Betonipossuja ja pilkkikuvia.

Kuvakollaasia pilkkireissulta:) Keli oli mitä mainioin, kuten näkyy. Taustana oleva kiiskikuva on aiemmalta reissulta.

Viikoittaiset pakolliset poliisikontaktitkin on hoidettu. Vain toistaakseni itseäni, autotallin nurkka sai osumaa, tällä kertaa seinä+ovi painui puoli metriä sisään. Arvannettekin, että ottaa päähän. Meidän piha on yhteydessä erään kaupan pihaan ja tonttien rajalla kauppa pitää myytäviä autoja. Autojen katselijat ovat ottaneet tavaksi ajaa meidän pihan kautta, vaikka noilla ajotaidoilla tuskin kannattaa uutta autoa katsella:/ Munattomia runkkuja, kun eivät tule kertomaan haaverista. Valvontakameralla näkyy renkaat, joista tekijää on paha mennä arvuuttelemaan. Ylemmäs kameraa ei voi asentaa, kun se kuvaisi myös jalankulkijoita (loukkaa yksityisyyttä). Shit happens.

No, taas yksi hupi Susikairan poliiseille lisää: Eilen tuli poliisi virkapuvussa myymälään. Puhuin juuri toisen asiakkaan kanssa puhelimessa ja sanoin poliisille ohi puhelun, että: "Mee sinne keittiöön!" Ukko oli siellä ja tietysti ajattelin, että poliisi tuli sen autotallin takia juttelemaan. Poliisi oli tulossa ihan oikeana asiakkaana myymälään ja arvatenkin oli kysymysmerkkinä sekä poliisi, että Ukko, kun tulivat yhdessä keittiöstä. Koskahan minut karkoitetaan Susikairasta liian työllistävänä ja omituisena?

Autotallin nurkalle aion laittaa betonipossuja. Myös naulalautaa mietin. Vaan eiköhän ne betonipossut karkoita pahimman autokuumeen, kun niihin rusauttaa keulan taikka perän.

S.A.

Odotettavissa vain yksi kalaa.

Illalla totesin Ukon jälleen pesseen sekä rummuttaneen pari neulepaitaa. Väsyneenä en vaan yksinkertaisesti jaksanut nostaa äläkkää. Kysyin jäähileitä äänessäni onko mitään mahdollisuutta, että joku paita säästyisi tältä kohtalolta vai olisiko parempi, että pussittaisin samoin tein jätesäkkiin kaiken irtaimiston, joka ei kestä 90 asteen pesua.

Olin murjottamassa sängyssä, mutta uni saavutti minut noin 20.30. Hyvä murjotus meni ihan hukkaan=S

Heräsin 5.30 ja ryhdyin mullittamaan kaikkia kukkapurkkeja. Tökin multaan noita aiemmin mainittuja siemeniä ja vedin kelmut päälle. Yhdeksän korvalla oli puurot masussa, kaakaot termarissa, makkarat eväskassissa ja porukka autossa. Mahtava aurinkoinen keli! Menimme jälleen siis pilkille. Nyt olimme kokoonpanolla 4 aikuista, 3 poikaa ja koira. Isot pojat saivat ajaa kelkalla ja olimme eri järvellä kuin viikko sitten eli jäällä ei ollut vettä nimeksikään. 6 tuntia meni aivan hurahtain... Saalista saimme yhden pienen ahvenen verran=D Ja makkaraa paistettiin, kahvia, kuumaa mehua, kaakaota, leipää ja keksejä syötiin ja juotiin.

Viime kerrasta näiden ystävien seurassa olikin kulunut jo pitkä tovi. Elämä heittelee ja yllättää. Meillä tämä case D ja ystäväRouvalla sairastuminen. No, hän itse sanoi, että saamme nauttia hänen Säteilevästä seurastaan ja niin me teimmekin! Jos positiivinen asenne on paranemisen avain, niin ne avaimet hänellä on:)

Olisi kamera väärällään kuvia päivältä, mutta nyt en jaksa 1. etsiä toista akkua 2. etsiä johtoa 3. siirtää kuvia 4. liittää niitä tänne. Laitan huomenna, jos en ole jossakin järvellä taas istumassa.

Hah! Ratkaisin muuten ahdistavan ongelman aamulla. Toppahousut on olleet inhottavan tuntuiset (aina) ja tutkailin niitä. Vuori oli päällistä 7 cm kapeampi! Ihmekös, että m-l persettä puristaa, kun xs-s vuori sitä kiristää! Ratkoin vuorin haaruksista ja pepusta auki ja jo vain tuntuu mahdottoman mukavalta=)

S.A.

Onni on oma silppuri.

Eilinen ei kuitenkaan päätynyt katastrofiin, vaikka aamu olikin poskettoman tahmea. Itse asiassa moni asia meni paremmin kuin osasin unelmoida. Työaikani käytin kuitenkin turvallisesti paperien silppuamiseen- kiits vaan postipoijalle, joka toi minulle uuden silppurin. Siitä vaan silp-silp paperit suikaloituivat pikkusilpuksi. Kotona sain kylmän hien otsaan, kun viikkasin pyykkejä ja yhdet "tissimet" olivat puhtaassa pyykkiläjässä ilman toista kaaritukea. Ehdin keksiä noin 50 hätävaletta ja harjoitella dramaattista itkukohtausta, mutta voitteko kuvitella mikä tuuri Akalla kävi? Se kaarituki oli takertunut neulepaitaan, eikä ollut mennyt pesukoneen sisään. JEEEEEEE!


Ilta haalattiin kaappipakastinta ympäri huushollia ja etsittiin paikkaa sille. Lopulta sain Ukon rauhoittumaan, kun sanoin, että mietitään nyt yön yli, mikä sille olisi paras paikka. Tällä hetkellä se siis on olohuoneessa. Kannoimme sen ensin keittiöön, sitten olohuoneen ja eteisen läpi kuistille, josta taas eteisen läpi olohuoneeseen. Sen oikea paikka olisi vaatehuoneessa tai keittiössä, mutta nämä vaihtoehdot vaativat, joko: räjäyttämään vaatehuoneen (ja käymään kaiken sälän läpi mitä siellä on) ja irroittamaan kaksi hyllyä seinästä tai keittiöön sijoitettuna irroittamaan ison hyllyn seinästä, siirtämään mikron (jonnekin!?) ja yksi lipasto saisi myös lähteä keittiöstä. Hmmmmmm. Lupasin viikonlopun aikana tehdä asialle jotain ja keksiä sen paikan. Anyway, kaappipakastin on hyvä juttu ja arkkupakastin ei ole. Eskimojätskit syödään siitä päältä ja alakerta saa olla ihan semmoisenaan koskemattomana vuodesta toiseen.

