Tänään on mitattu olohuoneen seiniä ja laskettu neliöitä. Eikä kyse ole ollut mistään tapetoitaisko- vaihdettaisko järjestystä-projektista. Ehei. Olen yrittänyt havainnollistaa Aalle minkä kokoinen olisi 78,4 neliön sauna. Älkääkä vieläkään revetkö liitoksistanne. Ei olla rakentamassa mitään. Vain ja ainoastaan matikanläksyjen parissahan täällä on tuskailtu. Jos pilkun jälkeen pitää olla yhtä monta numeroa kuin sitä allekkain kertolaskiessa siellä alussakin on, niin kyllä sillä joku vinha väli on laittaako sen pilkun etu- vai takapäästä käsin. 2,8x2,8=78,4!!!
Olisi se kyllä melkoisen renttevän kokoinen sauna;D. Tästä Aakin oli samaa mieltä.
Kyllä tuosta rakennusinsinööri vielä tulee- sanokaa mun sanoneen.
***
Sitten oikein malliesimerkki typeristä vanhemmista. Yksi hyvä ystävä on loukkaantunut vakavasti ja isoille pojille on kerrottu pääpiirteittäin tapahtunut ja se, että mitään varmaa jatkosta ei vielä voida sanoa. Ukon kanssa niinkin olemme asiasta jutelleet ja tänään kysyin Ceen paikalla ollessa Ukolta, että onko tästä ystävästä kuulunut mitään uutta. Cee kapusi syliin ja kysyi: "Onko XXX herännyt? Miksi ei ole? Onko lääkäri tehnyt vasaralla (poralla) reiän päähän? Laittoiko lääkäri laastarin? Minkä värisen? Oliko se lääkärin laastaria? Miksi XXX:lle ei anneta lääkettä?"
Noin monta tärkeää ja takuulla mieltä vaivannutta kysymystä, joita Cee on itsekseen pähkäillyt- ilman, että meillä vanhemmilla olisi juolahtanut mieleenkään, että Cee on kuunnellut meitä noin tarkkaan. Isoille pojille ollaan varottu liikaa kertomasta, mutta jotenkin ei olla osattu niin punnita sanoja, kun vain Cee on ollut kuulolla. *häpeää* No, Ceelle tietysti vastattiin nyt, mutta olipa taas oiva opetus meille vanhemmille, että kaiken nuo pienetkin kuulee, vaikka näyttäisivät ihan omiaan touhuilevan. Onneksi Ceen kysymykset olivat lähinnä kiinnostuneita, ei niinkään pelokkaita tai ahdistuneita.
***
Bee innostui kirjastosta/lainailusta niin, että lukaisi lauantaina lainaamansa kirjan eilen loppuun (n.150 sivua) ja tänään palautti sen kirjan lainaten samalla kaksi uutta. Mahtavuutta, jos vain kirjainnostus säilyisi! Puhuimme siitä miksi kirjat tuntuu paremmilta kuin elokuvat ja poika oli oivaltanut hyvin asian. "Jos tapahtumat tapahtuu kirjassa vaikka Saksassa ja ite ei tykkää Saksasta, niin lukiessa siihen voi kuvitella vaikka Norjan."
Niinpä.
S.A.
4 kommenttia:
Laita vaan pahvilaatikkoon! Moni aloittaa sieltä elämän taipaleensa ja hyvä elämä tuleekin! Tavataan sanoa, että "pienillä padoilla on korvat" ... lapsesi todistivat sen taas. Oikein paljon jaksamista sinne sekavien ajatustenne keskelle.
Hei Akka, sulla on enää 30 päivää laskettuun! Menipäs aika nopeasti (ei, älä suutu, tiedän kyllä todellakin viimeisten viikkojen odotuksen ketutuksen...) siitä, kun kerroit odottavasi. Kunpa se myrkytys ei tulisi!
Lukuinnostus on loistojuttu. Vaikka kestäisi vaan hetken, se on silti tärkeä hetki. Meillä on tuo vanhin onneksi kova poika lukemaan, ja se täällä vierahalla maalla on tuiki tärkeätä. Tytöille sitten luemme joka ainoa päivä Suomeksi jotain ainakin kerran.
Itsekin luen täällä paljon enemmän kuin Suomessa, hassua.
Toivon muuten, että täällä opetetaan alekkain kertomaan, eikä laskukoneella, pitääkin kysyä siitä.
Voi hyvin!
Lukija oli oivaltanut lukemisen ytimen - jokainen voi kuvittaa kirjat omalla laillaan ja muovata pelottavankin itsensä kokoiseksi, siedettäväksi. Niin ne pienet padat kuulee ja ymmärtää omalla tavallaan, hienoa että kysymykset pulpahtivat ulos ja ennätit vastaamaan:)
:) pettämätön lukutoukan logiikka!
Tsemp sinne!
Lähetä kommentti