureketaikinan muhimaan ja kaaduin sohvalle. Ukko tuli sopivasti kotiin ja vyörytin vetovastuun harteiltani ja nukuin muutaman tunnin. Keräsin voimia vanhempainiltaan, jonne meninkin. En puhunut mitään, kun ei tullut ääntä(!!!).
Ei vaan ihan hirveesti lohduttanut, kun joku sanoi: "Jos se on sitä samaa tautia mitä täällä Susikairassa pyörii, nin sitkas on- saattaa kuule kestää kuukaudenkin!" Kiitti vaan tästäkin tiedosta. Tosin päätin kyllä, että minun tauti kestää max. 2 päivää.
Mutta nyt menen köhimään peiton alle, eipähän tarvitse yksin möllistellä, Dee sai kolme rokotetta ja silläkin on nyt vähän hermo piukeana:/ Pain in the ass.
Hyvää yötä niille, jotka kuvittelevat saavansa nukkua!
S.A.
(Pienen hetken mietin, että oikeastaan aika nerokasta ärsyttämistä...)
Puin Ceen ja Deen ja itseni ja kirosin Ukon, kun tungin istuinta ja pikkujätkiä helvetin kätevään kaksioviseen autoon. Perse tuulilasissa ja varmasti ergonomisesti hyvinkin turvallisessa työskentelyasennossa, jos siinä ei saa selkäänsä nitkautettua, niin ei sitten missään. Kas, kun lestabussissa on vieläkin se pieni käynnistymisongelma (näytelkää nyt tosi yllättyneitä!!!) Odottaakohan Ukko, että se auto kirjoittaa kirjeenä vikalistan itsestään: 1. Kaasarissa jotain hämminkiä. 2. Startti vähän juonittelee. ----V***U----
(Luulen, että Ukolla kuumotti vähän korvia, niin lämpimiä ajatuksia irtosi.)
Paiskasin Ceen kerhoon ja kurvailin ystävälle pariksi tunniksi (päivän mukavin kohta) ja sitten haettiin Cee kerhosta ja mentiin sillä näppärällä kaksiovisella tilaihmeellä neuvolaan. Kaksi poikaa, minä ja 38+6 raskausviikolla oleva ystävä. Varsinainen retkikunta!
Kun palattiin kotiin, totesin kuumeen nousseen ja tein mureketaikinan muhimaan ja kaaduin sohvalle. Ukko tuli sopivasti kotiin ja vyörytin vetovastuun harteiltani ja nukuin muutaman tunnin. Keräsin voimia vanhempainiltaan, jonne meninkin. En puhunut mitään, kun ei tullut ääntä(!!!).
Ei vaan ihan hirveesti lohduttanut, kun joku sanoi: "Jos se on sitä samaa tautia mitä täällä Susikairassa pyörii, nin sitkas on- saattaa kuule kestää kuukaudenkin!" Kiitti vaan tästäkin tiedosta. Tosin päätin kyllä, että minun tauti kestää max. 2 päivää.
Mutta nyt menen köhimään peiton alle, eipähän tarvitse yksin möllistellä, Dee sai kolme rokotetta ja silläkin on nyt vähän hermo piukeana:/ Pain in the ass.
Hyvää yötä niille, jotka kuvittelevat saavansa nukkua!
S.A.
22.3.10
Conversetivoli.
"Jos eteinen on huvipuisto, niin voiko pikkukenkä olla törmäilyauto?"
Nyt näköjään on joku sosiaalisen kanssakäymisen ruuhkautuma meneillään; on ollut vieraita ja tuttuja ja ollaan oltu kotona ja kylässä. Ja näemmä jatkuu semmoisena tämäkin viikko.
Yritän ehtiä kuitenkin jossain välissä muuallekin kuin pensselin varteen:)
Mukavaa viikon alkua kaikille!
S.A.
19.3.10
Porkkanamaan Tarzan.
Ukko ja Cee lähti mökille makkaraa paistamaan, Aa on kaverillaan ja Bee uimassa. Aivan pakko mennä Deen viereen poski poskea vasten kuuntelemaan hiljaisuutta!
S.A.
18.3.10
Ajatuksia.
