Ei tarvi kuin pari kuukautta olla jossain muualla kuin blogissa, niin heti on kaikki käännetty ylösalaisin :O Saapa nähdä saanko tätäkään julkaistua, on tää niin erinäköinen.
Asiasta kukkaruukkuun. Täällä on taas ollut kaikenlaista. Lähinnä tietysti sairastelua, tulirokkoa, ihan perusmahatautia, nuhaa, yskää, angiinaa, koiralla todettiin sydänvika, Aan ADHD-lääkityksessä pientä säätöä. Sitten on ollut hääkorttitehtailua ja muuta sellaista touhua. Lisäksi, koska tänä vuonna olen aika typerään aikaan kesälomalla (toukokuussa!!!!!!!!!) otin sitten kakkostyön työkeikkoja mahdollisimman paljon. Siispä olen sinkoillut ympäri kairoja ja ensi viikolla pääsen muutamaksi päiväksi työmatkalle ihan Helsinkiin saakka :D Jee!
Kahden viikon ajan sydämessä on ollut tumma möykky. Miten epäoikeudenmukaista kaikki voikaan olla? Miksi elämänsä alussa oleva pieni tyttönen repaistaan pois? Miten pahalta tuntuu lapsen vanhempien puolesta, kaikkien lähipiiriin kuuluneiden. Se on sellainen kaiken pysäyttävä tunne. Sitä, kun tuntuu, että pitää tehdä jotakin, mutta sitten huomaa tiskanneensa puoli tuntia samaa kattilaa kylmällä vedellä. Ajatukset kiertää kehää ja palaa uudelleen näihin vanhempiin, lähipiiriin. Mikä tarkoitus millään on? Koska sen tarkoituksen näkee? Eihän tällä voi olla mitään tarkoitusta!
Mutta tälläistä tänne kuuluu, ei mitään ja kaikkea.Hyvää ja huonoa. Elämää ja elämän päättymistä.
S.A.
*edit* taisi se julkaisu onnistua ja enhän mä oo ollut kuin kuukauden päivittämättä ;D
8 kommenttia:
Kiitokset aamukahvipostauksesta. Ikävä kuulla ikäviä uutisia. Mutta surun jälkeen huomaa taas joskus iloisiakin asioita. Niin se elämä jatkuu.
Muista huolehtia omasta jaksamisestasi, jos lomakin menee töitä tehdessä.
Kurjia uutisia, joita ei tahtoisi kuulla.
Kuukauden aikana ehtii tapahtua vaikka mitä.
Tervetuloa tänne Hesaan ensi viikolla. Luvassa on lämpenevää ja melko kaunistakin.
On se varmasti raskasta, oman lapsen kuolema, eikä sitä mitenkään voi ymmärtää. Ei mitenkää.
Toivottavasti iloakin on jo löytynyt Susikairan Akalle ja perheelle. Akan pohdintoja on jo ikävä.
En ymmärtänyt, kenen lapsesta oli kyse. Toivottavasti et, Akka, minun ymmärtämättömän kommenttini takia lopettanut kokonaan blogaustasi. Lämpimiä ajatuksia teidän upealle perheellenne. t. (iso) Dee
aika hiljaista on täällä - toivottavasti ilonpilkahduksia löytyy
Susikairan kesässä?!
hannah
aika hiljaista täällä - toivottavasti ilonpilkahduksiakin ilmenee -
hannah
Hei!!
Mihin Susikaira Akka on kadonnut??? Yritän käydä aina blogia kattelemassa, kun niin tästä oon tykänny!!
Tuula
Lähetä kommentti