Pienistä puroista kasvaa joki jne. Vaikka parisuhteen harrastaminen on pääsääntöisesti ihan kivaa, niin joskus tulee vastaan niitä tilanteita, että *no hohhoijakkaa*. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään voi, niin sitä jää tietysti miettimään omia toimintatapojaan...
On niitä ikuisia koetinkiviä, joihin ei näytä löytyvän ratkaisua. Ihan pikkuruisia juttuja, jotka saavat "pällin repeämään" ja "hihat palamaan". Meillä listan kärkipäässä on ehdottomasti tyhjien maitopurkkien litistäminen. Ukon jäljiltä on aina vähintään yksi, usein useampikin tyhjä purkki pöydän reunalla. Olen siitä sanonut hyvässä hengessä ja joskus vähän huonommassakin, mutta mikä on lopputulos? Tyhjä maitopurkki pöydän reunalla. Joskus mietin, että haluaako se ihan oikeasti avioeron? Tosin tulin kyllä niistä ajatuksista järkiini. Kai nyt mies osaisi sanoa, että "haluan avioeron" eikä vain tyytyisi vihjaamaan tyhjällä maitopurkilla aikeitaan.
Aika usein se olen minä, joka loppujen lopuksi litistän ne purkit. Mulkoillen ja vihaa kihisten. Toisinaan päätän, että: "Nyt riittää jumankekka se purkkien kanssa seuhtominen! Hukutaan vaikka tyhjiin maitopurkkeihin, mutta minähän en niitä enää litistele!"
No, sitten pääsen taas kihisevän maitopurkkiraivon yli ja elämä jatkuu melko rauhallisena. Kunnes Ukko tekee jonkun toisen pikkuruista ärsytystä aiheuttavan jutun (esim. lataa koneelle ohjelman, joka on jo kertaalleen sekoittanut koko koneen ja sitä on huoltomies jo silloin käynyt korjaamassa.) Ja tämä meidän "jästipäiden kuningas" on yhtäkkiä aivan varma siitä, että nyt tänään sen ohjelman lataaminen onnistuu. Tarvitseeko täsmentää? No lopputulos on sama kuin silloin aiemmin- kone jumissa ja huoltomiestä odotellaan.
Akka on niiiin kypsää kauraa kuin olla voi, mutta tietysti kuitenkin huomaa, että myös Ukkoa harmittaa oma typeryytensä ja se saamarin ohjelma. Mitäpä suotta lisäämään harmistusta naputtamalla sellaisesta vahingosta, joka jo tapahtui. Vaan kun se kihinä sisuksissa ei vaan lopu. Se pullahtaa arvaamatta tiuskaisuna tunteja/ jopa päiviä myöhemmin. Sitten käydään jokin tämäntapainen keskustelu:
- No mikä sua nyt v***ttaa?
- Kaikki.
- No kerro.
- Se, kun sä et litistä maitopurkkeja ja sekoitat mun koneen tyhmillä ohjelmilla!
- Täh?!
- Niin. Sinä. V***tat minua.
- Eihän täällä ole edes yhtään tyhjää maitopurkkia ja se konekin on jo kunnossa!
- Niin, mutta joskus teet taas saman ja jätät kuitenkin ne purkit litistämättä!
- Sä oot sitten lapsellinen!
- Ai onko sulla siihen joku yksinoikeus!!!???
Juu-u. Tiedetään, että hyvissä kantimissahan tässä mennään, kun rajuimmat jutut on kuitenkin näin pieniä. Ja aina tilanne raukeaa, maitopurkit litistyvät roskiin jonkun toimesta ja konekin saa olla ilman latailuyrityksiä ainakin hetken. Silti sitä jää miettimään, että mikä olisi oikea ja itseä säästävä tapa toimia? Ettei raivokihinää edes jäisi sisälle pyörimään. Pitäisikö ronskisti vaan sen ensimmäisen tyhjän maitopurkin kohdalla nostaa volyymit kattoon ja olla "se hullu akka, joka raivoaa niin pienistä"?
Miten sitä oppisi ottamaan asian asiana kerrallaan? Että kun kone on jumissa, ei yhtään harmittaisi ne maitopurkit. Olisi vain ja ainoastaan käärmeissään yhdestä asiasta kerrallaan ja siitä yli päästyään ei kuunaan enää harmittaisi se sama asia.
Ukolla varmaan olisi oikeinkin pitkä lista ärsytyksistä joita Akka aiheuttaa, mutta enpähän piruuttanikaan kysy;D
S.A.
