29.3.15

Semmoinen teksti lähti paikallislehteen :)

Työntekijä; ihminen.

Työskenneltyäni useissa yrityksissä muutaman vuosikymmenen aikana olen mietiskellyt työhyvinvointiasioita paljonkin. Pohjimmiltaan työhyvinvointi ei suinkaan lähde muhkeista bonuksista tai muista hyvistä eduista. Kyse on siitä, että työnantaja/esimies ymmärtää työntekijän olevan ihminen, kokonaisuutena ainutkertainen. Siitä, että työntekijällä on oma elämänsä myös työpaikan ulkopuolella. Siellä voi olla suuria suruja, valtavia iloja ja mitä tahansa siltä väliltä. Välillä ne asiat heijastuvat työntekoon, ihmiseen itseensä. Ei kukaan pysty kokonaan heittämään päiväksi syrjään asiaa, joka painaa mieltä. Hyvä työnantaja/esimies onnistuu luomaan työntekijään sellaiset välit, että asioista on helppo puhua. Jos saa sanottua mieltä painavan asian, niin se on jo puolet helpompi kantaa.

Ja miten sellaiset välit luodaan?

Huomioimalla. Se, että toivotetaan ”hyvää huomenta”. Uskomatonta, mutta totta; on sellaisiakin esimiehiä, jotka kohtelevat työntekijää kuin ilmaa. Sinulle ei toivoteta ”huomenta” tai ei sanota töistä lähtiessä ”heippa”. Kyllä siinä tuntee itsensä tärkeäksi, kun kukaan ei noteeraa olemassaoloasi - vaikka itse toivottaisitkin huomenta ja sanoisit heippa.  Huomioiminen niin, että edes joskus kysyy: Mitä sinulle kuuluu, miten voit? Vaikka se työntekijä sillä hetkellä vastaisikin ”ihan hyvää”, niin kysymyksestä pohjimmiltaan välittyy viesti; olen kiinnostunut sinun voinnistasi. Tai jos työntekijä kertoo jonkin henkilökohtaisen asian, siihen voi palata joskus myöhemmin uudelleen- miten se asia, joka silloin mieltäsi askarrutti, ratkesi? Jos et tahdo puhua siitä enää, niin ei se haittaa (haluan vain osoittaa, että kuuntelin sinua silloin).

Älä tapa luovuutta. Jos työntekijällä on jokin ehdotus/idea, kuuntele. Älä tyrmää sitä heti, vaikka se olisi aivan järjetön. Kuuntele ja anna asian muhia. Nimittäin jonain päivänä se sama työntekijä saattaa keksiä aivan järkevän ja toteutuskelpoisen idean. Kunhan luovuutta ei tapeta.

Huolehdi lakisääteisistä velvoitteista. Työvuorolistat. Se, että työntekijä saa ne itselleen silloin, kun kuuluukin. Sellainenkin asia antaa signaalin; arvostan sinun aikaasi ja myös muuta elämääsi. Jos työvuorolistojen kanssa jatkuvasti vitkutellaan tai niitä ei huonoimmillaan ole ollenkaan saatavilla, niin vääjäämättä siitä tulee olo, että ”eihän minulla muuta elämää olekaan”. Silloin työntekijä joutuu sumplimaan menojaan ja sitten saattaa käydä niin, että jokin meno onkin pakko tehdä työaikana. Jos työvuorolista on aikoinaan saatavilla, niin työntekijä pystyy todennäköisesti sopimaan hoidettavat asiansa työajan ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi perheellisillä työntekijöillä pitäisi ilmoittaa lasten hoitoajat hoitopaikkaan.

Palkanmaksu. Se, että tili tulee silloin, kun pitää ja siinä pääsääntöisesti ei ole huomautettavaa. Ihmiset palkkojakin laskee ja virheitä sattuu, se on inhimillistä, mutta jos palkanmaksu laahaa kokoajan jäljessä tai niissä on poikkeuksetta korjattavaa, niin antaako se luotettavaa kuvaa?

