Takaisin elävien kirjoihin.

No nyt tiedän miltä tuntuu migreeni. Tosin olisin mielelläni jäänyt ilman tuota kokemusta. Perjantaina silmissä vilkkui semmoisia valopalloja. Ajattelin, että olisiko verenpaineet jotenkin sekaisin, enkä voi vedota tuohon aiempaan postaukseen, koska niitä valopalloja vilahteli pitkin päivää. Lauantaiaamuna heräsin ja haistelin, että meillä haisee pöly. Imuroin, mutta haju ei lähtenyt. Ulkona vastaavasti haisi liian raikkaalle. Remun pannassa oleva metallinen nimi-/puhelinnumerolätkä kilisi koiran kulkiessa, ihan kuin tavallisestikin. Minusta ääni kuulosti lähinnä siltä, että olisin istunut kellotapulissa kirkonmenojen aikaan. Uunista tuli palaneen käryä nenään, vaikka luukku oli kiinni, eikä uunia edes lämmitetty. Pientä aistiyliherkkyyttäkö?!
Valot kävi silmiin ja silmät ylipäätään harhaili miten sattuu. Otin yhden Panadolin *hehheehee*. Kaikki varmaan arvaavat kuinka tehokas se oli. Kipu lähti nousemaan niskasta pään yli jämähtäen otsaan ja silmien taakse.

Makasin täysin toimintakyvyttömänä sängyssä. Harhailin pitkin seiniä vessaan ja takaisin sänkyyn. Jossain vaiheessa tein pizzataikinan ja jätin sen Ukolle loppuuntyöstettäväksi. Ukko kävi sängyn vieressä kysymässä, että miten se nyt näin tarttuu käsiin. Mittasuhteista aineiden kanssa ei ole mitään tietoa ja hiivakin on muuten vielä jääkaapissa *oho*. Kipu itketti, mutta kun päätä ei kärsinyt liikuttaa, niin itku oli semmoista hiljaista kyyneleiden valuttamista. Sanoin Ukolle, että jos en tästä enää tokene, niin oli hauska tutustua ja pelastakaa Dee, jos tiukille menee. Enkä muuten vitsaillut ollenkaan. Yhtään ei helpottanut tieto, että tuo kohtaus olisi voinut jatkua useamman päivänkin. Lauantai-iltana yhdeksän jälkeen sain juotua lasin vettä ja syötyä palan leipää. Seuraava yö meni miten kuten torkkuessa ja hämäriä unia katsellessa. Sunnuntaiaamuna heräsin kahdeksalta. Varovaisesti raottelin silmiä vuorotellen. Tökin jalalla Remua. Kokeilin onko päänahka vielä kosketusarka. Haistelin ilmaa.

MIKÄ VOITTAJA OLO, kun kaikki vaikutti aivan normaalilta! Otin eilisen vielä todella rauhallisesti ja itseasiassa tänäänkin on vielä vapaapäivä (Ceen hoitaja vapaapäivällä), joten nyt saan tehtyä viikonlopun kotitöitä. Kuten yksi ystäväni sanoi, niin migreenistä ja päänsärystä ei voi puhua samana päivänä. Totisesti toivon, että tämä jää "once in a lifetime"-kokemukseksi. (Hui kauhistus, joillakin migreeni saattaa iskeä vaikka joka kuukausi ja voi kestää monta päivää!!! Sanoisin, että synnyttäminen on tuohon oloon verrattuna ihan iisiä!)

Se oli harmillista, että meillä oli vieras viikonlopun ja emäntä oli kaikkea muuta kuin edustava ja vieraanvarainen.

Aan synttäriviestihazardi päättyi loppujen lopuksi aivan hyvin. Viesti lähti jollekin kaveriryhmälle (jonka poika oli itse määritellyt) ja osalla oli harrastuksia, osalla pitempi päivä koulussa jne. eli pizzeriaan painui aikalailla sovittu määrä kavereita. *huh* Olin kyllä valmistautunut passittamaan porukan mahdollisesti edullisempaan pizzeriaan, jos kavereita olisi ollut tulossa paljon isompi määrä.

Roomalainen letti on ilmeisesti irokeesi, jota ei ole laitettu pystyyn vaan sitaistu ponnarille. Sen kuvan sain Been selostuksesta.

Kiitos Stansta haasteesta, vastaan tässä lähiaikoina:)

Nyt pyykinpesuun!

S.A.