Rv olisi nyt niiku 10 eli 1/4 takana!!!! Voin huonosti edelleen ja hedelmät menee ainoastaan varmasti alas. Voin ehkä hetkittäin kuvitella syöväni esim. kanasalaattia ja loppujen lopuksi nypin pois ensin kanat, sitten tomaatit, kurkut, kaavin salaattikastikkeet pois, herneet-maissit-paprikat hiiteen ja syön ehkä yhden salaatinlehden. Elelen siinä toivossa, että parin viikon päästä pystyn nielemään jotain muutakin kuin appelsiinejä ja ananasta. Hajut etoo ja ihmiset vituttaa. Siis oikea asiakaspalvelun aurinko! Tukka on samassa jamassa kuin aiemminkin eli SMÖÖÖR.
Ukko on myös huomannut, että olen aiempiin kertoihin verrattuna tosi huonossa kunnossa. Kaukana on se seesteinen tyyneyden perikuva tästä tiuskivasta liimalettiämmästä (huom. sanavalinnat omiani, Ukko ei uskaltaisi moisia suustaan päästellä, vaikka niin ajattelisikin).

Mukavaa, että taas on perjanteri ja viikonloppu on vapaata! Kaikille teille suuri vilkutus missä oottekin ja mitä teettekin=) Kirjuuttelemisiin!

S.A.

Jästipää kun olen, niin ostin eilen multaa ja siemeniä monta pussia. Basilikaa, krassia (syötävää), krassia (ei syötävää), auringonkukkia ja Kalifornian tuliunikkoa. En usko, etten muka osaa!

On hyvä päivä tänään?

Wooooot?

Suunniteltu käyttökatkos klo 4:00PM PDT on Thursday (3/25).

Minun kalenterissa on keskiviikko 25. päivä ja luonnollisesti torstai on ikään kuin 26. päivä.

Aamu muutenkin antaa ymmärtää, että päivästä saattaa tulla ihan varsin jännittävä. Jogurtit levisi kauppakassiin. Kaadoin töissä roskiksen, päällimmäisenä tietysti suodatinpussi puruineen.

Jään jännittyneenä odottamaan, että mitä vielä? Varmaan lähetän jonkun pikkutuhman sähköpostin jollekin huumorintajuttomalle yhteistyökumppanille tai asiakkaalle.

S.A.

Ps. Aikoinaan palasin töihin kesälomalta ja koska oma lastenhoitaja oli vielä lomalla, vein pojat papalle hoitoon. Paluumatkalla autosta puhkesi rengas (Ukko oli muualla töissä silloin). Auton rengasrauta (erikoisvanteet) oli vasta tehtyjen autokauppojen takia toisella paikkakunnalla enkä saanut ketään tuttua puhelimella kiinni seitsemältä aamulla. Liftasin (odotin silloin C:tä) kotiin. Kävelin kotoa töihin. Pomo tuli hetkeä myöhemmin ja kysyi onko meidän koira tallessa, kun "joku pieni ruskea hypähteli keskellä kylän pääraittia". Arvasin toki heti kyseessä olevan pienen ruskean henkilöllisyyden. Sain yhden ystävän kiinni, joka lähti koirineen metsästämään Remua. Poltin pellillisen pullia uuniin, mutta ilmeisesti säälistä/myötätunnosta en saanut haukkuja siitä. Silloin ajattelin, että kun tästä päivästä selviän, selviän mistä vain.

Sankarikoira Bolt.

Päästin pojat leffaan, vaikka koirasta ei ollut mitään havaintoa. Ajattelin, että jos se pahin vahinko on käynyt, niin mitäpä se auttaa kurjistella kotona. Ajoin 100 km hurua etsimässä pientä ruskeaa ja palasin kotiin tyhjin käsin. Soitin varmuuden vuoksi Seijalle löytöeläintarhaan ja kappas vain, siellähän se meidän "pässi" oli. Poliisit olivat kuskanneet sen sinne ulkohäkkiin päivän aikana ja Seija oli vasta kotiutunut, eikä ollut ehtinyt vielä Remua penkomaan, jolloin olisi se puhnro:kin löytynyt. 25 € "kuljetuspalvelusta" perittiin ja saatiin Rämö-pieni pässinpää kotiin. Luettelin ukaaseja koiralle tyyliin: "Sulle valetaan betonisukat ja sinut sidotaan sohvaan kiinni... Ompahan selkeät tuntomerkit; hävinnyt pieni koira helevetin iso sohva persiissä."

Hain poitsut elokuvista ja jonkun kuningasidean saaneena juksasin ettei Remua vielä ole löytynyt. Seuraukset olivat järkyttävät. Kaksi poikaa huutaa kurkku suorana ja itkee silmiä päästään ja minä yritän etsiä kuumeisesti sekä Ukkoa, että koiraa. Käskin nimittäin Ukon piiloutua, jotta pojille olisi sitten iloisempi yllätys. Juu. Ampukaa vaan minut ladon takana. Olen sen ansainnut. No, saunastahan ne piiloutuneet löydettiin ja kyllä Remu sai suukkoja, halauksia ja herkkuja oikein kasapäin. Jo vain, loppujen lopuksi kyyneleet vaihtuivat riemuun ja rutistuksiin. Ylitsevuotavasti vannottiin huolellisuutta ovien kanssa *tähän osaan suhtautua jo suurella varauksella*.

Iltapalat, hyvät yöt ja sänkyyn kaatuminen- kunnes epäilyttävää rapinaa kuuluu A:n sängystä. Menin kysymään, että mitä nyt? Kattelen tässä näitä läksyjä... (muutamalla kysymyksellä selvisi, että puolet biologian läksyistä on tekemättä- syy: ajattelin, että nää on niiiiiin vaikeita, että ette tekään iskän kans olis näitä älynnyt....)

Aamulla sain koulusta lapun, jossa kerrottiin, että 1.4. kaikilla loppuu koulu klo. 13. Hmm. viestin sisältö oli omituinen ja osoitettu saksankieltä opiskeleville ja vanhemmille. Olen 90 % varma, että kyseessä on aprillipila- mutta voivatko ala-asteen opettajat olla niin vitsikkäitä? Täh?

S.A.

Sekalaista höpönlöpöä.

Menin taannoin tilaamaan Remun pantaan semmoisen läpyskän, johon tuli minun puhelinnro. Se kun säännöllisen epäsäännöllisesti karkailee, niin onpahan jotain tietoa meistä tolloista omistajistakin. Suutari sanoi, että numeron lisäksi siihen mahtuu myös nimi. Ja ah! Tässä taas niitä välkyimpiä hetkiäni---> Olin hetken hiljaa ja kysyin, että: "Kumman nimi siihen laitetaan, minun vai koiran?" Siis ihan totta, ajattelin, että jos koiran joku löytää, niin on mukavampaa soittaa, kun tietää kuka siellä puhelimen toisessa päässä vastaa. Suutarin ilme oli jokseenkin näkemisen arvoinen. Hetken tuijotettuaan sanoi vain, että: "Yleensä kyllä koiran... mutta voithan sinä siihen oman nimesikin laittaa..." Ja pätkä hiiidasta tuijotusta päälle. (edit. tajusin myöhemmin miten tyhmältä minusta kuulostaisi, jos joku soittaisi minulle ja ilmoittaisi susikairan akan olevan esim. löytöeläintarhassa, mikä ei tällä äo:lla taitaisi olla hullumpi paikka minulle)

Tämä kertomus vain siitä hyvästä, että kun hain äsken B:n kotoa viedäkseni hammaslääkäriin, niin Remu karkasi ja eipä ollut aikaa jäädä ajelemaan ympäri kyliä koirajahtiin. Kevättä rinnassa jos toisessakin.

