Havaintoja.

Kolmen vuoden koulutus puristettuna yhteen vuoteen ja kymmeneen kuukauteen on aika tiukka paketti. Esseiden ja muiden kirjoitushommien lisäksi ei jaksa (eikä jumankekka EHDI) muita kovin pitkiä pohdintoja repiä kasaan. Kun yhtälöön lisätään yksi remonttikohde (Ukon isävainaan talo), vähän matkustelua, pari työtä, perinteiset vanhempainillat ja -vartit, pari adhd:ta, maalauskoulu, kokkikerho, askartelukerho, liikuntakerho, metsästys ja seinäkiipeily, niin arki on sellainen saranoita kuluttava combo. Yks tulee, toinen menee, toi pitäis muistaa hakea ja olkkarin lattialla on sulassa sovussa luistimet, kasvivärjätyt langat, kissa ja eräreppu. Mulla on sellainen kutina, että nyt alan ymmärtää sanan "ruuhkavuodet" merkityksen.

MUTTA: tärkeintä tässä on, että tämä menee mielettömän hyvällä fiiliksellä. Kaikki järjestyy, jos jotain unohtuu, niin mitä sitten? (Ihmeen vähän on unohtunut, Ukko on tullut metiltä aina takaisin, lapsia vilistää noin oletetun pääluvun verran ainakin viimeistään illalla saunaan mennessä). Yöunista on oppinut huolehtimaan erityisellä hellyydellä, siinä on nimittäin pirut ja perkeleet valloillaan, jos muutama yö menee jotenkin perseelleen- kaikki hommat lakkaa sujumasta. Mitähän minä jorisisin vielä, on nimittäin vähän sellainen olo, kuin olisi hylännyt hyvän ystävän, kun tämä plokiriepu täällä nyhjöttää yksikseen :/ 

Kysykääpä jotain. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin tämän kuluvan viikon aikana, joihinkin jopa ihan heti! 

Minun ensimmäinen "oikea" maalaus. Lumme laiturilla. Tekijänoikeudet on kaiketi kaksinkertaiset, kun ihan ite otin kuvan mökkilaiturilla ja maalasin taulun siitä ihan ite.

Sydämellisin ajatuksin S.A.