5.12.

Akka: Hei! Kato mitä mä tein! Eikö ookin hieno?!
Ukko: Mikä se on?
Akka: No jäätä! Jäädytin maitopurkilla! Eikö oo hieno?! Toi vesi nousi tonne kärkeen, kun se vesi laajeni jäätyessään!
Ukko: ...joo... Miksi se tänne sänkyyn piti keskellä yötä kantaa?
Akka: No, kun tulin näyttämään sitä sulle!!! Ja sä et kyllä kans tajua yhtään!
***
Aamulla:
Ukko: Mitä sä meinaat noilla palikoilla tehdä?
Akka: No varmaan kalautan päähän semmoista, joka ei tajua hienosta mitään!
***
Juuri huomasin, että Ukko oli laittanut kaksi uutta maitopurkkia
ja yhden glögipurkin jäätymään pihalleXD

Kävimme joulumyyjäisissä. Odotukseni taisivat olla liian korkealla, kun viime vuonna tein paljon hienoja löytöjä. Nyt mukaan ei tarttunut kuin rieskaa, hirvipiirakkaa ja hunajaa. Ei ollut juuri käsitöitä tarjolla. Hö.

Kuva on otettu paluumatkalla. Meidän koti on kuvan ulkopuolella oikealla.
Meidän ranta tosin on ihan ryteikköä. Minulla on neljä hyvää syytä olla raivaamatta sitä.

S.A.

4.12.

Pakkasta on ollut -16 astetta. Tuntuu aina niin napakalta nuo ensimmäiset "kunnon" pakkaset. Ei näy kuvassa miten nätisti puut oli huurteessa, mutta käyttäkää mielikuvitusta. Kuva otettu terassilta.
Kuulamörssäri.

Pakollinen pyromaanikuva. Hirvimetsällä.

Korttitehtaan satoa. Kun ei osaa päättää mitä piirtäisi, niin kaikista korteista tulee ihan varmasti erilaisia. Joulupikkuleipiä paistoin kolme pellillistä, huomenna jatkan. Sattui nimittäin tälle päivälle myös kuulamörssärin suuremman ruokatilauksen päivitys, ollaan menty sillä kuuluisalla tiheällä imulla.

S.A.

3.12.

Tyttökaverin kanssa ollaan tehty... arvaatteko mitä?!
Sotkua.

Jotain valmista sotkun lisäksi.

Hahhaahaa. Uskotteko, että nämä näyttää luonnossa paremmilta;D (seliseli)?
No, tuo poro on kuitenkin rajattu hopealla. Sillä on nauha ja kello kaulassa.

Enkelikorteissa on kultaisella rajauksia.
Hyvä askarteluruoka on karjalanpaisti; kypsyy uunissa sillä aikaa, kun emännät pipertää.
Tälle illalle teen vielä Joulupikkuleipätaikinan:)
Huomenna taas leivotaan!

S.A.

Ps. Sisäpelikengät löytyneet koululta.

Sininen ja valkoinen.

Itsenäinen isänmaamme.
Siitä Kiitos, laulakaamme.

S.A.

Valokuvatorstain ja Runotorstain haaste.

2.12.

Keltatautinen piparileipuri.
Piparitaikinaan oli äidin hyvä purkaa pahimmat aamun agressiot.

Oli pakko miettiä päivän aikana kaikkia iloisia asioita Aasta, etten olisi karahtanut sille kurkkuun kiinni, kun saapui koulusta.
Kerron teille tämän lyhdyn tarinan viime Joululta.