Te olette niin suloisia kommentteinenne noihin tuherruksiin. Olen tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta aina, mutta en ole koskaan käynyt mitään koulua/kurssia tms. asian tiimoilta (lukuunottamatta peruskoulua). Kunhan itsekseni tuherrullut. Viime aikoina lähinnä sanomalehden nurkkaan huitaistuja kuplavolkkareita tai traktoreita.
Joskus leikittelen ajatuksella, että kävisin jonkun kurssin. Haluaisin, että joku sanoisi: Pystyt kyllä parempaankin! Jokaista omaa "teosta" katsoessa on tunne, että en yrittänyt tarpeeksi, olisin voinut tehdä hienommin, tarkemmin. Mutta.
Kun tuntuu, että teoksissa pitäisi olla joku ajatus, idea, oivallus. Niiden pitäisi herättää katsojassa jotain. Eikä minusta tunnu siltä. Ne on vaan jotain... keskivertosuttuja.
Kun netissä harhailee, niin löytää aivan uskomattoman hienoja taideteoksia. Sellaisia, joiden edessä haukkoo henkeään, että oih! Miten taitavaa! Ja taas kutistuu pienemmäksi; en osaa edes puolta tuosta.
Julkisesti en ole koskaan esitellyt mitään, enkä itseasiassa ole edes säästänyt mitään vanhoja piirrustuksia/maalauksia. Yhden teatterijulisteen maalasin joskus teini-käisenä ja siinä kaikki "julkiset" esiintymiset. Enkä kuollaksenikaan varmaan koskaan uskaltaisi kenellekään näitä tosissaan esitellä. Omaksi ja lasten ja nyt teidän iloksi näitä sitten värkkäilen ja voihan olla, että joskus olen sitten kerännyt tarpeeksi itseluottamusta siihen, että menisin vaikka kansalaisopiston maalauskurssille... Ei voi tietää.
Mutta siihen asti... Olette etuoikeutettuja kurkkimaan Akan salaiseen maailmaan;D
Ja tosiaankin! Jos on ideoita tai kritiikkiä, niin ihan todella mielelläni otan vastaan! Ihan vaikka ilmaan nakattuja ajatuksia; "maalaa vaikka kenkä"! Voin yrittää:)
S.A.
Joskus leikittelen ajatuksella, että kävisin jonkun kurssin. Haluaisin, että joku sanoisi: Pystyt kyllä parempaankin! Jokaista omaa "teosta" katsoessa on tunne, että en yrittänyt tarpeeksi, olisin voinut tehdä hienommin, tarkemmin. Mutta.
Kun tuntuu, että teoksissa pitäisi olla joku ajatus, idea, oivallus. Niiden pitäisi herättää katsojassa jotain. Eikä minusta tunnu siltä. Ne on vaan jotain... keskivertosuttuja.
Kun netissä harhailee, niin löytää aivan uskomattoman hienoja taideteoksia. Sellaisia, joiden edessä haukkoo henkeään, että oih! Miten taitavaa! Ja taas kutistuu pienemmäksi; en osaa edes puolta tuosta.
Julkisesti en ole koskaan esitellyt mitään, enkä itseasiassa ole edes säästänyt mitään vanhoja piirrustuksia/maalauksia. Yhden teatterijulisteen maalasin joskus teini-käisenä ja siinä kaikki "julkiset" esiintymiset. Enkä kuollaksenikaan varmaan koskaan uskaltaisi kenellekään näitä tosissaan esitellä. Omaksi ja lasten ja nyt teidän iloksi näitä sitten värkkäilen ja voihan olla, että joskus olen sitten kerännyt tarpeeksi itseluottamusta siihen, että menisin vaikka kansalaisopiston maalauskurssille... Ei voi tietää.
Mutta siihen asti... Olette etuoikeutettuja kurkkimaan Akan salaiseen maailmaan;D
Ja tosiaankin! Jos on ideoita tai kritiikkiä, niin ihan todella mielelläni otan vastaan! Ihan vaikka ilmaan nakattuja ajatuksia; "maalaa vaikka kenkä"! Voin yrittää:)
S.A.
17.3.10
Paketti, terapiaa ja tulista kaurapuuroa.
Ensinnäkin ihanaisen Stanstan paketti tuli perille! :) Tuolla Stanstan postauksessa on laadullisesti huomattavasti parempia kuvia;D Meidän jätkät kun on niin vilkasliikkeisiä, että omat kuvat on hmmm... No katsokaa:D
Tää iiihana villapaita oli "pehmikkeeksi" laitettu. Lämmin kuin mikä! Enkä muuten aio tuunata kaulusta mitenkään, vaikka Stansta niin ehdottelikin. Just hyvä näin!