A:lla ja B:llä tänään leffailta, sikäli mikäli koiraa ei viedä löytöeläintarhaan (35 €) ja jos viedään, niin leffarahat käytetään lyhentämättöminä koiran kotiin lunastamiseen. Jospa se "älä avaa vielä sitä ovea"-komento joskus sitten menisi perille!?

Eilinen meni jutellessa syviä asioita ystävän kanssa ja tulihan siinä itkettyäkin. Saunassa itkeminen on sekä helppoa, että mukavaa. Voi sanoa, että muka meni hikeä silmiin, vaikka oikeasti itkettää aivan mahdottomasti. No elämällä on tapana kantaa, joten elellään hetki kerrallaan. Älkääkä huolehtiko minusta ainakaan. Kaikki on hyvin. Ystävän murheet ne vaan sydäntä painaa.

Mutta sitten tähän mahdottomaan tunnustuksien tulvaan! Mietin jo tuossa, että pitääkö mulla alkaa perimään blogin sisäänpääsy- ja narikkamaksua, mutta hylkäsin kuitenkin sen idean;D Vitsi, vitsi!


Kiitos Käsitöitä ja muuta mukavaa-blogin Kirsille! Kiitos Kastanjetti-Nanalle! Kiitos Hannille! Kiitos Timantille! Kiitos Stanstalle!

Kiitos Tirlittalle Tiilivalkoiseen! Nyt mainostan- käykääpä lukemassa "kutsu ilimastonlämmitystalakoosiin"-kirjoitus! Osui ja Upposi:D


Hahaa! Nytpä teenkin niin, että annan virtuaalisen kukistajamehiläispaidan kaikille teille, joiden päivää saimme piristettyä=D Tästä suuri erityiskiitos sekä Ruskalle, että Liskonaiselle- jolta minun täytyy sähköpostitse tiedustella osoite, jossa hän on käynyt tämän luomassa;D

Siispä ottakaas mukaanne kukistajamehiläinen ja olkaa varovaisia näinä hurjina aikoina!
Pirjo, Maami, Nana, Villikissa, Ruska, Alohomora, Liskonainen, Inkivääri, Hannele, Anne, Riepu, Marjut, Stansta, Sipulix sekä Kirsi ja Tirlitta=)

Nyt paneudun tiukasti sähköpostirähinöintiin ja odottelen kuulumisia koirasta. Pitäkää peukkuja poikien puolesta, nyt alkaa todella olla leffarahat suuren kysymysmerkin alla!

Jossain oli vielä semmoinen, että mitä tänään on oppinut-juttu. Olen oppinut, että ei kannata istua irtokarkkipussin päällä auton penkillä, jossa on penkinlämmitin. Minulla on nyt yksi 350 grammaa painava irtokarkki. Maku on sulanut/uudelleen jähmettynyt suklaa-hedelmä-salmiakki-lakritsa-vaahtokarkki.

S.A.

Pilikillä.

Tarpeeksi suureen ääneen haaveiltuaan pilkkiretkestä voi käydä niinkin, että saa tartutettua ystäväänkin pilkkiretki-innostuksen. Eilen aamulla ystävä soitti, että olisiko tänään hyvä päivä? No, akkaahan ei tarvitse juurikaan houkutella ja niinpä vietimme varsin tervehenkisen retkeilypäivän. Otimme ystäväni nuorimman ja B:n mukaan. A oli jo häipynyt papan luo mopoa korjaamaan ja C:n turnauskestävyys oli kysymysmerkin alla. Lisäksi vaipaton elämä on sillä mallilla, että pissa tulee noin puoli minuuttia ilmoituksen jälkeen eli jätin sitten Ukon ja C:n kotipihalle lumikakkuja leipomaan.

Päivästä muodostui varsin märkä ja hikinen. Nopeasti summattuna oli oikein hyvä, että (omia) isoja miehiä ei ollut mukana kummallakaan. Niillä usein palaa proppu jo ensimmäisessä vastoinkäymisessä.

200 metrin umpihankikävely kairan, porontaljojen, eväiden, pilkkien, varavaatteiden ja muun oheisroinan kanssa sai hien virtaamaan lupaavasti. Se on yllättävän raskasta, kun lunta on puoleen reiteen. Tulet tehtiin rantaan ja ystävän isä pyydettiin ajamaan kelkalla jäälle pari rantua, joissa olisi helpompi kävellä. Jään päällä lumen alla oli noin 40 cm vettä ja isä jäi kelkalla kiinni. Lapset lähtivät auttamaan vaaria ja kumpikin upposi sinne sohjoon eikä riittänyt kengissä varsi pitämään vesisohjoa ulkopuolella. Tunnissa saatiin siis kelkka kiinni, lapsilta vaatteet märäksi, paistettua makkarat mustiksi ja juotua Trip-mehut. Lapset kävelivät talolle lämmittelemään ja minä menin pilkkimään. Sain kaksi kalaa, kiisken ja ahvenen. Sammutimme nuotion ja kahlasimme takaisin 200 metriä kaikkine kamppeineen. Kotiin päästyäni laitoin päiväunille (3h) ja heräsin puoleksi tunniksi saunaan, jonka jälkeen pötkähdin yöunille. Jokatapauksessa varsin hauska päivä!

Tänään käytiin hakemassa moponkorjaaja kotiin- eikä se mopo lähde edelleenkään käyntiin. Hö=/

Täytyy alkaa tuotteistamaan tuo "Tiedän kaiken kukistajamehiläisistä!"-paita, minullahan on muutaman kuukauden päästä ihan todistusaineistoakin paidan alla. Se olisikin erittäin katu-uskottavaa, eikö totta? ;D Kiitos Ruska!

Nyt kaalipataa uuniin ja sen semmoista sunnuntaipuuhaa(=puuhaamattomuutta)!

S.A.

Ahhaaahaa=D

Voi jestas mitkä naurut sain taas eilen illalla ja yllätys-yllätys- salakuuntelemalla A:n ja B:n keskustelua.

B: Mitä se tarkoittaa, jos puhutaan kukista ja mehiläisistä?
A: Öh... No semmoisia aikuisten juttuja, miesten ja naisten.
B: Niinkö!!!!??? Mä oon aina ajatellut, että ne on jotain pahiksii, ne kukistajamehiläiset!
Että ku on niinku niitä työläisiä ja se kuningatar ja sitten on niitä kukistajia!
A: Ai. Voihan sitä niinki ajatella.

Piristystä.

Tämä se vaan jaksaa naurattaa tämmöistä hattarapäätä, joka lankeaa aina kaikkiin uusiin ihaniin tuotteisiin, jotka lupaavat kuunkin taivaalta:)

S.A.

Haukotuksia.

Ou jee-PERJANTAI! Aivan parhautta! On ollut kohtuullisen rasittavia päiviä töissä, joten viikonloppu on mitä tervetullein!


