Tänään halutti niin voimakkaasti mustikkapiirakkaa, että onnistuin torjumaan hetkellisen mieliteon marjaretkestä luonnonhelmaan ja oikaisin suoraa päätä uskovaisten kaupan pakastealtaalle. Sitä paitsi ne mustikat möyhöttyy uunissa kuitenkin, niin se on aivan sama onko ne tuoreita vai pakastettuja. Mustikkamaidossa sillä olisi väliä, mutta piirakassa ei. Uskokaa nyt!
Otin googlesta ihan ensimmäisen osuman ja jos viitsitte vilkaista sitä ohjetta, niin huomaatte siinä pienen virheen. Jos ette viitsi, niin kerron sen tässä. Ohje alkaa: 100 g voita, 1 dl sokeria, 1 muna jne. valmistusosio taas alkaa: Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Jep, jep. Sitten kun ne on vatkattu, niin mihin ja missä muodossa se voi tungetaan?! Onneksi tänään oli kaikki kaksi aivosolua samalla puolella pääkoppaa ja vatkasin voin ja sokerin ensin ja vasta sitten mietin tuon ohjeen epäloogisuutta. Piirakasta tuli hyvä. Annoksia siinä ohjeessa oli muka 10. Virhe tuossakin. Meillä miehet söivät yhden palan per nassu ja minä yhden hieman suuremman, mutta en silti pääse kuin noin 6 annokseen:P (no okei, oli se minun pala aika iso).
Mutta nyt on hyvä pötkähtää vatsan viereen arvioimaan mustikkapiirakan vaikutuksia Deehen. Veikkaan, että hyvät jumpat on tiedossa. Onneksi on se Stieg Larssonin trilogian viimeinen osa lukemisena, niin valvotuttaa muutenkin!
S.A.
2 kommenttia:
Tippaleipäaivoista ON aina hyötyä! Nauroin makeasti edelliselle postauksellesi lapsen pielusta!!!
:D pielun voi nähdä myös polttamalla, mutta älä kerro sitä (tussauttaa palavaan tulitikkuun niin johan leiskahtaa, olen kuullut tästä MONIA tarnioita, poika- ja mieslauman keskellä eläneenä, en ole halunnut olla itse paikanpäällä yhdessäkään tapauksessa).
Ja mustikapiirakkaa olen tehnyt niin, että liruttelin sulan voin vatkatun munan ja sokerin sekaan, onnistu myös :D :D
Lähetä kommentti