Aalle annettiin vähän Joulurahaa (10 e), jotta voi ostaa jotain pientä kenelle haluaa.
Aa lähti ostoksille ja palasi aivan täpinöissään takaisin. Hän näytti pitkulaista pakettia ja sanoi, että: "Tämä on sitten iskälle ja särkyvää ja sitä ei saa missään nimessä kolhia ja se on sitten ISKÄLLE. Harmittaako sua äiti, kun sulle ei oo pakettia?!"
Myönsin, että kyllä minulla harmittaa vähän.
Parin päivän päästä lähdimme ostoksille Aan kanssa kahdestaan Prismaan. Yhtäkkiä Aa vetaisi minua hihasta ja sanoi: "Mennäänpä katsomaan kynttiläjuttuja!"
Aa hiveli tuota kynttilälyhtyä ja kysyi, että onko se minun mielestäni sievä. Ihastelin sitä suuresti. Aa sanoi: "Mahtaa sulla nyt harmittaa, kun et voi sitä ostaa itselle, nythän tultiin ostamaan ruokaa ja lahjaa Beelle! Voin kuvitella kuinka paljon sua harmittaa, mutta sille ei nyt vaan voi mitään! Kaikkea ei voi saada!"
Ja niin poika veti kädestä minut pois sieltä kynttilähyllyltä.

Aattona sain pitkulaisen paketin, jonka avaamisen säästin viimeiseksi. Hyvä, että ehdin avata sen, kun Aa (niin käsinkosketeltavan hepakassa kuin olla voi) kysyi minulta: "Ethän olisi millään arvannut, että saat lahjaksi sen kauneimman lyhdyn, jota silloin ihailit?!"
Liikutuksen kyyneleitä ei tarvinnut teeskennellä. Se antamisen onni oli niin vilpitön:)

S.A.

...*piip*....

Kerron heti alkuun, että lasten kuullen meillä ei juurikaan kiroilla, mutta täällä blogissanihan saan päästellä, enkö saakin???? SAATANI, VATTU, PIRKELE, HELVETTE!!!

*piip*
Aalla oli puolitoista viikkoa sitten perjantaina sählyottelu. Torstai-iltapäivällä poika totesi, että tarvitsisi uudet sisäpelikengät. Fine. Lähdetään ostamaan.
Viime viikolla oli yksi sisäliikuntatunti. Tänään on myös sisäliikuntaa. Niin katsopa perkelettä, kun ne kengät on sitten hävinnyt! Kadonnut. Unohtunut. Tuo kakara on käyttänyt niitä 2 kertaa ja nyt ne on -kukaan ei tiedä missä-. On se *piip* hyvä, että lähti kouluun, pois silmistä. Olisi vaan vaikka 5 vuotta putkeen siellä. Etsin niitä kenkiä vielä, kun poika oli jo lähtenyt, niin sängyn alta löytyi fysiikankirja, niin tänäänhän olisi ollut fysiikkaa. Krääh! Ukolle taivastelin, että miten *piip* tuolla voi kaikki kamppeet kadota, unohtua, hävitä? Ukko totesi rauhallisesti, että unohtihan se pyöränsäkin liikuntahallille vain löytääkseen sen seuraavalla viikolla sieltä AVONAISENA. Kaiken huipuksi poika ei edes huomannut pyöränsä olevan hukassa.

Jumavit. Nyt on jokseenkin aamukaffekuppi nurin.

Oli tarkoitus jatkaa Joulukalenterimaista iloisten asioiden kirjoittelua, mutta nyt aamusta ei saatana ainakaan onnistu.

"Rakas Joulupukki!
Toivon joululahjaksi tukkupakkauksen nippusiteitä. Niillä kiinnittäisin kaiken irtaimiston kiinni tuohon kakaraan. Olin ollut alkuvuoden ihan kiltti, tänä aamuna vähän repsahti.

S.A."

1.12.

Minusta nämä tontut on hurmaavia.

Tänään piti olla siivouspäivä.

Vaan rupesin sitten tuhertamaan tulia vähän joka nurkkaan.

Sen verran siivosin, että huomasin yhden kukan taas kuolleen.
Heitin sen roskiin.
Tilalle lintuhäkkiin pistin kynttilän.
Ei kannata kokeilla rottinkisiin lintuhäkkeihin.

Eikös olekin aika hauska?
Nyt vähän glögiä ja piparia:)
Olenkohan koskaan maininnut, että tykkään Joulusta?
S.A.