Pojat kiskoi kenkiä jalkaan ja totesivat, että: "Tässä oli kaikille jotain, paitsi iskälle. Iskä, sä saat noi tulitikut!" :)
Cee, länkisäärilappalainen, pihtikinttupohjalainen...
Aan kalsarilook:) Vaikka saattaa näyttää siltä, että kenkien lisäksi jätkiltä puuttuu mm. sukkia ja housuja, niin uskokaa tai älkää, on niillä vaatteita olemassa;D
Bee.
Deen ja omat jalkakuvat seuravassa jaksossa;)
Ja sitten tämä kaurapuuropaketti, joka ei ollut Stanstan paketissa.
*Miten niitä vahinkoja sattuu?*
No sillä lailla, että unohdetaan meikkipeili keittiön pöydälle ja samalla pöydällä on kaurapuuropaketti. Ihana kevätaurinko paistaa ikkunan läpi peiliin, joka heijastaa kaurapuuropakettiin, joka syttyy tuleen:O Reikä on pieni, koska Ukko oli vieressä ja puhalsi sen heti sammuksiin, mutta :O:O:O Aika hurjaa! Siinäpä olisi ollut tulipalotutkijoille pähkinää kerrakseen---- veikkaan, että syylliseksi olisi tuomittu leivänpaahdin (oikosulku sähkölaitteessa). Onhan se nyt ihan totta, että suurennuslasilla saa sytytettyä kuivaa nurmikkoa, mutta että meikkipeilillä kaurapuuron!?!
***
Tää iiihana villapaita oli "pehmikkeeksi" laitettu. Lämmin kuin mikä! Enkä muuten aio tuunata kaulusta mitenkään, vaikka Stansta niin ehdottelikin. Just hyvä näin!Pojat kiskoi kenkiä jalkaan ja totesivat, että: "Tässä oli kaikille jotain, paitsi iskälle. Iskä, sä saat noi tulitikut!" :)
Cee, länkisäärilappalainen, pihtikinttupohjalainen...
Aan kalsarilook:) Vaikka saattaa näyttää siltä, että kenkien lisäksi jätkiltä puuttuu mm. sukkia ja housuja, niin uskokaa tai älkää, on niillä vaatteita olemassa;D
Bee.Deen ja omat jalkakuvat seuravassa jaksossa;)
Ja sitten tämä kaurapuuropaketti, joka ei ollut Stanstan paketissa.*Miten niitä vahinkoja sattuu?*
No sillä lailla, että unohdetaan meikkipeili keittiön pöydälle ja samalla pöydällä on kaurapuuropaketti. Ihana kevätaurinko paistaa ikkunan läpi peiliin, joka heijastaa kaurapuuropakettiin, joka syttyy tuleen:O Reikä on pieni, koska Ukko oli vieressä ja puhalsi sen heti sammuksiin, mutta :O:O:O Aika hurjaa! Siinäpä olisi ollut tulipalotutkijoille pähkinää kerrakseen---- veikkaan, että syylliseksi olisi tuomittu leivänpaahdin (oikosulku sähkölaitteessa). Onhan se nyt ihan totta, että suurennuslasilla saa sytytettyä kuivaa nurmikkoa, mutta että meikkipeilillä kaurapuuron!?!
***
Terapian tarpeessa-jätkä ei olekaan terapian tarpeessa. Kävimme tänään siellä kartoituksessa ja hmm. no edelleen oli jotain "puutteita", mutta ne ovat tosiaankin ehkä enemmän näitä persoonallisia eroja. Kyllä minulla vähän taas hymyilytti, kun kuvissa oli "iloinen" ja "vihainen" naama, niin Ceen mielestä iloinen oli kaunis ja vihainen ruma. Ei kai tuommoiset voi periaatteessa olla vääriä vastauksiakaan. (Itse asiassa olen ihan samaa mieltä; vihainen ihminen on ruma ja iloinen on kaunis:))
Elokuussa mennään vielä käymään ns. kontrollikäynnillä, vaikka terapeutti ei pitänyt tilannetta vähääkään huolestuttavana. Vaikka itsekään en ollut varsinaisesti huolestunut, niin ihan huojentavaa, että joku ulkopuolinen sanoi sen ääneen.
