Moraalinen krapula.

Huih. Huoh. Ja kaikkea! Kouhotin taloasioista täällä, tuolla ja vähän siellä ja todellakin kaikkialla. Tietysti kerroin pojillekin ihan heti ja kaikki on olleet hurjan innoissaan. Olen kiikuttanut valokuvia talosta muistitikulla ja esitellyt niitä kaikille, joilla on kiinnostanut ja sen lisäksi myös niille, joilla ei ole kiinnostanut. Olen täpinöinyt, hehkuttanut ja lukenut Ikean kuvastoa.

Ja sitten iski paniikki. Eihän minulla ollut vielä pankilta sitä tietoa, että tämä asia on ok. Siis, että se meidän vanha laina siirretään uusiin vakuuksiin. Päätin mielessäni, että ei se voi onnistua. Ei se vaan voi. Varovaisesti pankintädiltä tiedustelin ja pankintäti sanoi, että "ei siinä pitäisi olla mitään, kyllä sen pitäisi onnistua."

Mutta se tieto ei riitä minulle! Että pitäisi! Minä haluan kuulla, että se onnistuu! Näin ollen sitten kiikutin papereita pankkiin ja otin kopioita ja vein kuvia ja kehitin lisää paniikkia. Ei se voi onnistua! Jos kaikki on mennyt näin upeasti tähän asti, niin jossain tulee seinä vastaan, se on vissi.

Maanantaina soitti pankintäti (se jota en vielä ollut vapaa-ajalla häiriköinyt tekstiviesteillä*nolo* joo, tämäkin ehdin tehdä toiselle pankintädille, tosin hän on kyllä ihan kaveri ja jaksoi laitella vastausviesteihin hymiöitä:)). Pyysi vielä muutamaa paperia ja kertoi, että kokous on tiistaiaamuna ja siellä käsitellään tämä meidän asia.

Maanantain ja tiistain välisen yön nukuin naurettavissa 15 minuutin pätkissä ja aamulla olin ehdottoman varma siitä, että mikään ei onnistu, ei varmasti. Kello mateli, hidasteli ja puhelin ei soinut. Yhden aikaan ei vieläkään ollut tullut puhelua, jonka piti tulla heti palaverin jälkeen. Jyrsin ranteita. Hyvät uutisethan ilmoitetaan heti ja huonot jätetään soittolistan viimeiseksi. Plääh.

Ringring.

Vastasin vapisevalla äänellä ja tiedättehän, kun äänestä kuulee hymyn----> Pankintädin ei tarvinnut sanoa sanaakaan, tiesin heti, että kaikki on ok! Tipahdin polvilleni ja kiittelin aivan ylisanoilla:)

***

Meni muutama tunti ja ringring. Pankintäti soittaa. Uudet äänivapinat, että voi ei, mitä nyt?
Niin sitä vaan ajattelin, että kun sitä varainsiirtoveroa menee näin ja näin paljon, että kun sitä lainamäärää ette nyt korota, niin ajattelin, että mitä jos maksaisitte tämän puoli vuotta vaan korkoja, niin siitäkin säästyisi näin ja näin paljon!?
Ai voitaisiinko me tehdä niin?
Juu-u.

Tämän puhelun päätyttyä nyt viimenkin vollotushanat vääntyi kakkoon. Miten noin ihania pankintätejä on edes olemassa? Miten ne voi ottaa vakavissaan yhden kouhottajan "ongelman" ja selvittää sen, kun itse tapahtumaan on aikaa vielä puoli vuotta(!!!) ja kuitenkaan tässä nyt ei todellakaan puhuta mistään miljoonista. Vaan pienen ihmisen pienistä kuvioista, jotka kuitenkin on sille pienelle ihmiselle suuria.

Nyt ihan oikeasti meille tulee se koti ja nyt osaan iloita ilman sitä jyskyttävää tunnetta takaraivossa. Jihuu!:)

S.A.

Eli moraalinen krapula "ennenaikaisesta" touhottamisesta on nyt ohi. Jos kuitenkin tarvitsette pätevää paniikinluojaa johonkin kansankiihotustapahtumaan, niin olen mitä parhain valinta. Todellakin. Osaan luoda hyvin pienestä asiasta aivan älyttömän hepulin.