Tasapuolisuus. Älä työnantajana ikinä syyllisty siihen, että työntekijän/tekijöiden kuullen vertaat heidän elämäänsä keskenään. Esimerkkinä mainittakoon tilanne, että kahdella työntekijällä olisi hyvin erityyppinen, mutta tärkeä meno. Älä koskaan sano työntekijöille, että päättäkää te keskenään, kumman meno on tärkeämpi. Pohdi asioita myös työntekijän näkökulmasta.

Suhtautuminen sairastumiseen. Jos työntekijä sairastuu, hän tuskin sairastuu siksi, että haluaa aiheuttaa harmeja työnantajalle. Varmasti jokainen joka sairastuu, olisi mielellään terve ja työkykyinen. Kun sairastumisesta on todistus, niin hyvä työnantaja/esimies toivottelee pikaista parantumista eikä aloita vuolasta harmittelua siitä, kuinka hankalaksi kaikki nyt menee. Voivottelu ei suinkaan lisää työntekijän tunnetta tärkeydestään, vaan saa olon tuntumaan vieläkin kurjemmalta.

Hyvällä työnantajalla ja esimiehellä on käsitys siitä, mitä työntekijä tekee. Aikataulujen ja raamien laatiminen tehtävälle työlle on realistisempaa, jos on käsitys siitä mitä tehdään. Riittämättömyyden tunne on riipivä. Jos haluaa tehdä työnsä kunnolla ja se on mahdotonta siitä syystä, että ylhäältä käsin on määritelty missä ajassa mikäkin tehtävä tulee tehdä. Jos työntekijä ei ehdi, niin hän voi oikeutetusti kysyä; mitä voin jättää tekemättä? Jos taas työntekijä A ja B suoriutuvat annetuista tehtävistä toinen nopeammin ja toinen hitaammin, niin tekeekö hidas B perusteellisemmin ja nopea A hutiloiden? Voisivatko A ja B tehdä työtä työparina, jolloin he voisivat oppia toisiltaan työtapoja tms., jolloin keskimäärin voitaisiin päästä siihen tulokseen, että sekä A ja B tekevät työnsä laadullisesti riittävän hyvin ja ajallisesti riittävän nopeasti.

Keskiössä työhyvinvoinnissa on mielestäni työntekijän siis ihmisen kunnioittaminen. Se, että teoillaan ja sanoillaan osoittaa arvostavansa työpanosta, jonka työntekijä antaa. Arvostaa ihmistä kokonaisuutena. Jokaisessa meissä on vahvuuksia ja heikkouksia, niin työntekijöissä kuin esimiehissäkin. Inhimillinen esimies kertoo myös omista asioistaan esimerkiksi sen verran, että jos on huono päivä, niin sen voi sanoa. En tänään ole juttutuulella, vika ei ole teissä vaan … (nukuin huonosti tms.). Se toinen ihminen ymmärtää kyllä, parhaassa tapauksessa päivä sujuu huomattavasti kivuttomammin, työntekijä voi keventää osaamisensa puitteissa esimiehen työtaakkaa. Kurjin tilanne on se, että esimies antaa kaikin tavoin ymmärtää, että NYT ON HUONO PÄIVÄ ja työntekijä jää pohtimaan, että olenko minä tehnyt jotain väärin?

Hyvinvoivassa työyhteisössä työntekijä joustaa. Työntekijällä on tunne, että työpanoksellani on väliä ja minun työtäni arvostetaan. Uskallan ottaa asiat puheeksi pelkäämättä, että tästä koituu minulle harmia. Hyvinvoiva työntekijä puhuu hyvää työpaikastaan ja työnantajastaan. Hyvinvoiva työntekijä pystyy käyttämään vapaa-aikansa voimaantumiseen ja akkujensa lataamiseen sen sijaan, että miettii mitä työpaikalla odottaa ja miten selviän tulevista työtehtävistä.  Hyvinvoiva työntekijä sitoutuu työpaikkaansa ja pyrkii tekemään työnsä hyvin.