B joi jostain käsittämättömästä syystä kahvia illalla sillä seurauksella, että yöllä kahden aikaan poika seisoo silmät leipälautasen kokoisina sängyn vieressä ja tiedottaa valvoneensa puoli kahteen, heränneensä kahdelta ja saako tulla viereen? Juu, saa (suuri virhe!). Nimittäin tiedotuslinjalla poika jatkoi 02-04 välisen ajan kertoen viidentoista minuutin välein että, uni ei tule vieläkään eikä missään asennossa! Ei jaksanut herua sympatiaa yöllä, eikä aamullakaan, kun pikkuspaghetti makasi vetämättömänä sohvalla valittaen väsymystä. Aura-autot aloittivat aamurallin puoli kuuden maissa ja sitten ei enää kannattanut odotella unta. Jos aura-auton äänikin ärsyttää, niin vielä enemmän ärsyttää se tietoisuus, että mitä luultavimmin omalla pihallakin sitä lunta on, jos sitä kadullakin on aurattavaksi asti. Niin olikin.

Illalla katseltiin pin up-mekkoja netistä, kun lupasin ommella kaverille sellaisen. Onneksi sen tarvitsee olla valmis vasta elokuussa, niin ei tule paniikkia (ehkä). Siinä pitäisi olla halterneck yläosa ja tietysti sellainen kellohelma. Ei kai se hankala ole, kunhan löytyy semmoisen halternecktopin kaavat. Hameosahan on pyöreä- niin olen ainakin ajatellut.

Nyt lopetan tämän tällä erää tähän, kun on aivot aivan väsymyksestä tahmeat, joten juttujen tasokin on sitten sen mukainen *haukotus*. Hah, tuli vielä mieleen yksi tarina.

Ystäväni 11-vuotiaan tyttären opettaja oli soittanut, kun reissuvihkossa ei ollut ollut vanhempien allekirjoitusta ja tyttö oli selittänyt asian niin, että vanhemmat ovat lähteneet 2 viikoksi Haaparantaan (huom. matkaa 300 km) ja jättäneet tytön sisaruksineen keskenään kotiin. Tytön kaveri oli sanonut, että oli nähnyt tytön isän aamulla heidän pihallaan, johon tytöllä oli selitys valmiina: "Se oli hakemassa vaan lisää vaatteita!"
Voi noita lapsukaisia. On se vaan kiva, että muidenkin, jos meidänkin. Erityiskiitos Saanelille eilisestä kirjoituksesta:D Joskus se vertaistuki on vaan parasta terapiaa sinkuneille jouhille.

Oikein mukavaa perjantaita kaikille! Jatkan pilkkihaaveilua tässä työn lomassa. En tiedä vielä kumpaa teen ponnekkaammin, haaveilen vai työskentelen:D

S.A.

Valokuvatorstai.

Tai voisihan kalan kannalta ajatella niinkin, että "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".
Kyseessä on täysin lavastamaton ongintatilanne- kertooko tämä mittavasta roskakalaongelmasta?
Tässä siis vastaukseni Valokuvatorstain haasteeseen: Myrphyn laki.

Onko se ISO D?

Miten noin pieni voi aiheuttaa näin huonon olon? Miten noin pieni saa hiukseni valumaan rasvaisina soiroina pitkin päätä huolimatta päivittäisestä pesusta? Ikää on 8 viikkoa. Ja yksin se yksiössään on (huh). Pituutta mielettömät 1,4 cm! Arvioitu laskeutumisaika 29.10.2009.

Ja sykkeet kuului ja näkyi. Po-pom-po-pom-po-po-po-po-po-pom.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jos hajut etoo, niin koiran pesu ei ole viisain puuha mihin kannattaa ryhtyä, ei todellakaan. YÖÖÖÖÖÖÖK.

S.A.+D

Kotikemistin vihernurkkaus.

Tässä on kuva siitä, millainen Helmivillakon pitäisi olla. Tuommoinen omanikin oli reilu kuukausi sitten, kun sen kukkakaupasta toin kotiin.

Tässä tämän aamuinen kuva. Siitäpä näette millaista jälkeä saan aikaiseksi.

Kastelin, kuten kukkakaupantäti käski, suoraan aluslautaselle noin kerran viikossa. Suoraan kukkapurkkiin kaadettu vesi saattaa polttaa kasvin varsia siitä mullan pinnalta, joten siksi on parempi kastella alhaalta päin (kuulemma). Minulla kukan aluslautaseksi valikoitui arabian lautanen. Ongelman ydin on siinä, että lautasessa on oma renkulansa sille kahvikupille. Eli kaikki vesi mitä olen kaatanut kukalle, on jäänyt makaamaan siihen renkaaseen (ja haihtunut siitä ilmaan) eikä kukka ole saanut tippaakaan vettä. Säännöllisesti olen kokeillut sormella ja todennut, että vettä on. Minusta tuntuu, että korkeammat voimat ovat vastaan tätä minun orastavaa innostustani vihreisiin asioihin.

Ja kuten Liskonainen aikaisemmin totesi, lastenkasvatus taitaa olla enemmän minun alaani kuin kukkienkasvatus. Pakko kai se on uskoa itsellänikin.

Tänään oli viimein se ensimmäinen nla. Ja sain kuulkaa heti huomiselle ultra-ajan;) Että huomenna sitten lisää ja tarkempaa tietoa. Nyt tänään ei tehty muuta kuin höpötettiin niitä näitä kirveen päitä ja hemoglobiini oli alhaisin mitä ikinä (120). Koskaan aiemmin en ole ollut näin laihaverinen. Olisiko ylenpalttinen väsymys ollut oire tästä? Taidan siirtyä ryystämään verta suoraan tölkistä ja syömään raakaa maksaa- eikö ne olleet niitä entisvanhaisia verenparannus lääkkeitä?;D

Joo ja sainhan minä purkin ja jotain koeputkia, joihin pitää itsellä taiteilla omat pissanäytteet. Kuse purkkiin ja pullota se.

Terveisin Kotikemisti S.A.

Kiitos ja Olkaa hyvä!

Tunnustusta bloggaamisesta on tullut ja se, jos mikä kannustaa jatkamaan=)

Kiitän jo tästä aikaa sitten minulle annetusta tunnustuksesta, siis KIITOS!

Liskonainen, Stansta ja Marjut.

Tämän haluan antaa eteenpäin kiitokseksi siitä, että kauheimpina kauhun hetkinäni te blogiystävät kirjoititte niin kauniita sanoja ja onnentoivotuksia. Olen lähes sanaton kiitollisuudesta. Tätä on bloggaus parhaimmillaan! Kiitos teille Ystävät!

Kirjoituksiini maaliskuun 1. ja 3. päivä jälkensä jättäneet ystävät: Olkaa Hyvä!

Saanel, Pilviharso, Villikissa, Hannele, Maami, Anne, Liskonainen, Hehkuvainen, Ukko, Timantti, Eeva, Inkivääri, Hipinrouva, Anonyymi-Turkinmatkaaja (voi tulostaa kuvan itselleen ja laittaa vaikka tyynyn alle;D), TaiNa, Alohomora, Nana, Riepu, Stansta, Sipulix, Aija, Marjut, Kukkuluu, Mirka, Pirjo, Pyryharakka, Ninni ja Nelmi.

