26.11.09

Jotta en unohtaisi.



Kävipä helkkarin huono tuuri.

Imuri imaisi pikkulegon juuri.

Vaan pölypussia ehdi purkaa nyt en,

joten laitan merkiksi villalankasen.

Kun sitten joskus vaihdan pölypussin,

löydän legon ja kadonneen tussin.



Osallistun näin Valokuvatorstain ja ensimmäistä (ja lupaan, että myös viimeistä;D) kertaa Runotorstain haasteeseen.

S.A.

29 kommenttia:

Paula kirjoitti...

hauskat värit ja hyvä idea!

pilvikki kirjoitti...

Hyvä idea!

Napaulina kirjoitti...

Mutta sehän oli hauska, tuo runo siis. Kuvakin oikein osuva.

SusuPetal kirjoitti...

Höh, ei kannata jättää osallistumista runotorstaihin yhteen kertaan, kun syntyi näin napakka runo!

Pellon pientareella kirjoitti...

Tämä on mainio, vaadimme lisää runoja!

Liekki kirjoitti...

Arjen runoutta :)

Kasselin kyyhky kirjoitti...

Arjen huumoria, sitä tarvitaan nyt harmaaseen aikaan. Tosi onnistunut Kokonaisuus!!

Inkivääri kirjoitti...

Aivan mainio vastaus haasteisiin:D

Pitkospuu kirjoitti...

Ihana! Nytpä tulikin mieleeni että pitää käydä tarkistamassa pölynimurin sisus.... Sinne viimeksi taisi livahtaa yksi lelu ja unohdin koko jutun... :D

savisuti kirjoitti...

Ihana! Arjen hyvä muistutus!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Lyömätön idea ja kikka. Sopisi Niksi-Pirkallekkin.

EiMi kirjoitti...

Hyvä kuva ja napakka runo

Elegia kirjoitti...

Heh, toivoa sopii, että muistilanka auttaa muistamaan. Kenties myöhemmin ihmettlet, että mikähän koriste tuossa oikein jököttää ;)

liskonainen kirjoitti...

vain hattarapäästä voi irrota noin nokkelia yhdistelmiä!

Ilona Tammi kirjoitti...

miksi jättä osallistumisen vain yhteen kertaan, varsinkin kun runo oli riemastuttava ja kuva hauska ja värikäs

Villikissa kirjoitti...

Ihana runo! Minäkin vaadin lisää. ;)

Nana kirjoitti...

Oikein hyvä vastaus haasteeseen! Suosittelen myös jatkoa Runotorstaille :)

Kaanon kirjoitti...

Tykkäsin tästä!

Harakka kirjoitti...

Tämähän olikin hieno, sitä normaalia arkipäivää, sitä missä me kaikki olemme! Kiitos tästä!

Susikairan akka kirjoitti...

Olen tässä myssyä raapinut tovin;
kommenteista iloisena kovin.
Miettinyt riittääkö riimit tästä,
arjesta, ”tylsästä” elämästä?
Kun tarjolla ei ole viisautta suurta,
vaan kattilasta kaivettua jutun juurta.
Vaan voihan olla, että vielä runon rustaan,
vaikka siitä kuinka äitiä silmään...
...pissataan.

hemmetti kirjoitti...

Hih :D Totta ihmeessä osallistut toistekin!

Eeva kirjoitti...

Voi miten mainio tuo ja ihan superhersyvä tuo kommenttirunosi!! Laita sekin blogiisi :D :D :D

Pilviharso kirjoitti...

Yhdistit erinomaisesti kuvan, runon ja arjen, kokonaisen Elävän Elämän! Kaikesta (koko blogistasi) kuuluu myös takana se, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kaikessa kiireessään nautit.

marjukka kirjoitti...

Tämän vinkin minä haluan muistaa!

Holly kirjoitti...

Hieno runo ja kuva!

erikeeper kirjoitti...

Todella hauska ja piristävä runo. Jollain tavalla erittäin tuore. Merituuli :-)

Katri kirjoitti...

Hauska!
Nimim. jonkun kerran pölypusseja purkanut..

Sirokko kirjoitti...

Vaan ei imaissut riimejä ja näin hauskaa syntyi, runo on yhtä värikäs kuin imurikin. Olet keksinyt uuden taiteenlajin, niksirunot.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska runo! (neljän lapsen äitinä tunnistan myös tilanteen :)). Hyvät värit kuvassa!