Rautajalkasingeri.

Ai, että olen ylpeä itsestäni! En sortunut ostamaan yhtään mitään kenellekään muulle kuin itselleni. Ihana mekko, kasa alusvaatteita, ne legginssit (jotka olivatkin yllättäin kaikkein hankalimmat löytää) ja neuleslipoveri. Yksi neulepaita jäi vielä vähän pohdinnan alle- se itseasiassa oli lähes samanlainen kuin se yksi epäonninen, jonka Ukko taannoin pesi. Olisi siis ollut vähintäänkin oikeutettua ostaa se, mutta jätin vielä. Ehkä huomenna haen sen;D Ystävä osti kaksi muumimukia lisää meille ja nyt niitä on 23 erilaista.

Joopa joo, itse ihmettelen jonkun intohimoa kalliisiin merkkikenkiin ja itse keräilen mukeja, niin että osa on jo pitänyt nostaa turvaan. Laskin nimittäin, että jos se mukihylly tipahtaisi astiakaapista, niin missään desibelimittarissa ei riittäisi asteikko näyttämään lukemia, joilla kiljuisin. Tuosta kiljumisesta tulikin mieleen eräs kerta, kun Ukko päätti siivota sillä välin, kun olin töissä. Kotiin tullessani Ukko ilmoitti myyneensä vanhan rautajalkasingerin osto-ja myyntiliikkeeseen 5 eurolla. Se oli kuulemma veret seisauttava parkaisu, jonka päästin ja vedettyäni henkeä annoin seuraavaan päivään aikaa mennä ostamaan vaikka 50 eurolla se takaisin. Myöhemmin, kun singeri oli saatu takaisin kotiin (5 eurolla ja osto- ja myyntiliikkeensedän säälivällä katseella höystettynä) halusin kuulla Ukon tarinan sille, mikä ihme sai tarttumaan juuri siihen esineeseen, kun omissa romppeissaankin olisi ollut tarpeeksi siivottavaa. "No, kun et sä käytä sitä koskaan!"

Totesin, että sama asia, jos minä myisin kesän kynnyksellä talvirenkaat auton alta. Eihän niitä nyt kuitenkaan käytetä... Tuon episodin jälkeen minä olen huolehtinut omistani ja Ukko omista romppeistaan. Tästä on muuten poikinut monta antoisaa keskustelua tuttavien kanssa. Miehet jotenkin tajuaa heti Ukon näkemyksen, että semmoinen lähes ruosteinen käyttämätön esine on hyödytön ja 5 euroa on varsin hyvä hinta sellaisesta saatuna ja naiset ymmärtää heti, että kyseessä on ollut todella järkyttävä tilanne ja jos vahinkoa ei olisi saatu korjattua, se olisi riittänyt perusteeksi avioeron hakemiselle ja ilman harkinta-aikaa.

Vaan nytpä menen vielä tiskailemaan tiskit pois! Ei jostain kumman syystä väsytä yhtään, kun kaupoilla kiertelyn jälkeen tempaisin kolmen tunnin päiväunet (16-19).

S.A.