Lisää mykistäviä aspatilanteita.

Jäin oikein miettimään näitä "haasteellisia" tilanteita ja tämä on kyllä pakko jakaa teidän kanssa. Meillä on töissä täytettyjä eläimiä, siis aikoinaan eläviä- nyttemmin vain elävän näköisiä.

Liikkeeseen tuli perhe, jossa oli noin 4-5 vuotias poika, hyvin puhelias, mutta koska olen tottunut kovasti kyselevään (Cee) poikaan, en vaivaantunut ollenkaan vaan juteltiin niitä näitä. No, sitten poika alkoi pyörimään ympäriinsä ja katseli niitä täytettyjä eläimiä (hirvi, karhuja, poroja, kettuja, näätiä, oravia, riekkoja, metsoja yms.) ja kysyi: "Mites nää teidän eläimet on niin paikoillaan? Miks ne ei liiku? Nehän on niinku oikeita, eiks ookin?! MIKS NE EI LIIKU?"  Tunsin kuinka kylmä hiki valui selkää pitkin ja aivot surrasi tuhatta ja sataa, että tässäpä "kiva" kaupantäti aiheuttaa muuten kohta ipanalle vuosisadan pahimmat traumat... Omilleni olisin sanonut: "Ne on ammuttu ja sit suolistettu, eli vetastu sisäosat veks ja sit niit on liotettu myrkyissä ja sitten täytetty ja varmaan niisssä on jotain tukirakenteita, että ne pysyy kasassa- mutta ne on vaan aikoinaan eläneen elukan kuoret."

Mutta eihän sitä vaan voi ventovieraalle sanoa noin. Ei vaan voi. Ja minä mietin pää pinkeänä, että millä ihmeellä minä tästä luistelen selville vesille.

Pojan ilme kirkastui (oikein ideavalo välähti) ja oikein reippaalla äänellä totesi: "HAHAA! MÄ TIEDÄN! Teillä on sitä JÄHMETYSAINETTA!"

Kauhistus valui minusta pois ja minulla oli takuulla yhtä ilahtunut ilme: "MISTÄ SÄ SAATOIT ARVATA?! Meillä tosiaan on sitä jähmetysainetta ja arvaas mitä- nyt mä kerron sulle salaisuuden- meillä on myös jähmetyksenperuuttamisainetta!" Ja loppuaika minkä perhe vietti liikkeessä, me hymyiltiin pojan kanssa toisillemme kilpaa- meillähän oli SUURI salaisuus:)

S.A