Tiedän, että tässä pitäisi mainita blogeja joita "I love", mutta jos "I love" blogin kirjoittajaa, niin saanhan silloin tehdä näin? Saanhan! (jos en saa, niin alan itkeen ja murjottaan!)

Ja tuore tunnustus on tämän näköinen!

Tämän ihanaisen Hyvän Mielen Blogi-maininnan sain Eevalta, Timantilta (salasanan takaa) ja Ninniltä;D Kiitos teille!:D

Nyt laitan tämän eteenpäin sellaisille blogeille, jotka ovat varmasti monille tuttuja- mutta kieltämättä usein hörisen ääneen näille hauskoille sattumuksille, sanomisille ja kirjoituksille eli:

- Salakuunneltua; Täältä on jäänyt mieleen sanonta: "TVH:n miehet liikkeellä". Työpaikan vastapäätä on päiväkoti ja aina perjantaisin polvenmittaiset pienet lähtevät kävelylle, pitävät kiinni pitkästä köydestä ja päällä niillä on turvaliivit. Jotenkin naurattaa ihan kauheasti siinä yhteydessä se TVH:n miehet. Ja se jaksaa naurattaa viikosta toiseen- aina vaan!

- Aasiakas; niinä päivinä, kun hakkaa päätään takahuoneessa seinään väännettyään ensin rautalankaa puoli tuntia tuloksetta, on hyvä käydä lukaisemassa tarinoita elävästä elämästä;D

- Ähä; Olen aina tykännyt bongailla hassusti kirjoitettuja uutisotsikoita jne.

- Väärin kuullut lyriikat; Niin, joskus totuus on tarua ihmeellisempää:D

- YhdysSanaKuvia; Nämä piirrustukset vaan iskee minuun- TYKKÄÄN!

Nyt mie annan itelleni tunnustukseksi pullan, kun niin reippaasti linkitin näin monta linkkiä. Huhhei!

S.A.

Tiedä tai älä.

*lisäys lopussa*

Perjantaina tuli vieras (teinineiti, jota täytyy kohta alkaa kutsumaan nuoreksi aikuiseksi, huih!). B oli kaverinsa syntymäpäivillä ja A discossa. Lauantaina A oli kaverillaan synttäreillä ja me muut siivottiin kotona. A meni sitten vielä yökyläänkin. B järjesti Huuman innoittamana kilpailuja. Otsikon kisa: Tiedä tai Älä, sisälsi täsmäkysymyksiä Ukolle. Olipa jännittävää istua yleisönä, kun ensimmäinen kysymys oli: "Koska olet viimeksi pussannut jotain muuta naista kuin vaimoasi?" XD

Palkintona kilpailuissa oli reppu, lippis, kamera ja kaksi miljoonan timanttia. Näihin sai aina kilpailun voittaja pukeutua ja pitää niitä hetken. Tuli jotenkin Japanilainen olo;) Kamera kaulassa, reppu selässä, lippis päässä ja timantit taskussa.

Tänä aamuna kirjoitin yhden puheen (kyse oli fiktiivisestä harjoituksesta) ja onnistuin ilmeisen hyvin, koska liikutuin itse kirjoittamastani tekstistä kyyneliin ja teini totesi, että aivan kuin olisi ollut itsekin siinä puhetilanteessa, kuuntelijana.

Tuosta kiinalaisesta kaalisalaatista vielä; netin ohjeet on hyvin erilaisia, jopa hapankaalia mainitaan saman otsikon alla:/ Ei kai auta kuin alkaa testailemaan millä pääsee lähimmäs "oikeaa" lopputulosta, kun en kehtaa ostaa kiinalaisesta kotipakettiin vain pelkkää salaattia:)

Tämmöinen löysän pulskea viikonloppu ilman mainittavia urotekoja, oikein rentouttavaa kuitenkin. Sunnuntain jatkoa kaikille!

S.A.

Kuvassa kilpailujen virallinen valvoja.









No, enpä jätä juttua kesken; Ukko ei mennyt siitä mistä aita olisi ollut matalin, vaan vastasi: Yli kymmenen, mutta alle 15 vuotta sitten. Hmm. Pitänee miettiä vielä kuinka luotettava on tuo virallisen valvojan hyväksyntä, koska ikäähän sillä on vasta 5 vuotta...

Ja vielä yksi halpa hauskuutus: Koittakaapa riisua itsenne käyttämättä käsiä! Olipa melkoinen hiki jo saunaan mennessä, kun kiemurteli, hyppi, vatkasi, muljutteli, kihnutti vaatteita yltään. Ei mahdotonta, mutta ei helppoakaan;D Tarvinneeko tähän lisätä, että ei olla mitenkään erityisen välkkyä väkeä- The Susikairalaiset.

Apua!

Miten kiinalaiset tekee sen kaalisalaatin? Siinä on kaalia, jotakin öljyä(kö), onko siinä pippuria vai mitä ne mustat mykyt on?

Traumoja lapsuudesta osa 1.

Pehmoleluja olen rakastanut aina. Lapsuudesta tallella niitä on useitakin, mutta ne joihin liittyy mehevimmät muistot ovat kadonneet äitini(!) toimesta.


Yksi rakas oli semmoinen luppakorvainen ja -silmäinen koira. Se ei ollut kallis. Maksoi noin Kismetin verran. Asuimme silloin Espoossa ja Jorvin sairaalan vieressä. Äiti pyysi, että kävisin ostamassa kanttiinista Kismetin. Lähdin matkaan ja kuten aina, menin "salareittiä" pommisuojan kautta. Siellä oli kilometri (niin minusta tuntui) kaupalla käytäviä ja aina yhtä suurta sattumaa pääsikö perille kanttiiniin suorinta reittiä vai eksyikö käytävillä. Yksi oli aina vakio, nimittäin se, että ruumishuone 1:n ja 2:n ohi piti juosta täysillä silmät kiinni, sormet korvissa ja huutaa kuin hullupäinen. No menin siis Kismettiä hakemaan ja siellä kanttiinin lasivitriinissä minua tuijotti surusilmäinen pehmokoira. Ostin (mielestäni pelastin) koiran ja juoksin takaisin kotiin. Äiti kiitteli sydämellisesti (oli varmaan pms) minua tuosta suunnitelman muutoksesta.


Sitten minulla oli uniriepu. Semmoinen punainen äidin yöpaidan helmasta leikattu renkula, jota ilman uni ei tullut.


Yksi tärkeä pehmolelu oli Posu. Äidin trikoosta ompelema porsas. Sillä oli vaaleanhaljut napit silminä ja se oli rakas kuin mikä. Se oli vielä opiskellessakin mukanani, mutta hävisi myöhemmin kummallisesti. Äiti tunnusti viime vuonna nakanneensa sen roskiin silloin joskus, kun palasin kesälomille opiskelupaikkakunnalta. Tästä syystä joudun vielä joskus hankkimaan terapiaa itselleni. Anteeksiantamatonta. Kukaan ei ole ottanut niin tyynesti kyyneleitäni, salaisuuksiani ja oksennuksiani kantaakseen kuin uskollinen Posu.