Elokuussa mennään vielä käymään ns. kontrollikäynnillä, vaikka terapeutti ei pitänyt tilannetta vähääkään huolestuttavana. Vaikka itsekään en ollut varsinaisesti huolestunut, niin ihan huojentavaa, että joku ulkopuolinen sanoi sen ääneen.
***
Jaahas. Nikkelsson heräilee ja kuulostaa nälkäiseltä......
Murisee uhkaavasti, nyt on mentävä!
S.A.
15.3.10
Hups.
Ajattelin, että piirrän vauvan ja aloitin tyhmästi kädestä. Sitten pää ei mahtunutkaan kunnolla mukaan ja alas jäi melkein puoli paperia tyhjää. Pikku riimi tupsahti jostain ja tonttu tunki vängällä mukaan tähänkin:O
Onko niin, että noista pikkuriiviöistä ei pääse millään enää eroon?!
"Et pahaa unta
nähdä voi,
kun tonttu untas
vartioi."
Aa sanoi liikuttavasti, että hänellä alkaa itkettää. Ei se sitten ihan pieleen mennytkään.
S.A.
Maista, maista mansikkaa:)
Ajattelin laittaa kuva kuvalta yhden maalauksen, jos vaikka joku innostuisi kokeilemaan:) Väreinä akryylivärit ja ihan perussiveltimet; koot 1, 2, 4, 8 ja keskikokoinen tasapäinen pensseli.
Akryylivärit on vesiohenteisia, joten mitään myrkkyliuottimia ei tarvita. Lisäksi kuivuvat nopsaan, niin ei tarvitse odotella kauaa. Öljyvärit kuivuu minusta niiin tuskastuttavan hitaasti, että niillä saan enimmäkseen vain suttua aikaan, kun hökälehdin lisäämään kerroksia, ennen aiempien kuivumista:/
Keksitään mitä maalataan, vaikka mansikka.
Vähän vihreää reunoilla ja mansikkatäpliä suurin piirtein niihin kohtiin, kun ne haluaa. Ei tarvitse olla tarkkarajaisia reunoja.
Vähän vihreää reunoilla ja mansikkatäpliä suurin piirtein niihin kohtiin, kun ne haluaa. Ei tarvitse olla tarkkarajaisia reunoja.
Sitten hahmotellaan lyijykynällä täplät vähän tarkemmiksi. Ja maalataan.
Hahmotellaan lisää yksityiskohtia ja maalataan.
Tarkennetaan ja töpötetään ja lisätään värejä.
Ja jossain välissä vaan päätetään, että nyt riittää.
"Jos mansikasta puuttuu palanen,
ei mato ole aina syyllinen;D"
S.A.
S.A.
14.3.10
Ongella.
Kotitaidekriitikko Ukko iskee vyön alle: "Jaahas; tonttu istuu ongella omenan päällä."
Sanoin, että aion kirjoittaa tuon lausunnon tänne, koska mun kaverit on mun puolella;D ja mun kaverit ymmärtää, että se on iso ongenkoho. Eikö ymmärräkin?!
Mitä kauneinta sunnuntaita kaikille!
S.A.
13.3.10
Kiitos:)
Olette kyllä ihan huippuja kaikki:D Niin ihanan kannustavia! Tein kiitokseksi realistisen maalauksen. Katsokaapa vaikka kesällä kukkapenkkiinne; siellä ne pikkutontut keinuu!
(Tosin olipa hankala saada kolmiulotteisuus, pysähtynyt tunnelma ja keinun liike samaan kuvaan.) Jatkan harjootuksia. Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!
S.A.
11.3.10
Eka kuva.
Että semmoinen tuherrus. Pikkutontut paistaa lehtimajassa makkaraa silloin, kun eivät ole tontuntöissä;D (Voi olla, että aamuun mennessä iskee nolo ja pyyhin kuvan täältä pois.)
S.A.
Tsiptsuptsap.
Siivousintoa vauhdittaa Lidlistä ostetut maalaustarvikkeet. Kun ensin siivoaa vähäsen, sitten saa maalata taulua. Pitää kyllä kehua sen verran, että hinta/laatusuhde oli noissa Lidlin vehkeissä kohdallaan. Nyt passaa tuhertaa.
