16.7.09

Ihana kamala karvakasa.

Timantti antoi aiheen ikään kuin inspiraatioksi kertoa niitä nurjia puolia koirasta. En tiedä auttaako nämä koirakuumeen torjumiseen, mutta kerronpa muutamia "helmiä" tästä meidän omasta Remusta ja vähän kavereidenkin koirista. Edelleen painotan, että varmasti suurin syy koiran ei toivottuun käytökseen löytyy sieltä hihnan toisesta päästä, niin meilläkin. Tosin minut ja Remu on lempattu koirakoulusta toivottomina tapauksina, joten meillä on mustaa valkoisella siitä, että tässä parivaljakossa vikaa on hihnan molemmissa päissä.

Suurinta riemuraivoa on aiheuttaneet pyykkikorista varastetut Akan likaiset pikkuhousut (juuri ne kusenpolttamat), joita on antaumuksella maisteltu. "Aarre" on lopuksi piilotettu sohvatyynyn taakse odottamaan pahaa aavistamatonta vierasta, joka sitten on saanut käsiinsä vähintäänkin epäilyttävän mytyn. Iyyyh! Myös olohuoneen matolle on joskus jätetty "aarre" levälleen, mutta siitä sen sentään olen ehtinyt korjata pois ennen kuin joku on nähnyt.

Revityt, raadellut, levitellyt, puoliksi syödyt roskapussit. No nämä on takuulla tuttuja kaikille koiranomistajille.

Karkaamiset. Remu johtaa kiistatta poliisikontaktitilastoja meidän perheessä. Toisaalta kuitenkin- Onneksi se on koira joka johtaa!

Eläinlääkärillä käynnit. 50 € menee vähintään joka kerralla (tosin tämäkin on takuulla kaikilla lemmikkien omistajilla sama juttu ja jos on isompia eläimiä esim. hevosia niin 50 €:lla tuskin tapahtuu mitään.)

Yhden ystävän koira, Saukki, oli tottunut saunomaan isäntänsä kanssa ja sitten kerran isännällä oli ollut tuore tyttöystävä ensimmäistä kertaa saunavieraana. Saukki oli jätetty olohuoneeseen odottelemaan saunojia ja siinä odotellessaan koira oli syönyt sohvaan suuren reiän. Siis itsensä läpi siitä sohvasta.

Toisella ystäväpariskunnalla on kaksi koiraa, vanhempi Lady ja nuorempi Touho. Ihmisten töissä ollessa kotona alkoi tapahtua kummia. Pöydänjalat, ikkunanpielet, jalkalistat, sohvatyynyt, kirjahyllynreunat, verhot- kaikki järsittiin järjestelmällisesti säleiksi ja silpuksi. Touho oli muutenkin vauhdikkaan käytöksensä puolesta epäilty nro. 1. Asia päätettiin tarkistaa webkameran avulla ja kuinka ollakaan! Tihutyöläiseksi paljastui Lady, joka ei koskaan aiemmin ollut tuhonnut mitään. Käyttäytyi täysin moitteettomasti ja kuuliaisesti aina ihmisten läsnä ollessa.

Remun ihaniin ja samalla ärsyttäviin tapoihin kuuluu tv:n katselu. Ehdotttomia hittejä on luonto-ohjelmat. Eläimille haukutaan ja television taakse rynnätään odottelemaan kuvasta poistuvia norsuja, gaselleja, mitä hyvänsä. Sitähän ei voi tietää, koska ne oikeasti sieltä pirttiin humpsahtaa. Kotimaisia koiraohjelmia ei voi katsoa ollenkaan. Sen verran suuriäänisesti Remu keskustelee ohjelmissa esiintyvien koirien kanssa.

Yksi suuri juttu on se, että koiraa ei voi ottaa kaikkialle mukaan. Allergiat. Lapsille ei vielä kukaan ole ilmoittanut olevansa niin allerginen, ettei niitä voisi viedä kylään.

Ehdottomasti pahinta tulee olemaan luopuminen lemmikistä sitten joskus. Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että jos siitä selviän täyspäisenä, niin meille ei koskaan tule uutta koiraa. Karkureissuista olemme jo saaneet aavistuksen esimakua siitä joskus edessä olevasta luopumisesta.

Remu käräyttää itse itsensä, jos on tehnyt pahojaan. Se ei koskaan odota meitä ikkunassa, paitsi silloin, kun jotain hävökkiä on kylvetty. Suurilta tuhoilta olemme välttyneet; silmälasit ja lainattu koirienkoulutuskirja on syöty ja muutamat kengät tuunattu uuteen uskoon, mutta aika vähällä olemme selvinneet.

Remu on vähän semmoinen kaupunkijannu ja vesisateella se ei suostu ulos lähtemään. Ihan äkkiä kipaisee pissalla ja sitten äkkiä takaisin sisälle. Hyi, siellähän kastuu tassut! Samoin kovalla pakkasella Remu vain vilahtaa asioilleen ja sata lasissa takaisin tuvan lämpöön. Ehkä siinä on vähän kissaa:)

Karvaa lähtee-paljon! Se on vielä laadultaan semmoista pehmeää pumpulihöttöä, joka tarttuu kaikkialle. Mustia vaatteita meillä ei enää juuri ole.

Auttoikohan tämä yhtään koirakuumeen torjuntaan?! Tähän loppuun olisi kivaa laittaa joku näpsäkkä kuva, mutta muistitikku on -yllätys, yllätys- töissä! Huomenna sitten!



Tässäpä kuvalisäys. Remu pyytää ystävällisesti kiinnittämään huomiota vasempaan korvaansa. Siinäpä kauneudenhoitovinkki kaikille itsestään huolehtiville karvakavereille! :)

4 kommenttia:

Timantti kirjoitti...

Ei, ei koirakuumeeseen taida järjen ääni auttaa. Mut kunhan mietin rahoitusta, ehtii koirakuume siinä ajassa laantua, kunnes taas pulpahtaa pintaan, uudestaan ja uudestaan.

Stansta kirjoitti...

En onneksi pode koirakuumetta, mutta ajattelin piipahtaa kertomassa, että Lady Fortuna ajeli tällä kertaa porovaljakolla ja onnisti SINUA!!!

ONNEKSI OLKOON - olet juuri voittanut arvonnassani sen Kalevalan korun, jonka perään ehditkin jo kuolata, hih... :)

Sipulix kirjoitti...

*kops* hieman toettuani voin vain sanoa, olen kissaihminen. Nyt ja aina. Miau.

Sipulix kirjoitti...

ps. onnea korusta! :DDD