Kerran matkustimme junalla isän kanssa pohjoiseen ja kaikki edellämainutut plus muutama muu pehmolelu olivat tietysti mukana. Yön aikana ne olivat luiskahtaneet sängyn reunan yli sängyn alle, enkä niitä muistanut aamulla ollenkaan. Isän luona illalla huomasin jotain puuttuvan ja siitähän poru tuli. Aamulla menimme juna-asemalle etsimään Posua ja Uniriepua. Siellähän ne olivat lasin takana odottelemassa. Olisittepa nähneet virkailija ilmeen, kun osoitin punaista kangasriekaletta ja nuhraantunutta porsasta, että nuo on minun... ja sitten huomasin luppasilmäkoiran ja nallen ja toisen nallen!!! Ja riemastuin: Tuokin on minun ja tuo ja tuo!

Tässäkään tekstissä nyt ei kyllä ollut mitään pointtia. Tuli vaan mieleen, kun lueskelin Hannin muisteluita:) Eli kotoani en ole vielä mitään saanut omaan kotiini ja ne vähätkin, jotka olisin mielelläni säilyttänyt on heitetty roskiin. Yhyyyyy!
S.A.

murmur.

Voi pyhä jysäys. Taas vaihteeksi eilen kes-kus-te-lim-me läksyjenteon tärkeydestä ja muusta kouluun liittyvästä... Tuntuu, että kaikki mitä sanoo, on viimeistään seuraavalla viikolla huuhtoutunut päästä taivaan tuuliin. Vai mitä olette mieltä vastauksesta maantiedon kirjassa?

"En kerro!"

Ja tietysti illan viimeiseen falsettiin päästiin sillä tutulla: "Ai niin, oonks mä muistanu sanoo, et perjantaina on enkun koe?" Voi halvatun pässit. Kaikki. No tänään A:lla on tiukka komento tulla äitin töihin kirjojensa kanssa välittömästi koulusta. Saa lukea viiteen asti tuolla keittokomeron nurkassa. (-Millä mä kannan ne kirjat? -No, miten olisi vaikka reppu?????)

Niin, ja kun kertoo miksi lukeminen ja hyvä ammatti on tärkeitä, niin B sanoo, että haluaa oikeasti ryhtyä torikauppiaaksi, jolla on se oma pieni pöytä ja siinä kaikkea kivaa pientä silppua myynnissä. Niin.

Muutenkin tällä viikolla ollaan oltu taisteluasemissa. Mm. tietokoneen käyttö on ollut tapetilla. Vastaan tuputtamalla päästään varmasti siihen lopputulokseen, että ensi viikolla molemmilla pojilla on yksi tunti tietokoneaikaa. Toisella tiistaina ja toisella torstaina. Siinä vaiheessa, kun nätisti sanoo, niin kannattaisi kuunnella ja totella, eikä missään tapauksessa juputtaa vastaan.

Eikä varmasti sillä ole lieventävää vaikutusta, että...

-minulla on rumat ja rasvaiset kökköhiukset.

-minua palelee.

-en pysty syömään muuta kuin hedelmiä ja tuoremehua.

-nukuttaa koko ajan.

-ärsyyntymiskynnys on äärimmäisen matala. ÄRRRRJYHHHHH!

Mukavaa torstaita.

Valokuvatorstain haaste 123.

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Tämä kuva tuli heti mieleen. Vaikka kuinka yritin etsiä muita kuvia, se ei päästänyt otteestaan. Pääsköön siis tämä lintu haasteeseen mukaan. Se tuskin enää muistaa kohtaamistamme.

Kiellettyjä hedelmiä.

Lasten kiroilu on varmaan tuttua joka torpassa jossa lapsia on. Tämä tuli mieleen, kun eilen pyysin C:tä hakemaan A:n syömään ja pontevasti poika meni lastenhuoneen ovella ja kajautti: Tuu syömään JumaVauta! Vaikeaa on olla reagoimatta millään tavoin. A:n ja B:n ollessa noin 5 ja 7 vuotiaita heillä lipsahteli kirosanoja turhan tiiviisti. Kaikki saippuat ja pippurit kokeiltiin, mutta vaikutus jäi lyhyeksi. Kun paha maku katosi suusta, niin kirosanat palasivat putkahtelemaan sinne tänne puheeseen. Keskusteltiin sanojen merkityksistä- mutta sehän vain nauratti jannuja. Mietin ja mietin mitä vielä voisin tehdä ja päädyin sellaiseen ratkaisuun, että pidimme kiroilupäivän. Molemmat pojat saivat luvan kanssa paukutella perkeleitä, saatanoita, vittuja ja helvettejä niin paljon kuin lystäsivät. Ainoa edellytys oli, että jokaista kirosanaa piti maistella suussa oikein kunnolla, että muistaa miltä ne sanat maistuu. Ja kyllä äitillä syljetti kuunnella. Aivan niskavillat pystyssä mietin, että onnistuuko tämä ja jos ei onnistu, niin en kehtaa enää koskaan liikkua julkisilla paikoilla niiden kanssa. Nelisen tuntia pojat jaksoivat maustaa joka lauseen runsailla ärräpäillä, kunnes alkoivatkin keksiä omia hurjia sanoja: Pirkula! Helmutti!

Seuraavana päivänä kirosanat olivat taas kiellettyjen listalla, mutta eivät pojat niitä kaivanneetkaan. Vielä joskus muistelevat sitä päivää, mutteivät mitenkään kaihoisasti vaan todeten, että eipä siinä mitään hienoa ollutkaan. Ne sanat on maisteltu, eivätkä olleet kummoisia maultaan.

Suklaajoulukalenterien kanssa kävi vähän samoin, tosin siitä jäi vuotuinen tapa. Mietimme ystäväni kanssa pikkujouluihin lapsille yllätystä ja pohdimme mikä olisi omassa lapsuudessa ollut "paras" yllätys. No se, että saa syödä kaikki 24 suklaata kerralla! Niinpä ostimme lapsille kalenterit, jotka piilotettiin aarteenetsintää varten ja kun lapset olivat löytäneet ne, niin saivat syödä koko kalenterin kerralla! Ilmeet olivat näkemisen arvoisia: Ootteko te ihan tosissaan, että kaikki luukut saa avata nyt???? Juu-u! Antaa mennä vaan!
Tätä nykyä ostetaan hetikalenterit ja sitten on ne oikeat kalenterit, joista saa avata luukun kerrallaan. Marketeilta saa niitä 99 sentin kalentereita, että eipä ole sekään riemu hinnankiroissa.

Viime yönä näin unta ristiäisistä- kaksi(!) vauvaa ja ristiäiset olivat lähikaupan koiranruokaosastolla. Jossain linnunsiemenlaareilla pohdimme nimiä vauvoille Ukon kanssa samalla, kun otimme laarista kauhan kakkulapioksi. Unientulkitsijat, en luultavasti halua kuulla mitä uneni tarkoittaa;D

S.A.

...en vaan tajuu. Mitään.