Hahhaahhaa;D Pienen miehen hiljainen kosto: Laukkuja purkaessa kävi ilmi, että Cee oli kerännyt kaikki-aivan-kaikki lelut mummolasta mukaan, siis Aalle ja Beelle ei jäänyt yhtään niiden omia leluja (mitäs kiusasivat sitä! hihihiiihhii;D)!!!
Mutkat suoriksi-projekti näyttää itselläni jämähtäneen paikoilleen. No onpa ihme! Miten helkkaroidissa irtokarkki-ulkoruoka-jäätelö-viinidieetti ei toimi?! Fucking unbelievable! Katsotaan kuitenkin plussaksi se, ettei viisari heilahtanut lisäkilojen puolelle- sitä nimittäin pelkäsin itse eniten.
Taas tuli tämmöinen tynkä kirjoitus, on vaan niin pakottava tarve työstää ideoita paperille tuherruksen muodossa- ilmeisesti jos toisaalla luovuus kukoistaa, niin toisaalla on hiljaisempaa:/ Valokuvia olisi julkaistavaksi asti ja Villiviiniltä sain tunnustuksen *kiitos:)*, enköhän mie viikonloppuun mennessä ole syrtännyt parerit ruttuun ja huomannut taas, että olen taiteilijana varsin kelvoton.
Mukavaa torstai-illan loppua kaikille!
S.A.
Hahhaahhaa;D Pienen miehen hiljainen kosto: Laukkuja purkaessa kävi ilmi, että Cee oli kerännyt kaikki-aivan-kaikki lelut mummolasta mukaan, siis Aalle ja Beelle ei jäänyt yhtään niiden omia leluja (mitäs kiusasivat sitä! hihihiiihhii;D)!!!
Mutkat suoriksi-projekti näyttää itselläni jämähtäneen paikoilleen. No onpa ihme! Miten helkkaroidissa irtokarkki-ulkoruoka-jäätelö-viinidieetti ei toimi?! Fucking unbelievable! Katsotaan kuitenkin plussaksi se, ettei viisari heilahtanut lisäkilojen puolelle- sitä nimittäin pelkäsin itse eniten.
Taas tuli tämmöinen tynkä kirjoitus, on vaan niin pakottava tarve työstää ideoita paperille tuherruksen muodossa- ilmeisesti jos toisaalla luovuus kukoistaa, niin toisaalla on hiljaisempaa:/ Valokuvia olisi julkaistavaksi asti ja Villiviiniltä sain tunnustuksen *kiitos:)*, enköhän mie viikonloppuun mennessä ole syrtännyt parerit ruttuun ja huomannut taas, että olen taiteilijana varsin kelvoton.
Mukavaa torstai-illan loppua kaikille!
S.A.
10.3.10
Hiihtolommailuu.
Perjantaina pakkasin koko köörin autoon. Ukko naputti, kun on nyssäkkää ja pussukkaa ja laukkua ja käsilaukkua ja muovipussia ja sen semmoista. Tuuskahdin, että hyvähän sun on, ku et pakannut ku omat verkkaris ja hammasharjan ja varasit niille vielä talon suurimman laukun.
***
Reissu meni... joo, olisi kiva kirjoittaa tähän, että niiiiiiin ihanasti. Mutta mitä sitä v***ua. Aa ja Bee tappeli, paini, juoksi, mölysi, riiteli, turputti, urputti ja ihan kaiken kaikkiaan loistivat juuri niillä aloilla, joilla ei niin olisi ollut väliksi. Siis esim. aamulla Aa veti sukkaa jalkaansa, niin että kantapää ei mennyt ihan kunnolla paikoilleen, niin Bee hyökkäsi ratkuttamaan siitä. Ihan niinkuin se sukka olisi hänen jalkaa hiertänyt!!!! AAAAARRRRGGGHHH! Ainoat hetket jolloin Aa ja Bee eivät tapelleet keskenään oli ne, jolloin ne kiusasi, huudatti ja rassasi Ceetä.
***
Edelleenkään en tajua, mitä äidin päässä liikkuu, kun otti isot pojat loppuviikoksi kyläilemään. Odotan kauhulla, että tulee viestiä hajonneesta ikkunasta, kadonneesta avaimesta, irrotetusta jäsenestä, puremajäljistä tai jostain muusta.
