Eipä soittaneet sairaalasta tänään. Eli kotona täällä pällistellään mahoineen päivineen. Näillä näkymin ainakin maanantaihin asti, jos nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu. Päivä on mennyt vaatekaappien seuhtomisessa ja mm. jotain vuoden 2002 sisustuslehtien toimittamisella lehtienkeräykseen (pojat). Jokseenkin napakasti kaikki miesväki liikahtelee, kun Justiina vähän kaulinta heilauttaa. Ukko toi kauppareissulta kukkia. Oli kysynyt myyjältä, että tuleekohan tästä nyt pahasti turpiin, kun harvemmin tulee kukkia rouvalle ostettua. Ei tullut. Oikeastaan hymyilytti hellästi, kun kukkien valintaan oli käytetty aikaa ja ajatusta. Värit oli valittu sopimaan keittiön verhoihin ja seiniin:)
Olen silittänyt omia paitoja ja tunikoita. Oikeastaan ne eivät edes välttämättä vaatisi silitystä, mutta koska silittäminen on kivaa ja mukavan lämmintä puuhaa, niin nyt kun pitää ottaa rauhallisesti, niin saa tehdä myös joutavanpäiväisiä kotitöitä. Oikeastaan taidan tosiaan pyhittää koko viikonlopun kaikkeen kivaan pikkupuuhasteluun ja kapustavastuun luovutan Ukolle (minulle tulee niiin heikko olo, jos pitää kuoria pottuja;D).
Kiitos edellisen kirjoituksen kommenteille! Kaikki lämpimät ajatukset ja suojelusenkelit tuntuvat löytäneen perille Susikairaan ja nyt on leppoisa, hyvä mieli. Pidän kyllä teidät ajantasalla:) (No, synnytyssaliin en ehkä kannettavaa kuitenkaan ota!)
Huikkaan kaikille hyvät yöt ja jatkan tätä myhäilyä täällä. Elämä on oikeastaan... aika ihanaa!
S.A.
11 kommenttia:
Kovasti täältä tukea ja terveisiä! Vaikken ole kommentoinut, olen jo kurkkinut, milloin, mitä, joko??...??
Harvoin saaduista kukista tuli mieleeni: TalonMies muistelee mielellään aina sitä, kun kerran meni ostamaan tulppaaneja minulle palatessaan pitkältä työmatkalta... Vastassa olikin penseä ja epäluuloinen emäntä - hyvä syy olla ostamatta jatkossa.
Kukat ovat ihania!!!
Niin ja silitys on mukavaa puuhaa, olen aina miettinyt, miksi se ei joillekin maistu. Minä raskaana ollessakin siltin, istualtaan :)
Tsemppiä!!
Tsemppiä kovasti loppumetreille:) Tuon meidänkin vaatteet sinulle silitettäviksi, itse inhoan sitä hommaa.
Tuli hyvä, lämmin, hellä. ♥ Ihanaa kun olet noin mukavalla ja leppoisella mielellä vaikka siellä taustalla varmasti jyllää ajatus edessä olevasta urakasta. Kukkaset sävy sävyyn -sietääkin hymyillä. :D
Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti sielläkin paistaa aurinko...
(roskanestosana Hannin mieleen tuova "sperse". S edessä tarkoittanee allekirjoittanutta, heh heh..)
Et ota läppäriä synnytykseen, jotta saisimme reaaliajassa seurava Deen syntymää? Mie kun olin ihan varma, että tekisit niin. Mutta raporttia sitten ensi tilassa, kunhan jossain vaiheessa hospitaaliin kiidät (oli pakko laittaa tuo verbi)ja Dee putkahtaa (tuokin verbi oli laitettava :)) maailmaan. Onnea peliin, milloin se sitten käynnistyykään! P.S. muakin huimaa aina perunoiden kuoriminen.
Blogissani on sinulle jotain. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa noutamaan sen!
:D perunakuorimaheikotus! :DDD
Hei emo! Blogissani on sinulle jotain. Käythän edes kurkkaamassa? Vastaa jos jaksat..
Silität ja mielelläsi??? No ehkä minäkin, jos saisin niitä sävysävyyn valittuja kukkia edes kerran viidessä vuodessa vaan en. En edes täällä, vaikka joka välissä näillä on tapana viedä kukkia kotiin. Isäntä vaan tuumas, että hän ei ole venäläinen. Peekele, ite on kukat ostettava!
Kolmatta synnyttäessäni (tai siis supistellessani) isäntä katsoi sairaalan vuoteella likaista harrya ja pyysi, etten ihan vielä synnyttäisi. Ja en, vasta lopputekstien aikana alkoi toden teolla tapahtumaan, ja sitten kolmonen tulikin ihan mukavasti maailmaan, meillä oli jopa omalaatuisen hauskaa siellä. Hölmöjä kun ollaan...
Haleja punnerrukseen :)
tietenkin läppäri ja webbikamera!
kunhan nyt oikeesti vaan itse jaksat ja kummipoika voi hyvin.
..ja loputkin aakkoset ukkoineen..
täytyy tunnustaa, että olen kovasti täpinöissäni minäkin.
Mukana olen minäkin, vaikka vähän harvakseltaan nykyään ennätänkin kommentoida. :)
Exä toi aina säännöllisesti minulle kukkakimpun. Pidin kovasti siitä tavasta :).
Ihanaa sunnuntaita!
Lähetä kommentti