Tähän mennessä työnantajalta on kulunut 0 euroa (lukuun ottamatta palkanmaksua). Jos päätyy johonkin bonusjärjestelmään, se tuskin tilannetta työhyvinvoinnin kannalta heikentää, mutta se ei missään tapauksessa ole hyvinvoivan työyhteisön edellytys.

Yksi tärkeä sana, joka oikeassa paikassa sanottuna merkitsee todella paljon, on kiitos.
 
Sillä sanalla välittää sen kiitoksen lisäksi myös tiedon: huomioin työpanoksesi, arvostan mitä olet tehnyt, olet tehnyt työsi hyvin, sinä merkitset minulle/työyhteisölle paljon.
Huomioimalla jatkuvasti vain huonosti menneet asiat ei suinkaan motivoi työntekijää parempaan suoritukseen, vaan saa aikaan negatiivisen kierteen. Totta kai virheet tulee huomioida, jotta osaa jatkossa olla tekemättä samaa virhettä uudelleen, mutta jos aina vain otetaan puheeksi virheet, niin käteen jää tunne: en osaa tehdä mitään oikein. Silloin motivaatio työn tekemiseen laskee ja alkaa tehdä virheitä myös sellaisissa asioissa, jotka oikeasti osaisi tehdä virheettömästi. Huomioimalla onnistuneen suorituksen taas ruokkii tunnetta onnistumisesta, jolloin ihmisellä on pyrkimys vielä parempaan suoritukseen.

Yrityksen visio siitä mitä ollaan tekemässä, pitäisi olla jokaisella tiedossa. Jos esimiesasemassa olevia henkilöitä on useampia, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi tarkistaa yhteiset linjaukset siitä MITÄ tehdään ja MITEN tehdään? Jos näkemyseroja on, niin työntekijällä on hyvin hankala päättää millä linjauksella edetään - puhumattakaan siitä, että saattaa tulla tehneeksi turhaa työtä, jos sitten olisikin pitänyt tehdä sen toisen näkemyksen mukaan. Eli näkemyserot selvitellään ennen kuin työntekijää ohjeistetaan työhön.

Vaikeina taloudellisina aikoina työhyvinvointiin panostaminen kannattaa, sillä hyvinvoiva työntekijä on kävelevä mainos. Se näkyy ihmisestä ulospäin, kun on hyvä olla. Iloisesta, hyvinvoivasta ihmisestä välittyy ympäristöön viesti; minä voin hyvin, minä osaan ja onnistun.
Hyvinvoiva työyhteisö sykkii positiivisesti ulospäin. Hyvinvoivaan työyhteisöön on helppo mennä niin ulkopuolisena työntekijänä kuin asiakkaanakin. Hyvinvoinnista välittyy viesti ”tervetuloa, me voimme hyvin ja toivomme sinunkin voivan hyvin”. Hyvinvoiva työyhteisö kestää hetkellistä epävarmuutta ja esimerkiksi töiden uudelleen järjestelyä huonosti voivaa työyhteisöä paremmin. 

Hyvinvoiva ihminen pyrkii vaistomaisesti vielä hieman parempaan suoritukseen eikä lannistu vastoinkäymisistä. Avuliaisuus ja tilanneherkkyys korostuvat hyvässä työyhteisössä.
Joissakin työyhteisöissä yllämainitut asiat ovat itsestäänselvyyksiä, ihmistä kohdellaan ihmisenä ja annetaan kiitos hyvin tehdystä työstä sen tekijälle/tekijöille.
Joissakin työyhteisöissä ei. Miksi?

Susikairan akka (tässä kohdassa toki oikea nimeni lehdelle lähteneessä versiossa)


Hyvinvoiva työntekijä, joka parantelee kevätflunssaa kotisohvalla työnantajan tuomaa komediaa katsellen, suklaata syöden ja hyvinvointiasioita pohdiskellen.

2 kommenttia:

Katja - Tässä ja Nyt kirjoitti...

Jihaa :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Hyvä teksti! Tämä tulisi olla kaikkien esimiehien ja johtajien huoneentauluna :). Tiedossa varmaan on jokaisella, mutta joiltakin on ehkä unohtunut...