***
Ok. Ihania hetkiä toki mahtui mukaan: Kävimme melkein vanhan A-mummon luona Deen kanssa. Hoitaja sanoi, että osastolla riehuu Noro, joten kävimme sitten sairaalan aulassa lukemassa Seuraa. Ei siis nähty A-mummoa. E-mummoa käytiin moikkaamassa. E-mummo asustelee itsekseen ja oli hyvin iloinen, kun mentiin koko porukalla vieraisille. 88-vuotias ja "mersulla" (=rollaattorilla) ajelee. Keitteli pannukaffeet meille ja sylitteli Deetä. Olipa liikuttavaa:)
Silloin, kun oltiin Deen kanssa sairaalassa, E-mummo soitti noin kuusi kertaa päivässä ja tiedusteli Deen vointia ja syömisiä. Käski antaa sille kauravelliä, niin sitä ennenvanhaankin lapsrievut saatiin elämän syrjään kiinni. Hekottelin itsekseni keskolassa, että mitä jos oikeasti ruuttais nenämahaletkuun vähän kauravelliä. Oliskohan noussut haloo? Mutta tosiaan jännää, miten hyvässä voinnissa E-mummo onkaan. Mummolla on mennyt kuulo ja näkö vähän huonoiksi, niin oli laittanut television pois. Läpytteli rintaansa, että jäi hälle kuitenkin digiboksi (tahdistin;D). Voi, kun lanttu leikkaisi ja olisi yhtä "kopillaan" sitten joskus, jos vanhaksi elää.
***
Kävimme ulkona syömässä ja yhtään lasia ei kaatunut. Ruksi seinään. Käytiin jäätelöllä. Yhtään jäätelöpalloa ei tippunut. Ruksi seinään.
***
Loppuviikon aion siivota. Mikä nautinto se onkaan, kun on vain kaksi lasta kotona. Armoton kevätaurinko paljastaa säälimättä talven aikana kertyneitä likoja, hyhhyi.
***
Nyt vielä lasi punaviiniä, vaikka sen kunniaksi, että en ole vielä hiihtänyt metriäkään. Yläasteen jälkeen.
S.A.
***
Reissu meni... joo, olisi kiva kirjoittaa tähän, että niiiiiiin ihanasti. Mutta mitä sitä v***ua. Aa ja Bee tappeli, paini, juoksi, mölysi, riiteli, turputti, urputti ja ihan kaiken kaikkiaan loistivat juuri niillä aloilla, joilla ei niin olisi ollut väliksi. Siis esim. aamulla Aa veti sukkaa jalkaansa, niin että kantapää ei mennyt ihan kunnolla paikoilleen, niin Bee hyökkäsi ratkuttamaan siitä. Ihan niinkuin se sukka olisi hänen jalkaa hiertänyt!!!! AAAAARRRRGGGHHH! Ainoat hetket jolloin Aa ja Bee eivät tapelleet keskenään oli ne, jolloin ne kiusasi, huudatti ja rassasi Ceetä.
***
Edelleenkään en tajua, mitä äidin päässä liikkuu, kun otti isot pojat loppuviikoksi kyläilemään. Odotan kauhulla, että tulee viestiä hajonneesta ikkunasta, kadonneesta avaimesta, irrotetusta jäsenestä, puremajäljistä tai jostain muusta.
***
Ok. Ihania hetkiä toki mahtui mukaan: Kävimme melkein vanhan A-mummon luona Deen kanssa. Hoitaja sanoi, että osastolla riehuu Noro, joten kävimme sitten sairaalan aulassa lukemassa Seuraa. Ei siis nähty A-mummoa. E-mummoa käytiin moikkaamassa. E-mummo asustelee itsekseen ja oli hyvin iloinen, kun mentiin koko porukalla vieraisille. 88-vuotias ja "mersulla" (=rollaattorilla) ajelee. Keitteli pannukaffeet meille ja sylitteli Deetä. Olipa liikuttavaa:)
Silloin, kun oltiin Deen kanssa sairaalassa, E-mummo soitti noin kuusi kertaa päivässä ja tiedusteli Deen vointia ja syömisiä. Käski antaa sille kauravelliä, niin sitä ennenvanhaankin lapsrievut saatiin elämän syrjään kiinni. Hekottelin itsekseni keskolassa, että mitä jos oikeasti ruuttais nenämahaletkuun vähän kauravelliä. Oliskohan noussut haloo? Mutta tosiaan jännää, miten hyvässä voinnissa E-mummo onkaan. Mummolla on mennyt kuulo ja näkö vähän huonoiksi, niin oli laittanut television pois. Läpytteli rintaansa, että jäi hälle kuitenkin digiboksi (tahdistin;D). Voi, kun lanttu leikkaisi ja olisi yhtä "kopillaan" sitten joskus, jos vanhaksi elää.
