Koko päivän olen epäillyt kaikkea mahdollista Aprillipilaksi (mm. Inkiväärin antamaa tunnustusta;)) jne. Pojat on vielä kehitysasteella juksaamisessa- niillä alkaa itsellään naurattaa jo ennen kuin ehtivät juksauksen loppuun. Teinineiti veti höplästä näin: "Voi ei! Mitä mie sanon äitille ja iskälle ku mut erotettiin koulusta kahdeksi viikoksi????" Tähän halpaan retkahdin hetkeksi:) ja ehdin jo kysyä mitä hän oli tehnyt tullakseen erotetuksi?
Ystävää pyysin makutuomariksi uusien rillien kanssa. Viiden minuutin työn jälkeen kolme tuntia juoruilua. Siinähän se ilta hupenikin. Ystävän mies(töissä toisella paikkakunnnalla) oli soittanut kesken päivän, että "täällä on loppuunmyynti iittalan ja marimekon myymälässä". Ehkä julmin Aprillipila mitä olen kuullut pitkiin aikoihin!
Tuli siitä Aprillilorusta mieleen yksi vanha tapaus (ei tosin sattunut aprillipäivänä vaan kesällä)... Isot pojat olivat 2- ja 4-vuotiaita ja meille piti tulla ystäväni Merja kylään. Merja soitti, että oli sairastunut ja minä tämän tiedon sitten pojille välitin. Pojat katsoivat minua pitkään ja kysyivät lopuksi:
- Onko Merjaki niin hölmö, että on juonu pihalammikosta kuravettä?
S.A.
2 kommenttia:
Aprillipäivä on paha, kun ei oikein mihinkään uskalla luottaa... ei ainakaan hyviin uutisiin! Tietääkseni mua ei ole tänään höpläytetty. On siis ollu tosi hyviä höpläytyksiä kun mää en osaa epäillä mitään :D!
meidän neiti huijasi isiä, meni lankaankin ensin. Tyttö tuli koulusta ja kauhealla tohinalla isin luokse, suureen ääneen (järkyttyneellä, dramaattisella äänellä) huutaa; "Tiiätkö isi, meillä ei ollu koulussa tänään ruokaa ollenkaan!!" x)
Tosin koulun toiminnan huomioonottaen, olisin minäkin ehkä menny lankaan aluksi, että siitä sympatiat miehelle. :)
Lähetä kommentti