Beehän silloin taannoin ilmoitti haluavansa pyöräillä mummolaan (200 km). Eilen otettiin pieni harjoitusretki. Maantiepyöräilyä kun poika ei ole koskaan edes kokeillut, niin sattumien summana (pienet siivoustalkoot ystävän kotipaikalla) retkikohde valikoitui tuohon 50 km:n päähän. Minä lähdin aikaisemmin autolla talkoisiin ja poika pyörällä perässä. Eväät ja juomaa reppuun, sekä sadettapitävää vaatetusta. Minä otin kalastusvehkeet autoon.
10 km:n jälkeen Bee oli syönyt eväsleipänsä ja pariin kertaan soitti, kun arveli eksyneensä (reitti oli suoraa tietä- älä käänny minnekään ennen tätä kylttiä)- kolme tuntia meni aikaa ja niin se vaan hurautti varamummolan pihaan. :) Jos oli äiti ylpeä, niin oli kyllä poikakin tyytyväinen! :) :) :)
Pari tuntia kalasteli ja päätti sitten vielä lähteä pyörällä takaisin päin 8O!!! Noin 23 km ajeli vielä kotia kohti ja sitten soitti, että nyt kyllä voisit tulla hakemaan. Minähän menin ja totesin, että ei sitä ensimmäisellä kerralla kannatakaan ihan piippuun itseään vetää, jottei ala inhottaa koko pyöräilytouhu.
Ostin pojan pyörään peilin, jotta näkee mitä takana tapahtuu. Poika sanoi, että: "Onpa hyvä juttu! Jos pysähdyn syömään ja takaa tulee joku hullu puukottaja, niin ehdin väistää!" "Aivan, aivan... Ja sittenhän sillä samalla peilillä voi tarkkailla mm. takaa tulevaa liikennettä." Mielikuvitus ei ole pahasta, ei ollenkaan. Näinkin rauhallisilla kairoilla pyöräretki voi olla hurjan jännittävä, jos kuvittelee kaikenlaisia asioita.
***
Talkoohommat saatiin melko hyvälle mallille, mukavaa oli ulkosalla puuhastella, eikä kyllä illalla tarvinnut unta odotella, kun sänkyyn kaatui. Ystävän isä kävi verkoilla hakemassa paistinmuikut ja olihan ne niin vallattoman hyviä, että tuli syötyä "vähän" liikaa ;) Nousin ruokapöydästä ottamaan vettä ja istuin takaisin alas, niin housut ratkesi persuuksista vissiin puolen metrin matkalta :D :D :D No, ne olikin römppähousut, jotka voi laittaa roskiin.
***
Kiitti ihanista tsemppauskommenteista tuohon edelliseen kirjoitukseen. Kyllä nyt näyttää valoisammalta ja ollaan juteltu pojan kanssa puhelimessa vaan kivoista jutuista. Rippikoulupaperitkin tuli. Jaksan taas olla luottavaisin mielin, että eteenpäin tästä mennään... Ihan hyvä fiilis :)
S.A.
2 kommenttia:
Onpa hienoa, että poika on innostunut pyöräilemään. Se on terveellinen ulkoilumuoto ja hyödyllinenkin, jos samalla hoitelee asioita. 200 kilometriä on senverran pitkä matka, että ansaitsee reippaat aplodit.
Hyvä Bee! Meillä kanssa on innokkaita pyöräilijöitä kaikki. Iskä ja esikoinen ovat suunnitelleet kiertävänsä saaristoa kesällä kahdestaan. Ei ehkä koko rengastietä mutta puolikas kun sieltä matkanvarrelta löytyy mummin ja ukin mökki sopivasti ;)
Koko perheenä pakkaamme ihan just fillarit autoon ja reissaamme Gotlantiin pyöräilemään. Siellä tosin mennään perhevauhtia ja päivämatkatkin on hyvin epäurheilullisia.
Pakkaa seuraavaan reissuun Beelle eväitä useampaan nyssäkkään, niin malttaa pysähdellä pieniä taukoja. Onnistunutta pyöräretkeä!
Ihanaa kesän jatkoa!
Lähetä kommentti