Onko citykani vapauteen päästetty kotikani vai kaupunkilaistunut metsäjänis? En löytänyt kuukkelista vastausta ja en voi ryhtyä päivän töihin, kun tämä asia niin vaivaa.
Leivoin eilen sen juustokakun lisäksi pari pellillistä pizzaa ja onnistuin nukahtamaan ennen kuin pääsin kakun kimppuun. Siispä aamupalaksi olikin juustokakkua ja otin sitä myös evääksi töihin=)

C:n puhe on osittain epäselvää ja kummallisesti L-kirjain ääntyy V-kirjaimeksi. Hervotonta hihitystä, kun katoin pöytää illalla ja C kysyy silmät kirkkaana: Pistetäänkö pöytäviinaa?
(pöytäliinaa)

Kattaa=>katoin=> kattasin=> mitvit ??? Miten tuokin sana taipuu??? Tänään ei ole selvästikään minun päiväni:/

S.A. Jääkää odottelemaan jotain järkevää postausta, mutta älkää pitkästykö odottaessa.

12 apinaa eiku asiaa.

Eilisen otin varsin rennosti, lueskellen ja nautiskellen hemmottelusta (valmiista ruoasta siis). Torkahdin pienille unosille ja heräsin siihen, että halutti aivan mielettömästi juustokakkua. Pyrähdin keittiöön ratsaamaan kaappeja ja ainoat tarvikkeet, jotka viittasivat juustokakkuun päin olivat kerma ja appelsiinit. Miten alas ihminen voi vajota? Vatkasin kerman vaahdoksi ja pilkoin appelsiinit sekaan. Varmistin vielä puhelulla ystävältäni, että voihan sitä sanoa juustokakuksi, voihan?!!! Tänään aion karata töistä tekemään juustokakkua, että se ehtii hyhmettyä syömäkuntoon ennen kuin kaadun yöunille. Tästä episodista syytän erityisesti Annea sekä reseptin loihtinutta Kettuterroristia. Edesvastuutonta kiusaamista, te JULMURIT!
(Juuh, tiedän ohje ei varsinaisesti ollut juustokakun, mutta unessani se oli juuri sitä;))

Nyt haasteisiin! Itseasiassa Hattarapää juuri muisti, että valovuosia sitten Pirjokin haastoi tähän ja nyt Pyryharakka haastoi kertomaan 6 asiaa itsestäni ja Tirlitta samoin! Eli yritänpä väsätä nyt 12 asiaa niiden aiempien paljastusten lisäksi, joita olen tehnyt=)

Säännöt ovat seuraavat:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. Olen raivopäisen tarkka puukoistani sekä paistinpannuistani. Puukoille on seinämagneetti ja pannut roikkuvat katossa. Auta armias sitä hullua, joka yrittää paistinpannulta "ihan varovasti siitä pinnalta vaan" ottaa rautaisella lusikalla tai haarukalla maistiaisia. Vaarana on päätyä uudeksi veitsitelineeksi! Ja puukkoja EI MISSÄÄN NIMESSÄ TUNGETA KUIVUMAAN MUIDEN ATERIMIEN KANSSA PYSTYYN kuivaustelineeseen. Ne pestään, kuivataan ja laitetaan siihen magneettiin ja kokojärjestykseen. (piste)


2. Olen aina valmis juhliin ja illanistujaisiin. Mitään syytä/aihetta ei tarvita ja jos jonkun mielestä tarvitaan, niin keksin kyllä aina syyn!


3. Rakastan piirtämistä, maalaamista, askartelua ja kaikkea käsillä tekemistä, mutta en voisi koskaan kuvitella tekeväni niitä työkseni. Pelkään, että riemu katoaa, jos sitä on pakko tehdä.


4. Useiden ammatinvalintatestien ensisijaisesti sopivin ammatti minulle olisi pappi. Heh. Missään välissä ei kysytä haluaisinko tehdä töitä sunnuntaisin?! Ystäväni kommentoi: No joo... Miksi ei? Mutta en tiedä mitä uskontoa edustaisit.


5. Kevään paras juttu on pilkkiminen. Ja makkaranpaisto. Ja pilkkiminen.


6. Olen onneton kasvien kanssa.
Tässä kuvassa esiintyy toissa
vuotinen ohra- ja rairuohoviljelmä.
Eikö ole komia?!
Ukko piikittelee aina, kun jossain vimmassa
hankin "lisää tapettavaa".
Tällä hetkellä elämästään taistelee kissus,
helmivillakko ja tulppaanikimppu.
Yhtenä vuonna unohdin koko sen hetkisen
viherkasvustoni aurinkokylpyjä ottamaan talon seinustalle ulos. Marraskuussa muistin ne. Se oli myöhäistä.





7. Täytän tänä vuonna 32.


8. Inhoan light-tuotteita. Olen aina inhonnut. Ne eivät maistu millekään. Eivätkä ne täytä. Joudun syömään kolme lightjogurttia saadakseni saman kylläisyydentunteen kuin yhdestä tavallisesta. Tämä on varmaan oikeasti pääkopan sisäinen ongelma.



9. Meikkaan usein myös sunnuntaisin. Koska minulle tulee siitä hyvä olo. Saan paljon enemmän aikaiseksi, jos olen ns. hyvässä kuosissa.

10. Olen 164,5 cm pitkä pätkä, mutta pidän korkokantakengistä.

11. Minulla on tavallaan 8 sisarusta. 6 ei ole minulle mitään sukua ja 2 kaksi on puolikkaita. Kaikki rakkaita. (inhoan puolisanaa- olipa se missä yhteydessä hyvänsä)

12. Mietin omituisia asioita ja tartun epäolennaisiin yksityiskohtiin. Esim, jos mietin elämää ja kuolemaa, niin päädyn pohtimaan sitä, että taivaassa täytyy olla tosi paljon muurahaisia. Ne ovat ahkeria eivätkä ollenkaan pahantahtoisia. Niiltä ei voi evätä taivaaseen pääsyä millään. Niitä on ollut kautta aikain ja todella paljon, joten niitä täytyy olla taivaassa metreittäin. (että se siitä pappisurasta)

13. Teen usein asioita väärällä kädellä. Ihan huvikseni. Käytän hiirtä vasemmalla. Mittaan kahvinpurut vasemmalla, vaikka olen oikeakätinen. Usein tulee sotkua, mutta onnistuessani olen tavattoman ylpeä itsestäni.

Nyt kukaan ei saa haastaa kertomaan itsestäni mitään, koska muuten te saatte selville, että olen oikeasti to-del-la omituinen:O

S.A.

Ps. En haasta tähän tällä kertaa ketään erityisesti, koska minusta tuntuu, että kaikki ovat tämän ainakin kertaalleen tehneet. Mutta jos joku ottaa haasteen vastaan, niin varmasti tulen lukemaan=)

Niin ja Riepu pyysi kertomaan kuinka olen tavannut Ukon. No sillä tavalla, että olimme ystävä M:n kanssa lähdössä baariin ja tuntui tyhmältä lähteä kaksissa naisin. Joten soitimme ystävä J:lle, että antaisiko hän Ukon numeron, jotta voitaisiin pyytää Ukko ja Ukon kaveri baariin meidän kanssa. Sillä baarireissulla ollaan.