***
Kävimme ulkona syömässä ja yhtään lasia ei kaatunut. Ruksi seinään. Käytiin jäätelöllä. Yhtään jäätelöpalloa ei tippunut. Ruksi seinään.
***
Loppuviikon aion siivota. Mikä nautinto se onkaan, kun on vain kaksi lasta kotona. Armoton kevätaurinko paljastaa säälimättä talven aikana kertyneitä likoja, hyhhyi.
***
Nyt vielä lasi punaviiniä, vaikka sen kunniaksi, että en ole vielä hiihtänyt metriäkään. Yläasteen jälkeen.
S.A.
4.3.10
Valon pilkahduksia.
Olis vähän pääteltävää. Tuliskohan Hiirose Emäntä kaveriksi? Kuulemma tykkää tuosta lankojen päättelystä niin mahdottomasti;D
Ceen kummitäti oli yökylässä. Aamuviiteen asti riitti juttua. Todellakin siis yökylässä:)
Eräänlainen uimulipäivä täälläkin siis. Tuli kyllä niin oikeaan hetkeen.
Vaikka sydän on raskas, niin pieniä valonpilkahduksiakin näkyy. Pojat ovat olleet harvinaisen viisaita. Siinä ne eivät ole tulleet kyllä vanhempiinsa;)
Huomenna alkaa odotettu hiihtoloma! Jessss!
Cee pakkasi itse laukkunsa mummolareissua varten. Kurkkasin mitä poika arvioi tarvitsevansa.
Hammastahnan (ei harjaa), lego-ohjevihkosen ja tyhjän eväsrasian.
Kaipa sitä noillakin pärjää. Less is more.
S.A.
Ceen kummitäti oli yökylässä. Aamuviiteen asti riitti juttua. Todellakin siis yökylässä:)
Eräänlainen uimulipäivä täälläkin siis. Tuli kyllä niin oikeaan hetkeen.
Vaikka sydän on raskas, niin pieniä valonpilkahduksiakin näkyy. Pojat ovat olleet harvinaisen viisaita. Siinä ne eivät ole tulleet kyllä vanhempiinsa;)
Huomenna alkaa odotettu hiihtoloma! Jessss!
Cee pakkasi itse laukkunsa mummolareissua varten. Kurkkasin mitä poika arvioi tarvitsevansa.
Hammastahnan (ei harjaa), lego-ohjevihkosen ja tyhjän eväsrasian.
Kaipa sitä noillakin pärjää. Less is more.
S.A.
Kotikoivu.
Pienet hetket, tuokiot tuntee syvästi. Vaikuttava kokemus on lintuparvi. Se, kun tuntee siipien ilmavirran kasvoillaan ja katsoo lentoratoja. Ei ne linnutkaan tiedä mihin ovat menossa, mutta muuttavat kurssiaan, tekevät korjausliikkeitä matkallaan ja ovat hetken paikoillaan, vain jatkaakseen matkaansa. Anteeksi, ettei kuvassa tunnu tuulahdus. Eikä otos muutenkaan ole luontokuvaajien mestariotoksiin verrattavissa. Sehän on vain kotikoivusta, hätäisesti napattu, mutta halusin sen tallentaa, koska sitä katsoessa tunnen tuulen, muistan tunteen. Hengitän.
S.A.
S.A.
3.3.10
Mutkat suoriksi 3.
Surujen paino näyttää olevan 500 g tai sitten se oli se taikinaterapia, jolla sain vaakaan lukemat +500 g. Vaan kesään on vielä aikaa.
Taipuu, taipuu, muttei murru.
Kiitos voimista, halauksista ja lämpimistä ajatuksistanne. Olette ihania! Jokainen rutistus ja voimien toivotus on tullut tarpeeseen!
Jos joku tarvitsee taikina-/murkinaterapiaa, niin laitanpa tähän ohjetta:
Lohirieskarullat
2 rieskaa (ohutta)
n. 300 g lämminsavulohta
Afrikan paprika-tuorejuustoa
maustekurkkuja
salaattia
tilliä
Voitele rieskat tuorejuustolla.
