Pari aika suurta ja tympeää juttua pyörii nyt mielessä, vaan kun ne eivät minun miettimisellä paljoa kummene, niin kerrotaan sitten näitä maallisia murheita tältä aamulta:
Hirvee finni leuassa. Oikein mojova "eerikäinen" onkin. Ja ihan tismalleen keskellä leukaa. Niin kuin se olisi viivottimella mitannut, että tohon noin tälläydytään niin, että leuan omistaja näyttää ihan vimpan päälle noita-akalta. Ukko perskules oli napannut piilottamani suklaan, syönyt siitä puolet ja puolet laittanut toisaalle piiloon. Sanoi se kyllä eilen jotain patukan syönnistä, mutta en suhtautunut siihen sillä vakavuudella, jolla olisi pitänyt. Niinpä sitten aamulla tökin Ukon hereille kiukun säkenöidessä silmistä, että missäs on mun suklaa?! (Joku näppärä osaa vetää näistä kahdesta varsin traagisesta tapahtumasta yhteenvedon suklaa-finni/finni-suklaa).
Isot pojat kyselivät illalla saavatko nukkua sänkyjensä alla. Mikäpä se siinä. Jos se riittää seikkailuksi, niin ihan varmasti saavat:) Bee kävi vielä muistuttamassa, että: "Me sitten ollaan siellä sänkyjen alla, että et yöllä säikähdä mihin me ollaan kadottu!" (En millään viitsinyt romauttaa pojan mielikuvaa sängyn vierellä valvovasta äidistä. Lienenkö koskaan käynyt keskellä yötä tarkistamassa ovatko ne sängyissään!?) Kiittelin vain vuolaasti muistuttamisesta.
Tuosta tulikin mieleen, kun itse joskus penskana sairastuin silmätulehdukseen. Kauhusta kankeana könysin äidin sängyn vierelle. "Äiti, äiti, mie en saa silmiä auki!" "No, ei tarvi saadakaan. NYT ON YÖ!"
Hmm. Mistähän olenkaan perinyt tämän erityisen empaattisen ja huolehtivaisen luonteeni?
S.A.
Ps. Varmaan joudun karkaamaan kesken päivän töistä kotipostilaatikkoa kokemaan. Stanstan paketti voisi ehkä tänään olla täällä... Jännää!
7 kommenttia:
Ihana aloittaa blogikierros täältä ! Vaikka olis negatiivinenkin asia, niin hymyssä suin sen lukee :)
Heh, piilotetaankos teilläkin suklaata... ;)... meillä on pakko, jos haluaa joskus suklaata syödä... monesti olen huomannut, että jos laitan suklaan jääkaapin oven lokeroihin, kermapurkin tai jonkin muun taakse tai sitten vihanneslaatikkoon, niin se säilyy yllättävän kauan...ja kun piilo on löydetty, joudun aina keksimään uuden piilon, sektorilla hattutelineestä meikkikaappiin ja kaikki siltä väliltä... ;)
Akka krätisee -blogissa olisi kehunappi tarjolla, jos palkintokaappiin vielä mahtuu.
Tänne blondin jääkaappiin on 'joku' tuonut KAKSI levyä MAITOsuklaata -voitko uskoa, että ne ovat olleet siellä rauhassa avaamattomina jo muutaman päivän..?? Lakt.intolerantikkona olen osannut väistää moiset houkutukset, ettei tarvii pallona pomppia pitkin öisiä katuja.
Voi, j o k o se posti alkaa olla perillä??????????
...mie harvoin (nykyään ehkä entistä useammin) nauran ääneen, mutta nyt oikein odotan, että tuo Epsoo tulee suihkusta ja saan lukea tekstisi ääneen hänelle piristykseksi ennen töihin lähtöä. Mie nauroin! (en sille finnille)
Miten poikien yö meni sänkyjen alla? On varmasti ollut melkoinen seikkailu. :)
On se kiva kun on näin hauska blogi, josta saa päivittäisen nauruannoksen. Aina sitä ei onnistu saamaan muualta, mutta tämä paikka on takuuvarma. ;)
Esimerkki mun vanhempien empatiasta: olin syönyt mansikoita, ja naamani, korvani, nenäni, silmäni, kaikki alkoi turvota ja lopulta näytin aivan hirviöltä. Äitini huusi: isä, isä, tuo äkkiä kamera!
Miten yö meni? Löiköhän ne päänsä sängyn pohjaan pompattuaan aamusella vikkelästi ylös? Nonniin, mulla ei oo suklaata ja melkein joka kommentissakin puhutaan suklaasta. Kaupatki jo kiinni.
Lähetä kommentti