Rippijuhlat on kyllä melkeinpä mukavimpia. Nuoruus ja se edessä olevan elämän nälkä on niin liikuttavaa:) Tykkään! Mutta sitten miesväkeen. Se on näemmä koodattu jonnekin selkäytimeen, että juhlat on kauheita ja sinne ei mennä. Cee sai kauhean hepulin eilen siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt nousta autoon:
- Minä EN tahdo juhliin! Minä jään kotiin. Jäädään kaikki kotiin? Ei mennä juhliin, eihän? En ainakaan laita kenkiä!
- Ok. Ei sitten mennä juhliin. Mennään käymään XXX:lla kylässä, jookos?
- Joo! Mennään kylään, mutta eihän mennä juhliin?!
- Juu-u.. Äiti lupaa: ei juhlia, vain kyläilyä.
Samantapainen juttu kävi taannoin, kun sanoin, että meille tulee vieraita. Cee kauhistui ja kysyi varovasti:
- Pureeko ne minua?!
Oma perhepäivähoitaja jäi lomalle ja tänään oli sitten varahoitoon meno. Tosin ihan tuttu täti hänkin, mutta aina se uuteen paikkaan meno vähän vaatii suostuttelua. Cee napotti takapenkillä ja hoitopaikan pihassa totesi:
- Minä voinkin odottaa täällä autossa!
Mutta nyt taas puuhiin ja iltasella voisin sitten kirjoitellakin Deen kuulumisia. Ihan tavallinen neuvola on tänään. Siis toisin sanoen, ei välttämättä mitään ihmeellistä tiedotettavaa. Maha kasvaa ja silleen;D
S.A.
1 kommentti:
Voi sua... niin oivallisesti keksitty... kylään, ei juhliin... hehhee...täällä olen taas nauraa hihitellyt... kiitos tästä piristyksestä!!!:)
Lähetä kommentti