Siperrä ja syrttää loput aineet rieskan päälle. Kääri tiukalle rullalle ja laita jääkaappiin tai syö samantien pois. (Ohje ruokapirkka-lehdestä)
Tarte Tatin-leivokset
murotaikinaa noin puolikiloa
5-6 omenaa
fariinisokeria
voita
kinuskikastiketta
vanilla-soosia (en jaksanut vaahdottaa, joten kaatelin tarjotessa liruna leivoksen päälle ja hyvin toimi)
Tein muffinipellille, mutta jatkossa käytän alumiinisia kertakäyttövuokia.
Painele taikinaa vuoan pohjaan ja reunoille (12 kpl pikkuleivoksia) jätä taikinaa vielä kansiksikin.
Kuori ja pilko omput. Laita voi ja fariinisokeri pannulle, kuumenna ja lisää omenan palaset. Pyörittele tovi pannulla ja jaa sitten soosi taikinakuppeihin. Lisää pikkuluraus kinuskikastiketta omppumössön päälle.
Tee taikinasta kannet ja paista uunissa n. 200 asteessa, alatasolla ja jotain puoli tuntia.
Ei erityisen kevyttä, mutta äärimmäisen hyvää kyllä!
Taikinan tarpominen on juuri sopivan aivotonta puuhaa silloin, kun ei muuhun pysty.
Teen jossain välissä mutkat suoraksi koosteen, koska TE olette pudottaneet aivan mahtavasti! :D Hyvä, hyvä!
S.A.
Ps. Mulla on muuten vessankaapissa paperi, johon kirjaan painoni, muuten en kyllä muistaisi tarkkoja lukemia!
Taipuu, taipuu, muttei murru.
Kiitos voimista, halauksista ja lämpimistä ajatuksistanne. Olette ihania! Jokainen rutistus ja voimien toivotus on tullut tarpeeseen!
Jos joku tarvitsee taikina-/murkinaterapiaa, niin laitanpa tähän ohjetta:
Lohirieskarullat
2 rieskaa (ohutta)
n. 300 g lämminsavulohta
Afrikan paprika-tuorejuustoa
maustekurkkuja
salaattia
tilliä
Voitele rieskat tuorejuustolla.
Siperrä ja syrttää loput aineet rieskan päälle. Kääri tiukalle rullalle ja laita jääkaappiin tai syö samantien pois. (Ohje ruokapirkka-lehdestä)
Tarte Tatin-leivokset
murotaikinaa noin puolikiloa
5-6 omenaa
fariinisokeria
voita
kinuskikastiketta
vanilla-soosia (en jaksanut vaahdottaa, joten kaatelin tarjotessa liruna leivoksen päälle ja hyvin toimi)
Tein muffinipellille, mutta jatkossa käytän alumiinisia kertakäyttövuokia.
Painele taikinaa vuoan pohjaan ja reunoille (12 kpl pikkuleivoksia) jätä taikinaa vielä kansiksikin.
Kuori ja pilko omput. Laita voi ja fariinisokeri pannulle, kuumenna ja lisää omenan palaset. Pyörittele tovi pannulla ja jaa sitten soosi taikinakuppeihin. Lisää pikkuluraus kinuskikastiketta omppumössön päälle.
Tee taikinasta kannet ja paista uunissa n. 200 asteessa, alatasolla ja jotain puoli tuntia.
Ei erityisen kevyttä, mutta äärimmäisen hyvää kyllä!
Taikinan tarpominen on juuri sopivan aivotonta puuhaa silloin, kun ei muuhun pysty.
Teen jossain välissä mutkat suoraksi koosteen, koska TE olette pudottaneet aivan mahtavasti! :D Hyvä, hyvä!
S.A.
Ps. Mulla on muuten vessankaapissa paperi, johon kirjaan painoni, muuten en kyllä muistaisi tarkkoja lukemia!
1.3.10
---
Sain tänään kuulla ihan hirvittävän kurjia uutisia. Nyt tuntuu kovin turhalta kirjoittaa mistään arkipäivän tilannekomiikasta, kun on ihan kauhean paha olla.
---
Palaan takaisin, kun nokka näkyy.
---
S.A.
---
Palaan takaisin, kun nokka näkyy.
---
S.A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)