Still alive=)

Hiihtolomaviikko alkaa olla lopuillaan. Reissusta palasimme torstai-iltana, perjantain olin töissä ja illalla olimme vielä tyttöporukalla elävää musiikkia kuuntelemassa- lauantain ohjelma olikin sitten hyvin unipitoinen.

Isot pojat pääsivät lehtihaastatteluun. Moneltako olet herännyt tänään? - Puoli kahdeksalta. Kuka on lomalla laittanut ruokaa? - Äiti ja nyt ollaan täällä mummon hemmoteltavana. (Mummo oli erittäin otettu tästä kommentista. Kyllä nuo pojat osaa vedellä oikeista naruista;D)

Joku oli ajanut parkkihallissa meidän auton takapuskuriin ja näkijä, ei tekijä, oli jättänyt lapun, jossa oli törttöilijän rekkari. Aken tietojen mukaan törttöilijä on unohtanut katsastaa autonsa. Ukon kanssa tutkimme vahingon jälkiä ja tulimme tulokseen, että mitäpä se kolo komiassa. Tuon katsastamattomuuden takia tekisi mieli ottaa törttöilijään yhteyttä, mutta no toisaalta ei taida jaksaa...

Kävimme kiinalaisessa syömässä ja C aiheutti pientä sydämentykytystä, kun viereiseen pöytään tuli melkoisen isokokoinen mies. C katsoi pitkään miestä ja aloitti todella kuuluvalla äänellä: Äiti kato, onpa iso....... (merkittävän pitkä hiljaisuus, jolloin kaikki takuulla kiinnittivät huomion meihin)......paita! Tilanne raukesi naureskeluun ja mies itsekin oli huvittunut tilanteesta. Äitikin säilytti kasvonsa juuri ja juuri;D




Anne lähetti valtavan paketin, kiitos=) Postin tätin kanssa ihastelimme paketin päällistäkin, ihan kuin valtava karkki=) Ja sisältä paljastui ihania kankaita! Sanomattakin selvää, että olen aivan pyörryksissäni! Kuvassa esiintyvä auto ja käsi eivät liity kankaisiin vaan C:n tahtoon saada jotain "omaa" kuvaan.




Mutta nyt täytyy hautautua tuonne pyykkivuoren uumeniin, haasteet ja palkinnot on rekisteröity- luultavasti kirjoitan illalla toisen postauksen klo. 19-19.30, juuri tuoksi ajaksi on keksittävä jotain puuhaa, etten vahingossakaan katso nelosta. En aio äänestää puolesta enkä vastaan, vaan boikotoida koko nelosta. UuUUGhhh. Uppsalan sairaala, olen pahoillani, emme tapaa ensi viikolla, jos Mikkoset jatkaa vielä tämän ensimmäisen jakson jälkeen. Vituttaa jo valmiiksi.

S.A.

Oikein mainiota Naistenpäivää kaikille!

Pörp. Örk. Röyh. Ja hauhau.

Neuvolan ihanainen K. oli vilpittömän onnellinen, kun tein 9 kk:n yhteistyösopimuksen sinne. Ensimmäinen neuvola on 17.3. (VASTA!) ja siihen asti elellään siinä uskossa, että Iso D (Kiitos Alohomora!;D) näkee päivänvalon joskus lokakuun lopussa. Itselläni on aavistus, että saatetaan olla pitemmälläkin, mutta sepä jää nähtäväksi. Raportointi voi olla odotusajalta vähintäänkin niukkaa, johtuen siitä, että olen aina raskaana ollessani ollut "elämäni kunnossa", hyväntuulisempi ja touhukkaampi kuin ei-raskaana ollessa. Eli jos tämä etenee niinkuin edellisetkin, niin en kyllästytä teitä kuoliaaksi kertomalla syömisistäni tai muutaman sadan gramman painonheittelyistä. Olen aiemmat odotukset tehnyt töitä viimemetreille asti ja niin nytkin, sikäli mikäli kaikki on hyvin. Olemassa olevat aakkoset saanevat tietää tästä sitten joskus ensimmäisen ultran jälkeen. Ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta muutenkin ajattelimme kertoa tästä sitten, kun pahimmat riskiviikot ovat ohitse. Tosin pikkuisen Akalla lipsahti nettiin tietoa, mutta mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä:D



Mielessäni listailin hyviä puolia ja kerron ne tässä teille:



+ Ei tarvitse vetää vatsaa sisään ja yrittää näyttää hoikemmalta.

+ Saa käyttää empireleikkauksisia mekkoja.

+ Saa käyttää isoja tunikoita.

+ Saa selittelemättä itkeä kaikkea ja joka paikassa.

+ Saa hyvää palvelua kotona ja muuallakin:)

+ Saa nukkua päiväunia selittelemättä ja potematta huonoa omaatuntoa.

+ Hyvät vaunut on C:n jäljiltä jo olemassa.

+ On pinnasänky (jossa muuten olen köllinyt itsekin silloin rapiat 30 vuotta sitten)

+ C:n pahin uhmaikä on toivottavasti ohi (melkein 4 vuotiaana), kun vauva tulee.



Tuota alkua kirjoittelin eilen, kunnes töissä alkoi se perinteinen maanantaipyöritys. Ja viime yönä valvoin 2 tuntia, kun oli huono olo. Joka jatkui aamulla (peruin uinninkin). Mukavaa kakoa vessassa, kun C kannustaa vieressä: Tuleeko? Tuleeko?Joko tuli okse?
Tänä iltana lähden jätkien kanssa mummolaan muutamaksi päiväksi, pääsevätpähän vähän lomailemaan. Mutta nyt, ugh. Väännän töitä hetken, jotta pääsen hyvillä mielin lomapäiville.

Kiitos tytöt tunnustuksista!=D Kirjoittelen niistä tässä jossain välissä!

S.A.

Ps. Niin ja onhan meillä ollut pöhinää talossa, kun Remulla on ollut tyttöjä kylässä. Pohjanpystykorva Ellu<3 ja Jackrusselinterrieri Minni<3

Paniikkikohtaus.

Tässä on nyt mennyt viikonloppu töitä tehdessä ja ajatuksia selvitellessä. Perjantaina oli yhdessä lapussa -II- ja onnentunteen sijaan sain aivan hirvittävän paniikkikohtauksen. Juoksentelin ympäri kämppää kuin päätön pässi hokien: Mitä nyt?! Mitä nyt? Mihin se laitetaan?! Ukko otti tilanteen haltuun ja makasi sängyllä tärisevän ja hyperventiloivan Akan vieressä tehden tilaa kainaloonsa, että laitetaan se tähän.

Hui. Vaikka tätä toivoin, niin ajankohtaa ei oltu päätetty ja täten voin tuomita "nuvaringin" aika epäpäteväksi e-menetelmäksi. Siksi varmaan ajatukset on nyt sekaisin, kun tämä tuli nyt ihan puskista. Onneksi Ukko ottaa rauhallisesti. Nyt menen hetkeksi itkemään, kun aurinkosämpylät on loppu, eikä ole suklaavanukastakaan.

Palataan kentälle!

S.A.+D