Finni perseessä ja nuha nokassa.

Tämmöiset tiistait voisi vaikka pyyhkiä kalenterista pois. Heräsin yöllä siihen oloon, että flunssa iskee. Iski se, totesin aamulla. Isot aloitti päivän perinteisellä kolmannella maailmansodalla ja kun oma olo oli lievästi ilmaistuna perseestä, niin ei riittänyt hermo kolmeenkymmeneen sievästi kehotteluun. Siinä kahdenkymmenen kerran kohdalla röhisin, että: Painukaa niin kauas mun silmistä ja korvista kuin pystytte-aikaa on kaksi sekuntia!!! Lähtivät kouluun 8:05. (Koulu alkoi 9:00) Hemmetin hyvin röhisty, arvioisin. Kuulin, kun Bee huusi pihalla Aalle, että kertoo koululla kaikille, että: "Aalla on finni perseessä!!" Aa huusi: "No eihän mulla ees oo!" Bee vastaa: "Etpä kehtää vetää housuja alas ja näyttää, ettei sulla oon finniä perseessä!"
(Pienen hetken mietin, että oikeastaan aika nerokasta ärsyttämistä...)

Puin Ceen ja Deen ja itseni ja kirosin Ukon, kun tungin istuinta ja pikkujätkiä helvetin kätevään kaksioviseen autoon. Perse tuulilasissa ja varmasti ergonomisesti hyvinkin turvallisessa työskentelyasennossa, jos siinä ei saa selkäänsä nitkautettua, niin ei sitten missään. Kas, kun lestabussissa on vieläkin se pieni käynnistymisongelma (näytelkää nyt tosi yllättyneitä!!!) Odottaakohan Ukko, että se auto kirjoittaa kirjeenä vikalistan itsestään: 1. Kaasarissa jotain hämminkiä. 2. Startti vähän juonittelee. ----V***U----
(Luulen, että Ukolla kuumotti vähän korvia, niin lämpimiä ajatuksia irtosi.)
Paiskasin Ceen kerhoon ja kurvailin ystävälle pariksi tunniksi (päivän mukavin kohta) ja sitten haettiin Cee kerhosta ja mentiin sillä näppärällä kaksiovisella tilaihmeellä neuvolaan. Kaksi poikaa, minä ja 38+6 raskausviikolla oleva ystävä. Varsinainen retkikunta!

Kun palattiin kotiin, totesin kuumeen nousseen ja tein mureketaikinan muhimaan ja kaaduin sohvalle. Ukko tuli sopivasti kotiin ja vyörytin vetovastuun harteiltani ja nukuin muutaman tunnin. Keräsin voimia vanhempainiltaan, jonne meninkin. En puhunut mitään, kun ei tullut ääntä(!!!).

Ei vaan ihan hirveesti lohduttanut, kun joku sanoi: "Jos se on sitä samaa tautia mitä täällä Susikairassa pyörii, nin sitkas on- saattaa kuule kestää kuukaudenkin!" Kiitti vaan tästäkin tiedosta. Tosin päätin kyllä, että minun tauti kestää max. 2 päivää.

Mutta nyt menen köhimään peiton alle, eipähän tarvitse yksin möllistellä, Dee sai kolme rokotetta ja silläkin on nyt vähän hermo piukeana:/ Pain in the ass.

Hyvää yötä niille, jotka kuvittelevat saavansa nukkua!

S.A.