Ei jouluressiä.

Tuleehan se joulu ressaamattakin. On tullu joka vuosi. Valmistelut on hyvällä mallilla. Lantut annoin ystävälle ja elelen toiveissa, että ne tulee jalostuneemmassa muodossa takaisin. Kauppiaalle, joka hoitaa homman (piilomainos), on sälytetty kinkun tuunaus uunikuntoon. Siis kauppias sulattaa kinkun ja ottaa sen huoneenlämpöön ja mun ei tartte rakentaa halkovajaan mitään hiirenkestävää systeemiä, haen kinkun uuniinlaittokunnossa perjantai-iltana kaupasta ja laitan uuniin ja pistän ite nukkumaan. Kätevää. Joululahjat on mietitty ja pukkiin uskomattomia on informoitu, että lahjakorttia vaatekauppaan pukkaa. Kypsykää siihen ja alennusmyynneistä saatte enemmän irti sillä rahalla joka tapauksessa. Siivous ohitetaan ruuvaamalla kaikista valaisimista hehkut irti- saunan lauteiden alle riittää pesuaineputeli korkki auki (tuoksua, tuoksua) ja sitten vaan paljon kynttilöitä. Kalan laitan suolaan, jos muistan- jos en muista, niin sitten varmaan on joku lapamatokuuri alkuvuodesta paikallaan. Jouluverhot ja muut törsteet on ripoteltu paikoilleen jo viikkoja sitten, olisko jotain muuta? Niin, joo, korttiasioihin havahduin auttamattomasti liian myöhään, mutta ei ressaa sekään. Onhan tää kätevä ploki, feisbuukki ja kännykkäkin olemassa. Kun joulukuulle sattuu 5 vapaapäivää; itsenäisyys, 11.12. (Ceen synttärikemut, joo tosiaan vapaapäivä, hahhahhaa) ja 24.-26., niin kyllä siinä oppii antamaan pienet laiskottelut ja rimanalitukset itselleen anteeksi.

No okei, ehkä mä leivon pipareita jonain iltana. Ja glögiä juon kyllä. Eilen iski kauhea ahdistus, kun oli kaupan pipareita ja homejuustoa, mutta ei saatana vihreitä kuulia. Melkein tuli itku sohvan pohjalla, enkä kehdannut enää kauppaankaan lähteä. Laadin siinä sitten jouluruokamenun maatessani. Ja havaitsin sen tosiasian, että olen nyt siinä pisteessä, että osaan tehdä aika varmasti onnistuvat jutut vaikka silmät kiinni- ja siksipä pitäydynkin niissä tutuissa herkuissa, jotka onnistuu. Turha lähteä sompailemaan jotain tiramisuhässäkkää, jonka saa kaapia pönttöön. Vitutuksen saa aikaiseksi helpommallakin. Muutamia asioita tilasin valmiina konditoriasta, perjantaina töihin toimitettuna. Ja kun tekee aina ruokaa kuudelle, niin tietää, että alle kahden kilon pottupussilla on turha edes alkaa hommiin- osaan siis tehdä paljon ruokaa kerralla. Ja tämän siis tajusin murustellessani homejuustopiparkakkua sohvalle. Valaistumisen hetki!


S.A.

Ps. Oikeasti kyllä se joulu tulee sydämeen siitä, että ollaan mm. hengissä ja siitä, että huomisesta ei koskaan kukaan tiedä. Parempi nauttia näistä hetkistä, jotka meillä on toistemme seurassa, ollen vaan ja ilman typerää vouhottamista. Joulu on rakkautta, yhdessä oloa ja hyvää fiilistä! Nih.

Pps. Tuskinpa ipanatkaan muistelee isona, että voi hitto, kun meillä oli jouluna niin siistiä.