8 kommenttia:
On pitänyt jo pidemmän aikaa kysyä siipalta, että onko hän tehnyt jonkin periaatepäätöksen olla tiskaamatta käsin yhtä tiettyä paistinpannua, joka pitää tiskata käsin ja jonka olen pyytänyt olemaan laittamatta tiskikoneeseen ja tiskaamaan käsin. Että pysyisi siis käyttökuntoisena se paistinpannu. En ole ihan vielä suutani avannut, vaikka ketuttaakin olla se ainoa, joka pannun tiskaa, vaikka mieskin sitä käyttää. Toinen juttu on ovet. Siis kaappien ovet ja laatikot. Ei ne sitten millään mene kiinni asti, vaan joko ovat täysin auki, tai sitten vaikkapa ihan vähän raollaan... Ja jos pöydän raivaa, niin aina siihen pitää jäädä edes yksi pannunalunen. Mikähän se juttu oikein on?
Ja PS. olen lukenut juttujasi nyt muutaman viikon, ja voi että on tuttua... =)
Onkoos ne niin, että pienet asiat veetuttaa kun isoille ei voi mitään.
Mää oon sen luontoinen ihminen, että räjähdän säännöllisin väliajoin maitotölkeistä ja sit tyhjistä vessapaperirullista. Se on meinaan toinen asia joka saa mut näkeen punaista. Enkä yhtään aattele onko se pikkumaista vai ei.
Ja juu, pitäis sen ekan maitopurkin kohdalla nostaa volyymit kattoon, ettei tarvi muhkia samaa asiaa montaa päivää.
Muttako ei jaksa aina ja taas nostaa sitä meteliä. Kun sitä meteli sais pitää joka ainoa päivä. Kun se nyt vain sattuu olemaan niin että sitä toista ei yhtään häiritse ne litistämättömät maitopurkit.
Ei auta vaikka kauniisti sanoo, ei auta vaikka huutaa, ei auta vaikka mököttää. Kun se on nyt vain asia joka ei toista häiritse.
Meillä ainakin se menee näin. Ja minua suututtaa ja kenkuttaa kun ei, ei se voi huomata että ohimennessä voi nostaa tavaroita paikoilleen tai huomata että jonkun kenkä on lentänyt ovesta pihalle.
Mutta näitä kun itsekseen pihisee ja puhisee niin samalla nauraa itsekseen sille naamakirja-ryhmälle että vessapaperin pitäisi olla telineessä tietyllä tavalla. Kun itsestä tuntuu että sama miten se siellä on kunhan sitä paperia löytyy. Niin huomaa että se mikä ärsyttää mua ei ole sama ärsytys toiselle. Äh, mitähän mää tässä yritän olla sanovinani, toivottavasti jotain tolkullista kuitenkin
Luulen, että meillä asia on vakavasti toisinpäin eli minun toilailuni ja tekemättä jättämiset ärsyttävät Jonesta ihan sikana. Ainakin sillä on joskus ihan sikamaisia temppuja... :)
Ihanaa kun muillakin on samanlaisia siippoja.. olen aina ollut sitä mieltä että miehiltä puuttuu joku sulkemisgeeni. MURR MURR
Ei sitä tosiaan joskus paljoa tarvii kun alkaa kenkuttaa toisen lehdenlukukin ;)
Voimia meille ja ehkä myös heille..
http://jupu.vuodatus.net/blog/2112783
-Elisa
No kuule kamu tässä vinkki: HUUHTELE PURKKI, JÄTÄ SE PÖYDÄLLE, SULLO KAIKKEA PALAVAA SIIHEN JA POLTA PIISISSÄ! Ei tartte litistellä! Eikä harmitella.
Ja. Eläydy, että ensi kerralla huoltomies saa sut kuolaamaan...onnesta.
Kuulostaa niin eräpäivää edeltäville tunnelmille, kohta helpottaa!!!Cheers!!!
Illalla mietin monta kertaa, että avaanko Ukon kanssa keskustelun aiheesta mikä minun tekemisissäni/tekemättä jättämisissäni ärsyttää eniten, mutta onnistuin kuitenkin pitämään suuni kiinni;D Aivan varmasti Ukko paikkailee jotain minun sotkuja jäljestä päin, vaan kun tosiaan itseä ei häiritse joku asia yhtään, niin eipä siihen vaivaudu kiinnittämään mitään huomiota.
Elisa;D Tuo sarjakuva oli ihan yliveto! Taidan tulostaa sen jääkaapin oveen, niin ehkä joku suuri ketutuskohtaus laukeasi hihittelyksi. Kiitos!
Olepas hyvä vain ;)
Olen itse alkanut kutsua kotona tätä ns. nalkutusta (?) juputukseksi ja voit uskoa kun löysin tuon blogin, että ratkesin =}
Vielä lämpimiä päiviä toivotellen -Elisa
Lähetä kommentti